keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kiirettä Keravalla

Meillä tai ainakin isokorvilla oli varsin vauhdikasta viikonloppuna, kun kävimme lastenhoitokeikalla Keravalla. Poikakolmikko piti Typsyn ja Hilpurin kiireisenä koko perjantai-illan ja lauantainakin touhuamista vielä riitti. Lauantai-iltana meillä makasikin kotisohvalla kaksi väsynyttä mutta tyytyväistä biigletyttöstä.

Oli eri hauska juttu vierailla pitkästä aikaa poikien luona! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme yökylässä keravalaisten uudessa kodissa. Kyllä omakotitalo on kätevä juttu meille koira-ihmisille. Etenkin, kun Hippulaista piti aamuneljältä kiikuttaa pissille. Heitin takin niskaan ja kengät jalkaan, siinä ei yöpaidan päälle sen kummempia varustuksia tarvinnut laittaa. Toista se on lähiön keskellä kerrostalossa...

"Täällä yläkerrassa sijaitsee keittiö. Meistä se on kaikkien
talojen paras paikka."
Olemme Typyn kanssa ahkeroineet tällä viikolla lukukoirahommissa. Joulukuun puoliväliin on kalenteroitu vielä kaksi keikkaa, jonka jälkeen Typsykkä siirtyy hyvin ansaitulle joululomalle. Naapurilähiön kirjastossa on ollut kuuntelijoiden suhteen melko hiljainen syksy. Onneksi rapsuttelijoita on kuitenkin riittänyt. Se on Typystä varmasti vähintäänkin yhtä tärkeää kuin lukijat.

Marraskuu lähenee loppuaan ja ensi sunnuntaina vietämme ensimmäistä adventtia. Leppoisaa joulun odotusta kaikille meidän kamuille! Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mitä kivaa käärisimme karvakaksikolle joulupaketteihin. Pari ajatusta jo kytee. Mutta ennen aatto-iltaa vietetään vielä pikkujoulua, muistellaan Pimua, lukukoiraillaan, käydään joulukonsertissa ja vietämme Typyn ja Hipun kanssa tyttöjen kotiviikonloppua.    

torstai 17. marraskuuta 2016

Karvaiset konstit käyttöön

Olisihan se ihme ollut, jos lumi olisi pysynyt maassa kevääseen saakka. Vesisateet saapuivat tänne etelään ja sitä myötä loska ja kura. Pakkasesta ei ole tietoakaan mutta liukasta on. Viime talvena hankkimani nastakengät ovat nyt tarpeen. Toivottavasti saadaan kuitenkin valkea joulu.


Lauantaina käytiin Haagassa. Anoppini muistaa isokorvia aina herkkuruualla. Tällä kertaa tarjolla oli maksalaatikkoa ja nakkeja. Me kaksijalkaiset herkuttelimme hirvipullilla. Olivat oikein hyviä. Nostimme myös kuohumaljoja, oli nimittäin useampikin aihe juhlaan. 
Erityisesti appiukollani. 


Tällä viikolla ollaan lukukoirailtu lähikirjastossamme. Lukijoita riitti
taas mukavasti ja sehän oli hauskaa. Typy keskittyi kuuntelutehtäväänsä rauhallisesti
ja rutiinilla. Yllä olevassa kuvassa lukutuokio on juuri alkamassa. Alkuun Typsy seuraa hetken aikaa lukijoita ja heittää sitten itsensä lattialle pitkälleen. Kirjaston täti kertoi, että keväällä mennään suurin piirtein samalla koirakokoonpanolla. Harmillisesti kirjastossa on huomattu, että tähän vapaaehtoistyöhön tosissaan sitoutuvia on hankala löytää.  Moni käy kokeilemassa mutta ei innostu pidemmän päälle jatkamaan. Me kyllä jatketaan Typyn kanssa suurella tarmolla! Tämä on minun ja Typsykän yhteinen harrastus, joka tuo meille molemmille iloa. 

Tulevanakin viikonloppuna kyläluutaillaan ja valmistelen ystäville järjestettävää perinteistä pikkujoulujuhlaamme.  Ensi viikko on töiden suhteen kiireinen, sillä päivittäisten normihommien lisäksi vastuullani on myös firman pikkujoulujärjestelyt.  Lisäksi lukukoirailemme Typyn kanssa sekä lähikirjastossa että naapurilähiössä.  Taidankin ottaa jouluiset konstit käyttöön kerätessäni voimia kiireisiin päiviin. Kaivan lisää jouluvaloja esiin ja kuuntelen joululevyjä kolme karvaista naamaa kainalossani. 




perjantai 11. marraskuuta 2016

Iso tyttö...?

