maanantai 28. maaliskuuta 2022

Täysi työpäivä kirjastossa ja jatkeeksi juhlahumua

Viikot kiitävät kovaa vauhtia ja viime päivinä on monta kertaa ollut mielessäni kertoilla  kuulumisiamme. Saamattomuutta tai mitä lie, hetki vierähti mutta nyt kirjoittelen teille meidän viime aikojen meiningeistä. Hyvin voimme kaikki ja kevään valo nostattaa mielen korkealle. Onneksi takatalvea, jota hiukan viikonlopuksi uumoiltiin, ei ainakaan tänne etelään liiemmälti saatu. 


Hipun synttäriviikolla, 15. päivä, kävimme naapurikirjastossa lukukoirahommissa. Lukijoita oli runsaasti ja Hilpunen sai paiskia urakalla töitä, Mikä oli siitä oikein hauska juttu! Hipulle kävi lukemassa myös yksi aikuinen lukija. Se meni hienosti ja rouva sanoi tulevansa toistekin, jos meille sopii. Ja tottakai sopii hyvin. Näin ne kirjastokeikat menevät; joskus on kovinkin hiljaista ja joskus taas lukijoita on ajanvarauslista täynnä. 


Hippu oli pääosassa myös torstaina 17. päivä, jolloin on sen virallinen syntymäpäivä. Meidän ihana neitokainen sai minulta, isännältä ja Mytöltä lahjapaketin. Sen sisältö näytti olevan kovin mieluinen synttäritytölle. Olin ostanut Hippulille lelun, kuivattuja peurankorvia sekä muikkukeksejä. Noista muikkukekseistä emme ole täysin varmoja, sietääkö Hipun vatsa niitä. Tutkin kyllä tarkoin tuoteselosteen. Mutta annamme päivänsankarittaren maistaa keksejä vasta mökillä. Jos vatsa sattuukin menemään heti täysin sekaisin. Mikäli näin käy, keksit jääkin sitten Myttösen syötäviksi. 


Lahjapaketista löytyneistä peurankorvista myös pikkusisko sai oman osansa. Herkkulahjoja tuli lisää, sillä lauantaina 19. päivä olikin vuorossa Hipun synttäripirskeet. Vieraiksemme saimme isäni vaimonsa kanssa sekä anoppini ja appiukkoni. Hilpunen ja Myttönen olivat onnesta sekaisin nähdessään näitä lempi-ihmisiään. Ilta sujui ruokaa ja juomaa nauttien, mukavassa ja iloisessa seurassa. Eikä synttärikakkua toki unohdettu. Kakkua emme meidän tyttösille antaneet mutta kaksikko sai muuten herkutella useampaan kertaan illan aikana. 



Hippu ja Myttö saivat paljon huomiota osakseen synttärikemuissa. Rapsutuksia ja rapsuttajia riitti. Isokorvat olivatkin melkoisen väsyneitä seuraavana päivänä. Nukkua kun ei juhlapäivänä maltettu ja valvottiin puoleen yöhön saakka. Lämmin kiitos vielä meidän vieraille ja kaikille teille, jotka olette Hilpusta onnitelleet!

Myttö tarkkaili juhlatunnelmia
isännän sylissä.


"Lisää rapsutuksia, kiitos!"

Isäntä antoi meidän robotti-imurille nimen. Nimi juontaa juurensa Hipun valtaisaan, biiglelle epätavallisen muhkeaan ja paksuun turkkiin. Olemme sanoneet Hippua lempinimellä Karvaloimi, tuttavallisemmin pelkkä Loimi. Joten imurista tuli Loimi-imuri. Robottihärveli on ollut oikein hyvä apu pitää päivittäistä siisteyttä edes joten kuten yllä. Se hoitaa hommansa kuten pitää ja olemme tyytyväisiä ostokseen. Hippu ja Myttö eivät imurille enää korvaansa lotkauta. Siirtyvät kyllä sen tieltä, jos sattuvat imurin reitillä lötköttelemään. Jos siis huushollissanne on koira, josta lähtee paljon karvaa ja se kantaa myös hiekkaa yms. sisälle, suosittelen lämpimästi robotti-imuria. Ja sen ei tarvitse olla kallein malli kaupasta. Ei ole meilläkään ja hyvin työ aparaatilta sujuu. 

