tiistai 26. tammikuuta 2010

Nuttu niskaan



Pakkanen on paukkunut tänä talvena myös täällä etelässä. Harvinaista, sillä johan tässä on monta talvea menty vesisateessa ja loskassa. Mutta parempi näin! Koirien toppavaatteet tekevät kuulemma nyt hyvin kauppansa eikä ihme. Kyllä näillä ilmoilla pitää jonkinlaista vaatetta koirallekin pukea.

Pimun talvitakille on siis pitkästä aikaa ollut käyttöä. Takkeja on vuosien varrella ostettu muutama kappale ja viime talvena ostimme ikäneidolle hienon punaisen takin, jolla kelpaa kulkea kylänraitilla. Pimu vaan ei ole kovin innostunut pitämään nuttua, sillä sen kanssa on hankala pyöriä ja möyriä lumihangessa.

Typy-parka joutuu näillä ilmoilla tyytymään pikkulenkkeihin, sillä se ei kestä vielä kylmiä kelejä. Tässä ei edes takit auta, sillä jalat jäätyy! Toiveissa onkin, että pakkaset hellittäisivät pariin asteeseen ja vanha patu pääsisi näyttämään pennulle lähimetsien parhaat möyrimispaikat, ilman takkia.

torstai 21. tammikuuta 2010

Pääjehu


Olen blogikirjoituksissani tainnut useampaan otteeseen ylistää sitä, miten mukava on seurata Pimun ja Typyn yhteiseloa ja tempauksia. Ja tottahan se on, monet naurut on saatu viimeisen kuukauden aikana. Typyllä tuli maanantaina täyteen tasan kuukausi uudessa kodissa. Ja hyvinhän pikkuneiti on kotiutunut ja ottanut meidät omakseen. Kuten isäntä eilen totesi pikkuriiviötä paijatessaan, ei ilman Typyä enää osaisi olla.

Ja kyllä taitaisi Pimullekin iskeä suuri suru, jos pikkubeagle vaihtaisi maisemaa. Pimu on saanut uutta potkua elämään ja nauttii selvästi pienestä kaverista. Eilen seurasimme äitini kanssa, kun viikko sitten ostettu koiranpeti sai hurjaa kyytiä, kun kaverukset yksissä tuumin repivät siitä superloneja irti. Ja pääjehuna tässä operaatiossa toimi Pimu! Mallia se oli varmasti saanut Typyltä tai sitten Pimu muisti omasta lapsuudestaan sen, miten kiva oli repiä mm. emännän ja isännän täkit säpäleiksi. Saumasta kun saa hampailla kiinni, niin ompeleet alkaa mukavasti ratkeamaan...

Unohdin aamulla töihin lähtiessä nostaa pedin piiloon makuuhuoneeseen. Onkohan siinä täytteitä jäljellä yhtään, kun menen iltapäivällä kotiin... No, tiedän sitten kääntää syyttävän katseeni ensin kohti Pimua, pääjehua.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Viisaus asuu vanhassa

Maailman vanhimman koiran titteli siirtyy taas eteenpäin, kun Englannissa asustellut Otto-mäyräkoira siirtyi autuaammille metsästysmaille kuukautta ennen 21-vuotissynttäripäiväänsä. Jokohan nyt olisi beaglejen vuoro saada tämä arvokas titteli...

Toivon, että Pimulla on vielä runsaasti vuosia edessä. Typyn tulon jälkeen olen alkanut katsomaan ikäneitoa hieman uusin silmin. Näen Pimussa paljon viisautta ja elämänkokemusta, se tietää jo elämän tosiseikat ja on kokenut paljon vuosien varrella. Typy taas pursuaa uteliaisuutta ja pentumaista hölmöyttä, koska kaikki on vielä niin alussa ja uutta. Uskon, että Typy saa Pimulta paljon arvokasta oppia, jonka turvin sen on helpompi kasvaa aikuiseksi ja yhtä hienoksi koiraksi kuin Pimu. On ilo seurata tätä vanhan ja nuoren yhteiseloa, toinen toisilleen paljon uutta antaen.

