maanantai 28. syyskuuta 2015

Vierailevia vieraita eli vanhoja tuttuja

Syyskuu on kohta takana. Näin se vaan hujahtaa päivät, viikot, kuukaudet... Kohta ollaan joulussa! Meillä on edessä vielä yksi reissu Puulan rannoille ja se koittaa melkoisen pian. Vietämmekin mökillä kokonaisen viikon, jonka aikana laitamme pienen punaisen tuvan talviteloille. Pimun haudalle aion laittaa jotakin talven kestävää. Nyt siellä kukkii vielä krysanteemi.

Viikonloppuna meillä vieraili anoppini ja appiukkoni. Typsykkä ja Hippuli saivat tuliaisiksi nakkeja sekä isot luut. Luut laitoin kaappiin talteen ja ne otetaan mukaan mökkiherkuiksi. Typy oli taas hiukan mustasukkainen ja yritti omia anoppini itselleen pärähtämällä Hipulle välillä varsin kiukkuisesti. Hippu väisti vanhempaa leidiä mutta emme isännän kanssa antaneet Typyn ryhtyä liikaa kukkoilemaan. Kyllä Hippuakin saa rapsuttaa ja hyysätä.

Saa rapsuttaa!

Tällä viikolla menemme taas lukukoirailemaan ja lisäksi piipahdan naapurimaassamme Virossa. Lupasin Typylle ja Hipulle, että tuon heille taas jotakin mukavaa tuliaista reissusta. Isäntää tietenkään unohtamatta. Lisäksi meillä on kotona viikon ajan vieraileva tähti; siskoni maakilpikonna. Typsylle klpikonnatyttö on jo tuttu tyyppi mutta Hippu tapasi konnan nyt ensimmäistä kertaa. Tyydymme katselemaan kilpikonnan touhuja kauempaa ja annamme sen oleskella omassa rauhassaan. Hippu kun on melkoinen touhottaja. 

Niin, syyskuu on pakannut jo kapsäkkinsä ja kohta laskeutuu lokakuu. Mukavia loppukuun rippeitä kaikille PSB:n lukijoille ja blogikamuille palveluskuntineen! 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Yhtä ihania molemmat

Eilisellä päivälenkillä eräs vastaan kävellyt naishenkilö totesi, että "kyllä tuo kaksivärinen koira on paljon hienompi kuin tuo musta-ruskea-valkoinen". Törkeää! Miten kukaan voi sanoa meidän isokorvista noin... Onneksi Typyllä on niin hyvä itsetunto, että se tyytyi vain mulkaisemaan naista ja jatkoi multakasan haistelua. Ja koska kyseinen rouva jutteli kovaan ääneen mielestäni varsin erikoisia juttuja lammasaitauksessa jököttäville lampaille, totesin että ei hänen sanomisistaan kannata mieltään pahoittaa... Ja toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

"Joko saa ottaa?"

Mökkiviikonloppu sujui rennoissa tunnelmissa. Aurinko paisteli ja vaikka sienisato jää tänä syksynä harvinaisen kehnoksi, tehtiin silti mukava metsäkierros. Toivon, että jospa edes niitä suppilovahveroita löytyisi lokakuun puolella. Mittari näytti Puulan lämmöksi 16 astetta mutta meidän uimamaisteri kävi pulahtamassa! Typy on kyllä aika karski kaveri, kun tarkeni kylmään veteen. Sillä kylmältä se minusta tuntui enkä itse uskaltautunut enää uimaan.

Hajuherne...

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kärytimme vielä makkarat grillissä. Kun makkarat oli syöty, päätti Hippu kieriä todennäköisesti ketun sonnassa. Yäk! Isäntä ei suostunut ottamaan haisulia autoon ennen kuin se pestiin ja olihan Hippulista lähtevä haju ihan karsea. Eipä muuta kuin vedenkeitin pauhaamaan ja järvestä ämpäreihin vettä. Hipatsa tyytyi kohtaloonsa ja antoi mukisematta pestä itsensä. Ja kun päästiin starttaamaan kohti etelää, nukahti takapenkille väsyneet mutta niin onnelliset hajupommi ja se rumempi beagle. Yhtä rakkaita molemmat.

joka pestiin ja puunattiin.

torstai 17. syyskuuta 2015

Käytöskukkanen

Kävimme eilen eläinlääkärissä ja tohtorinainen tutki Hippulaisen tarkasti. Lääkäri mittasi lämmön, otettiin verikoe, katsottiin hampaat ja suu. Kuunneltiin keuhkoja ja sydäntä. Hippu sai lääkäriltä kovasti kehuja rauhallisesta ja sopeutuvaisesta käytöksestään. Hippu oli tyyni eikä arkaillut antaa tutkia itseään. Verikokeen ottokin sujui vallan loistavasti. Sain taas kerran olla ylpeä meidän isokorvista, tällä kertaa siis Hipusta. Se on kyllä ihastuttavan hyväkäytöksinen kaveri.

