Hautasimme Typyn kanssa edellisessä bloggauksessani kertomani kuolleen myyrän. En halunnut, että se joutuu jonkin pedon suuhun ja yhteistuumin Typpyrän kanssa laitoimme sen puunjuurella olevaan kuoppaan. Sitten pistin lunta päälle. Siskoni oli mökillä haudannut kuolleen urpiaisen, joten taitaa vielä yöpakkaset koitella metsän pientä väkeä.
Viikonloppuna meillä kyläili Esco ja Risu. Esco, tuo pikakiitäjä, piti Typyn sellaisessa vauhdissa, että välillä pitkäsääri oli aivan läkähdyksissä. Siinä mentiin miltei seinästä seinään, matot sai kyytiä liukkaalla lattialla ja vesi maistui. Välillä maltettiin hetki huilia ja taas mentiin! Pimu tyytyi katselmaan hurjastelua joko sohvalta tai omasta pedistään. Risua olisi kiinnostanut Typsyn kanssa muu kuin juokseminen ja miekkonen yrittikin roikkua kaksikon perässä nuuskutellen Typyn takamusta. Totesimme, että tämän poppoon pitää päästä ulos koirapuistoon riehumaan. Siellä ei ole mattoja, huonekaluja ja muita turhia esteitä vauhtiveikoille. Se, että Typy innostuu Escon kanssa pelaamisesta, on kiva juttu. Meidän neidistä kun on tullut jo sen verran vanha, ettei se enää kovin innokkaasti leikkeihin ryhdy. Ja tuollainen peuhaaminen on oivallinen tapa purkaa energiaa, jota Typylläkin tuntuu riittävän. Mökillekään kun ei vielä pääse peuran ajoon.
Pääsiäisen pyhät vietämme pääosin kotona rennosti oleillen. Tarkoitus on tavata myös sukulaisia. Yritän olla ahtamatta liikaa suklaamunia ja reippaat ulkoilureissut kompensoivat mahdollista ähkyä. Pitkäperjantaina saamme viikoksi hoitoon yhden nelijalkaisen lisää, siskoni kilpikonnan. Tyttökolmikon pääsiäisherkut tulevat olemaan salaattia, porkkanaa, palaset lampaanpaistia ja kuivattuja vasikanneniä. Noista ensin mainitut löytyvät konnan ruokakupista ja jälkimmäiset karvakuonojen. Eikä emännällekään tekisi pahaa vaihtaa muutama pääsiäismunista joihinkin noista eläinystäviemme herkuista. Ei kuitenkaan vasikanneniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.