torstai 27. lokakuuta 2011

Röhkimistä ja huomioähky

Tiistaina juhlistimme Typsykän synttäripäivää. Mieluisia vieraita Keravalta kävi tervehtimässä päivänsankaria ja voi sitä vauhdin hurmaa! Siinä meni matto jos toinenkin kasaan, kun kierroksia otti sekä juhlakalu että vierasporukan pienimmät. Mutta hauskaa oli ja synttärikakku maistui makoisalta, myös Pimun ja Typyn suissa. Lahjapaketeista paljastui herkkuja ja leluja, joista ylivoimaiseksi ykköseksi on osoittautunut oranssinvärinen röhkivä possu. Typy antaa sille aikamoista kyytiä ja vielä enemmän pikkuneiti innostuu, kun saa sian röhkimään. Leluparka, kauankohan se mahtaa Typyn käsittelyssä kestää... Kiitos kaikille teille, jotka onnittelitte Typsyä! Viestinne on välitetty eteenpäin synttärisankarille.

Niinhän siinä sitten kävi etten ole työkuntoinen ihan vielä. Senpä vuoksi lääkäritädin määräyksestä "lomailen" vielä ensi viikon kotosalla beaglein kanssa. Lenkkiä ollaan jo tehty mutta kieltämättä leikelty kroppani ei oikein tykkää Typyn vetohaluista. Äkkinäiset vetäisyt ja nykäisyt eivät edistä toipumistani, joten nyt on hihnan pää suosiolla luovutettava ainakin pitkillä lenkeillä isännälle. Myönnän häpeilemättä, että olen kivuista huolimatta tykännyt tästä "lomailusta". Poden alituiseen huonoa omaatuntoa siitä ettei isokorville ole tarpeeksi aikaa (isäntä sanoo, että aiheetta). Nyt olen saanut olla ja seurustella  tyttöjen kanssa  mielin määrin ja mikäs sen mukavampaa. Aion siis ottaa vielä sairauslomani loppusuorastakin kaiken irti ja antaa ylenpalttista huomiota kaverikaksikolle. Voin sitten töihin palattuani muistella koirien saamaa huomioähkyä ja yrittää hiljentää omaatuntoani, joka varmasti alkaa taas talven tullessa soimaamaan.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Typyä isosti onnitellen!



Tänään on juhlahetki, sillä Typy täyttää täydet kaksi vuotta!
Paljon onnea synttärisankarille!

Aika on kiitänyt kuin siivillä, sillä tuntuu ettei siitä ole kuin tovi, kun noudimme pienen beaglenpennun kotiin
Pimun vanhuudenpäivien kaveriksi ja meitä kaksijalkaisia ilostuttamaan. Tähän kuluneeseen vajaaseen kahteen vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Eikä vauhti varmasti jatkossakaan tule hyytymään! Mitähän kaikkea Tyyperi mahtaa vielä keksiä...





lauantai 22. lokakuuta 2011

Talvi voi tulla


Pallot jäivät odottamaan kevään
heittoleikkejä.
Taas kerran toivotimme mökkivanhukselle hyvää talvea ja lupasimme tulla keväällä takaisin Puulan rannalle. Linnunpöntöt putsattiin, jotta muuttomatkalta palaaville sirkuttajille olisi puhtaita koteja tarjolla. Sieniä tuntuu riittävän ja teimme Pimun ja Typyn kanssa kaksi retkeä, joiden antina oli useampi litra suppilovahveroita. Heitimme vielä viimeiset löylyt mökkisaunassa ennen kuin joutuisimme taas sähkökiukaan vangeiksi. Ihailimme syksyistä väriloistoa ja tähtitaivasta, joka näyttäytyi useampana iltana katsellessamme taivaalle mökin ikkunasta maukkaan makkaraisen iltapalan äärellä. Typy piti kunniakkaasti yllä uimamaisterin titteliä pulahtamalla yhdeksän asteiseen (hurrr!) veteen rankan ajokeikan jälkeen. Mökkimaisemissa kun melkein törmäsimme valkohäntäpeuroihin ja siinä riittikin Typylle aihetta pitkiin ajolenkkeihin.

