Muistojen kirjoihin hieno saarijuhannus

Vietimme saarijuhannusta perinteitä ja vakiokaavoja noudatellen. Mökin isäntä lämmitti meille saunaa. Anoppini ja mökin emäntä huolehtivat herkullisista juhannuspöperöistä, jotka huuhdeltiin alas raikkailla kesäjuomilla. Häpeilemättä myönnän, että me isännän kanssa elimme täysihoidossa. Ihanan rentouttava, leppoisa, iloisen kupliva juhannus jää muistojen kirjoihin ja kansiin. Iso kiitos vielä kerran saaripoppoolle!

"Joko se paatti lähtee?"

Näette aivan oikein! Hippuli meni uimaan.
Perheessämme saattaa siis kyteä toinenkin
uimamaisteribiigle. Hipun menoa mereen avitti
anoppini, joka heitti Hipille keppiä.

Typsy otti laiturilla juhannustorkut. 

Hiekalla oli hauska painia.

Säästä on aina toki mainittava. Keleissä ei ollut valittamista. Välillä ripsi hiukan vettä mutta aurinkokin näyttäytyi mukavan usein kirkkaan sinisellä taivaalla. Paluumatkalla saimme ripeää kyytiä, kun isännän serkkupoika ajoi pikasliipparillaan meidät saaresta mantereelle . Typy on ollut kyseisen veneen kyydissä kerran aikaisemminkin mutta Hipsukalle tämä menopeli oli uusi tuttavuus. Hienosti matka meren poikki taittui. Emäntää vauhdin hurma jännitti enemmän kuin isokorvia.

Kohta voin ryhtyä kohdistamaan katseeni lomalaitumien suuntaan. Jotta jaksan pakertaa työmaalla vielä hetken, käyn tulevana viikonloppuna lataamassa akkuja Puulalla hyvien ystävieni seurassa. Typsy ja Hippu jäävät isännän kanssa pitämään kotikulmia pystyssä. Tiedän, että hyvin ne pärjää, kaikki kolme.

Juhlavaa juhannusta!

On aika rauhoittua viettämään juhannusta. Nauttia kesäherkuista ja leppoisasta yhdessäolosta hyvässä seurassa. Saaressa sauna ja grilli lämpenevät. Typsy saattaa uskaliaana käydä uimassa. Hippu tutkii rantaviivaa ja ihmettelee kalalokkien ääniä. Joku tarttuu kirjaan, toinen tekee saunavastan. Katsellaan kokkoa. Otetaan rennosti, ilman tarkkoja aikatauluja ja suunnitelmia.

Toivotamme kaikille lukijoillemme sekä blogikamuillemme kotijoukkoineen aurinkoista ja hienoa juhannusta! 

Typy, Hippu ja lauman kaksijalkaiset

Superhieno

Superhienohan se on. Nimittäin mökin uusi terassi portaineen. Lisätilaakin tuli hieman ja tukevissa portaissa huonompikinttuinenkin pääsee nyt turvallisesti askeltamaan. Ison työn isäntä oli tehnyt ja voin vain kadehtia tuollaisia kädentaitoja. Itse olen tumpelo. Napin osaan ommella ja naulan hakata. Siihen se jää.

Viikonloppu Kangasniemellä oli hyvin sateinen ja tuulinen. Vakiohommat hoidettiin eli kannettiin puita ja vettä, lämmitettiin saunaa ja mökkiä. Lisäksi tyhjennettiin huussi ja siivosin aitan. Typsyä ja Hippulia sade ei haitannut ja ne hölkkäsivät peräkanaa pitkin metsämaita. Harmittaa, että en edelleenkään mennyt uimaan vaikka vesi oli 14-asteista. Järvi tuntui vaan niin tolkuttoman kylmältä. Typy kantaa kunnialla uimamaisteribeaglen arvonimeä ja kävi Puulassa useamman kerran.

