keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Ihana koira

"Ihanaa, että Hippu on just sun koira". Näin totesi eilen eräs lukija, kun lukukoirailimme Hipsun kanssa naapurikirjastossa. Vaikka itse olenkin pelkän statistin roolissa noilla kirjastoreissuilla, on tietysti kivaa, kun emäntäkin saa joskus mukavaa palautetta. Ja sellaisena tuon lausuman otin. Olen myös täysin samaa mieltä pienen lukijan kanssa. On ihan tosi ihanaa, että Hippu on minun ja isännän koira.

Hippu kuuntelee keskittyneesti Karvisen seikkailuja.

Hippu löi naapurikirjaston lukijaennätyksen, sillä meillä oli kaikki vuorot varattu. Ja kuulemani mukaan lukijoita olisi ollut enemmänkin. Mikäli suosio jatkuu näin suuresti loppukevään ajan, pitänee harkita syksyksi vuorojen lisäämistä. Ahneeksi ei ruveta mutta laitetaan harkintaan.

Helmikuu on lopuillaan. Maaliskuun lasken jo kevääksi, jota on odotettu hartaasti. Sää on viime päivinä ollut aurinkoinen. Varovasti toivotaan, että jospa jo pääsiäisenä pääsisimme avaamaan mökkikauden. Riippuu siitä, suostuuko Puula sulattamaan rantansa siihen mennessä. Vähän ristiriitaisin tuntein odotan mökille pääsyä. Tiedän, että se tulee olemaan kova paikka. En ole vielä päässyt kovin hyvin yli siitä syyskuisesta kauheasta reissusta vaikka sen jälkeen vietimmekin vielä syyslomaa Kangasniemellä. Mutta mökiltä on paljon hyviäkin muistoja, enemmän kuin niitä huonoja. 

torstai 21. helmikuuta 2019

Allergiaepäily vahvistui

Saimme kuulla Hipun verikokeen tulokset ja ne vahvistivat sen, että Hilpulla on ruoka-aineyliherkkyys. Lääkäri epäili, että kyseessä saattaa olla myös tulehduksellinen suolistosairaus. Mutta Hipsun vaivat eivät tuohon sairauteen suoranaisesti viittaa, allergia on todennäköisempää.

Pari arvoa, joita kokeesta katsottiin liittyen suoliston toimintaan, olivat juuri ja juuri normaalin rajoissa. Toinen arvoista oli laskenut reilusti sitten marraskuun, jolloin Hipulta edellisen kerran näitä arvoja tutkittiin.

Tällä tiedolla nyt edetään. Jatkamme allergiaruokavaliota vielä parisen viikkoa. Sen jälkeen ryhdymme kokeilemaan, sietääkö Hipun vatsa muuta. Ja se muu on tässä tapauksessa riistaa: hirveä, peuraa ja poroa. Näillä näkymin mitään muuta Hippu ei tule enää syömään. Lucyn ja Ronin emäntä kertoi meille laittamassaan kommentissa Ronin ruokavaliosta. Tämä sama on edessä nyt Hipulla.  Poissuljettua ruokakiposta tulevat olemaan ainakin viljat, riisi, kana, nauta, sika ja maitotuotteet.

Lääkäri määräsi Hipsukalle myös B12-vitamiinikuurin (neljä viikkoa) sekä folaattilisäkuurin (12 viikkoa). Nämä ovat apteekista hommattavia reseptivapaita valmisteita. Toukokuun lopulle varaan eläinlääkäriin kontrolliajan. Katsotaan uuden verikokeen avulla, onko nuo lisävalmisteet alkaneet nostamaan niitä kahta heikkoa maha-arvoa. Ja päätetään siitä, mitä Hippu tulee lopun ikänsä syömään.

Vatsavaivojen syy on nyt selvitetty niin hyvin kuin se ilman vaativia ja hyvin kalliita tähystyksiä on mahdollista. Eläintohtori totesi, että koska kyseessä on näin nuori koira, ei ole syytä syynätä Hippulia tämän enempää. Ultra ja verikoe kertoivat tilanteesta jo paljon. Olemme isännän kanssa iloisia ja helpottuneita siitä, että tämä maha-asia ratkesi ja tiedämme, miten toimia. Hippu on iloinen, utelias ja reipas biigletyttö. Mahtavaa, jos kevääseen mennessä vatsavaivat ovat lopullisesti enää ikävä muisto.


torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäiväterveiset!

