maanantai 29. heinäkuuta 2019

Uuden käänteen äärellä Typyä muistellen

Typyn kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kymmenen kuukautta. Ikävöin meidän uimamaisteria edelleen aivan valtavasti. Typsyn äkillinen poislähtö, asia joka tuli järkyttävänä yllätyksenä meille, on vaatinut toipumisaikaa. Pimun kuolemaan osasin jollain tapaa varautua ja surutyötä tein jo etukäteen. Toisin oli Typsykän kanssa. Siksi tämä on ottanut todella lujille.

Hippunen on selvinnyt Typyn kuolemasta paremmin ja nopeammin kuin emäntänsä. Ensimmäiset viikot se etsi kaveria ja ihmetteli, kun Typyä ei löydy mistään. Ei mökiltä, ei isännän vanhemmilta, ei isäni mökiltä eikä äitini luota. Eikä me tuotu Typsyä mukanamme, kun tulimme töistä tai kauppareissulta kotiin. Mutta kun aikaa kului tovi, taisi Hippuli todeta, että näin tässä nyt mennään. Kolmistaan. Eikä ole mitään hätää, me pärjätään kyllä.

Typyä ei voi kukaan koskaan korvata. Eikä ole tarkoituskaan. Eikä me unohdeta Tyyperiä ikinä. Kuten ei Pimuakaan. Paljon ihania ja mukavia muistoja jäi jäljelle ja niitä kannamme ikuisesti. Talven aikana ryhdyimme isännän kanssa miettimään ja harkitsemaan. Pohdimme ja keskustelimme. Seurasimme Hippua ja sen touhuja. Ja päätimme lopulta laittaa viestin Päiville Räntäsään kenneliin. Sen viestin lopputulema on, että Hipusta tulee isosisko. Haemme beaglevauvatyttösen kotiin elokuun lopulla.

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Päiväretkiä ja metsämarjoja

Helle hellii meitä lomalaisia. Onneksi rannalla puhaltelee kepeä tuuli. Ja järveen voi piipahtaa virkistäytymään. Puulan vesi on nyt uimakelpoista, lämmintä. Joten olemme isännän kanssa uineet melko ahkerasti. Hippuakin olemme uittaneet laittamalla sen rantaveteen, josta se kahlailee kuivalle maalle. Hilpuri ei erityisemmin uimisesta innostu mutta näin kuumalla kelillä vesi virkistää.

Emme ihan joka päivä ole kököttäneet täällä metsän keskellä. Teimme päiväreissut Pieksämäelle ja Jyväskylään. Kävimme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Hippu pääsi siellä elämänsä ensimmäistä kertaa kalareissulle. Rivakasti se hyppäsi veneeseen ja lähti mukaan katsomaan, oliko verkoissa mitään. Tällä erää saaliina oli yksi hauki.

Kävihän meitä täällä pienessä punaisessa mökissä tervehtimässä Keravan poppoo. Pojat miltei asuivat järvessä koko vierailun ajan. Lisäksi he keräsivät Hipulle metsämansikoita sekä mustikoita ja leikkivät meidän isokorvan kanssa. Iloa ja riemua näytti piisaavan koko porukalla! Oli eri hauskaa, että saimme heidät vieraaksemme.

Heinäkuu juoksee loppukaarteessa ja elokuu odottaa jo vaihtopaikalla. Meillä on lomaa vielä hitunen jäljellä. Ja se vietetään täällä mökkirannoilla. Itselläni on siitä poikkeuksellinen töihinpaluu, että käyn vain piipahtamassa pariin otteeseen työmaalla ja pidän muutaman lomapätkän lisää elokuun aikana. Mitäpä silloin tapahtuu, siitä lisää tulevissa kirjoitelmissa!


lauantai 20. heinäkuuta 2019

Kesäilta Puulalla

Täällä Puulan rannalla on tyyni ilta. Kuikkakolmikko lipuu lahdella. Västäräkki keikkuu laiturin päässä. Hyttysiä hiukan mutta ei riesaksi saakka. Ja onneksi karkotinlaite häätää inisijät matkoihinsa. Hippu huilaa meidän sängyssä. Kohta se lähtee tekemään pienen iltakierroksen. Lämmitimme saunan ja isäntä pulahti järveen. Minä aristelen vieläkin, vesi tuntuu kovin kalsalta.

Olemme siirtyneet viettämään lomaa oman mökin rauhaan. Matka tänne kulki Savonrannan kautta, jossa kävimme moikkaamassa siskoani ja hänen miestään. Hippunen suorastaan hullaantui mustikoista sekä metsämansikoista, joita Savonrannan mökillä riitti. Se mätti marjoja mahansa täyteen. Ja mikäs siinä, marjoja Hipun vatsa sietää hyvin. 

Säästä pitää aina mainita.  Alkuviikko oli vielä viileää mutta nyt lämmintä riittää. Kuten mainitsin, Puulan vesi on edelleen vähän turhan kylmää. Minä odotan sen lämpenemistä vaikka useat varmasti uivat jo tuossa mielellään. Onneksi lomaa on vielä jäljellä. Eihän täältä kotiin kehtaa mennä, jos ei ole järvessä käynyt.