Kaikki veriarvot olivat Hipulla normaalit eikä keuhkoista kuulunut mitään epäilyttäviä ääniä. Eläinlääkäri antoi diagnoosiksi ylähengitystieinfektio. Siis flunssa, nuha, köhä. Ja tämän se on saanut joltain toiselta koiralta. Taas. Kennelyskästä ei lääkärin mukaan ole kyse ja hän epäili myös Typyn kesällä saaman kennelyskädiagnoosin paikkaansa pitävyyttä. Silloinkin kyseessä on saattanut olla "pelkkä" räkäinen yskä.

"Kyllä tämä ovi aukenee, kun tarpeeksi kauan jaksaa sitä
tuijottaa. Eikö tää lääkärireissu ollut jo tässä!?"


Mutta tämä huolehtijatyyppi nukkuu nyt yönsä taas paremmin. Mitään vakavaa ei löytynyt ja se on tärkeintä se. Hipulle voi antaa viikon verran yskänlääkettä, ihmisten sellaista. Köhiminen on rauhoittunut alkuviikkoon verrattuna, joten Hipsukka tervehtyy jo vauhdilla. Tänään juhlistamme Hipun puolivuotispäivää tarjoamalla sille järsittäväksi peurankorvan. Typyllekin on varattu samanlainen. Viikonloppu huutelee jo ovella. Huomenna huristelemme nelostietä pitkin määränpäänä Kangasniemi ja pieni punainen möksä.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Tylsä synttärilahja

Miltei joka päivä olemme käyneet morjestamassa lampaita, jotka vielä laiduntavat kotikulmillamme. Kun yöpakkaset saapuvat, lampaat lähtevät takaisin talviasunnolleen. Hippukin on tutustunut määkiviin kavereihin sen verran hyvin, etteivät ne juuri aiheuta enää ihmetystä. Enemmän Hipatsaa kiinnostaa lampaiden kikkareet... Typyn pitää välillä räksyttää, jos lampaat tulevat liian lähelle aitaa. Lampaita ei rähinä hetkauta, joten ihan typerää tuo Typsykän päriseminen...



Hippunen on yskinyt ja röhinyt viime päivinä, joten huolestuin suuresti ja varasin lääkäriajan. Tämähän voi olla taas ylireagointia mutta en yksinkertaisesti pääse eroon stressaamisesta ennen kuin Hippu on tohtorin toimesta tutkittu. Onneksi isäntä ymmärtää hyvin minua ja sitä, miten paljon murhetta aina kannan meidän isokorvista, jos terveys reistailee. Olen sellainen huolestujaluonne enkä mahda sille mitään. Mutta huomenna toivottavasti köhän syy selviää. Vähän ikävä synttärilahja tämä lääkärireissu on Hipulle mutta annan sille makoisan poronkorvan, kun käynti on takana. Hippu nimittäin täyttää torstaina jo puoli vuotta!





perjantai 11. syyskuuta 2015

Radiotähti

Typyn ja minun syksyn ensimmäinen lukukoirareissu oli kaikkea muuta kuin rutiinihomma. Sain nimittäin työpäivämme aamuna puhelun Ylen toimittajalta, joka halusi tulla tekemään suoraa radiohaastattelua meistä liittyen lukukoiratoimintaan. Otin tämän pyynnön suurena kunniana, pääsisimmehän edustamaan lukukoiria ja jakamaan tietoa tästä hienosta toiminnasta.

Ennen toimittajan saapumista kirjastolle Typyllä oli edessä muutakin pr-hommaa. Kirjaston tiedottaja napsi valokuvia Tyyperistä mm. kirjaston nettisivuja varten. Typsy poseerasi tottuneesti ja rennosti. Kuten se teki myös toimittajalle, joka halusi kuvata Typyä Ylen omille sosiaalisen median sivuille. Olin ihan äärettömän ylpeä Typystä!