Helmikuun lukukoirailut aloitettiin eilen kotikirjastossa. Naapuriin mennään vajaan parin viikon päästä. Rapsuttelijoita ja lukijoita oli mukava määrä. Hippu nautti taas täysin rinnoin, kun sai osakseen suurta huomiota. Kuuntelemaan se pääsi sirkus- ja prinsessatarinoita. Minä pääsin vastailemaan lukijoiden esittämiin kysymyksiin koirista ja niiden omistamisesta. Eräs lukija kysyi mm. mistä tiedän, että Hipsukalla on vessahätä. Tuohon kysymykseen oli helppo vastata mutta joskus lukijoilta ja moikkaajilta tulee kinkkisiäkin kysymyksiä.

Hipun vatsa on ollut hyvässä kunnossa. Yllättävän hyvin se on sopeutunut tylsään ruokavalioonsa. Ihmetystä ei herätä edes se, että herkkupaloina saa niitä samoja nappuloita, joita kolahtaa ruokakuppiinkin. Beaglet ovat tunnetusti ahmatteja eivätkä yleensä ronklaa ruualla. Tämä pätee myös Hippuun ja on ollutkin varsin helppoa tämä allergiaruuan tarjoaminen.


Tänään vietetään ystävänpäivää. Kovasti olisin halunnut ostaa Hipsulle jotakin erityisherkkua täksi päiväksi. Mutta pysyttelemme niissä allergianappuloissa. Lelujakin tuppaa neidillä olemaan sen verran paljon, että säästän seuraavat leluhankinnat maaliskuulle, jolloin Hipulla on synttärit. Ja saihan se viimeksi lauantaina uuden pehmon...

Toivotamme kaikille meidän perheen ystäville sekä plogikamuillemme, niiden omistajille ja PSB:n lukijoille

Hyvää ystävänpäivää!

perjantai 8. helmikuuta 2019

Iso helpotuksen huokaus

Jestas, että lunta on nyt valtavasti. Kinoksia riittää ja Hippu kapuaa niiden päälle sorjilla kintuillaan. Hyvästä kuntoilusta tuo kiipeäminen käy, kuten myös hangesta pois kahlaaminen. Ja liikkua pitääkin, sillä eläintohtori laittoi Hippulin laihdutuskuurille. Kilon verran pitää saada painoa pois. Häpeillen myönnän, että Hipsun lihominen on suurelta osin minun syyni. Olen lellinyt ja paaponut sitä sen jäätyä syksyllä yksin. Myös se, että leikki ja riehuminen on vähentynyt huomattavasti, kun Typy lähti, on vaikuttanut varmasti Hipun painoon.


Eikä se lääkärireissu turha ollut. Alkuun totean, että Hilpu käyttäytyi superhienosti, kun sille tehtiin sisuskalujen ja vatsan ultra. Se aika ajoin torkkui, kun lääkäri kuvasi sen kroppaa. Niin rennosti se tilanteen otti. Emännältä pääsi kyllä itku, sillä tutkimushuone oli se sama, jossa Typy kuvattiin ja saimme kuulla karmean kohtalokkaan tuomion. Mutta selvisin koitoksesta. Hipsun verikokeen otto sujui myös mallikkaasti. Hippu on ihan valtavan kiltti ja sopeutuvainen koira. 

Vatsasta ja elimistä ei löytynyt sitä pahinta eli kasvaimia tai muita outoja poikkeamia. Kaikki on kunnossa ja mallillaan siltä osin. Mutta ohutsuoli Hipulla kenkkuilee. Ja sen aiheuttaja on suurella todennäköisyydellä ruoka-aineallergia. Lääkäri laittoi Hipun kolmen viikon allergiaruokakokeilulle. Sille ei saa antaa mitään muuta kuin kyseistä ruokaa. Pois keksit, luut, poronkorvat, kotiruuan tähteet ja myös maitohappobakteerijauhe. Painon pitäisi myös laskea tällä systeemillä. Arvatkaapa, onko Hilpu ihmetellyt, miksi sen ruokavalio muuttui yks´kaks näin ankeaksi...

