Kohta se vaihtuu...

Ihan kohta sanomme heipat vuodelle 2014 sillä edessä siintää uusi vuosi uusine askareineen ja tapahtumineen. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Typsy keräilee jo voimia huomiseen iltaan, jota vietämme kotona saaden vieraaksemme tuttuun tapaan isännän vanhemmat sekä hänen kaksi tätiään miehineen. Mukaan liittyy myös minun isäni vaimonsa kera. Tiedossa on rento illanvietto sisältäen mm. tinanvalantaa sekä hyvää ruokaa juoman kera. Typyä ei varmasti unohdeta vaan sille on varattuna laatikossa omat vuodenvaihteen makupalat.

Toivotamme, koko meidän pesue, 

kaikille Pienen Suuren Beaglen 

ystäville sekä blogikamuillemme

Säihkyvää vuodenvaihdetta 

ja 

kaikkea hyvää

uudelle vuodelle 2015!

Syötiin ja maattiin

Meidän joulun aika sujui leppoisissa tunnelmissa pääosin kotosalla. Pimun muistoksi paloi kynttilät lyhdyissä koko pyhien ajan. Olimme olleet kilttejä kuluvan vuoden aikana ja aattona paketeista paljastui mm. lukemista, lämmintä ylle ja herkkuja. Typy availi innolla omia lahjakääröjään ja minä avitin tarvittaessa. Typsyn lahjat koostuivat pääosin makupaloista, joita on nyt pitkälle uuden vuoden alkuun saakka. Annoimme toki Typsykälle maistiaisia yhden lampaankorvan ja kuivatun kanafileen verran.

Vaikka joulumme menikin pitkälti syödessä ja maatessa, tietysti myös reippailimme ulkona Typyn kanssa. Hyvää vastapainoa laiskottelulle... Tapanina tavattiin äitiäni ja hänen miestään. Viikonloppuna meillä vieraili Esco ja Risu, tuo nelijalkainen karvakaksikko, joista Escon kanssa Typyn piti muutamaan kertaan katsoa, kuka on valtias talossa. Isommilta riidoilta kuitenkin vältyttiin ja Esco ymmärsi lopulta, ettei Typylle kannata kukkoilla. Mokomakin kloppi!

Siskoni pääsee mökkirannallaan luistelemaan Saimaan jäällä sillä siellä on ollut kelpo pakkasia. Kipakat kelit ovat nyt täällä etelässäkin vaikka huomiseksi on luvattu jo plussaa. Pysyisi nyt tuo lumi, sillä eihän niitä kuraloskailmoja kaipaa kukaan, vai mitä! Kävi miten kävi, oli joka tapauksessa eri mukava juttu, että saimme iloita valkoisesta joulusta.

Vuosi 2014 lähestyy jo kiitorataa ja loppulaskuaan. Moottoreita käynnistellään uutta, tulevaa vuotta varten. Meillä on edessä juhlahulinaa uudenvuodenaattona täällä kotona, joten aloitan kemujen valmistelut jo huomenissa. Kuitenkaan sitä ulkoilua ja laiskottelua unohtamatta.

Hauskaa Joulun aikaa!

Jouluyötä tähdet valaisee,

joulurauha täyttää sydämen.

Toivotamme mitä parhainta Joulua kaikille tämän 

blogin lukijoille sekä blogikavereillemme

palveluskuntineen!

Typy,

emäntä & isäntä

Jouluhajuja

Kyllä vaan. Saamme nauttia valkeasta joulusta, sillä huomenna jouluaattona on luvattu lisää lunta. Eilen sitä jo satelikin ja pikkupakkanen takaa, ettei lumipeite ehdi hävitä joulunpyhiksi. On se vaan niin, että joulutunnelmaa lisää entisestään tuo maan valkoinen peite vesisateen sijaan.

Vietämme joulua oman pikkuperheemme kesken. Tervehdimme lähisukua puhelimen välityksellä mm. Savonrantaan ja Marokkoon. Äitiäni miehensä kera treffataan tapanina, sillä he oleilevat jouluna täällä pääkaupunkiseudulla. Typsykän lahjapakettiin käärin uuden vesikupin sekä poro- ja lammasherkkuja. Vesikuppi on Pimun perintöjä ja yli 10 vuotta vanha. Nyt se näyttää jo jonkin verran kuluneelta, joten Typsy saa uuden, entistä ehomman.

Viime joulu oli tähänastisen elämämme kamalin joulu. Huomenna sytytämme kynttilöitä Pimun muistolle ja lähetämme rakkaat jouluterveiset Pimpulalle parempien joulupöytien ääreen. En ikinä tule unohtamaan vuoden takaista jouluyötä ja tuskin isäntäkään. Mutta erästä sanontaa mukaillen "surun kyynelten läpi loistavat lämpimät muistot". Pahimmasta on päästy yli ja nautimme nyt siitä, että Typsy tuo niin paljon iloa elämäämme.

Riisipuuro on keitetty ja äsken koristelimme kuusen. Kohta lähdemme piipahtamaan hautuumaalla ja huomenna katsotaan telkkarista Lumiukko. Kinkku on syytä nostaa yöksi korkealle ylös pöydän päälle. Sen verran ahnaasti Typy on koko päivän kiertänyt keittiössä tuoksuja haistellen...

Lomaa ja lunta

Olemme siirtyneet joululomalaitumille ja palaamme isännän kanssa työn ääreen vasta loppiaisen jälkeen. Tämä hengähdystauko tulee tarpeeseen, sillä mennyt syksy on ollut melko kiireinen. Lomalla voimme ulkoilla paljon Typyn kanssa, levätä ja kerätä voimia kevään seikkailuihin.

Vuoden rakkain juhla, joulu, kopistelee siis jo ovella. Piipahdimme perjantaina Vuotalossa joulukonsertissa, joka oli mainio tapa aloittaa rauhoittuminen pyhien viettoon. Aiomme käydä laulamassa kauneimmat joululaulut, joka myös kuuluu meidän jouluperinteisiin. Ja ennen aattoa on valmisteltava kotia joulukuntoon. Mutta ilman stressiä ja kiirettä.

Typsyn vauhtia ulkoillessa ei tunnu pidättelevän enää mikään. Mutta takajaloissa näyttää olevan voimattomuutta eli lihastreeni jatkuu. Karvapeite on kasvanut mukavasti takaisin kaljuihin kohtiin kyljessä (kipulaastari) ja takaselässä (epiduraalipuudutus). Jaloissakin on jo karvaa, joten nyt ei kintut pääse paleltumaan mikäli pakkaset sattuisivat saapumaan.

Vihdoinkin saimme lunta tänne eteläänkin ja sitä on luvattu alkuviikolla lisää. Typy nautiskelee valkeasta maasta pyörien ja kierien ohuessa lumipeitteessä. Pehmeässä lumessa tallustaminen on hyvä juttu jalkavaivaiselle ja toivottavasti saamme sitä pakkasta, jotta lumi pysyisi maassa. Onko meillä siis valkea joulu vuosien tauon jälkeen, siitä ensi kerralla!

Jalkajumppaa

Tähän aikaan vuodesta aamulenkit, päivälenkit sekä iltalenkit tehdään pimeässä. Tai päivälenkeistä osa sujuu vielä hämärän rajamailla mutta pimeys ehtii tulla viimeistään ulkoilun loppumetreillä. Synkkää, sateista, märkää ja kuraista. Tätä näyttää olevan etelän talvisäät näin joulukuussa ja voimme vain hartain mielin toivoa, että saisimme pakkasta edes ensi vuoden puolella. Typykin tykkäisi lumesta eikä jokainen ulkoreissu päätyisi suihkukeikkaan.

Karmee keli.

Olen ryhtynyt jumppaamaan Typsyn jalkoja, jotta takakoipiin saataisiin taas lihasvoimaa leikkauksen jäljiltä. Isännän kanssa meitä on naurattanut nämä jumppahetket. Typy nimittäin suhtautuu kummeksuen moisiin temppuihin ja ilmeet ovat meidän isokorvalla sen mukaisia. Pientä hankaluutta tuottaa se, että Typsy ei itse ole yhtään aktiivinen jumppaaja vaan sitä täytyy hieman pakottaa liikkumaan. Ja haluttomuus ei johdu kivuista vaan puhtaasti siitä, että Typy mielestä tuo jumppahomma taitaa olla kerrassaan typerää. Miksei voisi jalkojen nostelun sijaan saada rapsutuksia ja hyysäämistä...

Emännän ja isännän sängyssä.
Ihan paras paikka!

Eläinfysioterapeutti, hyvä sellainen, on hakusessa ja olen laittanut tiedusteluja eteenpäin. Viimeistään alkuvuodesta käymme fysioterapeutin luona tarkistuttamassa liikeradat ja jalkojen toimivuuden noin ylipäätään. Mielestämme Typy on toipunut erinomaisen hyvin leikkauksesta emmekä omin silmin näe sen liikkeessä mitään poikkeavaa. Mutta käydään kuitenkin kuuntelemassa ammattilaisen mielipide ja keskustellaan myös siitä, tarvitaanko vesimattojuoksemista Typyn jalkojen kuntoutukseen. Kotona jumppatuokiot tulevat jatkumaan vaikkei jumppakärpänen taida meidän Typyyn iskeä jatkossakaan.

Kipeä kolmikko

Isäntä nyrpisteli naamaansa, kun eläinlääkäriaseman hoitajatyttö putsasi Typyn korvia. Olihan niissä korvissa kieltämättä aika hurjan näköistä tavaraa, kun niitä ryhdyttiin putsausaineen avulla kaivelemaan.

Kävimme siis eilen tohtorin pakeilla ja mikroskooppi näytti korvista kaivetuista näytteistä, että luppiksissa on hiivaa... ei kivaa. Inhottavaa. Mukaan saimme korvatipat ja hoito-ohjeen. Näiden avulla korvat saadaan kuntoon. Vielä on piipahdettava apteekissa hakemassa jykevää puhdistuslinimenttiä. Hiivan muodostukseen voi olla monia eri syitä ja isot luppakorvat ovat kuulemma herkkiä tällaiselle vaivalle. Mutta koska Typyllä ei ole koskaan ollut mitään vikaa korvissa eikä kyllä ollut Pimullakaan, epäilimme me sekä lääkäri, että reilun kahden viikon mittainen kypärä-kausi on voinut olla syypää hiivahommaan.