Maaliskuu on loppupuolella. Huhtikuu tietää ainakin hieman lomaa pääsiäispyhien muodossa. Isäntä vei sukset ja luistimet kesäteloille kellariin. Minä uskallan ehkä kohta pistää nastakengät komeroon. Viimeinenkin kausivalo, joka vielä olohuoneen ikkunassa roikkuu, on kai aika laittaa odottamaan marraskuuta. Ja Hippu ja Myttö aloittavat jokakeväisen kuraojissa kahlaamisen ja rypemisen 😄

torstai 17. maaliskuuta 2022

Hurjasti onnea seitsenvuotiaalle!

Aamu on alkanut herkutellen ja isännän laulaessa onnittelulaulun meidän ihanalle Hipulle. On nimittäin Hippulin 7. syntymäpäivä 🥳

Tänään juhlimme päivänsankaritarta oman perheen kesken. Lauantaina pidämme hieman isomman porukan karkelot. Hippu on totisesti useammatkin juhlat ansainnut, sillä niin paljon iloa ja onnea se on meille tuonut. En koskaan unohda, miten paljon Hipa minua lohdutti Typyn äkillisen kuoleman jälkeen. Olen Hipulle siitä velkaa ja paljon. Ja miten isolla lämmöllä ja suvaitsevaisuudella se otti Mytön osaksi laumaamme 💓




Paljon onnea meidän 
rakkaalle Hipulle!

Olet meille niin kovin tärkeä.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Robotti tuli taloon

Nyt se on hommattu! Nimittäin robotti-imuri. Tuota vekotinta olen aika ajoin miettinyt, että olisiko se hyödyllinen ja pitäisikö sellainen ostaa. Koska Hipulla on tätä nykyään valtavan paksu karva ja sitä lähtee runsain mitoin, päätin viikolla, että siivouksen helpottamiseksi on aika hankkia robottivekotin. Niiden hinnat ovat tippuneet reilusti siitä, mitä ne olivat, kun robotti-imurit alkoivat kauppoihin ilmestymään. Ja kyllä, se on vaivaton ja helppo apu pitää huusholli siedettävän siistinä viikkosiivouksien välissä. Olemme tyytyväisiä ostokseemme.

Hippu teki uteliaana tuttavuutta oudon,
pärisevän laitteen kanssa...

Sain viime viikonloppuna nauttia hauskasta seurasta ja lämminhenkisestä tunnelmasta mökillä Lopella. Minut kutsuttiin mukaan iloiseen naisporukkaan viettämään möksäviikonloppua saunoen, paljussa lilluen, hyvää ruokaa syöden ja kuohujuomaa nautiskellen. Olin hyvilläni, että otin kutsun vastaan. Minä kun en kovin usein ole niin rohkea, että suin päin lähden mukaan porukkaan, josta puolet on minulle uusia tuttavuuksia. Isäntä, Hilpu ja Myttönen pitivät kotia hienosti pystyssä. Parasta meidän likkojen mielestä oli varmasti ollut se, että ne olivat saaneet nukkua isännän kanssa meidän kaksijalkaisten sängyssä. 

kun taas Myttö katseli härveliä
pyykkikorista käsin.

