torstai 28. maaliskuuta 2013

Aurinkoista pääsiäistä!


Iloista pääsiäistä blogin lukijoille!



Toivottaa Pimu ja Typy 
sekä emäntä + isäntä

Aurinko meiltä lumet sulattaa, 
pian vihertää jo jäinen maa. 
Aina suloista on kun saapuu kevät, 
ihmiset ilosta hymyilevät. 

Eino Leino





tiistai 26. maaliskuuta 2013

Vauhtiveikot

Hautasimme Typyn kanssa edellisessä bloggauksessani kertomani kuolleen myyrän. En halunnut, että se joutuu jonkin pedon suuhun ja yhteistuumin Typpyrän kanssa laitoimme sen puunjuurella olevaan kuoppaan. Sitten pistin lunta päälle. Siskoni oli mökillä haudannut kuolleen urpiaisen, joten taitaa vielä yöpakkaset koitella metsän pientä väkeä.

Viikonloppuna meillä kyläili Esco ja Risu. Esco, tuo pikakiitäjä, piti Typyn sellaisessa vauhdissa, että välillä pitkäsääri oli aivan läkähdyksissä. Siinä mentiin miltei seinästä seinään, matot sai kyytiä liukkaalla lattialla ja vesi maistui. Välillä maltettiin hetki huilia ja taas mentiin! Pimu tyytyi katselmaan hurjastelua joko sohvalta tai omasta pedistään. Risua olisi kiinnostanut Typsyn kanssa muu kuin juokseminen ja miekkonen yrittikin roikkua kaksikon perässä nuuskutellen Typyn takamusta. Totesimme, että tämän poppoon pitää päästä ulos koirapuistoon riehumaan. Siellä ei ole mattoja, huonekaluja ja muita turhia esteitä vauhtiveikoille. Se, että Typy innostuu Escon kanssa pelaamisesta, on kiva juttu. Meidän neidistä kun on tullut jo sen verran vanha, ettei se enää kovin innokkaasti leikkeihin ryhdy. Ja tuollainen peuhaaminen on oivallinen tapa purkaa energiaa, jota Typylläkin tuntuu riittävän. Mökillekään kun ei vielä pääse peuran ajoon.

Pääsiäisen pyhät vietämme pääosin kotona rennosti oleillen. Tarkoitus on tavata myös sukulaisia. Yritän olla ahtamatta liikaa suklaamunia ja reippaat ulkoilureissut kompensoivat mahdollista ähkyä. Pitkäperjantaina saamme viikoksi hoitoon yhden nelijalkaisen lisää, siskoni kilpikonnan. Tyttökolmikon pääsiäisherkut tulevat olemaan salaattia, porkkanaa, palaset lampaanpaistia ja kuivattuja vasikanneniä. Noista ensin mainitut löytyvät  konnan ruokakupista ja jälkimmäiset karvakuonojen. Eikä emännällekään tekisi pahaa vaihtaa muutama pääsiäismunista joihinkin noista eläinystäviemme herkuista. Ei kuitenkaan vasikanneniin.



perjantai 22. maaliskuuta 2013

Vastustaja rökitetty kalmanhaju kuonossa (hui!)

Menneen talven (vai menikö se vielä...?) aikana olemme törmänneet muutamaan otteeseen ilkeään koirakaksikkoon, josta meillä on kokemusta jo viime syksyltä. Parivaljakosta jackrusselinterrieri on jokaisella kohtaamiskerralla hyökännyt Pimun ja Typyn kimppuun. Yleensä kyseinen piski on ollu irti (!!!) tai se on päässyt ulkoiluttajaltaan karkuun. Typy on urheasti pannut hanttiin ja puolustanut sekä itseään että Pimua. Me omistajat olemme heiluneet välissä ja yrittäneet paeta isokorvien kanssa paikalta. Myönnän, että erään kerran annoin koirien ulkoiluttajan kuulla kunniansa. Huusin äijälle naama punaisena ja haukuin mielestäni vastuuttoman koiranomistajan lyttyyn. Joo, ei fiksua mutta johan nyt on perk...le!

