Aika arjen ja housujen

On taas se aika. Nimittäin Typyn juoksu alkoi viikonloppuna ja seuraavat kolmisen viikkoa on koirapuistot pannassa. Teemme siis pitkiä lenkkejä narun päässä ja toivon, että nyt ei iskisi takahelteet. Mihin nimittäin Tyyperi pääsisi silloin uida läträämään, kun Rajasaareenkaan ei voi mennä. Seuraava mökkireissukin on näillä näkymin edessä vasta syyskuun loppupuolella. Maistarisbeagle ei kestä helteitä ilman lotraamista, joten tulkoot alkusyksyn helleaalto vasta hetken päästä. Sillä kyllähän se vielä tulee...

Yritämme kovasti laittaa pitkäkoivelle housuja jalkaan sitä mukaa kun se pyöräyttää ne pois kintuistaan. Ja se tapahtuu joka kerta, noin puoli minuuttia siitä, kun pöksyt on saatu pujoteltua Typsylle. Haikeana muistelen Pimun juoksuaikoja, jolloin housujen pitämisessä ei ollut minkäänsorttista ongelmaa. Toki Pimukin veivasi housuja pois mutta pääosin se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja kulki ne jalassa. Sanoinkin Pimulle, että nyt sen täytyy tehdä kamulle selväksi, että pökät kuuluu pitää päällä ja sillä selvä. Ei ole Pimunkaan sana vielä tehonnut.

Lomaltapaluu on tainnut tuottaa pientä tuskaa koko poppoolle. Lukuunottamatta isäntää, jonka urakka alkaa vasta tällä viikolla. Emäntä ei tunnu pääsevän arkirytmiin millään ja aamukahvin keittäminen tuntuu kummalliselta, kun keittimen saa päälle ilman, että pitää käynnistää jokin muukin laite (mökillä se on aggregaatti). Pimulla on jälleen vanha tuttu aamukeksirutiininsa mutta ihmettelee, kun ruuaksi ei tulekaan edellisillan pihvinrippeitä. Typy istuu sängyllämme ja katselee ulos haaveillen piiitkästä metsälenkistä. Ja missä on ne pitkäkaulaiset linnut, joita mökkirannassa pitää haukkua. Ei näy kaupungissa niitä.

Vaikka vietimme osan kesälomasta kotimaisemissa, on mökkiloma se paras loma. Se on oma maailmansa ja siksi kai siitä palautuminen vaatii oman aikansa. Mutta kun kaupunkivaihteen saa kunnolla silmään, huomaa taas, että onhan kotonakin kivaa. Sitä paitsi tuskin mökkeilyä osaisi arvostaa niin kovasti, jos voisimme aina olla siellä. Se saattaisi alkaa jopa tympimään. Nautimme siis kaupunkielämisen antimista ja odotamme innolla seuraavaa reissua Puulalle.

Mökkimetkuja osa I

Lomalla leikittiin!

Mökillä ollessa aika tuntuu lentävän kuin siivillä. Kuten Pimu, joka innostui juoksemaan kuin Usain konsanaan isännän vierellä. Isäntä kun sotki fillarilla pitkin mökkitietä huhuillen meidän maratoonaria, joka teki pariin otteeseen hiukan pidemmän keikan metsään. Viimeisin niistä, kotiinlähtöpäivänä, kesti likimain viisi tuntia! Ja taas emäntä vanheni kymmenen vuotta, kun pelkäsi, että Typy ei palaakaan takaisin. Ja mikä helpotus, kun pitkäkoipi ilmestyi takaisin pihapiiriin.

Beaglejen Usain.

Liki kolmiviikkoisen mökkeilyn aikana meillä riitti paljon mukavaa puuhaa ja tapahtumaa. Alkulomaa vietimme isokorvien kanssa kolmeen pekkaan ja saimme vieraaksi Keravan poppoon. Poikakolmikko viihdytti Typyä heittämällä sille keppiä järveen ja Pimuli sai runsaasti paijauksia ja halauksia. Hauskaa oli! Isännän saavuttua Puulan rannalle, ilahdutti meitä anoppi ja appiukko visiitillään. Grilli ja sauna kuumeni. Kävimme myös kokeilemassa sienionnea, joka jäi koko loman osalta melko heikoksi. Toivottavasti syksy tuo tullessaan runsaamman sadon.

Veneretkellä myös uitiin
makkaransyönnin lisäksi.

Ja mitähän vielä; perinteinen veneretki meidän vakiomakkaranpaistosaareen. Sukulaisten tapaamista ja huussin korjausta. Isäntä nikkaroi aittaan uudet portaat (hienot!) ja emäntä keräsi mustikoita, joita olen kerännyt viimeksi lapsena (syynä laiskuus). Säästäkään ei voi valittaa sillä lukuunottamatta loman keskelle osuneita muutamia hyytävän kylmiä päiviä, jaksoi aurinko paistaa ja vesisade pysytteli muualla. Saimme myös mökkirantaan uuden lintuvieraan kuikkien ja silkkiuikkujen lisäksi. Typy ei tykännyt tyypistä yhtään mutta antoi loppulomasta olla kaverin jo rauhassa. Mikä tapaus se olikaan ja paistoiko isäntä Pimun mielestä paremmat muikut kuin emäntä, näistä seuraavassa bloggauksessa!

Kukkuu, täällä ollaan taas!

Heitimme hyvästit mökkivanhukselle ja kiitimme sitä mukavasti sujuneista lomaviikoista. Kyllähän me syksyn mittaan vielä nähdään mutta kesän lomailut Puulalla on nyt lomailtu. Haikein mielin pakkasimme tavarat sekä isokorvat autoon ja lähdimme köröttelemään kohti etelää. Oltaisiin me mökille haluttu vielä jäädä, me kaikki.

Pimulla ja Typyllä on onneksi matala lasku arkeen, sillä isäntä lomailee tyttöjen kanssa vielä tämän alkaneen viikon. Syksy tuo kuitenkin tullessaan ison muutoksen meidän perheen arkeen, sillä minä vastaan jatkossa yhä enemmän koirimusten arkipäivien hyvinvoinnista. Isäntä kun joutuu syyskuusta lähtien asumaan osan viikkoa Tampereella ainakin seuraavan puoli vuotta. Me pidämme kolmistaan huushollia pystyssä ja kyllähän me pärjätään, näin vakuutin isännällekin. Ja isännän "tamperelaisuushan" on vain osa- ja väliaikaista.

Mitä kaikkea lomalla puuhailtiin ja touhuttiin, siitä kerron seuraavissa kirjoitelmissani. Sen voin paljastaa, että muikkuja syötiin, Typy löi katoamisennätyksensä rikki ja Pimu juoksi kuin tuulispää isännän vierellä, kun hän ajeli polkupyörällä mökkitiellä. Hei siis ensi kertaan!