Kevät on hienoa aikaa. Viikolla oli aurinkoisia ja valoisia päiviä, joten oli ilo ulkoilla ja lenkkeillä pellolla sekä metsässä. Vielä kun päästään yöpakkasista eroon, alkaa nuo lumet varmasti vauhdilla sulamaan. Hippu ja Myttö tonkivat lumen alta rusakonpapanoita ja pistelevät niitä poskeensa. Outo maku, täytyy sanoa... kaksikko innostuu koirapuistossa vauhdikkaisiin juoksukisoihin ja painiotteluihin. Taitaa tämä valo pitkältä tuntuneen talven jälkeen antaa meidän  biigletyttösille puhtia ja energiaa. Kuten monelle meistä ihmisistäkin. 



Muutenkin meidän päivissä on valoisaa. Isännän kanssa paiskimme töitä. Vaikka aloitin vasta pari kuukautta sitten uudessa työpaikassa, saan ja voin pitää näillä näkymin kesälomaa pari-kolme viikkoa. Lisäksi lomailen myös syyslomalla lokakuussa. Tämä on hienoa ja arvostan esimieheni joustavuutta. Tulevana kesänä tulemme viettämään paljon aikaa Puulan rannalla ja myös etätyöt sieltä käsin onnistuvat. Ei hullumpaa 😀



Tulevalla viikolla käymme Hippusen kanssa lukukoirailemassa naapurikirjastossa. Ja mikä tärkeintä, juhlimme meille niin rakasta ja tärkeää Hippulia sen täyttäessä seitsemän vuotta! Miten meidän kirjastokeikka sujui ja millä tavoin Hipun synttäripäivää vietettiin, niistä kirjoittelen ensi kerralla. Siihen saakka, voikaa hyvin ja auringonpaistetta uuteen viikkoonne 🌞

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Tämähän on jo kevättä!

Maaliskuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä. On upeat ulkoilukelit, joista olemme nauttineet. Hippunen ja Myttönen etsivät vielä kantohankia, joiden päällä hölkötellä. Mutta tällä menolla alkaa lumen pinta sulamaan eikä se kestä meidän likkojen painoa. Mutta kohtahan sitä pääsee sitten nuohoamaan kuraojissa 😁 Lenkit ovat  päivien parhautta. Eikö maaliskuu olekin jo kevättä? Itse tuumin niin. Ja pidän tästä vuodenajasta ihan valtavan paljon.

"Mikäs tuolla huristelee... ai, latukone."

Isäntä lomaili viime viikon. Harmillisesti häneen iski flunssa ja osa lomasta meni sitä potien. Sitten räkätauti iski minuun ja viime viikonloppu kului köhiessä ja niistäessä. Koronaa meillä ei ollut, sitä testailtiin useammankin kerran. Onneksi isäntä pääsi kuitenkin loppulomasta nauttimaan vauhdin hurmasta laskettelurinteillä. Hipun ja Mytön kanssa hän käppäili pitkiä lenkkejä ja kolmikko kuunteli yhdessä musiikkia sohvalla miltei kasassa maaten. 

"Myttö kuule, älä kuule ala mun lelua viemään."

Keskiviikkona Hippu aloitti kevään lukukoirailut kotikirjastossamme. Saimme iloisen vastaanoton ja lukijoita oli mukava määrä. Koronan vuoksi lukukoiran vastaanottoaikaa on hieman lyhennetty. Ja kun vasta näin maaliskuussa aloitettiin, ei kovin montaa työkeikkaa keväälle ennen kesälomaa osu. Mutta eipä tämä haittaa Hippua ainakaan. Se tykkää ja nauttii jokaisesta kirjastokäynnistä, oli se lyhyt tai pitkä. Tai kerran kuussa tai kerran viikossa. On hienoa, että korona alkaa olla sen verran selätetty, että tämä meidän mieluisa harrastus on taas käynnissä. 


Pikkuhiljaa alkaa mökki olla yhä useammin mielessä. Eiköhän me parin kuukauden päästä olla jo Puulan rannoilla. Näin se talvi meni vaikka lokakuussa tuntuukin, että uuteen mökkikauteen on taas hurjan pitkä aika. Mutta nyt ollaan siis voiton puolella. Mökkikasseja voi alkaa kohta pakkailemaan...