Alkuviikosta Typyllä tuli mitta täyteen, kun kiusaajat ilmestyivät taas melskaamaan isännän ja karvakaksikon eteen. Jackrussel pääsi taas karkuun ja oli samaa tietä hyökännyt Typsykän kimppuun. Mutta nyt Typy hermostui todenteolla ja rökitti vastustajansa. Sen verran kovan pauhun Typsy nosti päälle, että rähisijä oli lopulta luovuttanut ja poistunut takavasemmalle. Toivottavasti kuriton koira oppi nyt jotakin. Ei, Typy ei purrut eikä vahingoittanut vastustajaa. Mutta antoi kuitenkin samalla räyhäysmitalla takaisin ja se oli oikein se!

Riidanhaastajan lisäksi olemme kuluneella viikolla törmänneet lähimetsässä myyrän raatoon. Se on mielenkiintoinen ja parivaljakkomme jaksaa haistella sitä kerta toisensa jälkeen suurella innolla. Pimuli on elämänsä aikana nähnyt jo aika monta kuollutta mutta Typyä tämä raato tuntuu kiinnostavan loputtomiin. Onhan siinä tietysti erikoinen haju ja hajuthan meidän tyttöjä kiinnostaa.

Kohta haisee tai pikemminkin tuoksuu rairuoho ja lampaanpaisti. Pääsiäinen on ovella ja siitä etenemme kohti emännän jokavuotisia synttärikemuja sekä vappua. Niitä odotellessa iloitaan aurinkoisesta viikonvaihteesta, reipasta sellaista kaikille blogin lukijoille!



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Ryhdikäs Pimu ja tottelevainen Typy

Rohkenimme uhmata viikonloppuna heikkoja jäitä ja lähdimme Rajasaareen. Eikä siellä mitään heikkoja jäitä ollut, kaikenlaista mekin kuvittelimme. Tiukat yöpakkaset ovat pitäneet huolen siitä, että merellä pystyi huoletta talsimaan ja emme olleet suinkaan yksin. Ihastuttava auringonpaiste oli houkutellut jäälle paljon myös muita koiria ulkoiluttajineen. Joukkoon mahtui lisäksi hiihtäjiä, pilkkijöitä sekä muuten vaan kauniista säästä nautiskelijoita. Sen verran pelästyin jäälle kaivettuja verkko-aukkoja, että meidän poppoo tyytyi lähinnä kiertämään saarta rantaa pitkin. Rakas Tyyperimme onnistui yllättämään minut totaalisesti, sillä pitkäkoipi pysytteli mukavasti meidän muiden matkassa eikä lähtenyt kouhkaamaan kohti aavaa ulappaa (ja niitä verkko-aukkoja). Kyllä minun kaiketi pitäisi alkaa edes vähän luottamaan meidän Typsykkään, aina olen epäilemässä sen tottelevaisuutta...

Pimu sai eilen tällä erää viimeistä kertaa osteopaattista hoitoa. Nyt edessä on muutaman kuukauden tauko ja sen jälkeen palataan asiaan mikäli katsomme sen tarpeelliseksi. Osteopaatin mielestä tilanne on jo parempi verrattuna ensimmäiseen käyntikertaan. Veri kiertää paremmin, asento on vakaampi ja jalat kantavat Pimun kroppaa nyt ryhdikkäämmin. Vaikkei oma silmäni näe eroa Pimulin asennoissa ennen ja jälkeen hoitojen, en suostu hölynpölynä tuota hoitojaksoa pitämään. Palaamme siis osteopaattisiin asioihin toukokuun puolella ja toki viemme vanhuksen käsittelyyn jo aikaisemmin mikäli jotain erikoista sattuu ennen sitä.

