Koti ja kekkerit kutsuvat!

Typy löysi eräänä iltana ennen hoksaamattomia tuttavuuksia katsellessaan laiturilta alas järven pintaan; vesimittareita. Mittareiden liikkeet veden pinnalla ovat rivakoita ja muutaman kerran Typsy säpsähti ja pomppasi miltei ilmaan, kun mittarit tekivät äkkinäisiä liikkeitä. Samanlaisen säikähdyksen aiheutti myös rupisammakko, jonka päälle Typy astui, kun suuntasimme aittaan nukkumaan. Taisi kyllä rupisammakkokin säikähtää ja jähmettyi ison kiven kylkeen odottamaan, että poistumme paikalta.

Mökkilomamme on kääntynyt loppua kohti ja viikonlopuksi suuntaamme takaisin etelään. Todella harmillista, sillä nämä kuluneet viikot Puulalla ovat olleet aivan mahtavan mukavaa aikaa. Eikä vähiten siksi, että miesmuistiin emme ole saaneet nauttia näin pitkästä hellejaksosta ja järviveden huimasta lämmöstä. Mutta koti kutsuu, sillä edessä on pitkin talvea valmistellut juhlat! On siis aika nostaa maljoja ja hurrata isännälle, joka uunituoreet maisterinpaperit kädessä on valmiina suuntaamaan jo ensi viikolla kohti uutta työpolkua. Toki juhlistamme samalla myös hiukan minua, sillä saavutin pyöreitä ikävuosia keväällä ja onhan sekin jonkinlainen elämän merkkipaalu.

Koska kaikki Typsykän hoitajat ovat saapumassa juhliin ja koirahoitolat ja -hotellit eivät ole yhtään Typyn (eikä emännän) mieleen, en halua laittaa Typsyä tuollaisiin paikkoihin hoitoon. Ei sillä, etteikö Typy varmasti yhden yön hoitolassakin pärjäisi. Mutta otamme Tyyperin mukaan humuun ainakin alkukekkereiden ajaksi. Olihan rakas Pimukin aikoinaan meidän häissämme mukana, kirkko-osuutta lukuunottamatta. Juhlapaikka on sama tälläkin kertaa, joten tiedämme miten Typsyn kanssa voimme siellä toimia. Ja kun ilta hämärtyy, viedään Typy kotiin nukkumaan ja sulattelemaan makupaloja, joita sille varmasti ruokapöydästä annetaan.

Mutta ennen juhlaa vietämme vielä hetken mökkiarkea. Pulahdamme Puulaan ja grillaamme. Pistämme saunan lämpenemään ja ihastelemme pihassa lentäviä suruvaippoja ja ruskohukankorentoja. Eilen teimme kesän toisen saariretken ja siellä tokaisin isännälle useampaan kertaan, että tämän parempaa loma ei voisi enää olla! Huussikin on vielä tyhjennettävä ja kukkasia kasteltava. Ja aion ahmia kirjoja, sillä tein aivan huikeita löytöjä Kangasniemen kirjastosta! Saan hamstraukseni seurauksena mukaan kotiinkin ison pinon luettavaa, sillä en kertakaikkisesti voinut jättää kyseisiä teoksia lainaamatta.

Miten meidän viimeiset kesälomamökkipäivät sujuivat? Varastiko Typy kaiken huomion meiltä juhlakaluilta? Miten kaupunkilaiselämä lähtee maalla vietettyjen viikkojen jälkeen taas käyntiin? Näistä kerron ensi kerralla!