Meillä ei ole mitään erikoisia suunnitelmia ja touhuja loppulomaksi. Tehdään mitä huvittaa ja mitä viitsii. Hippu jatkaa varmasti päästäisten tarkkailua. Ne kipittävät mökin pihassa, liekö niillä pesä pihakiven kolossa. Isäntä nikkaroi jotakin ja minä lyhennän lukemattomien lomakirjojen pinoa. Tässähän sitä jo suunnitelmia syntyikin. 

torstai 11. heinäkuuta 2019

Piipahdettu Berliinissä, kohta kohti Puulaa

Terveiset Berliinistä! Läksimme isännän kanssa heti lomamme aluksi Saksan pääkaupunkiin. Näimme matkalla hienoja kirkkoja ja taidetta. Ihastelin eläintarhassa orankeja. En ole suuri eläintarhafani mutta halusin nähdä näitä upeita apinoita, jotka valloittivat sydämeni jo lapsena. Kävimme parissa museossa sekä muistomerkillä, jotka kertoivat natsien tuhotöistä. Siinä näyttelyjä kiertäessä pisti miettimään, miten sellaista karmeutta on voinut päästä tapahtumaan.

Sää Berliinissä ei poikennut näistä kotimaan ilmoista. Mutta kaupunkia jaksoi paremmin kiertää, kun ei ollut hellettä. Meillä oli kiva reissu. Berliinissä on valtavan hyvin toimiva joukkoliikenne. Saksalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Koska isäntä on aiemminkin vieraillut Berliinissä, meillä oli jo etukäteen melko tarkat sävelet siitä, mitä reissussa tehdään. Ennakkosuunnittelu onkin tarpeen, kun menee kaupunkiin, jossa olisi nähtävää valtavasti mutta aikaa rajoitetusti.

Hoitoreissun jälkeen kotisohvalla on taas mukava huilata.
Hippuli oli matkamme ajan hoidossa anoppini ja appiukkoni luona. Ja oli ollut hyvin kiltisti ja hienosti. Tiesin sen, sillä Hippu on niin kovin kiltti tyttö. Sen verran se kuitenkin hoksasi anoppiani jekuttaa, että oli alkanut vaatimaan aamuruokaa jo kello viisi! Tuota samaa temppua se joskus kokeilee meihinkin mutta luovuttaa heti, kun sanomme sille, ettei vielä ole mikään ruoka-aika. Mutta pääasia on, että ruoka maistui ja hoitoreissu oli muutenkin onnistunut. Olemme onnekkaita, että meillä on lähipiirissä pari luottohoitopaikkaa, joihin olemme voineet jättää koirat hyvillä mielin.

Nyt vedämme hiukan henkeä kotona kaupungissa. Seuraavaksi aikomuksenamme on suunnata kohti Savonrantaa. Sieltä lähdemme jatkamaan kesälomaa Kangasniemelle. Koska punainen mökkivanhus ei ole teknologian aallonharjalla, Pieni Suuri Beagle päivittyy lähiviikkoina silloin, kun piipahdan kirjastossa kirkonkylällä. Kaunista heinäkuun jatkoa ja pysyttehän mukana matkassamme!

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Isoja ja parhaita asioita

Olemme Hipun kanssa käyneet moikkaamassa lampaita, jotka ovat taas saapuneet kotimme nurkille kesän viettoon. Hilpu tykkää lampaista ja nekin haistelevat uteliaina aidan takaa Hippusta. Heinäkuu on alkanut epävakaisessa säätilassa mutta toivottavasti kelit paranee. Hirmuhelteitä ei tarvita, aurinkoa ja lämmintä toivon kyllä.


Minua on koko talven vaivannut se, että en ole pystynyt katsomaan Typsystä napsittuja valokuvia, joista haluamme kehyksiin ja esille muutamia otoksia. Ystävämme otti valtavan upeita kuvia Typystä ja Hipusta reilu vuosi sitten. Niistä kuvista on ollut tarkoitus valita esille pantavat kuvat. Eilen keräsin voimia ja ryhdistäydyin. Isännän kanssa katsottiin kuvat läpi ja valittiin niistä lajitelma kehystettäviksi. Isäntä totesi, että yllättävän vähällä itkulla selvisin koitoksesta. Niinpä, yksi raju itkupurkaus tuli mutta myös hymyilin, kun katselin Typystä otettuja kuvia. Ja nyt tuntuu kuin suuri kivi olisi pois sydämeltä. Kuvat on tilattu ja aion hankkia niille hienot kehykset. Olen ylpeä itsestäni, sillä tämä oli minulle iso asia. 


Lomani alkaa olemaan lähellä. Otamme isännän kanssa heti irtioton kotiympyröistä ja suuntaamme lyhyelle reissulle Berliiniin. Hilpuri pääsee hyvään hoitoon isännän vanhempien luokse. Uskon, että se nauttii olostaan, kun sitä lellitään ja hellitään. Minulle tulee Hippua varmasti kova ikävä.

Kun Saksan maa on nähty, suuntaamme kohti Savonrantaa. Siellä kyläilemme siskoni ja hänen miehensä mökillä. Savonrannalta matka jatkuu sitten Puulan rannoille. Tarkoitus on loman aikana käydä sieltä käsin piipahtamassa isäni ja hänen vaimonsa mökillä. Odotamme myös, että saamme Kangasniemelle mukavia mökkivieraita. Uskon, että meidän lomasta tulee rento, leppoisa ja kiva. Itse aion lukea paljon ja toivottavasti Puulan vesi lämpenee taas uintikuntoon. 

Hippu tykkää, kun rotsia harjataan. 

Toivotan kaikille meidän lukijoille sekä kamuille mukavaa viikonloppua. Meillä se sujuu matkalaukkuja pakkaillessa. Mökkikassitkin laitetaan kuntoon hyvissä ajoin, sillä käymme ulkomaan reissun jälkeen vain kääntymässä kotona. Mutta vielä on hetki aikaa lomareissuihin. Maltan kyllä odottaa ja tehdä vielä hiukan hommia toimistolla. Parastahan on, kun loma on vasta edessä!