Vuoden 2020 kynnyksellä

Vuosi vaihtuu ihan pian. Takana on hyvin leppoisa joulu, jonka vietimme pääosin kotona. Pyhien molemmin puolin tapasimme hiukan lähisukua, kävimme elokuvissa ja ulkoilimme isokorvien kanssa. Luettiin kirjoja, kuunneltiin joulumusiikkia, levättiin ja käytiin aattoiltana hautausmaalla sytyttämässä kynttilät isännän mummolle ja vaarille. Aattona tein ensimmäisen koiralenkkini lenkkeilykiellon jälkeen. Jalka tuntuisi kestävän hyvin. Toivottavasti se tulee lopullisesti kuntoon.

Hippu ja Myttö saivat odotetusti isoimman määrän lahjapaketteja. Paketeista paljastui leluja ja herkkuja. Joulukuusi on pysynyt hienosti pystyssä. Myttöä ei juurikaan ole puu kiinnostanut. Paria alaoksaa on pitänyt hieman käsitellä. Luulin, että se olisi kuusen kimpussa aivan villinä mutta leikkiminen Hippusen kanssa kiinnostaa pikkuriiviötä enemmän. Hyvä niin.

Otamme vuotta 2020 vastaan kotona. Vieraaksemme saapuu jo tuttuun tapaan joukko isännän lähisukua sekä minun isäni vaimonsa kanssa. Pikkujoulujen lisäksi nämä kemut ovat perinne, josta pidämme kiinni. Luvassa on varmasti iloinen ilta. Hippu ei piittaa raketeista mutta Mytölle tämä on sen elämän ensimmäinen vuoden vaihtuminen. Jännittävää nähdä, reagoiko Myttinen paukkuihin ja räiskeeseen. Myttö on kyllä niin reipas ja peloton likka, että yllätys olisi, jos se pauketta hätkähtäisi.

Lämmin kiitos kaikille PSB:n lukijoille ja blogikamuille menneestä vuodesta. Paljon ilon ja onnen hetkiä tulevalle vuodellenne. Toivotamme koko meidän jengi

säkenöivän riemukasta uutta vuotta!

Joulu, joulu tullut on...

Tähdet pienet tuikahtaa, meiltä huolet poistaa.

Revontulet hulmuaa, valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee, loimu yötä valaisee,

meille uuden riemun suo, joulun ihmisille tuo.

Z.Topelius

Nyt ollaan päästy jouluun. Kinkku on paistettu ja kuten kuvasta näkyy, kuusi on saanut koristeet oksilleen. Siivoushommatkin on hoidettu. Pyhät aiomme levätä, ulkoilla, syödä hyvin ja ottaa kaikin puolin rennosti. Myttö elää nyt elämänsä ensimmäistä joulua ja sen sekä Hipun metkuja katsellessa sujuu joulun aika iloisissa merkeissä. Pimulle ja Typylle sytytämme kynttilät ja muistamme niitä kovin rakkain ja lämpimin ajatuksin. 

Hippu, Myttö ja me lauman kaksijalkaiset toivotamme kaikille plogikavereillemme palveluskuntineen sekä jokaiselle Pienen Suuren Beaglen lukijalle

iloista ja oikein hyvää joulua!

Joululoma alkakoon!

Hippu sai tiistaina syksyn työrupeamansa päätökseen. Nyt koittaa hyvin ansaittu joululoma. Lukijoita oli taas mukava määrä ja naapurikirjastossa riitti muitakin moikkaajia ja rapsuttelijoita. Kovasti ilahdutti eräältä vakiolukijaltamme saatu joululahja, josta myös Mytön on kuulemma lupa nautiskella. Eikä emäntääkään oltu unohdettu. Olipa hieno yllätys!

Viikon verran en ole kirjastokeikkaa lukuun ottamatta koirien kanssa ulkona käynyt. Onneksi isännällä on tämä kulunut viikko ollut jo hiukan löyhempää töissä. Suuria sumplauksia ei biigelien ulkoilutuksen suhteen ole tarvinnut tehdä. Lääkekuurini jatkuu vuoden loppuun saakka. Melkoinen myrkky se on, jalka ei tunnu kipeältä ja pystyn kävelemään normaalisti, klonkkaamatta. Jännitän kovasti, miten sitten käy, kun saan alkaa liikkumaan joulun pyhinä enemmän. Toivon niin kovin paljon, että koipi tulee pian kuntoon. Mutta tiedän, että maltti on valttia. 

Paketoin Hipsukalle ja Myttiselle muutaman joulupaketin. Herkkuja ja leluja. Aion hankkia Hipulle vielä yhden lahjan, jotta se saa yhtä monta pakettia kuin Myttö. Tasapuolisuus se olla pitää. Huomenna käymme kuusiostoksilla ja laitan muutamia joulukoristeita esille. Koska Myttö on niin kovin utelias ja touhukas tapaus, kuusen alaoksat jäävät ilman koristeita. Ja tonttu-ukot sun muut tilpehöörit pistän esille ylähyllyille. Yhden jouluvalon Myttönen pisti palasiksi. Mitään lamppuja ei jätetä pistorasioihin kiinni, kun olemme isännän kanssa pois, joten vaaraa tästä tuhoamistyöstä ei syntynyt. Ja ensi jouluksi voin hyvällä syyllä hankkia muutaman uuden jouluvalon. 

Juhlaa ja jalkavaivoja

Joulu lähestyy ja myös odotettu joululoma. Meillä molemmilla isännän kanssa on tänä vuonna pitkä loma ja palaamme työmaillemme vasta loppiaisen jälkeen. On mahtavaa, että saamme viettää nyt koko joulun ajan ja muutkin loppuvuoden pyhät oman perheen ja eritoten meidän isokorvien kanssa. Odotan sitä jo kovasti.