Kuva: Yle Helsinki

Koska Typy tyytyi rauhallisesti makailemaan lattialla ja välillä torkkuikin, hoidin minä haastattelun puheosuudet. Haastatteluja tehtiin kaksi eri kappaletta, tunnin välein ja molemmat siis suoraan eetteriin. Jälkimmäisessä haastattelussa minulla oli kaverina eräs päivän lukijoista, Aaro, joka kertoi omasta näkövinkkelistään lukukoirailuista. Minua kyllä jännitti antaa haastiksia, sillä enpä ole radiossa tai missään muussakaan mediassa aiemmin esiintynyt. Mutta sukulaisilta ja ystäviltä saamani palautteen perusteella olin suoriutunut esiintymisestä kunnialla.

Vaikka kuuntelukeikkamme olikin varsin poikkeuksellinen, mahtui puoleentoistatuntiin toki lukijoitakin. Joukossa oli Aaron lisäksi kaksi muutakin vakiokasvoa ja myös uusia tuttuja. Lastenosastolla kävi kova kuhina ja Typsykällä ritti paljon rapsuttelijoita ja silittäjiä. Tämä sekä antamani koirankeksit olivatkin Typyn, meidän radiotähden, esiintymispalkkio.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Uintikelpoinen viikonvaihde

Edellisessä kirjoitelmassani kerroin meidän kesälomapesuista. Pysytään vielä tämän kirjoituksen verran vetisissä tunnelmissa. Viikonloppuna tarkeni hyvin pulahtaa Puulaan, kun mökkeilimme Kangasniemellä. Hippu ja isäntä ovat arkajalkoja ja jättivät uimisen väliin. Me Typyn kanssa uimme 18-asteisessa järvessä ja mietin, olenko koskaan vielä syyskuussa uinut luonnonvesissä. Mutta elokuun helleviikot ehtivät lämmittää vettä niin, että se oli edelleen mukavan uintikelpoista.

Virkistysruiske metsäreissun jälkeen. 
"Kaveri kävi uimassa. Mä en mene...".

Sen lisäksi, että helle lämmitti vedet, se taisi myös tuhota sienisatoa. Kanttarelleja löysimme tasan viisi kappaletta ja niistä ei kovin kummoista kastiketta rustata. Lasken toivoni suppilovahveroiden varaan, joita toivon nousevan runsaasti maasta. Hippu kulki uskollisesti meidän kaksijalkaisten matkassa metsässä mutta Typsykkä viipotti omia reittejään. Onneksi se ei tällä kertaa hävinnyt neljäksi tunniksi vaan palaili kohtuullisen nopeasti takaisin mökin pihaan.

Hippu on kasvanut korkeudeltaan miltei Typyn mittoihin. Ja siitä on paljastunut aito, ehta beagle; ihmisrakas, kaikkiruokainen ahmatti. Suloinen isokorva, joka tykkää metsäkoirien tapaan kieriä sontakasoissa. Haukkuakin se osaa ja vedestä se ei tykkää, kuten olen jo aiemmin todennut. Ensi viikolla Hipatsan ikämittariin tulee puoli vuotta täyteen. Huimaa, miten aika on vierähtänyt. Ja miten paljon iloa Hippu on jo tässä ajassa meille kaikille kolmelle tuonut!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Pesuvettä Puulasta

Palataan vielä hetkeksi kesään ja mökkilomaan Etelä-Savossa. Kun loma lähestyy loppuaan, on meillä aina ohjelmanumerona koirien peseminen. Järvivesi on loistavaa tavaraa ihmistenkin karvoille, joten kun on tilaisuus pestä isokorvat Puulan vedellä ja lämpöisellä sellaisella, kaivetaan shampoopullo esille. Yleensä olemme pesseet koirat noin pari kertaa vuodessa, joista toinen kerta siis mökillä. Tähän päälle voidaan tietysti laskea ne ekstrakerrat, kun Typy on kierinyt sontakasassa. Pimulla oli aikoinaan tämä samainen harrastus ja senpä vuoksi noita ylimääräisiä pesukertoja kertyy. Mutta silloin ei välttämättä kuurata koko koiraa.

Typylle pesukeikka on jo rutiinia ja sehän rakastaakin vettä.

Hippua pestään sen elämänsä ensimmäistä kertaa.
Jännittävää!


Ensi viikolla Typy aloittaa taas lukukoiran työt. Syksyn ensimmäiselle kirjastokeikalle suuntaamme iloisin ja odottavaisin mielin. Toivottavasti lukijoita riittää ja on mukava kesätauon jälkeen tavata meidän vakkarilukijoita. Julkisivuremonttimme on pikkuviilausta vaille valmis; ensi viikolla saamme parvekelasit. Isäntä saa miettiä sisustusta "uudelle" parvekkeellemme, sillä vanhat kalusteet viedään mökille. Ja sinne taas suunnistamme tänään viikonlopun viettoon. Täältä siis tullaan taas, Kangasniemi!