Ostin viime viikolla ensimmäiset pussit kukkien siemeniä. Osa pusseista meni suoraan mökkikassiin, johon on jo kerääntynyt kaikenlaista möksälle vietävää. Loput siemenistä esikasvatan taimiksi, jotka siirrän ensimmäisellä mökkireissullamme joko kukkapenkkeihin tai suurempiin ruukkuihin. Tähän hommaan tiedän saavani pari luppakorvaista apulaista, jotka innolla kaivavat multapusseja ja möyhentävät penkkejä. Apulaisista on kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä kukkapenkkien myllääminen tapahtuu yleensä vasta sen jälkeen, kun olen laittanut niihin siemenet tai taimet. Sen vuoksi hankinkin vielä lisää siemeniä ja kesällä saamme nauttia iloisen sekamelskaisista kukkaistutuksista.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Nenässä kevättä ja kinkkupiirakkaa

Pimulla oli (taas) vuorokauden kestävä ripuli, joka tokeni keitetyllä riisillä sekä vatsalääkkeellä. Sain pestä taas mattoja ja ulkoiluttaa vatsavaivaista ikiliikkujaa unesta pöperöisenä, sillä ripuli alkoi tuttuun tapaan yöllä. Matonpesun hoidin kyllä päiväsaikaan vaikka häiriköinkin naapureita pistämällä pyykkikoneen pyörimään jo aamuvarhain. Mutta puolustelen itseäni sen verran, että meillä on loistava äänieristys talossamme ja mahtavan kärsivälliset naapurit!

En malta olla kehumatta yhä uudelleen, miten hienoa on, että päivä on hurjasti pidentynyt. Aamulenkit alkavat vielä hämärässä mutta kun kotiin päästään, on valoisaa. Päivälenkitkin ehdimme tehdä valoisaan aikaan, kun vielä tammikuussa kello viiden tienoilla oli jo pimeää. Ehkä kaikkein parasta keväässä onkin valon lisääntyminen. Lintujen laulu ja leskenlehtien ilmestyminen ojanpenkoille nostattavat myös kevätfiilistä mutta niitä saadaan toistaiseksi vielä odottaa... Linnut kyllä laulelevat jo mutta toukokuussa konsertti soi täysillä.

Typyllä taitaa olla jollain tavoin kevättä rinnassa (tai nokassa), sillä sen nenä vie ihan mahdotonta vauhtia kohti kaikensorttisia hajuja. Melkeinpä joka lenkillä Typsykkä intoutuu ajohaukkuun eikä kuonoon ole tuolloin tarvinnut osua toisen koiran hajua kummempaa. Ja se vetäminen... siinä todella kysytään käsivoimia, jotta saan pidettyä pitkäkoiven aisoissa. Tiedän, että vedonestopanta auttaisi asiassa mutta jostain syystä en raaski laittaa sitä Typylle joka lenkin ajaksi. Kärsin siis käsissäni Typyn keväthuumasta, onneksi Pimu huumautuu enemmän esimerkiksi leipomastani kinkkupiirakasta.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Juhlahetkiä takatalven keskelle


Aurinkoista Naistenpäivää kaikille meille ihanille naisille, 
sekä kaksi- että nelijalkaisille! 

Mihinhän mahtoi jäädä se kevään eteneminen? Pakkasta on ollut mittarissa aamuisin 10-12 asteen hujakoilla ja siihen päälle kylmä viima on puhaltanut jäädyttäen posket ja nenänpään. Pistin Pimun talvitakin pari viikkoa sitten komeroon, kun ajattelin ettei sitä enää tarvita. No, kauaa ei nuttu ehtinyt kaapissa ummehtua.