Lauantaina juhlimme ystäviemme  kanssa pikkujoulua. Isäntä mietiskeli, kuinka monta kertaa näitä kemuja olemme jo järjestäneet. Juhlaväen kanssa päädyimme siihen lopputulokseen, että varmaankin jo liki 20 kertaa. Vierasväki on vuosien saatossa hiukan muuttunut. Joku on tipahtanut joukosta pois ja uusia kasvoja on tullut tilalle. Meillä oli hauska ilta. Nauru ja laulu raikui (naapureita oltiin varoitettu). Söimme hyvin ja kilistelimme maljoja. Hippu ja Myttö jaksoivat olla menossa mukana reilusti yli puoleen yöhön. Sitten nukkumatti kaappasi biigelit syleilyynsä. Eritoten Myttö oli varsin riemuissaan näistä kekkereistä. Sillä riitti valtavasti energiaa olla vieraidemme kimpussa ja molemmat tyttöset saivat paljon sylittelyä, rapsutuksia ja silityksiä. Eikä niiden ilman tuliaisiakaan tarvinnut olla. Eräs ystävistämme totesi, "nämä bileet on jo vakiintunut perinne eikä näistä jäisi pois mistään hinnasta". Voiko enää hienompaa kiitosta isäntäväki saada.

Sunnuntaina koko lauma oli hiukan nuutuneita.
Pikkujoulujuhlat kun venyivät aamun pikkutunneille saakka. 

Meillä Hipun kanssa on vielä yksi lukukoirailu ennen joululomaa. Hippu jatkaa töitä taas tammikuussa, sekä koti- että naapurikirjastossa. Hippunen on hoitanut oikein mallikkaasti syksyn hommat ja olen nauttinut meidän kirjastokeikoista. Hyvillä mielin jatkamme keväällä.

Minulla on oikean jalan nilkka reistaillut jo muutaman viikon. Perjantaina sain lääkäriltä tiedon, että peroneusjänne on tulehtunut. Kovasti paljon ja on myös hyvin turvoksissa ultrakuvan perusteella. Kipeä se kyllä on ollutkin mutta sisulla olen pistellyt  menemään, myös Hippulin ja Myttösen kanssa. Tohtori määräsi minulle jouluun saakka kestävän lääkekuurin sekä liki täyden kävelykiellon. Ainoastaan töihin saan konkata mutta eipä juuri muuta. Joten biigeleiden ulkoilutukset ovat nyt täysin isännän kontolla. Vasta joulun tienoilla saan ryhtyä kokeilemaan, miltä pidemmät kävelyt tuntuvat. Todella harmillista, että kinttuni meni tällaiseen kuntoon. Mutta nyt ei auta muu kuin noudattaa lääkärin määräyksiä, jotta pääsisin jo joulun pyhinä ulkoilemaan taas meidän karvakaksikon kanssa.

Reissuja ja riehumista

Joulukalenterista ollaan päästy avaamaan jo useampi luukku. Olen luvattoman huonosti ehtinyt käymään täällä blokimaailmassa, meidän sekä muiden. Pahoitteluni tästä. Uusi työkuvioni on verottanut hieman voimiani ja olen yrittänyt vapaa-ajalla keskittyä Hippuun ja Myttöön sekä huilata. Pää on täynnä uutta asiaa ja uuden opettelua. Siinä sivussa on pitänyt tehdä vanhoja hommia niin normaaliin tapaan kuin on pystynyt. Mutta parin viikon päästä alkaa joululoma!

Viime viikolla pidin lyhyen loman ja piipahdin Viron puolella. Reissu oli mukava irtiotto kaikesta viime viikkojen hulinasta. En tiedä, oliko Mytöllä eroahdistusta ja ikävä mutta aikamoisen siivon se oli pistänyt päivisin pystyyn isännän ollessa töissä. Isåntä oli parina iltana saanut siivota oikein urakalla. Voin vain kuvitella, miten Hippunen on katsellut pikkuneidin riehumista ja ihmetellyt meininkiä. Hippu tuskin on sellaiseen ulosteiden levittämisoperaatioon osallistunut. Erinäisiä tavaroitakin oli "siirrelty" pitkin ja poikin. 

Siskokset.

Isäntä läksi itsenäisyyspäivänä kohti Pohjois-Savoa viettämään rentouttavaa ja hauskaa viikonloppua yhdessä ystäviensä kanssa. Hän oli totta totisesti tämän miniloman ansainnut. Me jäimme isokorvien kanssa pitämään huushollia pystyssä. Katselimme tovin linnan juhlia, kävimme pitkillä lenkeillä, kirjoitin joulukortteja ja pesin edellä mainitun eriteshown jäljiltä ison kasan peittoja, vilttejä, tyynyjä ja Mytön pehmoja. Ennen kaikkea nautin kuitenkin Hipun ja Mytön rauhoittavasta ja hyvästä seurasta. 

Nyt olemme taas koko lauma koossa. Isännän reissu oli sujunut mukavissa merkeissä ja Savon sydämessä oli ollut lunta. Toisin kuin täällä etelässä, jossa näyttää vettä riittävän. Tämä alkanut viikko soljuu perusrutiineissa kohti viikonloppua. Lauantaina vietämme ystäviemme kanssa pikkujoulua. On kovin hienoa, että vuodesta toiseen saamme nuo meille tärkeät ihmiset vieraaksemme, koko porukan. Hippu ja Myttö odottavat tulevia juhlia varmasti yhtä paljon kuin me kaksijalkaiset.