Aloitan kesälomani parin viikon päästä. Sitä ennen lähdemme perinteitä noudatellen viettämään juhannusta Kotkaan. Lisäksi piipahdan Puulalla yhdessä ystävieni kanssa. Tämäkin tyttöjen viikonloppu Kangasniemellä on jo perinne. Lampaat ovat saapuneet kotimme lähistöllä olevaan aitaukseen ja Hippi tekee niiden kanssa uteliaasti tuttavuutta. Typsykkä ei määkivistä kavereista ole kiinnostunut. Enemmän uimamaisterin nenä haistelee ympäristön mielenkiintoisia hajuja, joita aitauksesta leviää. Mutta lomaa siis odotellen siirrämme jo ajatuksia kesän juhlaan Suuri-Mustassa.

Pellossa eläneet biigelit

Harmaaksi on täällä etelässä vetänyt. Sade ropisee ja välillä sitä tulee kaatamalla. Minulle tuo riittäisi jo. Missä on se aurinko ja helle... tai edes pelkkä aurinko. Juhannustakaan ei kuulemma vielä uskalleta povata, että miltä sää näyttää. Ei kannatakaan. Tänään jos luvataan pyhiksi aurinkoa, korjataan huomenna tieto sateeksi.

Petikaverukset Puulalla.

Kuluneella viikolla piipahdin Tallinnassa ja ei tätäkään reissua tehty ilman tuliaisostoksia. Isännälle suklaata ja isokorville kanaherkkuja. Lisäksi en voinut olla ostamatta Hipsukalle lelua, pöllöä. Tuo pöllö on jo kolmas laatuaan. Kaksi aiemmin hankittua, täysin samanlaista huuhkajaa, on jo kuopattu kaatopaikalle.

Näin se pari viikkoa yksinoloa on hujahtanut, ilman muuta laumaa. Toki treffasimme viikko sitten Haukivuorella. Hyvin on pärjätty sekä Puulalla että täällä kaupungissa. Olen iloinnut, että Typsykkä ja Hippa ovat päässeet viettämään vapaata mökkielämää viimeiset kaksi viikkoa. Eläneet kuin pellossa, sanoo sanonta. Kyllä se nämä kaupunkiolot ja remmikävelyt voittaa. Isäntä on saanut puuhailla mieliharrastuksensa puutöiden parissa. Työasiat ovat kuulemma unohtuneet täysin. Minäkin hyppään tänään taas linjuriautoon ja matkustan nelostietä pitkin kohti Puulan rantoja. Sitten on meidän poppoo taas kasassa!

Omat mökkitouhunsa kullakin

Hurautin perjantaina linja-autolla Mikkeliin ja siellä minua olivat vastassa isäntä, Typy ja Hippu. Tapaaminen oli täynnä jälleennäkemisen riemua ja Hippuli yltyi ihan ulvomaan minut nähdessään. Sillä taisi olla ikävä. Kuten oli minullakin ollut, kaikkia kolmea. Suuntasimme auton kohti Haukivuorta. Edessä oli viikonloppu isäni ja hänen vaimonsa mökillä.

Typpyrä halusi rapsutuksia...

Vaikka välillä viskeli vettä, jaksoi myös aurinko näyttäytyä mukavan usein. Typy kävi uimassa mutta itse vielä odottelen vesien lämpenemistä. Isokorvat ottivat riehakkaita juoksukisoja pihamaalla ja iltapalaksi herkuteltiin nakeilla. Vietimme leppoisan viikonvaihteen hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Isäntäkin sai vetää henkeä remonttihomman keskellä. Jatkamme siis rentoutunein mielin tätä alkanutta uutta viikkoa.

ja Hippa avusti perunoiden pesemisessä. 

Uudesta terassista Puulalle tulee vallan hieno! Isäntä tekee tarkkaa ja huolellista työtä. Kuvista päätellen saamme terassille hiukan lisätilaa ja portaat ovat nyt huonompijalkaisellekin turvallisemmat kiivetä. Työmaa alkaa olemaan loppusuoralla, joten toivon, että isäntä voi viimeistään viikonloppuna huilata. 