Koko meidän sakki on nyt vaivaista, sillä sekä isäntään sekä minuun iski flunssa. Isäntä, joka ei sairasta juuri koskaan eikä ole vuosikausiin ollut petipotilaana joutui nyt taipumaan ja huilaamaan kotiin. Minä olen kammennut itseni vielä työmaalle kuumien juomien ja kurkkutroppien avulla. Toivottavasti saamme itsemme juhlakuntoon huomiseksi ettei hyvän ystävän synttärikemut jäisi nyt väliin. Se olisi harmillista.

Muistattehan postittaa joulukortit, jotta ne ehtivät aatoksi perille! Itse olen tehnyt kuluneella viikolla pieniä lahjahankintoja sekä ostanut joulukuuseen muutaman uuden koristeen. Haaveilen myös vielä yhdestä jouluvalohäkkyrästä mutta en tiedä, uskaltaako sellaista hankkia. Isäntä kun ei niin kuumetokkurassa ole ettei hän hoksaisi uutta hankintaani...

Taas tohtorille...

Typyllä tuntuu nyt huono tuuri jatkuvan, sillä joudun varaamaan sille taas ajan eläinlääkärille. Viikon verran pitkäsääri on kaivellut korviaan ja ravistellut päätään, joten epäilemme, että sillä on korvissa jotakin häikkää. Olemme putsanneet korvia linimentillä mutta ei se näytä tehoavan. Käytämme siis Tyyperin varmuuden vuoksi tohtorin luona.

Itsenäisyyspäivänä kohotimme ystävien kanssa maljan Suomelle ja pikkujoululle. Typy sai vierailta tuliaisiksi mm. possunkärsiä ja kanamakkaroita. Iso osa herkuista laitettiin säästöön mutta yhden kärsän Typsykkä sai rouskuteltavakseen. Illan tunnelma oli iloisen välitön ja naurua riitti. Rakastan järjestää kemuja ja emännöidä niitä vaikka juhlien järjestelyissä aina oma hommansa onkin. Viimeiset vieraat viihtyivät liki aamukolmeen saakka, joten isännän kanssa totesimme, että ihan onnistuneet kekkerit meillä taisi olla, kun vieraat viihtyivät yön pikkutunneille asti. Kiitos vielä tämän bloginkin kautta kaikille meidän vieraille ja onnea tietokilpailun voittajille!

En voinut jättää eilen ostamatta jouluista ilmapalloa, kun kävimme ystäväni kanssa juhlatarvikeputiikissa ostoksilla. Pallo on niin hurjan kaunis ja meillä kotonahan ei koskaan voi olla liikaa joulukoristeita... Syy käyntiin tuollaisessa kaupassa johtui siitä, että juhlia on tiedossa taas lauantaina. Suuntaamme nimittäin Keravalle kilistelemään laseja pyöreiden vuosien johdosta. Jotta meidän ei tarvitse koko iltaa miettiä, miten Typy pärjäilee kotona, viemme sen Haagaan hoitoon. Siellä sillä on hyvät oltavat anopin ja appiukon hoivissa. Kannan ikuista huolta Typystä ja siitä, ettei sille tule liian pitkiä päiviä, iltoja tai öitä yksin. Voimme siis isännän kanssa rauhassa viettää mukavat synttärikemut eikä kelloa tarvitse vilkuilla vähän väliä.

Mutta nyt tartun puhelimeen ja varaan ajan lääkärille. Mitä Typyn korvista löytyi vai löytyikö mitään, siitä kirjoittelen ensi kerralla!

Vauhtiveikko

Tänään on kulunut tasan neljä viikkoa Typsykän kinttu-operaatiosta. Jalat ovat pientä jäykkyyttä lukuunottamatta hyvin terveen oloiset. Ja toipilas itse on täysin tätä mieltä ja mennä viilettää ulkona aikamoista vauhtia. Vielä pitää viikon verran toppuutella pitkäkoiven menoa mutta ensi viikolla alamme jo treenailemaan mm. portaissa kulkemista. Sylikyydittelyn aika lähenee siis loppuaan...

Suomi juhlii huomenna itsenäisyyttä ja me siinä mukana. Perinteiseen tapaan olemme kutsuneet kotiimme joukon ystäviä viettämään pikkujoulua. Ja aiomme kilistellä myös 97-vuotiaalle kotimaallemme. Menneinä vuosina tapanamme on ollut näissä kekkereissä syödä myös Pimun synttärikakkua mutta tänä vuonna lähetämme myöhästyneet onnentoivotukset Pimpulalle tuonne jonnekin paremmille metsämaille.

Joulukin alkaa kurkkimaan jo ikkunoista. Sen kunniaksi kävimme isännän kanssa eteismatto-ostoksilla ja tänään haemme uudet verhot makuuhuoneeseen. Nämä hankinnat olivat ajatuksissamme kyllä ilman jouluakin ja nyt kelpaa toivottaa huomiset vieraatkin tervetulleiksi. Eteisen mattomme olivat jo sen verran kulahtaneet, kuten koiraperheissä voi arvailla, että alkoi jo nolottamaan. Aika usein mattoja nimittäin saa imuroida ja pestä, etenkin kun täällä etelässä talvetkin ovat olleet kuraisia.

Mutta huomenna juhlitaan! Toivotan koko meidän pesueen puolesta kaikille lukijoille ja blogikavereille

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Isot onnittelut Pimulle, tuonne jonnekin...

Tänään olisimme puhaltaneet Pimun synttärikakusta 16 kynttilää. Mutta isoksi suruksemme Pimu ei ole enää täällä, meidän kanssamme, iloitsemassa juhlapäivästään. Harmittaa, että Pimulin hautapaikka on sen verran kaukana, että en pääse tänään Kangasniemelle sytyttämään hautalyhtyyn kynttilää Pimun muistolle. Mutta toivotamme täältä kotoa käsin paljon onnitteluja tuonne jonnekin, missä Pimu meitä varmasti katselee.

Pimu veneilemässä Haukivuorella elokuussa 2013.

En pysty vieläkään yleensä puhumaan Pimusta ilman, etteikö kyyneleet kihoa silmiin. Joskus poskelle vierähtää niitä vain muutama, joskus itkeskelen silmät päästäni. On ollut ihan hirveän kova paikka, että jouduin sanomaan Pimulle jouluyönä heipat. Ainakin varmasti kaikki te, joilla on tai on ollut kotona oma nelijalkainen kaveri, tiedätte, miten tärkeitä nuo karvanaamaiset ystävät meille ovat. Ja vaikka tiedän, että me kaikki täältä joskus lähdetään, on luopuminen ollut kamalaa. Isännällekin Pimun poismeno oli järkytys mutta viisaana miehenä hän muistuttelee minua, että Pimpulan aika oli tullut, sillä se oli sairas ja sillä oli varmasti jo kipujakin. Näinhän se on mutta minä olen sellainen itkupilli.

Iltapäivällä suuntaamme Typyn kanssa kirjastoon lukukoirailemaan. Tämä on meidän viimeinen kuuntelukeikka tämän vuoden puolella ja ensi vuonna harrastus taas jatkuu. Kevään kuunteluvuorot on merkitty kalenteriin ja on hauskaa jatkaa tätä harrastusta, joka tuo iloa sekä meille että muille. Pimusta olisi ollut loistavaksi lukukoiraksi mutta hyvin me ollaan Typynkin kanssa työt hoidettu. Tulossa siis ollaan, kirjasto, korvat höröllä valmiina hommiin!

Kannettava karvakuono

Typyn hieroja kävi eilen tervehtimässä potilasta ja pohdimme yhdessä, miten jalkojen jatkohuoltoa olisi viisainta toteuttaa. Eläinlääkäristä saimme toki ohjeistusta jatkoon mutta halusin kuulla tutun henkilön mielipiteen, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Hieroja hiukan venytteli ja hieroi varovasti leikattuja koipia ja ne kuulemma taipuivat ja venyivät erinomaisesti. Lisäksi Typy ei ollut moisista toimenpiteistä moksiskaan, joka kertoi siitä, ettei jalkoihin sattunut, kun hieroja niitä hieman käsitteli. Hieno juttu, kyllä se tästä siis etenee!

Uusissa valjaissa aamulenkille.

Typy on tunnetusti aamu-uninen eikä se kovin rivakasti herää aamulenkille. Toki asiaan vaikuttaa nyt myös nuo kipeät jalat. Aamuisin koivissa on havaittavissa jäykkyyttä ja kestää aina tovin ennen kuin Tyyperi lähtee käyntiin. Naapuritalossa asuva vanha mies totesi minulle eilen, että onkos herrasta tullut niin laiska, ettei se enää viitsi kävellä, kun sitä pitää kantaa. Naapuri kun näki, kuinka kannoin Typyn ulos rappukäytävästämme. Totesin naapurille, että neidillä on jalat leikattu, joten sen vuoksi sitä kannamme vielä tulevat pari viikkoa. Miestä nauratti ja hän varoitteli minua, että taitaa meidän potilas tottua kantamiseen niin, että saamme kantaa sitä sen lopun ikää. Niin... anoppini varoitti samaisesta asiasta mutta olen havainnut, että Typsy haluaisi jo itse kulkea portaat ylös ja alas. Ihmetellen se katselee, kun komennamme sitä portaiden juuressa pysähtymään ja nappaamme biigelin syliin. Joten kyllä Typy jalkojen parannuttua kulkee portaat itse ja kantaminen päättyy vaivatta.

"Herättäkää, kun pitää lähteä."

Marraskuu lopettelee omalta osaltaan ja esitystä tulee jatkamaan joulukuu. Ensi viikolla lukukoiraillaan syksyn viimeistä kertaa, nostetaan malja Suomen itsenäisyydelle ja lähdetään isännän kanssa matto-ostoksille. Kuulemisiin siis ensi kuussa!

Ennakkojoulu

Joulukalenteri on nyt ostettu. Joulutorttuja olemme isännän kanssa popsineet jo muutaman viikon ajan. Valmiita sellaisia, sillä en ole laiskuuttani jaksanut vielä leipoa niitä. Mutta työlistalla sekin on, kuten myös mm. joulukorttien kirjoittaminen, kinkun hankkiminen, muutamalle läheiselle lahjapaketin hommaaminen sekä loppujenkin jouluvalojen (sekä koristeiden) virittäminen huusholliimme.

