Lapsenlikkoina yhdessä Patun kanssa

Meillä on takana varsin vauhdikas viikko. Viime maanantaina kävin tapaamassa Osku-beaglea, ikää 2,5 kuukautta 🐶. Lukukoirahommien kautta tutuksi tulleeseen kirjastonjohtajan perheeseen harkittiin jo muutama vuosi sitten koiranpennun hankkimista. Ja roduksi beaglea. Nyt tämä tapahtui ja pitihän  biigelinpoikasta päästä tapaamaan. Voitte uskoa, että sydämeni suli nähdessäni tämän pikkukaverin. Kuten koiranpennut tuppaavat olemaan, myös Osku on melkoinen riiviö. Mutta vallan ihastuttava sellainen: reipas, sosiaalinen, ujostelematon, leikkisä ja iloinen. Ehkä joskus tapaamme Oskua myös Hipun ja Mytön kanssa.

Kolmikko malttoi viikonloppuna
välillä huilata. Mutta lyhyiksi unet
kyllä jäivät...

Tiistaina piipahdin Keravan poikien luona ja silloin matkaan lähti mukaan myös Hilpa ja Myttönen. Meitä oli pyydetty torstaista eteenpäin lapsenlikoiksi ja kävimme etukäteen hieman haistelemassa, miten koirulit löytävät yhteisen sävelen. Siitä on nimittäin tovi aikaa, kun olemme Patu-herraa viimeksi tavanneet. Heti, kun ovesta sisään päästiin, alkoi mieletön hullunmylly. Vauhtia riitti. Kolmikko tuli mainiosti toimeen ja kun palasimme illalla kotiin, oli meidän likat rättiväsyneitä. 

Patu. Isäntä antoi sille lempinimen, 
Iso P. 

Torstai-iltana läksimme sitten koko sakki kohti Keravaa. Isäntä ja pojat suuntasivat perjantai-aamuna töihin ja kouluun. Minä jäin Hipun, Mytön ja Patun kanssa pitämään taloa pystyssä. Kolmikko leikki ja mylläsi koko päivän. Laskin, että ne nukkuivat päivän aikana iltakymmeneen mennessä yhteensä noin tunnin! Lelut saivat kyytiä ja painikisoja riitti. Myttö osoitti mustasukkaisuuden merkkejä. Minulla ei sen mielestä ollut lupa rapsutella Patua tai ottaa sitä syliin. Patun lelutkin olivat Mytön mielestä sen omia. Tähän piti välillä puuttua, koska Myttöskällä nousi kierrokset liian koviksi. Patu kyllä hienosti ymmärsi, että se on lauman nuorin ja että tytöille pitänee antaa hieman periksi. 

Viikonloppu sujui hienosti kaikilta osin. Öisin kolmikko erotettiin nukkumaan eri huoneisiin ja tämä aiheutti Patulle hieman murhetta. Se olisi kovasti halunnut nukkua meidän likkojen kanssa samassa huoneessa. Mutta valitettavasti silloin koko huushollissa ei olisi kukaan nukkunut yhtenäkään yönä 😂. Aamulenkit tein minä ja kieltämättä kolmen koiran yhtäaikainen ulkoiluttaminen tällaiselle amatöörille oli mielenkiintoinen kokemus. Mutta hyvin mielestäni homma pysyi minulla hanskassa. Iltalenkit hoiti isäntä ja päivälenkeille saimme pojista ulkoiluttajakavereita. Menemme mieluusti taas toistekin Keravan poikia, kaikkia neljää, hoitamaan 😊. 

Viime viikolla minulla tapahtui myös työrintamalla. Se, millainen lopputulos siinä syntyy, selvinnee tulevaan perjantaihin mennessä. Mutta hakemuksia aion tänäänkin taas rustata. Joka tapauksessa työpaikkojen suhteen on tilanne, että töitä kyllä on, mitä hakea. Työmarkkinat ovat selkeästi vilkkaammat kuin alkusyksyllä. 