torstai 14. tammikuuta 2010

Lapsenlikka

Pimun eka viikko lapsenlikkana on kohta takanapäin ja viikonloppuna vanhus saa huilata. Silloin on emännän ja isännän vuoro paimentaa Typyä. Toki sitä on vahdittu arkenakin ja emännän toimesta etenkin öisin, mutta päivisin kaverukset ovat olleet keskenään. Ja mallikkaasti Pimu on valvontatehtävän suorittanut; hävikiksi voi laskea vain isännän kovalla työllä rakentamat pahviesteet tv-tason suojaksi. Yksi esteistä on purettu alkutekijöihinsä ja osasyyllisenä tässä hommassa on varmasti ollut myös lapsenlikka itse.

Typy sai maanantaina ekan rokotuksen ja uusien rokotusohjeiden mukaan edessä on vielä kaksi keikkaa lääkärin luokse. Isäntä oli kyllä kovasti kysellyt, miksei kahta rokotusta voi antaa yhtä aikaa, kuten Pimunkin kanssa on tehty. Mutta jostain syystä se ei ole enää hyvä homma ja isäntä tyytyi lääkärin mielipiteeseen (vaikka nythän on valelääkäreitä ollut eläinlääkäreissäkin, kääk!). Typy oli suhtautunut rokotuskeikkaan uteliaan innostuneesti, joten Pimun omaama lääkärikammo ei ainakaan vielä iskenyt.

Koska pakkaset eivät ole paukkuneet enää kovin korkeissa lukemissa, ovat kaverukset pääseet vihdoinkin yhteisille, hieman pidemmille lenkeille. Pimu johtajan roolissa kulkee kuono edellä pitkin lumihankia ja toinen seuraa perässä. Ja mitä onkaan tiedossa keväällä; Pimu pääsee opettamaan Typylle parhaat temppunsa eli sontakasoissa kierimisen, mullan syönnin ja mökillä tapahtuvan muurikkapannun "puhdistuksen". Vain muutaman esimerkin mainitakseni...

lauantai 9. tammikuuta 2010

Edessä arjen ilot


Kohta on talven osalta lomat pidetty ja arkinen aherrus alkaa. Leppoisa joulu, iloisen kupliva vuodenvaihde ja lepäilylle pyhitetty loppiainen ovat siis takanapäin. Isäntä on saanut lomailla pidempään kuin minä, itse kun olen muutamat välipäivät käväissyt töissä "lomalla". Niin, välillä töihinmenoa on todella voinut kutsua lomaksi tämän beaglenpentuprojektin pyöriessä täysillä täällä kotona... Ja pennun vielä ymmärtää, mutta kun Pimuakin on joutunut vahtimaan sen riehaannuttua välillä ihmeellisiin tempauksiin Typyn yllyttämänä.

Pitäkää peukkuja, että huushollimme on vielä pystyssä luppakorvien jäljiltä, kun palaamme työpäivien jälkeen kotiin. Toivon, että Pimu pitäisi edes jonkinlaista jöötä pikkumonsterille. Totuus taitaa kuitenkin olla se, ettei Pimusta kovin hyväksi lapsenlikaksi ole. Se kun itsekin todella elää toista lapsuuttaan. Kunhan edes huonekalut ja naapurisopu säilyisivät... Vahinkolista on vielä varsin lyhyt:
  • Typy: ulkovärivalojen johto syöty poikki kaksi kertaa. Matti Röngän omistuskirjoituksella varustettu "Tuliaiset Moskovasta " järsitty uuteen uskoon (en ollut ehtinyt kirjaa vielä edes lukea).
  • Pimu: Typylle hommattu rottinkipeti järsitty ja syöty useasta reunasta. Emännän sukat revitty niistä Typyn kanssa taistellessa. 
Ja jatkoa seuraa, se on varma!

