Hienot hampaat ja hieno valkoinen maa

Ihan tähän kirjoitelmani alkuun esitän koko meidän lauman puolesta lämpimät osanottomme lukukoira Sylvin kotiväelle Sylvin poismenon johdosta. Sylvi edusti ansiokkaasti koko lukukoirien joukkoa ja teki lukukoiratoimintaa tunnetuksi. Sylvi oli rautainen ammattilainen työssään ja sitä tullaan varmasti kaipaamaan kovasti. Nyt Sylvi saa juosta ilman kipuja tuolla iättömyydessä 💗 

Tänne etelään satoi viikonloppuna ensilumi. Hilpunen ja Myttönen ottivat siitä kaiken irti. Voi, miten iloisia meidän likat olivat lumesta! Toivottavasti maa pysyy nyt valkoisena ja vesisateet eivät hetkeen palaa. Tämä toive tuskin toteutuu, sillä harvoin tänne talvi näin ajoissa tulee ja myös pysyy. Mutta saahan sitä toivoa... Eilen ripustimme joulu(kausi)valoja ikkunoihimme ja pengoin joulukoristelaatikkoamme, toista niistä, katsellen pitääkö tehdä lisähankintoja 😀

Reilu viikko sitten Myttö kävi eläintohtorilla hammaskiven poistossa. Operaatio sujui hienosti ja nyt Mytöllä on valkoisena kiiltävä purukalusto. Myttö oli kyllä hyvin tokkurainen koko loppuillan ja vasta puolilta öin jaksoi lähteä ulos pienelle lenkille. Ja isäntä toi mukanaan eläinlääkäriltä terveiset, joita olin osannutkin odottaa: Myttö määrättiin laihdutuskuurille. Painoa pitäisi saada pari kiloa pois...😧 meidän kaksijalkaisten syytähän se on, että Myttis on tukevassa kunnossa. Nyt päivän toinen ruoka-annos on puolitettu ja herkkuja annetaan hyvin rajallinen määrä. Näillä konsteilla ja reippaalla lenkkeilyllä painon pitäisi alkaa tippumaan. 

Myttöä väsytti
eläinlääkärikeikan jälkeen.

Hilpulla on edelleen oikeassa etukintussa pientä häikkää. Mutta paremmalla tiellä ollaan. Jokapäiväistä kipuilu ei enää ole vaan ainoastaan silloin, kun se on Myttösen kanssa riehunut kuin päätön. Toki noita painikisoja on yritetty hillitä mutta kovin vaikeaa sen on. Koirapuistossa keikkumiset on pidetty nyt pannassa. Talven tulossa on se ikävä puoli, että kulkureitit ovat jäässä. Liukastelu ei tee hyvää kenenkään jaloille mutta askellamme varoen, jotta Hipun jalka tulisi taas pian täysin kelpo kuntoon. 

Tällä alkaneella viikolla Hipulla on edessä syksyn viimeinen lukukoirakäynti kotikirjastossa. Lisäksi tapaamme viikonloppuna koko porukalla Patu-herraa, pitkästä aikaa. Itse tapasin Patun viimeksi muutama viikko sitten kyläillessäni Keravalla ja sillä herralla kyllä vauhtia piisaa! Patusta on myös kuoriutunut jo vallan hyvä metsästyskoiran alku. Ja hyvä niin, sillä mettäkoiraksi Patu on perheeseen otettukin. Jännä nähdä, millaiset pelit kolmikko laittaa pystyyn. Sen tiedän, että jälleennäkeminen pitkän tauon jälkeen on varmasti kaikille kolmelle karvakuonolle riemun hetki.

Pientä kremppaa ja kirjastokeikkaa

Marraskuu on tähän asti ollut sateinen ja hämärä. Mutta olemme ulkoilleet pitkillä lenkeillä ja biiglekaksikko on riehunut koirapuistossa. Korona jyllää ja hoivakodissa asuva läheinen sairastui alkuviikosta tähän ikävään kulkutautiin. Se pisti vierailukiellon päälle, onneksi puhelimet toimii. Ja onneksi hänellä on kaikki neljä piikkiä otettuina. 

Vielä on vihreää nurmea, mitä popsia.

Hippusella on jotakin vaivaa selässä tai takajaloissa. Se on hiukan valitellut oloaan, kun nousee makuulta ylös. Liekö tuo Mytön kanssa riekkuminen käynyt lihaksiin. Olemme antaneet Hipalle parina päivänä lääkettä. Näitä tällaisia "kipukausia" on tullut aika-ajoin ja ne kestävät muutamia päiviä. Emme ole lääkäriin Hippua näiden takia vieneet, sillä ruoka maistuu erinomaisesti ja käytös sekä liikkuminen on normaalia. Tarkkailemme tilannetta ja toki, jos kunto alkaa näyttää kehnommalta, varaamme ajan tohtorille. Mietin joskus, että Hippu on nyt seitsemän ja sen(kin) elämän varrelle on jo ehtinyt osua kaikenlaisia vaivoja. Onko terveitä koiria enää olemassakaan? Onko koirien jalostus viety liian pitkälle? 

Alkuviikosta Hilpunen pääsi taas kuuntelemaan naapurikirjastoon. Lukukoirahommat sujuivat hienosti. Lukijoita ei ollut jonoksi asti mutta rapsuttelijoita riitti senkin edestä. Usein Hipulle luetaan koirakirjoja. Tai ylipäätään tarinoita eläimistä. Mutta tällä reissulla Hippu sai kuunnella mm. kummitustarinan. Matkat pääsimme taittamaan taas omalla autolla bussin sijaan. Ja autoradiossa soi  Jouluradio 🎄

Mytöllä on huomenna edessä käynti eläinlääkärillä hammaskiven poistossa. Sellaista sille ei ole aiemmin tehty. Mutta syytä on ja toivottavasti operaatio sujuu hyvin. Vaikka kyse on tällaisesta melko kevyestä hoitotoimenpiteestä, en tule nukkumaan ensi yönä. Isäntä on luvannut viedä Myttösen lääkäriin. Minä jännitän Hipun kanssa kotona... Myttö on kyllä niin reipas likka, että hyvin kaikki sujuu. Pidättehän kuitenkin meidän Myttöselle tassut ja peukut pystyssä!