Huomenna saa avata ekan luukun joulukalenterista 🎅. Rakastan joulua. Se on minulle ehdottomasti tärkein vuoden juhla-ajoista. Tänä vuonna ostamme lahjoja hyvin maltillisesti. Mutta kuusi toki hankitaan, kuten aina. Myös ruokaan panostetaan. Vietämme joulua oman pienen perheemme kesken. Meille on tapahtunut kohta päättyvän vuoden aikana paljon ikäviä ja kurjia asioita. Niistä kaikista en ole tänne blogiin edes viitsinyt kirjoitella. Joten jouluna nautimme yhdessäolosta sekä rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta. Itsekkäästi panostamme tänä jouluna vain meihin; isäntään, minuun, Hilpuseen ja Myttöskään.

Anteeksipyyntömme ja lukukoirakuulumisia

Ihan alkuun suuren suuret pahoitteluni siitä, että en ole kommentoinut Teidän plogikamujemme kirjoituksia. Luettu kyllä ahkerasti ollaan. En pysty myöskään tällä hetkellä vastaamaan tähän Pieneen Suureen Beagleen jätettyihin kommentteihin. Iso kiitos niistä! Tietokone ja sen asetukset aiheuttavat nyt pulmaa. Toivottavasti pääsen taas pian kirjoittelemaan kommentteja. 

Kotikirjastossa riitti paljon
lukijoita.

Sadetta ja harmautta näyttää ainakin täällä etelässä riittävän. On päiviä, jolloin ei valoa näy koko päivänä. Mutta olemme silti ahkerasti ulkoilleet ja lenkkeilleet isokorvien kanssa. Hippa ja Myttönen viis veisaavat vaikka keli olisi miten karmea. Ja kun itse varustautuu sopivin vaatetuksin tuonne ulos, mikäs siinä metsäreittejä käppäillessä. 

Hipun kanssa kävimme sekä viime viikolla että tällä kuluvalla viikolla lukukoirailemassa. Viime viikon kotikirjastokäynti oli vilkas työpäivä lukukoiralle. Ja vaikka kaikkia aikoja ei oltu varattu, tuli spontaaneja innokkaita lukijoita tarjolle niin paljon, että valitettavasti kaikkia Hippunen ei ehtinyt palvelemaan. Ensi kerralla sitten!

Naapurikirjastossa Hippu kävi
tutkimassa lastenosaston kirjatarjontaa.

Naapurikirjastossa meininki oli lukijoiden suhteen hieman rauhallisempaa. Mutta jo ulko-ovella Hippua oli vastassa iso joukko lapsia, jotka halusivat silittää ja rapsutella meidän Hilpusta. Ja sehän passasi Hipulle paremmin kuin hyvin. Ennen joululomalle siirtymistä Hipulla on vielä työkeikat molempiin kirjastoihin. Tämä syksy oli koronan vuoksi tynkä lukukoirailujen suhteen. Mutta on ollut valtavan hienoa, että Hippu pääsi vihdoinkin pitkästä aikaa taas töihin. 

"En luovuta Myttö vaikka kuinka
vetäisit tätä jänistä toisesta päästä."

Olemme jatkaneet Hipun korvahuuhteluita ja korvat näyttävät melko hyviltä. Tulehduksen merkkejä ei näy eikä Hilpunen raavi korviaan. Hyvä näin. Jatkamme huuhteluja vielä jonkin aikaa. Luppakorvat sekä Hipun korvakäytävissä oleva synnynnäinen valuvirhe ovat hankala juttu. Mutta yritämme ennaltaehkäistä kaikin mahdollisin tavoin sitä, ettemme olisi samassa tilanteessa korvien suhteen kuin alkuvuodesta. Video-otoskopiahuuhteluun emme Hipun haluaisi taas joutuvan. 