Haukivuorella riitti vauhtia. Isokorvat ovat kuulemma touhottaneet omia juttujaan myös Kangasniemellä siihen malliin, että ensi viikolla kotisohvallamme taitaa rötköttää väsyneitä tyttösiä. Alkuviikosta onkin hyvä levätä, sillä edessä siintää jo uusi mökkimatka. Vietämme nimittäin kesän juhlaa juhannusta!

Itsekseen ihmettelyä

Piti taas kaivaa kaapista esiin verkkareita ja farmareita. Helle lähti huilaamaan, jonnekin. Varmaan Välimerelle. Ei ainakaan Puulalle, kertoi isäntä.

Niin, jäin yksin tänne etelään. Tulevat pari viikkoa paahdan töissä ja ihmettelen kotiin palattuani, mitähän ajanvietettä keksisin. Typyä ja Hippua ei tarvitse lenkittää. Ruokaa en itselleni viitsi laittaa, joten haukkaan jotain välipalaa. Pestävää pyykkiä riittää kyllä aina. Tapaan parina iltana ystäviä kaupungilla. Ensi viikolla on päivän työreissu Tallinnaan. Menen ajoissa nukkumaan ja pistän turvalukot päälle. Telkkarissa ei tule näkymään jalkapalloa, Urheiluruudun saatan katsoa uutisten päälle.

Odottavan aika on pitkä: isäntä hei, joko mennään?

Isännällä riittää mökillä hommaa, sillä työlistalla on uuden terassin sekä portaiden teko. Aputyttöinä häärivät Typy ja Hippu. Kuitenkin isännän onneksi likkoja kiinnostaa möksällä varmasti moni muukin asia kuin nikkarointi ja vasaran pauke. Isäntä saa työrauhan. Minä näen valmiin työn tuloksen ensi viikolla. Jännittävää!

Verta, hikeä ja hirvenlihamakkaraa

Olemme isännän kanssa touhottaneet menneen viikon hiki otsalla. Työkiireitä ennen kesälomia mutta myös irtiottoja arjesta Tampereella ja Tallinnassa.

Pidin Typsykän ja Hippalaisen kanssa huushollia pystyssä, kun isäntä vietti viikonvaihdetta Mansessa. Lauantai-illaksi saimme biiglejen kanssa seuraa hyvästä ystävästäni, Keravan poikien äidistä, jonka kanssa paransimme maailmaa yöhön asti. Sitten oli emännän vuoro pakata reppu ja piipahtaa helteisessä Tallinnassa. Arvatkaapa mitä toin tytöille tuliaisiksi... Hirvenlihamakkaraa tietty! Ja Hipulle ankan, ei-elävän, jonka se todennäköisesti suolistaa viimeistään perjantaihin mennessä. Typy saa nauttia hirvimakkaran ohessa kuivattuihin kanafileisiin käärittyjä luita. Osa makupaloista säästetään vaikkapa mökkiherkuiksi.

Typsyllä alkoi juoksu sunnuntaina. Vastahan se Hipulla loppui vapun korvilla... Kyseinen pikkuriiviövauhtihirmutyttönen myös merkkaa lirautti pari mattoa sekä makuuhuoneen lattialla lojuneen sängynpeiton. En siis lepää laakereilla tulevanakaan viikonloppuna vaan taloyhtiömme pesutupa kutsuu taas...

Kevät on virallisesti päättynyt sillä elämme kesää. Päätän tämän kirjoitelmani otteeseen Eino Leinon runosta Hymyilevä apollo. Toivon saavani itsekin heittäytyä pikapuoliin nurmelle selälleni, hymyillen ja kyljessä kolme karvanaamaista kalleintani.

Tai ootteko koskaan te painaneet

pään kesäistä nurmea vastaan,

kun heinäsirkat on helisseet

ja raikunut laulu rastaan?

Sinikellot tokko ne keinuivat,

lepinkäiset tokko ne leijuivat,

ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? 

- Sitä tuoksua unhota et.