Ps. Rockin kuningas olisi täyttänyt eilen 75 vuotta. Suuret onnittelut sinne jonnekin, keep on rocking!

tiistai 5. tammikuuta 2010

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään

Koiranpennulla on hyvä olla erilaisia leluja ja puruluita ajankuluksi. Saattaa huonekalut ja muu tärkeä säästyä suuremmalta tuholta, kun pennulla on omia juttuja, mitä jäkertää. Ja näitä on hankittu Typylle. Haalin jo ennen sen tuloa sille ison kasan pehmoleluja ja ostin monta pussillista luita. Lisäksi oivallisia leikkikaluja ovat myös tyhjät vessapaperi- ja talouspaperirullat, joita olen säästänyt. Vieraat sekä joulupukki ovat myös tuoneet  tuliaisia pennulle ja ne ovat olleet mieluisia.

Pimu ei  vuosikausiin ole viis veisannut omista leluistaan. Sillä on pärekorissa erilainen kokoelma pehmoleluja yms. sekä muutama ikivanha osittain järsitty luu. Mieluiten vanha neiti leikkii ulkona kepeillä ja myös pallon hakeminen on kovasti sen mieleen. Lelut ja luut ovat saaneet siis olla korin pohjalla rauhassa, joskus niitä toki on pikaisesti esitelty, kun olemme tulleet töistä kotiin.

Mutta vanhakin nuortuu, kun seura on nuorta ja vireää. Pimua on yht´äkkiä alkanut kovasti kiinnostamaan Typyn paperirullat, luut ja lelut. Luut se varastaa pennulta ja järsii itse, luultavasti syynä on ahneus. Paperirullista käytiin viimeksi eilen kova taistelu. Pimu kantoi rullaa suussaan ja esitteli sitä Typylle. Ja kun Typy yritti ottaa rullan Pimulta pois, nousi hirveä äläkkä. Sama ilmiö on tapahtunut lelujen suhteen. Tätä touhua ei voi seurata vakavalla naamalla, niin hupaisaa Pimun toiminta on. Se haluaa selvästi osoittaa olevansa pomo ja tekee selväksi, että hänellä on vanhemman oikeudella oikeus ottaa Typyltä kaikki pentua kiinnostava pois. Sitten saalista voi ylpeänä esitellä pentuparalle tyyliin "tässä tää nyt on, mitäs aiot tehdä?".

Jotta Typy ei täysin jäisi alakynteen, on Pimulle tehty muutaman kerran selväksi, että Typyn tavarat ovat Typyn tavaroita. Sama koskee myös luita. Pimulle on annettu omia luita ja kyllä se nekin on poskeensa pistellyt. Ja on toki hauskaa, että Pimu jaksaa taas innostua leluista ja luista. Sen johdosta koirien välille syntyy myös vauhdikkaita leikkejä ja kisailua, jota ilolla ja mielenkiinnolla seurataan. Siskoni sanoja lainaten; on kuin katsoisi Avaraa luontoa livenä.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Vuosi vaihtui

Vanha vuosi on takana ja uusi alkanut. Toivottavasti vuosi 2010 tuo tullessaan kaikenlaista hauskaa ja kivaa. Toivon tietysti myös terveyttä ja menestystä sekä meidän perheelle että kaikille läheisillemme ja ystävillemme. Ja tietysti teille, hyvät blogin lukijat!

Meidän vuosi vaihtui kotona mukavassa sukulaisporukassa. Typy keräsi paljon ihailua ja Pimu sai tuliaisiksi mm. nakkipaketin ja runsaasti rapsutuksia. Raketit katsottiin ikkunasta, tällä kertaa isäntä ei ostanut omia paukkuja. Yleensä niitä on joka vuosi ollut ja Pimu on ollut mukana ampumistouhuissa. Se ei koskaan ole pelännyt pauketta ja on ollut mukavaa, ettei vuodenvaihde ole tuottanut meillä mitään ongelmia. Ei ole tarvinnut lähteä maalle karkuun rakettien räiskettä tai antaa Pimulle jotain rauhoittavia pillereitä. Ja yhtä tyyni reaktio näytti olevan myös Typyllä, se taisi enemmän hätkähtää meidän ihmisten naurunremakkaa kuin ulkona paukkuvia ilotulitteita.

Kuonot siis kohti alkaneen vuoden seikkailuja, joista kerron tässä blogissa. Pysykää kuulolla, mitähän kaikkea sitä onkaan edessä...!