Typsykän jalat ovat parantuneet mallikkaasti vaikka vielä kolmisen viikkoa otamme ihan hissukseen. Isäntä nypsi torstai-iltana tikit pois jaloista ja haavat näyttävät hyvin siisteiltä. Siitäkin huolimatta, että ne piti tikata kahteen kertaan... Pienemmät arvet Typylle taitaa jäädä kuin minulle omasta elokuisesta operaatiostani. Olemme hyvin ilahtuneita, että Tyyperi on toipunut näin hienosti eikä sillä ole leikkauksen jälkeisen viikonlopun jälkeen ollut havaittavissa suuria kipuja. Kipulääkityshän jatkuu vielä ensi viikolle saakka.

Viikonvaihteeksi saimme tänne eteläänkin lunta ja olisi siitä pystynyt lumibiigelin tekemään. Typsy oli riemuissaan lumesta ja niin oli Keravan pojatkin. Lumihommat jäivät kuitenkin väliin ja sen sijaan piipahdimme koko porukka joulumarkkinoilla. Sielläkin aura-autojen tekemät lumivallit veivät poikien huomion joulupukilta ja Lucia-kulkueelta. Typsyä kiinnosti myyntikojuista leijailevat grillimakkaran tuoksut. Lumi on nyt miltei poissulanut mutta toivotaan, että uutta sataisi pian.

Olimme aikeissa ostaa meidän toipilaalle joululahjaksi uudet henkselit. Vanhat kun olivat jo rispaantuneet ja kuluneet. Maanantaina marssimme paikalliseen tarvikepuotiin ja sovittelimme Typyn päälle erilaisia valjasmalleja. Vanhat nimittäin hajosivat viikonloppuna käyttökelvottomiksi ja joululahja piti hankkia jo nyt. Löysimme Typsylle hienot henkselit ja niissä kelpaa nyt tepastella. Panta on aivan älytön juttu meidän pitkäkoivella, joka vetää remmissä melkoisesti. Ja vaikka Typy sai joulupakettinsa jo näin ennakkoon, lupaan kääräistä paperiin jotain kivaa aattoiltaakin varten.

Pää pääsee pöntöstä

Nappasin eilen illalla viimeisen kuvan pönttöpäisestä biigelistä. Tänään nimittäin otetaan tikit Typsykän takakintuista pois ja samalla sanomme iloiset hyvästit kypärälle. Emme vie Typyä lääkäriin tikkienpoistoa varten vaan isäntä nipsii ne irti. Hän on poistanut minultakin tikkejä vaikkei sairaanhoitaja olekaan. Ja Typy suostuu auliisti kaikenlaisiin isännän suorittamiin hoitotoimenpiteisiin, sillä se rakastaa, kun isäntä huomioi sitä. Pimun kohdalla oli eri tarina, sillä sen kanssa kynsien leikkuukin oli aikamoista veivausta.

Meillä on edessä vielä nelisen viikkoa hitaanpuoleisia lenkkejä ja portaissa kantamista. Huushollimme koko lattiapinta-ala on vuorattu matoilla. Sohvan eteen kasataan barrikaadeja, kun lähdemme esimerkiksi töihin. Typsykkä haluaisi jo kovasti hypätä sohvalle pötköttelemään tai kaivautua sänkyymme torkuille. Se ei käy sillä jalat eivät kestä vielä mitään pomppimista tai kiipeilyä. Vaikka kauluri onkin ollut ikävä juttu Typylle, on se omalta osaltaan hillinnyt Typsyn intoa riekkumiseen. Tulevat ajat saamme olla todella tarkkoina, ettei Typy intoudu hyppimään, kun silmä välttää. Se nimittäin osaa olla melkoisen ovela, kun haluaa tehdä jotakin kiellettyä.

Huomenna menemme lastenvahtihommiin Keravalle ja siellä meitä odottaa kolme tuttua pojanviikaria. Tällä kertaa Typystä ei riehujakaveriksi ole mutta fiksuja poikia kun ovat, keksivät he varmasti rauhallisia leikkejä meidän toipilaan kanssa. Lähipäiviksi on ennustettu ensilunta tänne etelään, joten jos hyvin käy, voimme porukassa rakentaa takapihalle vaikka lumibeaglen!

Kosmonautti

Tänään on kulunut viikko siitä, kun Typyn takajalat operoitiin. Suunnitelma oli, että oikea jalka olisi leikattu nyt, vasen joskus tulevaisuudessa. Mutta pari tuntia siitä, kun Typsykkä oli isännän toimesta viety lääkäriasemalle, sain tohtorilta soiton. Jalat oli kuvattu ja myös vasen jalka oli toukokuisen lääkärikäynnin jälkeen mennyt huonompaan kuntoon. Annoin luvan leikata molemmat kintut samalla kertaa ja puhelun päätyttyä huokaisin syvään. Voi meidän Typy-parkaa...

Leikkaus meni hyvin. Typy sai epiduraalipuudutuksen ja rauhoittavaa lääkettä. Kun haimme potilaan illalla kotiin, sen selässä komeili kipulaastari ja päässä törrötti kauluri (eli pönttö). Isäntä onkin nimittänyt Typsyn kosmonautiksi. Ja kyllähän isokorva pöntön kanssa avaruusseikkailijaa muistuttaakin. Pöntöstä ja jaloissa olevista tikeistä päästään viikon päästä eroon.

Vaikka itse operaatio olikin sujunut mallikkaasti. sain vielä iltapäivällä toisen huonoja uutisia-soiton. Lääkäri kertoi, että oli varmuuden vuoksi kuvannut myös Typsyn lonkat ja kuvista paljastui D-asteista lonkkavikaa sekä nivelrikkoa. Molemmissa jaloissa... Tässä vaiheessa tuli itku. Miten paljon tämän meidän biigelin pitää nyt kärsiä jalkojensa vuoksi. Harmituksen harmitus! Onneksi lääkärisetä lohdutteli, että ei tämä kuolemantuomio ole.

Typsy ei saisi enää jatkossa kouhottaa metsässä viittä tuntia. Lopun ikäänsä sille tullaan antamaan nivelvalmisteita ja ravintolisiä, jotka tukevat lonkkien ja ylipäätään raajojen niveliä. Uinti olisi nivelvaivaiselle oiva harrastus ja sitähän Typy rakastaakin! Nyt siis pohdin, miten uimamaisteri voisi polskutella myös talvisin, kun Puula on jäässä. Täältä pääkaupunkiseudulta löytyy kyllä koira-uimaloita. Isäntä on lähipäivinä yhteydessä Typyn kasvattajaan, sillä polvi- ja lonkkavaivat ovat periytyviä vikoja. Asiasta on siis syytä keskustella kennelin väen kanssa.

Toipuminen on edennyt jo näin viikossa hurjaa vauhtia. Typy itse on sitä mieltä, että sohvalle voisi jo hypätä ja ihmettelee, miksi kannamme sitä rappusissa alas ja ylös. Mutta nyt maltti on valttia, jotta koivet saadaan kuntoon. Ja kyllä me vahvasti uskotaan, että meidän avaruusbeagle tepastelee kuukauden päästä entistä ehommilla polvilla.

Alku aina hankalaa

Mistähän sitä aloittaisi... Alkuun pahoitteluni, että laitan Typsykän kuulumisia tänne blogiin vasta nyt. Ja lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette lähettäneet meille tsemppiviestejä, muiskauksia ja terveisiä. Olen välittänyt ne meidän pikkupotilaalle.

Viikonloppu mennä hujahti toipilasta vahtiessa ja eilen tein töitä kotona, jotta voisin katsoa Typyn perään. En kuitenkaan vahtinut sitä tarpeeksi tarkasti, sillä sen onnistui repiä tikit irti molemmista jaloista. Puhelinsoitto lääkäriin, pyyntösoitto ystävälle kyytiavusta, Typy kainaloon ja taas mentiin. Tuloksena uusia tikkejä oikeaan jalkaan ja vasemmasta solmittiin langanpätkiä, jotta vanhat tikit pysyisivät kiinni. Kannan lopun elämäni syyllisyyttä siitä, että Typy pääsi käsiksi jalkoihinsa, sillä en heti aamulla laittanut sille pönttöä päähän. Täysin ja puhtaasti siis minun vikani, että raukka lisäkärsi, kun joutui uudelleen tikattavaksi. Nyt pönttö on seuraavat kaksi viikkoa Typsyn päässä koko ajan lukuunottamatta ulkoiluja. Tästä ei tingitä yhtään.

Olemme yllättyneitä siitä, miten reipas Typy on kaikesta kurjuudesta huolimatta ollut. Jo sunnuntaina se vaikutti melko virkeältä ja erityisesti ulos sen mieli tekee kovasti. Lenkit ovat tämän ensimmäisen toipilasviikon ajan kestoltaan maksimissaan 10 minuuttia. Ulkoilujen jälkeen se kyllä heti vaappuu kohti omaa sänkyä ja huilaa siellä hyvän tovin. Särkylääkkeitä on määrätty otettavaksi seuraavat neljä viikkoa, joista toinen on laadultaan varsinaista myrkkyä. Mutta kipuja ei saa olla, se on ihan selvä. Sitä varten pillerit ovat.

Seuraavassa kirjoitelmassani kerron, miksi alkuperäinen suunnitelma muuttui ja tohtori operoikin molemmat takajalat. Miten lonkkavika ja nivelrikot tulevat vaikuttamaan Typyn elämään jatkossa ja minkälainen toipumisoperaatio meidän uimamaisterilla on lähiviikkoina edessä. Pysyttehän siis kuulolla!

Se pääasia

Kello on nyt lähellä kymmentä perjantai-iltana. Typy nukkuu omassa sängyssään, epiduraalipuudutus vaikuttaa edelleen. Molemmissa takajaloissa on pitkä rivi tikkejä kääreet niitä suojaten. Kyllä, luitte oikein. Molemmissa takajaloissa...

Operaatio oli sujunut hyvin. Nyt alkaa kohtalaisen pitkä toipuminen, joka tarkoittaa minilenkkejä seuraavien viiden-kuuden viikon ajan. Asumme kerrostalossa, joten kannamme Typyn alas ja ylös portaissa. Onneksi asumme 2. kerroksessa... Kipulääkettä, kipulaastarin poisto, tikkien poisto, tiukka ruokavalio ettei kiloja tule lisää... Tulevat ajat hoidamme Typyä entistä ehompaan kuntoon.