Joka syksy iskee haikeus, kun mökki valmistellaan talven tuloa varten ja mieleen nousee ajatus siitä, että menee ainakin puoli vuotta ennen kuin voimme taas nautiskella luonnon rauhasta järven rannalla kaikenlaista mukavaa puuhastellen. Pitää muistuttaa itseään, että puoli vuotta menee hujauksessa, eihän se ole pitkä aika. Samalla kerron myös isokorville, että sori tytöt, tämä oli nyt tässä. Mutta älkää hätäilkö, viimeistään vappuna tullaan takaisin. Lohdutan siis itseni lisäksi myös Pimua ja Typyä, jotta mökkikauden päättymisen tuska olisi mahdollisimman pieni.


Pimu ja suuri keko.
Vaikka en voinutkaan saunan löylyissä käydä kuin kääntymässä, oli sillä sekä Puulan puhtaalla vedellä varmasti parantava vaikutus. Kuten koko mökkilomalla ylipäätään! Oloni on jo melko hyvä ja pääsen tulevalla sairauslomani viimeisellä viikolla lenkittämään karvakorvia normaaliin tapaan. Ensi viikolla on myös aihetta juhlaan, sillä Typy täyttää kokonaiset kaksi vuotta! Merkkipäivän kunniaksi nautimme kakkua ja päivänsankarille annetaan myös juhla-ateria, joka sisältää makkaraa ja lihapullia. Ja toki osansa herkuista saa myös Pimu, onhan vanha neiti Typyn kekkereiden kunniavieras.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Apujoukkoja kiittäen kuonot kohti Kangasniemeä

Nyt on takana viikon verran allekirjoittaneen leikkauksesta ja olen jo tehnyt pidempiä lenkkejä isännän, Pimun ja Typyn kanssa. Tuntuu kyllä itsestäni hiukan omituiselta, että lähden myös yksin tuonne ulos käppäilemään ja koirat jäävät kotiin. Mutta en halua olla epätasapuolinen, että ottaisin vain Pimun mukaani ulos. Vanhaa neitiä olen jo lenkeillä taluttanut mutta Typyn ulkoiluttaminen yksin ei tule vielä kuuloonkaan. Siinä repeää tikki jos toinenkin mikäli lähden vauhtihirmun kanssa lenkkipoluille.

Loppuviikosta suuntaamme mökille ja siellä saa koirakaksikko taas nauttia vapauden hurmasta. Typsyllä tuntuu riittävän energiaa loputtomiin ja näimme taas eilen isännän kanssa senkin ihmeen, että Pimu innostui varsin riehakkaaseen leikkiin Typyn kanssa läheisessä puistossa. Vaistoan myös koirista sen, että ne ihmettelevät miksen vie niitä ulos vaikka olen kotosalla päivät pitkät. Lomilla ja vapaapäivinä tytöt saavat extralenkitystä, joten ne odottavat sitä myös nyt, kun olen toipilaana kotona. Ja eihän kaksikko oikein ymmärrä, että emäntä ei ole lenkityskunnossa. Joten mökkireissu taitaa tulla nyt todella hyvään saumaan.

Mökkiviikon jälkeen uskon olevani jo siinä kunnossa, että voimme siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen koiralenkkien osalta. Apujoukotkin on valjastettu enää vain tämän viikon ajaksi. Ja mitä tästä olisi ilman sukulaisten ja ystävien apua tullut; ei mitään! Sen lisäksi, että emäntää on muistettu eri tavoin, kyselty vointia ja käyty katsomassa, on isokorvia lenkitetty ahkerasti ja tuotu herkkuja sekä makupaloja tuliaisiksi. Haluankin lausua lämpimät kiitokset itseni, isännän, Pimun ja Typyn puolesta kaikille meitä jelpanneille ja minua muistaneille!  

Jätämme siis mökille ensi viikolla jäähyväiset ja ryhdymme odottamaan kevättä ja uuden mökkikauden alkamista. Mutta mitä kaikkea tämä loppuvuosi tuokaan vielä tullessaan; Typyn 2 vee synttärit kuluvan kuukauden lopulla, Pimun 13 vee juhlinnat joulukuussa, vuoden lempparijuhlani joulu sekä vuoden 2012 vastaanottaminen. Tiedossa on siis paljon mukavia tapahtumia ja monta jutunjuurta tähän Pimulin blogiin!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Hölmistyneet hoitoapulaiset

Pimu kerjää herkkuja yhtä mittaa ja Typyä kiinnostaa sen nenään kaiketi erikoiselle tuoksuvat haavat emännän kropassa. Hölmistyneinä mutta innokkaina isokorvat lähtevät ulos vaikka lenkkiseura onkin tavanomaisesta poikkeavaa. Nämä lenkittäjät kun eivät normaalisti koirimuksia ulkoiluta, ainakaan kovin usein. Sehän on emännän ja isännän hommaa ja nyt emäntä jää makaamaan sänkyyn, kun tytöt pistetään remmeihin ja viedään ulos. Onpa erikoista touhua...