Myttöskällä riittää vauhtia ja energiaa. Se yllyttää Hippua leikkimään ja painimaan. Kaksikko saakin joka päivä aikaan melkoiset rymyämiset. Matot ovat kasassa ja lelut levitelty pitkin lattioita, kun kaksikko oikein innostuu riehumaan. Mutta onhan sitä menoa ilo katsella, sillä se kertoo onnellisista ja hyvinvoivista biigletyttösistä. Mistähän voisi itselleen hankkia tuollaisen määrän intoa ja reipasta meininkiä...

Arkiaskareita ja juhlasuunnitelmia

Täällä ollaan vaikka pieni hetki onkin taas mennyt edellisestä kirjoitelmastani. Meille kuuluu hyvää. Päivät soljuvat tutuissa rutiineissa eteenpäin. Minulla menee jo hieman sekaisin onko arki vai pyhä. Isäntä kulkee töissä normaaliin tapaan. Ja tuppaa hänellä joskus jatkumaan hommat vielä iltaisin kotonakin. Mutta viikonloppuisin saamme viettää yhdessä aikaa koko lauma 😍.

Marraskuu on alkanut sateisena ja harmaana. Eilen saimme poikkeuksellisesti nauttia pikkupakkasesta, joka vauhdittikin meidät biiglelikkojen kanssa tekemään reilun mittaisen päivälenkin. Olen sytyttänyt kausi-/jouluvalot parvekkeelle. Kaivoin kynttelikön esiin ja laitoin vakiopaikalleen keittiön ikkunalaudalle. Kysyin isännältä, milloin laittaisimme lisää valoja huusholliin. Jos kuulemma vaikka parin viikon päästä...

Hilpunen ja Myttönen iloitsevat ulkona kaikenmoisista syksyn hajuista. Niissä riittää nuuskuteltavaa joka lenkille. Hipun korvia ryhdyimme taas aktiivisesti hoitamaan, kun alkoi näyttämään siltä, että ne keräävät jälleen moskaa ja likaa. Toivottavasti kotihuuhtelut tepsivät ettei tarvitsisi lähteä eläintohtorin pakeille. Myttösellä on jonkinlainen pimeän pelko, täällä kaupungissa. Mökillä se viis veisaa vaikka ulkona on pilkkopimeää. Mutta kotimaisemissa pitää aamu- ja iltalenkeillä murista ja haukkua mm. liikennemerkeille, vastaan tuleville ihmisille (ja koirille, tottakai) sekä kaikelle muulle Mytön mielestä epäilyttävälle. Hiipien Myttöskä lähestyy tien laidalla olevaa muovikassia tai puusta tippunutta suurta oksaa. Kun epäilystä herättänyt kohde on tutkittu, alkaa häntä vispaamaan vimmatusti. Huh, ei se ollutkaan mörkö 😉.

Pikkujoulujuhlien kutsut on postitettu ja tarjoilujen laatua sekä määrää mietitty. Rohkenemme järjestää juhlat ja kutsu onkin vastaanotettu ilolla. Ihanaa nähdä ystäviä ja osaa heistä pitkästä aikaa. Olen ryhtynyt miettimään tyttösille joululahjoja. Sekä herkkuja, joita Hilpukin voisi joulun aikaan syödä. Hankimme ainakin marjoja makupaloiksi. Ne käyvät Hipun ruokavalioon ja Myttö tykkää myös. Tuntuu tylsältä ja ankealta, kun Hippunen joutuu tyytymään melko vaatimattomiin makupaloihin sekä ruokiin. Mutta kun näemme, miten hyvin se voi ja vatsavaivoista ei ole tietoakaan, tiedämme että tämä askeettinen ruokavalio on parasta. Ja mitä meidän kaksijalkaisten jouluherkkuihin tulee, ensimmäiset joulutortut on syöty ja glögit joimme jo syyslomalla. Niistä nautitaankin vuoden loppuun saakka 😀.