Typyllä todettiin samaisella reissulla myös lonkkavika sekä nivelrikkoa molemmissa leikatuissa jaloissa. Tunnelmat ovat tällä hetkellä meillä kaksijalkaisilla hyvin sekavat; helpottuneet, surulliset, onnelliset ja kiukkuiset mutta ennen kaikkea rakastavat. Pääasia, että se makaa nyt tuossa, kotona meidän luona. Meidän Tyyperi.

Ortopedi jo odottelee

Jännittää hirmuisen paljon enemmän kuin omat operaatiot. Nimittäin Typyn huominen jalkaleikkaus. Tähän aikaan huomenissa Typsykkä on jo hoitajatädin ja lääkärisedän toivottavasti hellässä huomassa. Ja minä panikoin, jännitän, hikoilen ja hermoilen työmaalla... Meneehän kaikki varmasti hyvin, onnistuuhan leikkaus, eihän Tyyperillä ole kipuja...

Vietämme siis tulevan viikonlopun rauhallisissa merkeissä kotinurkissa. Hoidamme Typyä ja vahdimme, ettei se loukkaa kipeää jalkaansa. En tiedä, minkäpituisia lenkkejä saamme ensimmäisinä toipilaspäivinä tehdä mutta noudatamme tietysti tarkasti lääkäriltä saamiamme ohjeita. Sen tiedämme jo nyt, että seuraavat viisi viikkoa tiedossa on pelkkää remmin päässä jolkottelua. Riekkumista, riehumista ja juoksemista on vältettävä, jotta jalka paranee moitteettomasti.

Pidättehän siis tassut, kintut ja peukut pystyssä, että huomenna kaikki menee hyvin! Typy-parka saa jo aamulla shokkihoitoa, sillä aamulenkin jälkeen sille ei saa antaa ruokaa. Ja beaglelle tämä on miltei maailmanloppu.


Ps. Mikä Typyn molemmissa takajalkojen polvissa siis vaivaa? Lue Typyn leikkaavan ortopedin artikkeli patellaluksaatiosta.

Valoa

Viime viikolla kävimme lukukoirailemassa. Tämän vuoden puolella kuuntelukertoja on vielä yksi jäljellä, joulukuussa. Ilokseni huomasin, että lukuporukkaan oli tullut uusi vakiokävijä lisää. Toivottavasti tuo reipas pikkupoika jatkaa lukemista myös ensi vuonna. Typy kuunteli rauhallisesti tarinoita mm. ötököistä ja sirkuskoirasta. Saisihan Typsy hiukan aktiivisemmin ottaa kontaktia lukijoihin mutta ainakaan se ei turhalla hösöttämisellä tai riekkumisella häiritse lukuhetkeä. Ehkä tuollaiselle tyynelle ja seesteiselle kuuntelijalle on tilausta lukukoirien porukassa, uskon näin.

Loppuviikosta piipahdin Tallinnassa ja ostoskasseista löytyi tuliaisia meidän uimamaisterille. Uusi ruokakuppi (väriltään pinkki), herkku"keppi" (sisältää sianlihaa) ja lihapullia. Laitoin osan herkkupaloista säästöön, sillä ei makeaa mahan täydeltä... Itseäni hemmottelin ostamalla kotiin taas yhden jouluvalon lisää. Isännän kielloista huolimatta. Valohässäkkä viriteltiin viikonloppuna olohuoneeseen ja oi, miten kaunis se onkaan! Isäntäkin yhtyi mielipiteeseeni ja ostokseni hyväksyttiin. Meillä kotona riittää kaikenlaista kynttelikköä, valopalloa ja lamppuköynnöstä. Ymmärrän, että isäntä yrittää estellä uusia joululamppuhankintoja, sillä säilytystilamme ovat rajalliset. Mutta olen luvannut, että osa vanhoista valoista laitetaan kiertoon.

Menneellä viikolla myös pikkujoulukutsut lähtivät postimiehen matkassa eteenpäin. Jo perinteeksi muodostunutta juhlaa vietetään tänä vuonna ilman synttärihulinaa, sillä Pimu juhlii merkkipäiväänsä jossain tuolla vehreämmillä metsämailla. Vuosia kutsuimme ystävät kasaan juhlistaen meidän ikäneidon syntymäpäivää ja samalla oli hyvä hetki pikkujouluilla. Yksi on nyt joukosta poissa mutta varmasti muistelemme illan aikana meidän ihastuttavaa Pimulia.

Ilma on sateisen harmaa, pakkasesta ja lumesta ei ole tietoakaan. Ulkona on oltava heijastimet keikkumassa takin hihassa ja helmassa eikä niitä pidä unohtaa nelijalkaistenkaan osalta. Typsykällä heijastimet loistavat valjaissa sekä kaulassa heijastin"pannan" muodossa. Lenkkipoluilla on mukava reippailla vaikka sää on karsea. Raitis ilma tekee hyvää ja on hauska katsella, miten Typsy viis veisaa vaikka sää olisi kuinka kurja tahansa. Se rakastaa ulkoilua! Ja kotiin palattua voi istua sohvalle katselemaan niitä lukuisia kauniisti ja kirkkaasti valaisevia jouluvalohässäköitä.

Viisivuotiasta juhlistaen

Lauantaina juhlimme viisivuotiasta Typyä. Synttärivieraiksi saapuivat anoppi ja appiukko. Lahjaksi Typy sai meiltä kotiväeltä uuden sängyn sekä herkkukeksejä. Isännän vanhemmat muistivat juhlakalua isolla herkkuluulla. Luu olikin todella makoisa ja siitä riittää kaluttavaa vielä tälle alkaneelle viikolle asti.

Lahjaluu maistui päivänsankarille.

Päivänsankarin kakussa paloi vitosen muotoinen kynttilä. Olin säästänyt kynttilän viime joulukuulta, jolloin Pimun kakussa paloi numerokynttilät yksi ja viisi. Isäntä puhalsi kynttilän Typsyn nököttäessä isännän sylissä. Juhlaillallisella tarjosimme lammasta lisukkeineen sekä vadelma-suklaakakkua. Tietysti tarjoiluja sai maistaakseen myös Tyyperi. Lihaa vähän reilumman palan kuin kakkua, sillä sokerinen leivonnainen ei ole hyvä juttu koiralle. Eikä tietenkään suklaakaan. Mutta sai Typy sentään edes kakunmaun suuhunsa ja oli pikkuriikkisestä palasta ikionnellinen. Me nelijalkaiset söimme itsemme ähkyyn.

Uudesta sängystä piti tarkkailla, milloin
vieraat saapuvat.

Lokakuu juoksee loppusuoralla ja antaa kohta viestikapulan marraskuulle. Toivotankin värikylläisiä ja mukavia lokakuun viimeisiä päiviä kaikille PSB:n ystäville. Reissaattehan reissussamme mukana marraskuussakin!

Paljon onnea Typylle!

Vietämme tänään juhlapäivää sillä ihana Typymme

on saavuttanut viiden vuoden iän. 

Suuret onnentoivotukset Typylle!

Päivänsankaria hemmotellaan monin eri tavoin; luvassa on lahjapaketteja sekä herkkuruokaa. Vieraitakin saapuu juhlistamaan tätä hienoa päivää, jonka kruunaa synttärikakku. 

Itse oikeutetusti ensimmäinen pala kakusta tullaan leikkaamaan 

meidän uimamaisterille.

Perintö

Pistin eilen parvekkeelta kesäkukat jätesäkkiin. Tilalle laitan jotakin talvikasvillisuutta, sytytän kynttilälyhtyihin tulet ja räpsäisen värivalot päälle. Toissapäivänä kuuntelin töissä joululauluja. Avokonttorissa täytyy olla luurit päässä, jos mielii nauttia musiikista tai radio-ohjelmista työpäivän ratoksi. Sen vuoksi ei tarvinnut hävetä, että jo lokakuussa kuuntelen joulumusiikkia. Se saattaa nimittäin herättää hämmästystä, etenkin antijouluihmisissä.

Koirahieroja vieraili taas luonamme kuluneella viikolla. Typsyllä on ollut selässä pientä jumitusta mutta jumit on nyt saatu mukavasti liikkeelle. Kiitos hieronnan ja mökillä tehtyjen metsäreissujen. Luulin, että punkit olisivat pakkasten myötä hävinneet mutta olin väärässä. Hieroja nimittäin löysi Typyn selästä punkeron. Lopetimme punkki"lääkityksen" sunnuntaina mutta sitä olisi kaiketi ollut syytä vielä jatkaa. Hittolainen, nuo pahuksen ötökät. Sinnikkäitä kavereita näyttävät olevan.

Huomenna on juhlahetki! Meidän rakkaalla Typsykällä on kertynyt elonmittariin ikävuosia tasan viisi. Ostimme Typylle lahjaksi uuden pedin, jonka se saa huomenna käyttöönsä. Typy on Pimun poismenon jälkeen nukkunut ikäneidon pedissä, sillä sen oma sänky oli melkoisen riekaleina. Annoimme siis Pimulin sängyn perinnöksi Typsylle mutta nyt tuokin peti alkaa vetelemään viimeisiään. Säästämme kuitenkin tuon perintökalun ja pistämme talteen. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa pieni biigelivauva nukkuisi siinä.

Moneksi on mökkivanhuksesta

Vuoden viimeinen  silmäys Puulalle.

Hyvästelimme mökin ja toivotimme sille mukavaa talvea. Sanoin heipat myös Pimulle sen haudan äärellä Nuppi-chinchillaani unohtamatta. Kaveruksia odottaa ensimmäinen yhteinen talvi tuolla jossain vihreämmillä juoksumailla. Vielä viime syksynä Pimu oli kanssamme loman vietossa mökillä ja itkuhan siinä tuli, kun muistot tulvivat mieleeni. Isäntä kielsi itkemästä, jottei hänkin alkaisi itkemään. Aikamoisia itkupillejä koko sakki...