Verikokeesta tullaan katsomaan potilaskertomusta lainatakseni "mahasuolikanavan toiminnasta kertovat parametrit sekä rasva-arvo triglyseridit". Näiden tulokset käsittääkseni tulevat vahvistamaan, onko kyseessä allergia vai ei. Tulokset saamme reilun viikon päästä johtuen eläinlääkärin lomasta. Sen jälkeen mietitään jatkotoimenpiteet. Eli se, onko Hippu lopun ikäänsä allergiaruualla vai voidaanko ryhtyä siedättämään sen vatsaa joillakin ruoka-aineilla.

Hippuhan on koko ikänsä ollut herkkäpissinen. Se ei pysty pidättelemään kovin pitkiä aikoja. Siihenkin saatiin selvyyttä. Ei olla juuri epäiltykään, että se kostopissisi tai muuta sellaista. Ehkä joskus. Mutta ei se pissi sisätiloihin sen vuoksi. Sen virtsanjohtimissa on syntymävikaa. Tämä selittää sen, ettei se pysty pidättelemään seurapiirirakon tavoin. Mitään vaarallista tuo kehityshäiriö ei ole. Siitä ei tarvitse murhetta kantaa. Hippu vain pääsee ulos usein, kuten on jo tähänkin saakka päässyt. 

Parin viikon päästä tiedämme siis isolla varmuudella, onko Hippu allergikko. Ja miten asian kanssa ryhdytään elämään. Sitä odotellessa jatketaan lumessa tarpomista meidän kaljumahan kanssa ja muutenkin kuljetaan eteenpäin tätä helmikuuta. Äärimmäisen helpottunein mielin. Vaikka allergia on sekin kurja juttu, sen kanssa pärjää ja voi elää hyvää koiranelämää. 

tiistai 5. helmikuuta 2019

Vatsavaivat perusteelliseen syyniin

Hipulla reistaili viikonloppuna vatsa. Taas. Ei mitään hälyyttävää mutta sen verran kuitenkin, että emännälläkin alkoi maha temppuilemaan. Taas. Kun on kyse isännän tai nelijalkaisten perheenjäsentemme hyvinvoinnista, stressaan aika tavalla. En mahda sille mitään, että huolehdin ja kannan murhetta valtavan paljon, jos kaikki ei ole kunnossa. 

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, Typyn kohtalo jätti minuun lähtemättömät jäljet. Pelkään Hipsun kohdalla pahinta, kun se ei voi hyvin. Vatsa sillä on temppuillut enemmän ja vähemmän jo pitkään. Ollaan käyty eläinlääkärissä parikin kertaa mahan vuoksi. Verikokeita on otettu ja kaikki on ollut tohtorin mukaan kunnossa. Maitohappobakteerijauhetta heitetään ruuan sekaan ja ruoka on herkkämahaiselle tarkoitettua. Herkkupalat on tarkkaan valikoitu, mitä annetaan.

Isännän kanssa on ilo huilata sohvalla.

Päätin kuitenkin sunnuntaina, että Hilpurin vatsa on tutkittava tarkemmin. Oman mielenrauhani vuoksi. Siksi, että en ole itse ihan kunnossa tästä toistuvasta murehtimisesta. Ennen kaikkea kuitenkin siksi, että saadaan selvyys, ettei Hipulla ole mitään vakavaa. Ja jos jotakin on, pystyttäisiin se hoitamaan. Ajoissa.

Huomenna viemme Hipun erikoislääkärin pakeille. Samalla vatsa ultraäänikuvataan. Kerroin aikaa varatessani, että todennäköisesti ylireagoin Hilpun oireisiin erittäin vahvasti Typsyn poismenoon liittyvistä syistä johtuen. Asiani ymmärrettiin hyvin. Nyt tutkitaan vatsa perusteellisesti. Pidättehän tassut ja käpälät pystyssä, että vaivojen syy selviää.