Enpä olisi uskonut, että tänne etelään sataa jo marraskuussa näin paljon lunta. Alkusyksystä asennoiduin siihen, että vesi-kura-märkää on ainakin jouluun saakka. Näin se on viime vuodet mennyt. Tänä aamuna keittiön ikkunalla nököttävä lämpömittari näytti miinus seitsemän. Oivallinen talvisää siis. Ihan huippua!


Typy ja Hippu ovat hihkuneet riemusta. Koirapuistossa on viipotettu täyttä vauhtia ja pehmeässä lumessa on mukava pistää myös painiksi. Nietosten alta paljastuu mielenkiintoisia hajuja, kun hankea kaivaa. Hippa nappaa lumen päälle lentäneen vaahteranlehden suuhunsa ja juoksee kuin Usain konsanaan. Typsy katselee kaverin kiitoa hetken ja jatkaa aloittamansa montun kaivamista. Ja kun Hipsukan kiinnostus vaahteranlehteä kohtaan laantuu, se säntää Typyn kaivamalle kuopalle tutkimaan löydöksiä.

Muistattehan sen meidän tv-tason, josta kerroin? Kamalan näköiseksi käsitelty hökötys, joka lähti nyt kaatopaikalle. Ostimme jokin aika sitten nettikirppiseltä uuden. Hippu on jättänyt sen rauhaan. Pissivahinkoja on viime aikoina tullut kerta per viikko. Tällä viikolla muovikaukaloon laitettu tyyny sekä täkki ovat pysyneet ehjinä ja nyt kuljetaan kuitenkin jo perjantaissa. Yleensä peittojen hävikki on peitto viikossa. Onkohan meidän ihanaisesta pikku Hippusesta kasvanut iso tyttö...

Toivotan koko meidän jengin puolesta aurinkoista ja rennon rauhallista viikonloppua kaikille meidän kamuille. Ja isälleni: mukavaa isänpäivää sinne Espanjan auringon alle!



tiistai 8. marraskuuta 2016

Kaunistautumassa

Koska Typyllä on jo kaikenlaista tarpeellista, valjaat ja useampi panta, ruokakuppeja, peittoja, pelastusliivit, talvitakki yms. päädyimme tänä vuonna hankkimaan Typsylle muutaman pikkujutun lisäksi palveluja sisältävän synttärilahjan.

Muutaman kilometrin päässä kotoamme sijaitsevassa lemmikkieläintarvikeliikkeessä toimii myös koirien "kauneushoitola". Sieltä saa mm. trimmaus- ja pesupalveluja. Ostimme Typylle lahjaksi pesupaketin, joka sisälsi koiran pesun, kynsien leikkuun, korvien putsauksen ja karvojen leikkuun/muotoilun. Kyllä meitä isännän kanssa hieman jännitti, mitä Typy tästä lahjasta mahtaa tuumata. Uimista se rakastaa mutta pesemisen kanssa on vähän niin ja näin. Kynnetkin Tyyperi antaa isännän leikata mutta miten on vieraamaan leikkaajan ryhtyessä toimeen...

Tässä se paikka nyt on. Pesupiste sijaitsi takahuoneessa.
Tuohon pöydälle Typy nostettiin pesun jälkeen. 

Koska käytössä oli tehokas fööni, jolla kroppa kuivattiin,
laitettiin Typylle "kuulosuojain". Typy seisoi pöydällä tyynen
rauhallisena, kun trimmaaja kuivasi sen kauttaaltaan. Päähän
ja korviin käytettiin ihan tavallista ihmisten hiustenkuivainta.

Kotona Typy sai luun, jota oli mukava
järsiä. Kylläpä Typystä tuli puhtaan raikas.

Itse olin vain kropan pesun ja föönauksen ajan paikalla, sillä annoin trimmaajalle työrauhan enkä kehdannut silmä kovana vahtia, miten työ sujuu. Liikkeen puolelta kuikuilin välillä, mitä hoitolapuolella tapahtuu. Typy käyttäytyi rauhallisesti. Kynnet Typsykkä oli antanut leikata ilman mitään probleemia. Typpyrän hännän päässä olevat hajakarvat siistittiin ja anturoiden väleistä leikattiin karvoja lyhyemmiksi. Turkkiin laitettiin hoitoaine, joka sai karvan kiiltämään. 

Olin taas äärimmäisen ylpeä meidän Typystä ja tietysti kerroin sen myös sille. Suoraan sanoen en olisi uskonut, että hoitolakäynti olisi mennyt näin reippaasti ja hienosti. Ihan ilmaista lystiä tuo ei ollut mutta kokeilemisen väärtti. Ehkä viemme Hipunkin joskus kaunistautumaan.