Kävimme pariinkin otteeseen Typyn kanssa sienimetsässä ja saaliiksi saatiin roima kasa suppilovahveroita. Typsykkä ei tällä vuoden viimeisellä mökkireissulla lähtenyt pitkäksi aikaa omille teilleen vaan päätyi seikkailemaan metsikössä vain noin tunnin pyrähdyksiä. Hyvä niin. Aurinko paistoi eilistä päivää lukuunottamatta koko loman ajan mutta illat olivat pilkkopimeitä. Katuvaloista on turha toivoa apua, sillä sellaisia ei ole. Mutta sisällä mökissä valot toimivat ja kynttilöistä sekä takan valkeasta saimme lisäapua iltojen hämyyn.

"Häätivät minut tänne saunan eteiseen pois
alta jonkun syyssiivouksen tieltä..."

Vaikka Radio Suomen Luontoillassa sanottiin, että linnunpöntöt tulisi putsata keväisin, teimme homman jo nyt. Me kun aloitamme mökkikauden sen verran myöhään keväisin, että silloin ei ole enää asiaa mennä ronkkimaan pönttöjä. Pihakalusteet kasattiin pressujen alle ja kukkaruukut tyhjensin kesäkukista. Lehtipuhallin möykkäsi, kun haapojen sekä koivujen kuolleet lehdet saivat kyytiä pihamaalta. Päivän hommien jälkeen oli mukava istahtaa kuuman saunan lauteille ja syödä grilliherkkuja. Voiko lomalta muuta toivoakaan...

Jäämme taas odottelemaan kevättä ja toivomme, että pieni punainen tupa pitää pintansa talven tuiverruksien keskellä. Kuten olen aikaisempinakin syksyinä todennut, on möksän talviteloille laitto haikeaa puuhaa. Mutta koska mökki on tehty vain kesäkäyttöön, on tämä ikävä puuha aina edessä ja se on hyväksyttävä. Siinäkään ei olisi mitään mieltä, että lämmittäisimme mökkiä yötäpäivää, kaivaisimme jäähän avannon ja lumisateiden yllätettyä jäisimme mottiin, koska mökkitietä ei aurata. Ja vaikka mökki ei olekaan talvimökki, on se kuitenkin kevätmökki, kesämökki sekä syysmökki. Aika hyvin siis joka tapauksessa, vai mitä!

Ps. Kävikö Typy uimassa vielä näin lokakuussa? Ei käynyt, sillä Puulan kuusiasteinen vesi ei enää houkutellut uimamaisteria. Ensi kesää siis odotellen!

Eron tuskaa

Terveisiä Tallinnasta! Piipahdimme isännän kanssa naapurissa minilomalla ja Typsy oli hyvässä hoidossa Keravalla. Meidän perheessä on laitettu elämä nyt ihan risaiseksi, sillä Typy on ollut peräjälkeen kahtena viikonloppuna  hoidossa. Mutta tekee meille kaikille hyvää olla joskus erossa toisistamme; Typyllä on kaikenlaista aktiviteettia hoitopaikoissa ja me taas voimme nauttia hetkisen koirattomasta elämästä. Niin rakkaita kuin Typy (ja Pimu) meille ovatkin. Ja olihan minulla ikävä Typyä. Isäntää huvitti, että miten mahdan kestää eron mikäli joskus lähdemme viikonloppua pidemmälle reissulle. Siinäpä onkin haastetta...

Kotiin on mukava palata matkoilta ja parasta on sohvalle viereen käpertyvä isokorva. Reissuista tuodaan aina tuliaisia ja kun niitä on maisteltu vatsa täyteen, käy Typy emännän viereen rapsuteltavaksi. Jossain vaiheessa rapsutuksia on saatu tarpeeksi ja silloin Typsykkä siirtyy isännän syliin, jos hän sattuu olemaan sohvalla samaan aikaan. Typy rakastaa rötköttää isännän sylissä. Minun syliin se harvemmin itseään tuppaa.

Pakerramme vielä pari päivää töissä, jonka jälkeen käännämme kuonot kohti Puulan rantaa. Mökki on aika laittaa talviteloille ja suuntaamme siis Kangasniemelle syysloman viettoon. Tuntuu niin hassulta, että kevät ja kesä taas mennä hujahti. Olemme jälleen siinä vaiheessa vuotta, että mökkivanhus hyvästellään toivotellen sille hyvää talvea. Jälleennäkemisen ajatukset mielessä katselen vielä kerran Puulalle ja huokaan syvään. Kevät tuntuu olevan taas niin kaukana mutta kestän kyllä eron mökistä. Paremmin kuin Typystä.

Aamulehtiä

Pystyin viikonloppuna ensimmäistä kertaa katsomaan kuvasatoa Pimusta sen elämänvuosien varrelta. Meillä on hyllyissä kehystettyinä kuvia Pimusta sekä kaverikaksikosta mutta aiomme hankkia suurennoksen jostain mukavasta kuvasta, jossa rakas ikäneito poseeraa. Se löytää paikkansa eteisen seinältä isännän lapsuudenkodissa olleen Dina-koiran kuvan vierestä. Katsellessani Pimpulasta esimerkiksi vuosi sitten otettuja kuvia, näin niissä laihan, siron ja hauraan vanhuksen. Kuvat kertovat, että Pimu ei ollut enää terve. Mutta tämä tästä aiheesta. Kirjoitan tätä bloggausta töissä kokoustauolla ja en voi nyt alkaa itkemään. Kyyneleet puskevat jo silmiin.

Siirrytään iloisempiin aiheisiin kertomalla, että ystäväni lauantaiset synttärikemut sujuivat hienosti. Meillä oli mukava ilta ja Typsykkä oli saanut hyvää hoitoa Haagassa. Anoppi oli tarjoillut isokorvalle maksalaatikkoa ja appiukko oli tehnyt Typsyn kanssa pitkiä lenkkejä. Saimme kuulla kehuja, miten kiltisti Typy käyttäytyy. Ja kilttihän se on sekä ahne. Olemme taas tiukentaneet ruuan ja herkkujen suhteen linjaa tulevaa jalkaoperaatiota silmällä pitäen. Typy ei tykkää moisesta menosta yhtään vaan on korppikotkan tavoin heti vaanimassa, kun joku menee keittiöön. Eikä suostu kuuntelemaan kieltävää sanaa. Mutta en aio sortua vaan nyt pidetään köysi tiukalla näissä ruoka-asioissa. Isäntähän ei Typyn kerjäämiseen lankea mutta minä olen heikkoluontoisempi.

Typy kahlasi aamulenkillä vaahteranlehtikasoissa haistellen yön jättämiä hajujälkiä. On parhainta aikaa nauttia syksyn väriloistosta, jota luonto meille tarjoaa. Aamu-ulkoilut teimme vielä kuivin jaloin mutta nyt sataa. Olemme kuitenkin saaneet ainakin täällä etelässä nauttia harvinaisen sateettomasta syksystä. Toivottavasti sama kaava jatkuu ja mikäli jotain olisi taivaalta tiputtava, soisin sen olevan lunta. Mutta ei ihan vielä...

Huomiota huomiota vaan!

Typyn toukokuussa saama polvileikkaustuomio konkretisoituu marraskuussa. Leikkauspäivä on nyt varattu ja siihen on hippasen yli kuukausi aikaa. Hui, vähän hirvittää... Mutta polvi on saatava kuntoon ja operaatio on tehtävä vaikka miten kauhistuttaisi. Emäntää siis. Typsykkä ei moisesta oikein taida ymmärtää vaikka ryhdyn kyllä psyykkaamaan sitä lähempänä leikkauksen ajankohtaa. Vai pitäisikö alkaa psyykkaamaan pikemminkin itseään...

Kalenterin lehti on käännetty ja lokakuu koittanut. Elämme syvää syksyä. Ennen kuin Typsy joutuu tohtorisedän käsittelyyn, on edessä onneksi riemukkaampiakin juttuja. Lokakuussa vietämme perinteisesti mökkikauden päättäjäisiä syyslomaa lomaillen. Mökin talviteloille pistäminen ei toki ole kivaa mutta mökille on aina mukava lähteä. Meillä vietetään myös syntymäpäiväjuhlallisuuksia, sillä Typy täyttää alkaneen kuun 25. päivä tasan viisi vuotta! Miten aika onkaan kiitänyt... Lukukoirailua ja hierojan käynti on myös merkitty almanakkaan.

Huomenna Typy pääsee anopin ja appiukon hoiviin sillä me isännän kanssa lähdemme juhlimaan hyvän ystäväni syntymäpäivää. Minä aloitin pyöreiden vuosien täyttämisen keväällä ja ystäväni seuraavat perässä. On paljon rauhallisempi mieli, kun Typsykän ei tarvitse olla pitkää iltaa yksin kotona. Haagassa sillä on mukavat oltavat ja me voimme huoletta jäädä juhlien jälkeen auttamaan juhlakalua esimerkiksi siivouksessa. Edessä on siis pitkä ilta mutta varmasti eri hauska sellainen!

Kun nyt olen taas tämän viikon kulkenut töissä, on Typy osoittanut jonkinlaisia ikävän merkkejä mm. syömällä eräänä päivänä kengästäni pohjallisen. Ehkäpä se siis kuitenkin tykkäsi, kun emäntä oli kotosalla ja sitten se ilo loppui. Jollain tavalla asian kurjuus oli ilmaistava. Onneksi edessä on viikonloppu ja Typy tulee saamaan osakseen kaiken mahdollisen huomion sekä kotona että kylässä. Se varmasti tasaa tilannetta. Hyvää viikonvaihdetta kaikille blogin neli- ja kaksijalkaisille kavereille!

Heippa kotipäiville ja lampaille

Tylsyys... nimittäin pääsin (jouduin) palaamaan taas työmaalle. Olen toipunut leikkauksesta hyvin ja vaikka haavat muistuttelevat olemassaolostaan vielä pitkään, ei se enää estä konttorissa istumista. Yötkin sujuvat jo kohtuullisen mukavasti ja parina menneenä yönä olen jo nukkunut osittain kylkiasennossa. Ihanaa!

Tylsäähän tämä työhönpaluu on Typyn puolesta. Se joutuu taas olemaan päivisin yksin ja vaikka tiedän, että se pärjää, harmittaahan tuo. Saattaahan meidän isokorva olla tyytyväinen, että saa olla taas omassa rauhassa. Ei tarvitse kesken päiväunien nousta kerjäämään tai lähteä ulkoilemaan. Voi vapaasti myllätä meidän sängyssä eikä tarvitse tarkkailla mitä emäntä puuhailee. JOS se vaikka sattuisi menemään jääkaapille...