Näin ovat sujuneet leikkaukseni jälkeiset ekat toipilaspäivät. Kotiuduttuani operaatiosta makasin tuloillan sohvalla ja jaloissani päivysti Pimu. Vanha neiti vaistosi, että nyt on jotain outoa tekeillä, joten se päätti vartioida emäntää. Aivan tyypillistä Pimun käytöstä, se on aina ollut viisas ja fiksu ja hoksaa, jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meneillään. Typy haluaisi toimia sairaanhoitajana ja tarkastella leikkaushaavojani, mutta parantumiseni kannalta on parempi, että haavanhoidon tekee joku muu.

Oudoltahan tämä tilanne hiukan tuntuu, kun on tottunut koirien kanssa tekemään lenkkejä useamman kappaleen päivässä. Nyt muut hoitavat homman vaikka olenkin jo yhden kerran lähtenyt iltalenkille mukaan jaloittelemaan. Kaipaan jo sitä, että menemme koirimusten kanssa pitkin poikin vakioreittejämme ja ihmettelemme kaikenlaista vastaan tulevaa. Mutta vielä joudun reilun viikon ajan pitämään näppini erossa Pimun ja Typyn remmeistä, sitten voin jo itsekin alkaa niitä pikkuhiljaa taluttelemaan. Aloitan Pimulla, joka ei kisko ja vedä samalla tapaa kuin pikkumonster. Vanhan rauhallinen tahti sopii toipilaalle hyvin.

Ensi viikolla suuntaamme Kangasniemelle syysloman viettoon. Koska "lomailen" leikkauksen vuoksi koko lokakuun, voimme viettää mökillä kokonaisen viikon! Tiedossa on metsälenkkejä ja sienestämistä eli mukavaa tekemistä, joka sopii minulle puolikuntoiselle hyvin. Isäntä saa putsata linnunpöntöt kevättä silmällä pitäen ja valitettavasti myös huussin tyhjennys jää nyt hänen yksinoikeudekseen...

maanantai 3. lokakuuta 2011

Varikkotytöt

Mukavan aurinkoinen viikonloppu on takana ja tänä aamuna saimmekin herätä taas vaihteen vuoksi vesisateeseen. Lauantaina kävimme katsomassa Helsingin Tattarisuolla karting-kisoja, joissa siskoni mies ajoi tiiminsä kera. Pitihän kisakatsomossa olla myös nelijalkaiset edustettuina ja tämän tehtävän meidän isokorvat hoitivat mallikkaasti. Kelpo varikkotyttösiä!

Viime viikon täi-show on osoittanut jo laantumisen merkit. Kiitos kuuluu tehokkaalle linimentille, jota pistimme koirien turkkeihin heti loppuviikosta, kun täihavainto tehtiin. Koirille ei ole olemassa täishampoita vaan erilaisia nahkaan levitettäviä "öljyjä", jotka sisältävät elukat tappavaa ainetta. Ostin varmuuden vuoksi tätä häätölääkettä tuplapakkauksen ja aiomme uusia öljyhoidon vielä tällä viikolla. Mutta hyvin aine tepsii, täit ja väiveet ovat kuolleet ja nyt niitä suorastaan rapisee pois Pimun ja Typyn karvasta. Kutinakin on hellittänyt eikä kaksikko raavi ja kuopsuttele itseään sillä vimmalla mitä vielä viime viikolla. Toivon todella hartaasti, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meidän tyttöihin täit tarttuu. Vieläkin suututtaa ihmisten ajattelemattomuus.

Itse alan valmistautua leikkaukseen, h-hetki on aivan ovella. Mitä kaverikaksikko tuumaa alati vaihtuvista mutta toki tutuista lenkittäjistä? Antaako Typy levätä emännän rauhassa? Vaistoaako Pimu vanhan viisaudella emännän kipuja? Näistä lisää seuraavassa bloggauksessa!