Onneksi päivä on pidentynyt hurjasti ja aurinko on kuluneella viikolla tervehtinyt kiitettävän usein. Pimu ja Typy ovat iloinneet isännän lomaviikosta. Mukavaa on, kun joku on päivisinkin kotosalla antamassa keksin ja viemässä pitkälle lenkille. Ja olen minäkin iloinen, että isäntä on ollut kotona. Itselle on tylsä laittaa ruokaa ja mikro-ateriat aiheuttavat jo kuvotusta. Olemme yhdessä voineet ulkoiluttaa koiria mutta olen voinut myös heittäytyä sohvalle työpäivän jälkeen, jos on siltä tuntunut. Typy on saanut lötköttää isännän sylissä ja raapimalla vaatinut lisähuomiota. Minä olen voinut keskittyä Pimun rapsutteluun eikä vanhan ole tarvinnut paeta sohvalta meidän huomionkipeää pitkäsäärtä. Parasta on tietysti se, että olemme rötköttäneet sohvalla nelistään, koko perhe. 

Naistenpäivän lisäksi aihetta juhlaan on myös huomenna, sillä herkuttelemme täytekakulla siskoni syntymäpäivän sekä uuden tutkinnon suorittamisen kunniaksi. Lämpimät onnittelut päivänsankarille! Rajasaaren retket taitavat pakkaskeleistä huolimatta olla tämän talven osalta ohi, sillä merelle ei uskalla enää mennä. Emmekä pysty mitenkään pitämään Typsykkää aisoissa, jotta se pysyisi saarireissulla vain mantereen puolella. Joten nautimme aurinkoisesta viikonlopusta jossakin muussa maisemassa ja jäämme odottelemaan, että kevät saapuisi täydellä teholla. 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hikiset hetket

Pimu suhtautui tuttuun tyyliinsä hiukan epäilevästi, kun eilen koitti toisen osteopatiahoitokerran. Isännän mukaan hikihän siinä oli tullut, kun ikäneidosta oli pitänyt pitää napakalla otteella hoidon aikana kiinni, jotta vanha pysyi hoitopöydällä. Sillä Pimu osaa olla yllättävän vikkelä, kun karkuun pitää päästä. Tästä kertoo myös maanantainen iltapäivälenkki, jonka aikana Pimuli päätti karata kotimme vieressä olevasta koirapuistosta.

Olimme päässeet puiston portista ulos ja isäntä avusti onnettoman heikkokätistä emäntää portin kiinnilaittamisessa, kun Pimu päätti lähteä jo kotiinpäin. Niinpä se fleksiä perässään vetäen juoksi puistosta talomme takana olevaan metsään (matkaa onneksi vain noin 200 metriä ylittäen kävelytien ja hiihtoladun) ja päättäväisesti suunnisti kohti kotia. Koska vanhus ei kuullut kieltoja ja pysähtymiskäskyjä, päätimme odottaa sitä metsän reunalla niin kauan, että se hoksaa tulla luoksemme. Pimu kun valitsi kotimatkan reitiksi umpihangen ja risuryteikön, me taas isännän ja Typyn kanssa halusimme mennä polkua pitkin. Aikansa meitä tarkkailtuaan Pimu käänsi sitten suuntansa ja tuli luoksemme. Isäntä sai napattua vanhuksen kiinni ja toruimme sitä moisesta hölmöilystä. Syynä älynväläykseen taisi olla nälkä; Pimu tietää hyvin tarkkaan, mihin aikaan päivän toinen ruoka-annos annetaan ja se tapahtuu iltapäivälenkin jälkeen. Pimun mielestä kippo on oltava kuonon edessä ehdottomasti klo 17 mennessä ja maanantaina pällistelimme vielä koirapuistossa vaikka kello läheni viittä.

Vanhuskin siis taitaa vielä erinäiset temput! Onneksi tuo karkumatka ei aiheuttanut kovin suurta sydämentykytystä, sillä puisto sijaitsee kotitalostamme noin 400 metrin päässä keskellä metsää. Ja Pimu on karkaillut puistosta ennenkin. Pentuna. Silloin se livahti aidan alta ja juoksi kotiovelle saakka odottamaan meitä huolestuneita omistajia. Siinä se istui portaalla ja katseli, kun emäntä juoksee metsän keskeltä ja huokaisee suuresti helpotuksesta nähdessään tutun karvanaaman portaalla istuksimassa. Hiki tuli silloinkin.