Lämpimästi kiitän Typyä toipilasajan mukavasta päiväseurasta! Kun oloni koheni, vietimme aikaa mökillä ja reippailimme kotimaisemissa. Yksin ei tarvinnut lounastaa tai nauttia kahveja. Aina löytyi kaveri... Ehdimme katsella yhdessä monet Alcantaran perheet, Kostot ja Pahan jäljillä. Tai minä katselin, Typsy nukkui sohvalla vieressäni. Peiton alla.

Kävimme eilen Typyn kanssa varmuuden vuoksi hyvästelemässä kotimme lähistöllä kesää viettäneet lampaat, sillä ne saattavat siirtyä jo lähipäivinä viettämään talvea muihin maisemiin. Kiitos siis lampaillekin, jotka olitte ilonamme keväästä tänne syksyyn saakka. En tiedä, nähdäänkö juuri näitä yksilöitä taas ensi keväänä vai joutuvatko ne pääsiäispataan... Toivottavasti määkijöitä ilmestyy kuitenkin lähipellollemme jatkossakin.  

Kaikenmoisia kulkuneuvoja

Sunnuntaina suuntasimme päivälenkille siten, että isäntä nappasi skeitin mukaansa. Menneenä kesänä skeittaus jäi työ- ja opiskelukiireiden vuoksi vähemmälle mutta voihan tuota touhua harrastaa vielä syksylläkin lumien tuloon saakka. Minäkin nousin laudan päälle ja laskettelin sillä suurin piirtein huimat viisi metriä... hui!

Nyt juostaan!

Typy ei tykkää, kun ajan pyörällä. Isäntä on silloin tällöin tullut minua Typsyn (ja aikoinaan myös Pimun) kanssa vastaan töistä tullessani ja Typykkä nostaa tuolloin ison rähinän, kun poljen fillarilla. Ja sama havainto tehtiin myös skeittauksen kohdalla. Kun isäntä lähti etenemään laudan päällä, ryhtyi Typy räksyttämään kiivaasti ja sain juosta sen perässä remmi pitkällä. Ei voinut välillä kuin nauraa meidän isokorvalle... voi raukkaa. Se varmaankin luulee, että isäntä yritti sitä karkuun. Aivan kuin minä yrittäisin pyörän selässä paeta meidän pitkäkoipea. Eihän me sinua jätetä koskaan, rakas Typy! Mutta oli Typsyllä kivaakin skeittireissulla, sillä välillä isäntä nappasi Typyn mukaansa ja riemulla häntä heiluen Typy ravasi (ja haukkui) isännän rinnalla. Mitä juoksun hurmaa!

Tässähän tulee kuuma, sekä beaglelle että isännälle.

Alkuviikolla koirahierojamme kävi kesätauon jälkeen hieromassa Typyn ja sehän oli tietysti mukavaa. Vähän oli Typsykän selässä jäykkyyttä mutta hieroja sai mukavasti pahimpia jumituksia heltymään. Lukukoirailua harrastimme myös tällä viikolla, sillä lupasimme tuurata ringistä poisjääneitä koiria. Seuraava kuuntelukerta onkin sitten vasta lokakuun lopulla ja toivottavasti myös silloin lukijoita on runsaasti liikkeellä. Eilisellä kirjastoreissulla teimme nimittäin oman ennätyksen, sillä kuudesta lukuajasta (yhdelle lukijalle varataan 15 minuuttia lukuaikaa) oli varattu viisi. Hienoa! Sillä lukeminen kannattaa aina, etenkin lukukoiralle.

Elokuun illassa

Palataanpa hetkeksi elokuun 9. päivään, jolloin juhlistimme helteisenä iltana tuoretta maisteria sekä keväällä pyöreitä ikävuosia saavuttanutta allekirjoittanutta. Sää ei olisi voinut suosia paremmin ja ruuan sekä kahvin ajan vierasjoukolla taisi olla suorastaan hikiset oltavat. Onneksi ilma yötä kohti viileni ja loppuilta juhlapaikan puutarhassa pistettiin jalalla koreasti ja nautittiin virkistäviä juomia.

Pirskeisiin oltiin kutsuttu meille tärkeät ihmiset. Joukkoon mahtui lähisukua, opiskelutovereita, lapsuudenystäviä ja entisiä työkavereita. Kaikkia heitä halusimme juhlien avulla kiittää isännän opintojen polulla tukena ja hengessä mukana olemisesta. Omalta kohdaltani lausuin kiitokset myös hyvistä ystävistä, joista osan kanssa yhteistä matkaa on kuljettu pikkutytöistä asti. Ja niitä vuosia on siis takana jo jokusen kymmentä...

Itseoikeutetusti myös Typy pääsi juhlatunnelmiin mukaan. Laitoimme sille ulos, talon nurkalle, oman paikan jossa se sai pötkötellä. Kun me kaksijalkaiset olimme sisätiloissa nauttimassa tarjoiluista, odotti Typy kiltisti omalla paikallaan puutarhassa. Eikä sitä suinkaan unohdettu, sillä anoppini piti huolen, että myös Typy sai oman juhla-ateria-annoksensa. Illan aikana Tyyperiä käytiin kovasti rapsuttelemassa ja tervehtimässä. Kukaan ei ihmetellyt, miksi se oli otettu kekkereihin mukaan. Ja mitäs ihmeellistä siinä olisi ollutkaan, Typy on meille kovin rakas perheenjäsen. Emmekä hetkeäkään epäilleet, etteikö se osaisi käyttäytyä ja ilta sujuisi mutkattomasti. Irti emme sitä kuitenkaan laskeneet vaan pitkän pitkässä remmissä se kierteli pihamaalla. Oltiin sentään keskellä kaupungin hälinää.

Kun juhlien "virallinen osuus" oli takanapäin, totesimme että Typsyn on aika lähteä kotiin nukkumaan. Talutin melkoisen väsyneen biigelin siskoni ja hänen miehensä autoon ja he veivät meidän pitkäsäären kotiin. Discorieha jäi siis Typyltä näkemättä mutta en usko, että sitä jäi harmittamaan. Ja kun loppuyöstä palailimme kotiin, ovelle lampsi vastaan puoliunessa oleva Typy. Tervehdittyään se suuntasi samaa tietä omaan petiinsä ja vaipui takaisin unten maille.

Kaikenlaista kuultua

Lääkärisetä ilmoitti, että vielä muutaman viikon minun tulee toipua leikkausoperaatiosta kotosalla eikä työmaalle ole asiaa. Mutta Typyn oli aika aloittaa työt. Lukukoiratyöt. Syksyn ensimmäinen kuuntelukeikka sujui hienosti ja vaikka lukijoita oli niukalti, muuta väkeä hääräsi Typsykän ympärillä sitäkin enemmän. Rapsuttelijoita, silittäjiä, halaajia ja paijaajia. Itse sain vastata pikkuihmisten kysymyksiin, jotka ulottuivat aina Typyn juoksuvauhdista emännän leipomistaitoihin...

Lukijoilta kuultua: "Ihana koira!"

Sen lisäksi, että lapset saavat harjoituttaa lukutaitoaan lukemalla koiralle, joka ei korjaa eikä arvostele, huomaan näillä kuuntelukerroilla, että lukukoiralle on myös "sosiaalista tilausta". Olemme Typyn kanssa saaneet kuulla monenlaisia kertomuksia lasten omista lemmikeistä, koulusta, kavereista, harrastuksista, lempiruuasta tai mummon kutomasta villatakista. Ja mehän kuuntelemme nämäkin tarinat yhtä sujuvasti kuin kirjasta luetut. Ei ole turhaan sanottua, että lapsi usein kaipaa ihan vaan ihmistä (tai koiraa), joka kuuntelee heitä.

" Ja seuraava lukija sisään, kiitos!"

Appiukko on työreissussa Euroopassa ja isäntä puurtaa työpäivän jälkeen vielä hommia kotikonttorissa. Senpä vuoksi me tytöt vietämme rentouttavan pizzaillan ja lähdemme Typyn kanssa pois isännän kintuista häiritsemästä. Hyppäämme iltapäivällä bussiin, josta vaihdamme Typsyn kanssa junaan. Perillä Haagassa odottaa anoppi ja parannamme maailmaa herkkujen äärellä. Typylle on luvassa maksalaatikkoa, nam!

Tänne etelään on luvattu viikonlopun ajaksi aurinkoisia ja lämpöisiä syyspäiviä. Toivottavasti ne ulottuisivat ihan pohjoiseen saakka, sillä kyllähän tällaiset säät taitavat vedellä viimeisiään ja kohta tulee vettä ja räntää. Iloitaan siis tästä, mukavaa viikonloppua kaikille PSB:n ystäville!

Pari sääntöä mökkimetsään

Sienireissussa.

Uskon, että saan vielä Typystä itselleni sienikaverin. Pimuhan oli uskollinen sienestystoveri Typsyn säntäillessä pitkin kuusikkoa. Sitä ei viis kiinnostanut hitaasti lampsiminen metsän siimeksessä silloin, kun Pimu vielä kulki emännän rinnalla. Mutta kun viime viikolla kävimme mökkimetsässä keräämässä kanttarelleja ja mustatorvisieniä, ei Typy lähtenyt seikkailemaan päättömästi vaan pysyi koko reissun ajan näköpiirissäni. Vai johtuiko rauhaisa käytös siitä, että sunnuntainen sekoilu painoi vielä beaglen luissa ja ytimissä....

Lenkillä vähän isommalla tiellä...
remmissä.

Vietimme Typsyn kanssa mukavan viikon mökillä. Mitään kovin erikoista tai hyödyllistä ohjelmaa meillä ei ollut mutta ulkoilimme, kävimme kirkonkylällä, lämmitin saunaa ja luin kirjoja. Typsykkä kävi uimassa ja olisihan Puulaan vielä itsekin voinut pulahtaa, sillä vesi oli 17-asteista. Mutta jätin uintihommat nyt Typylle. Kuikat eivät olleet vielä aloittaneet muuttomatkaansa ja tukkakoskeloäiti toi näytille isoksi kasvaneet poikasensa. Oravalla oli kova homma, kun se piilotti sienien palasia puiden koloihin. Syksyn merkkejä oli mökilläkin jo vahvasti ilmassa mutta päivisin aurinko jaksoi mukavasti lämmittää. Iltaisin, pimeän tultua ihailimme mökin kuistilta tähtiä ja kirkkaana mollottavaa kuuta.

Ja lenkin jälkeen uimaan!

Eilen piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Melkoisen vähän oli koiria saarelle saapunut ja Typykin keskittyi meidän vahtimiseen sen sijaan, että olisi ryhtynyt leikkiin muiden nelijalkaisten kanssa. Nykyisin näyttää siltä, että Typsyä ei kiinnosta leikkiä kuin ihmisten kanssa. Se on hiukan harmillista, sillä kirmailu muiden koirien kanssa olisi sille hyvää liikuntaa. Voimme vain arvailla syitä tuohon huonoleikkisyyteen; onko Typystä tullut aikuinen, onko se laiskistunut, onko se ronkeli leikkikamujen suhteen, onko sillä huono kunto... Eipä toista voi tietenkään leikkiin pakottaa, eihän kukkokaan käskien laula. Ja onhan olemassa se mökkimetsä, jossa voi kirmailla sielunsa kyllyydestä. Kunhan Typy vain muistaisi pari sääntöä; ei lähde liian kauaksi ja palaa takaisin...

Huh, että säikähdettiin...

Kun perjantaina saavuimme mökille, hoksasi Typy pihalle ilmestyneen ampiaispesän. Pesä oli hajonnut muutamiksi isoiksi kappaleiksi ja isäntä arveli, että joku elukka on saattanut kuljettaa sen pihamaalle. Typsy päätti kieriä ja hangata kroppaansa pesän palasiin. Jonkinlaista hunajanaamiota se kai havitteli turkkiinsa vaikka hunajat olivat pesästä varmasti jo syöty.

Harvoin kai on näin lämpimiä syyskuun päiviä ja sen vuoksi päätin jäädä Typyn kanssa Puulan rannalle sairaslomailemaan. Olen siinä kunnossa, että pystyn saunapuita ja -vesiä kantamaan pienissä erissä ja makkaroiden heittäminen grilliin onnistuu hyvin. Kun kerran on tilaisuus löhöillä täällä metsän hiljaisuudessa, luonnon keskellä, olisi ollut ihan pöhköä lähteä kotiin. Toki, jos kuntoni ei olisi täällä korvessa oleilua sallinut, olisimme hypänneet autoon sunnuntai-iltana koko sakki.

Niin, isännän piti hypätä sunnuntaina linja-autoon mutta kotimatkasuunnitelmat menivät uusiksi. Ei sen vuoksi, että me tytöt jäimme mökkeilemään. Typsykkä päätti lähteä reissun päälle, jolla viipyi reilun viisi tuntia. Ja ei tuo olisi ihmeellinen juttu ollut, jos isokorva olisi seikkaillut tuossa meidän metsässä. Mutta neiti päättikin lähteä pidemmälle karkumatkalle ja suuntasi noin kilometrin päässä olevaan metsikköön. Ja minne lie sieltä, sen kun tietäisi... Etsimme Typyä auton ja pyörän kera. Kyttäsimme kelloa, ehtikö isäntä linja-autoon tai Mikkelistä lähtevään iltajunaan. Minä itkin ja panikoin, isäntä lohdutteli eikä suostunut harkitsemaan kotiinlähtöä ennen kuin koira on löydetty. Ja emäntä rauhoittunut...

Olin saanut laitettua pöytään iltapalaa, jonka syötyämme olisimme jatkaneet etsintöjä. Haukkua ei ollut kuulunut enää pariin tuntiin. Ja sitten; pihaan hölkkää kurasta ja liejusta musta, rättiväsynyt ja nälkäinen beagle. Typy ulisi jonkinlaista paniikkiansa, minä itkin ilosta ja isäntä hymyili. Olemme varmoja, että Typsy oli jossain vaiheessa eksynyt, Niin helpottuneen oloinen se oli, kun palasi takaisin mökille. Isäntä huuhteli isommat kurat pois Typsykästä ja minä tarjoilin sille ruokaa, jonka se ahnaasti hotki.

Miten isännän kotiinpaluun sitten kävi? Siskoni ja hänen miehensä pelastivat isännän pulasta. He olivat juuri ehtineet lähteä omalta mökiltään etelään päin, kun Tyyperi palasi. Hyppäsimme siis kaikki kolme autoon ja Mikkelissä isäntä sanoi meille Typyn kanssa heipat. Ajellessani takaisin Kangasniemelle päin takapenkillä tuhisi täydessä unessa oleva reissulainen. Ja minä itkin taas, onnesta.

Yhteisiä harrastuksia

Olin menneenä viikonloppuna melkoisen kipeä eli toipumiseni otti hiukan takapakkia. Otin vahvaa särkylääkettä, joka ei sopinut minulle ollenkaan ja se aiheutti valtaisan pahan olon. Yhtä kokemusta taas rikkaampana näillä elämän poluilla; nyt tiedän, miltä tuntuu oksentaa yläruumis täynnä tikkejä. Teki häijyä... Mutta onneksi tänään oloni on jo paljon parempi ja olin ensimmäistä kertaa yksin Typsyn kanssa pitkällä lenkillä. Tästä eteenpäin aionkin tehdä Typyn kanssa normaalipituisia lenkkejä joka päivä.

Olemme hyvästelleet elokuun. Meidän perheelle se olikin tapahtumarikasta aikaa mökkeilyineen, juhlineen ja leikkauksineen. Isäntä aloitti uudessa työpaikassa ja enää ei tarvitse kulkea Mansen ja pääkaupunkiseudun väliä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Typyn arki ei ole enää pelkästään minun vastuullani. Ihan joka päivä ei tarvitse tukka putkella juosta töistä kotiin viemään isokorvaa ulos ja voin tehdä myös normaalipituisia työpäiviä. Toisaalta, olen jo tottunut lyhyempään työaikaan ja koska voin tehdä työtä joustavasti myös etänä sekä normaalin konttoriajan ulkopuolella, en taida arkirytmiäni kovin radikaalisti muuttaa. Mutta antaahan isännän läsnäolo täällä etelässä Tampereen sijaan mahdollisuuden siihen, että voin joskus työpäivän jälkeen suunnata tapaamaan ystäviäni tai käydä kampaajalla isännän huolehtiessa Typsykän iltapäivälenkityksestä.

Elokuisista juhlista lupasin kertoa teille lisää ja niin aion tehdäkin, kunhan saa vierasväeltä juttuun liittyvää kuvitusta (eli kuvia Tyyperistä juhlahumun keskellä). Tämä alkanut syyskuu tuo tullessaan lukukoirailut taas kuvioihin, ensimmäinen lukukoiravuoromme koittaa kuun puolivälissä. Koiraringistä on jäänyt kevään jälkeen pois kaksi kuuntelijaa ja lupasimme Typyn kanssa tehdä yhden ekstravuoronkin, jotta vuorot eivät jää ilman miehitystä. Poisjääneiden tilalle on kyllä rekrytointi käynnistetty. Olen todella iloinen, että rohkenin lähteä tuohon hommaan mukaan ja meillä on Typyn kanssa yhteinen harrastus. Sohvalla löhöilyn, mökkeilyn ja grillimakkaralla herkuttelun lisäksi...

Ei mennyt oppi perille

Onnellinen on Typyn ilme, kun se aamuisin pääsee sänkyymme isännän noustessa ylös ja avatessa makuuhuoneen oven. Siellä Typpyrä pötköttää vieressäni siihen saakka, kunnes on aamulenkin ja -ruuan aika. Olen päivä- ja iltalenkeillä ollut ahkerasti mukana mutta aamulenkit hoitaa isäntä yksin. Ihan siksi, että minusta ei siihen vielä ole ja eipä me yleensä aamulenkkejä yhdessä tehdä vaan se on minun heiniäni. Ainakin arkiaamuisin.

Peiton päällä...

ja alla.

Toipumiseni edistyy mallikkaasti ja haavat näyttävät parantuvan mukavasti. Isot arvet taitaa jäädä mutta sillehän ei mitään mahda. Niitä minulla on jo entuudestaan ja nehän vain kertovat eletystä elämästä... Typyllä on juoksu vielä viikon verran ja sen jälkeen päästään taas pyykkihommiin. En ymmärrä yhtään, miten me ei tuota isokorvaa saatu opetettua pitämään pöksyjä jalassa... Se suorastaan kammoaa niitä, toisin kuin Pimu, joka piti housut jalassa ilman mitään sen kummempia veivauksia.

Vettä on satanut taivaalta kuin saavista kaataen mutta ei onneksi tauotta. Aurinkokin näyttäytyy aika ajoin, mikä on mieltä ilahduttavaa. En suostu vielä siihen, että kesä on ohi ja eläisimme jo syksyä. Sade tietää hyvää sienille ja odotan innolla pääsyä mökille ja sienimetsään. Eiköhän me ensi viikolla suunnata auton nokka kohti Puulan rantaa!

Tärkeä rooli

Kun keskiviikkona kotiuduin sairaalasta, Typyn kohtaloksi tuli nukkua yöt seuraavien viikkojen ajan olohuoneen puolella, oven takana. Typsykkä protestoi tätä ja heti eilen aamulla isäntä löysi kenkäni Typsykän pedistä. Onneksi kenkä oli ehjä. Vai viestikö tuo kenkävarkaus kenties ikävästä...

Koska en pysty nukkumaan tulevat viikot kuin selälläni, ei Typyllä ole nyt öisin asiaa meidän sänkyyn. On jo melkoisen hankalaa tällaiselle kylkinukkujalle saada unta selkäasennossa. Lisäksi minulla on vielä kipujakin, joten olisi mahdotonta, jos joutuisin väistelelemään beaglea, joka tunkee peittoni alle ja möyrii siellä... en saisi nukuttua öisin tuntiakaan. Pimun poislähdön jälkeen homma on revennyt käsistä ja Typsy on saanut nukkua melko paljon meidän vieressä. Ei tietenkään voi ihmetellä, että Typy ihmettelee tämänhetkisiä nukkumajärjestelyjä.

Leikkaus sujui suunnitelmien mukaan ja kaikki meni hyvin. Nyt olen toipilaana tulevat viikot ja on mukavaa, että minulla on päivisin Typy seuraneitinä. Typsyys tulee olemaan tärkeässä roolissa toipumiseni kannalta, sillä se pitää mieleni virkeänä ja saa hymyn huulilleni kipujenkin keskellä. Koska kuntoni sallii pienen liikunnan eikä ole hyväksi jäädä sänkyyn viikkokausiksi makaamaan, tein jo eilen kaksi lyhyttä lenkkiä Typsykän kanssa. Mutta remmin toisessa päässä olivat siskoni ja isäntä. Minä saan taluttaa Typyä vasta sitten, kun yläkroppaani koristavat tikkirivit ovat poissulaneet. Siihen menee aikaa parisen viikkoa ja tuon ajan otan pääosin levon kannalta. Ja Typsy on siihenkin mitä mainioin toipumisajan kaveri, sillä sekin tykkää köllötellä ja pötkötellä.

Suuntaankin nyt kohti sohvaa ja isäntää kotiin odotellessa otamme Typyn kanssa torkut. Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille PSB:n ystäville! Nautitaan vielä näistä lämpimistä ja kirkkaista loppukesän päivistä.

Vanhoja rutiineja

Typy joutui palaamaan "yksinäiseen" arkeen menneellä viikolla, sillä me kaksijalkaiset läksimme taas työn ääreen. Onneksi sekä allekirjoittaneella että Typsyllä oli matala lasku arkipuuhiin, sillä suuntasin konttorille vasta torstaina ja pian edessä olikin jo viikonloppu. Mukavasti Typy oli kotosalla pärjäillyt eikä mitään tihutöitä oltu tehty. Mielenosoituksestakaan ei näkynyt merkkejä ja tiedän kyllä jo entuudestaan, että meidän isokorva on sopeutuva tapaus. Kuten oli Pimukin. Typyllä alkoi juoksu viikon puolivälissä, joten se on ollut melkoisen väsynyt ja maannut milloin sängyn alla, milloin sohvalla tai omassa pedissään. Koska saimme keväällä tietää, että Tyyperin takajalka on leikattava syksyllä, jouduimme lykkäämään sterilisaatiota myöhempään ajankohtaan. Ei liian montaa operaatiota yhdelle syksylle, vai mitä.

Eilen siskoni mies juoksi Helsingissä maratoonin ja olimme kannustamassa hikisen urakan varrella. Ja Typy oli huutosakissa itseoikeutetusti mukana vaikkei ääntä juuri päästänytkään. Vanhalla rutiinilla Typsykkä katseli juoksijoita, jotka vilistivät ohi ja siirtyminen kannustuspisteestä toiseen toi mukavaa vaihtelua paikallaan törröttämiseen. Voi, mitä hajuja kaupungin kadut, pusikot ja nurmikot olivat pullollaan!

Tähän alle liitän muutamia otoksia Typsyn kesästä. Sehän toki jatkuu vielä, sillä tänäänkin lämpömittarissa keikkuu reilut 20 plusastetta. Äitini kertoi, että Puulassa on lämmintä 24-asteen verran. Pikkuisen harmittaa, että joudumme olemaan täällä kaupungissa... Käyn vielä huomenna tekemässä työpäivän toimistolla ja sitten ryhdyn jännittämään tiistai-aamua, jolloin matka vie kohti leikkauspöytää. Minulle tulee varmasti kamala ikävä isäntää ja Typyä.

Vesimittareita tarkkailemassa.

Pikku nokoset...

Puhtaana kotiin!

Puhdas piikeli

Vietän viimeistä lomapäivää hikoillen täällä betoniviidakossa. Vaikka helle taitaa nyt heittää, on kotimme lämpömittarissa edelleen asteita liki 30. Puhaltimet pauhaa ja kaikki mahdolliset luukut ovat yötä myöten auki. Typy on siitä ihmeellinen kaveri, että se nukkuu parhaillaan meidän sängyssä, isännän peiton alla vaikka on näin kuuma.

Läksimme loppuviikosta kotia kohti ja sanoimme heipat mökkivanhukselle. Toki palaamme sinne syksyn aikana, sillä esimerkiksi sienimetsään on vielä ilman muuta päästävä. Mökkiloman vikat päivät nautimme olostamme ja harmittelimme sitä, että mökkeilyt ovat tältä erää saavuttamassa päätepysäkin. Perinteisiin lomanpäätösrutiineihin kuuluu koirien/koiran pesu ja Typsy lähtikin kotimatkalle puhtaalta tuoksuen. Isännän toimiessa pesumestarina Typy seistä jökötti rantavedessä, kun shampoo vaahtosi ja vesi roiskui. Minä osallistuin hommaan huuhtelijan roolissa ja lopuksi heitimme Typsylle palloa, jotta isokorva saatiin suorittamaan loppuhuuhtelut uimalla muutaman pidemmän lenkin.

Ei kai tämän parempia lomasäitä olisi voinut toivoa! Ja kaiken kaikkiaan takana on rentouttava ja mukava loma, joka sisälsi erinäistä kivaa puuhaa maalla ja kaupungissa. Kävimme Rajasaaressa, Haukivuorella, sienimetsässä ja uimassa. Saimme tavata uuden koiratuttavuuden, Jekun ja vietimme isännän kanssa hikisen päivän Tallinnassa. Pyöräilin mökkitiellä Typsyn juostessa rinnalla. Voi sitä riemua ja vapauden tunnetta! Söimme jätskiä, hirmuisen hyvää lammasta ja uusia perunoita. Veneretket pikkusaareen Puulalla ja erisorttisten vesilintuystäviemme tarkkailua ja ihastelua; näistä kaikista on meidän kesälomamuistot tehty!

Ja ne juhlat, joiden voitaisiin sanoa kruunanneen meidän kesäloman 2014: ne menivät nappiin kaikilta osin! Järjestelyissä oli melkoisen iso urakka mutta kun katselin elokuun pimenevässä illassa liki 50-päisen vierasjoukkomme nauravia kasvoja, laulavia suita, discon rytkettä, maljojen nostoa ja jopa ilon kyyneliä, tiesin että kaikki järjestelyjen vaiva oli ollut sen arvoista.

Juhlista ja meidän arkeen palaamisesta kirjoittelen lisää seuraavissa bloggauksissani. Vaikka lähden huomenna töihin, en käy siellä kuin piipahtamassa. Edessä on nimittäin leikkausoperaatio, josta kerroin aiemmin talvella. Ensi viikolla tähän aikaan olen jo toivon mukaan matkalla sairaalasta kohti kotia. Pysyttehän siis reissussamme mukana, hei ensi kertaan!

Ps. Kiitos kaikille blogikamuille onnitteluista ja kommenteistanne tänne PSB:n. Ja pahoitteluni, etten ole tämän kuluneen lomakauteni aikana käynyt kommentoimassa teidän blogejanne. Mutta luettu niitä on! Laitan myös lisää Typsykän lomakuvia tänne Pieneen Suureen Beagleen vielä kuluvan elokuun aikana.

 

Koti ja kekkerit kutsuvat!

Typy löysi eräänä iltana ennen hoksaamattomia tuttavuuksia katsellessaan laiturilta alas järven pintaan; vesimittareita. Mittareiden liikkeet veden pinnalla ovat rivakoita ja muutaman kerran Typsy säpsähti ja pomppasi miltei ilmaan, kun mittarit tekivät äkkinäisiä liikkeitä. Samanlaisen säikähdyksen aiheutti myös rupisammakko, jonka päälle Typy astui, kun suuntasimme aittaan nukkumaan. Taisi kyllä rupisammakkokin säikähtää ja jähmettyi ison kiven kylkeen odottamaan, että poistumme paikalta.

Mökkilomamme on kääntynyt loppua kohti ja viikonlopuksi suuntaamme takaisin etelään. Todella harmillista, sillä nämä kuluneet viikot Puulalla ovat olleet aivan mahtavan mukavaa aikaa. Eikä vähiten siksi, että miesmuistiin emme ole saaneet nauttia näin pitkästä hellejaksosta ja järviveden huimasta lämmöstä. Mutta koti kutsuu, sillä edessä on pitkin talvea valmistellut juhlat! On siis aika nostaa maljoja ja hurrata isännälle, joka uunituoreet maisterinpaperit kädessä on valmiina suuntaamaan jo ensi viikolla kohti uutta työpolkua. Toki juhlistamme samalla myös hiukan minua, sillä saavutin pyöreitä ikävuosia keväällä ja onhan sekin jonkinlainen elämän merkkipaalu.

Koska kaikki Typsykän hoitajat ovat saapumassa juhliin ja koirahoitolat ja -hotellit eivät ole yhtään Typyn (eikä emännän) mieleen, en halua laittaa Typsyä tuollaisiin paikkoihin hoitoon. Ei sillä, etteikö Typy varmasti yhden yön hoitolassakin pärjäisi. Mutta otamme Tyyperin mukaan humuun ainakin alkukekkereiden ajaksi. Olihan rakas Pimukin aikoinaan meidän häissämme mukana, kirkko-osuutta lukuunottamatta. Juhlapaikka on sama tälläkin kertaa, joten tiedämme miten Typsyn kanssa voimme siellä toimia. Ja kun ilta hämärtyy, viedään Typy kotiin nukkumaan ja sulattelemaan makupaloja, joita sille varmasti ruokapöydästä annetaan.

Mutta ennen juhlaa vietämme vielä hetken mökkiarkea. Pulahdamme Puulaan ja grillaamme. Pistämme saunan lämpenemään ja ihastelemme pihassa lentäviä suruvaippoja ja ruskohukankorentoja. Eilen teimme kesän toisen saariretken ja siellä tokaisin isännälle useampaan kertaan, että tämän parempaa loma ei voisi enää olla! Huussikin on vielä tyhjennettävä ja kukkasia kasteltava. Ja aion ahmia kirjoja, sillä tein aivan huikeita löytöjä Kangasniemen kirjastosta! Saan hamstraukseni seurauksena mukaan kotiinkin ison pinon luettavaa, sillä en kertakaikkisesti voinut jättää kyseisiä teoksia lainaamatta.

Miten meidän viimeiset kesälomamökkipäivät sujuivat? Varastiko Typy kaiken huomion meiltä juhlakaluilta? Miten kaupunkilaiselämä lähtee maalla vietettyjen viikkojen jälkeen taas käyntiin? Näistä kerron ensi kerralla!