Meidän oma julkkis

Viikko sitten perjantaina julkaistiin Hipusta uutinen Helsingin Sanomien Lasten uutisten videokanavalla. Mutta täytenä yllätyksenä tuli se, että Lasten uutisten paperiversiossa keskiviikkona 15.1. ilmestynyt juttu oli myös viikko sitten eli perjantaina 20. tammikuuta Hesarin päälehdessä! 

Minä elin siinä luulossa, että Hilpusen tarina on esillä vain Lasten uutisissa eikä se Helsingin Sanomien päälehteen päädy. Mutta näin kävi ja olen saanut kivoja terveisiä lehtijuttuun liittyen. Lisäksi Hippu on tällä kuluneella viikolla tunnistettu pariin otteeseen tuolla lenkkipoluilla ja ihmiset ovat kehuneet, miten sympaattinen ja hieno juttu Hippulista oli tehty. Olemme siis edelleen ja syystäkin valtavan ylpeitä isännän ja Myttösen kanssa Hipusta 💓 Lisäksi lukukoiran tärkeä työ on saanut lisää julkisuutta, mikä on erinomainen asia.

Hesarin Lasten uutisten painettuun
versioon Hippu pääsi
kansikuvatytöksi!

Hipun työt jatkuvat ensi viikolla, kun se aloittaa kevään lukukoirailut myös kotikirjastossamme. Lisäksi Hippulia on kysytty eräälle kouluvierailulle, jonka olen alustavasti luvannut keväämmälle. Jo ihan siitäkin syystä, että olisi fiksuinta tavata koululaisia ulkona. Hipusta lähtee aivan valtavasti karvaa, koska sen turkki on kuin jääkarhulla. Sisällä se pöllyttäisi karvojaan pitkin luokkahuoneita, joka ei välttämättä ole allergisille hyvä homma. 

Vaikka tässä on nyt reilu viikko höyrytty Hipun ympärillä, ei Myttö ole huonommaksi toki jäänyt. Ja edelleen tulen niin kovin hyvälle mielelle, kun näen miten mainiosti nuo meidän likat tulevat juttuun keskenään. Niillä on erityinen side ja olen aivan varma, että Myttö palautti ilon minun lisäkseni myös Hilpaan, kun Typy lähti juoksemaan vehreämmille mökkimaille. 

Etätyöpäivinä isokorvat
saavat luvan kanssa nukkua
kaksijalkaisten sängyssä.

Tammikuu alkaa lähestymään reissunsa päätepistettä. Nopeasti tämä vuoden ensimmäinen kuukausi livahti. Myttöä on saatu laihtumaan, mikä on hyvä asia. Siihen oli se varmasti monelle tuttu simppeli konsti eli ruokaa vähemmän. Beaglein kanssa täytyy aina muistaa, että ne ovat erittäin ahneita ja syövät kaiken mahdollisen. Tarkkana saa siis olla, mitä niille antaa ja miten paljon. Ei tulisi kuuloonkaan, että meillä olisi aina nappuloita ruokakupissa tarjolla. Tiedän, että on muitakin ahmateiksi haukuttuja koirarotuja. Mutta en tiedä, onko beaglen veroista... onneksi Mytölle maistuu samat herkut kuin Hipullekin eli marjat (jopa puolukka), kurkku ja porkkana. Omenaakin annetaan, jos niitä sattuu kaupasta mukaan tarttumaan. Ja ne jouluksi ostetut kuivatut muikut; jättimenestys 😁

Hippu Helsingin Sanomien Lasten uutisissa

Tällä viikolla julkaistiin Helsingin Sanomien Lasten uutisissa ennen loppiaista tehty haastattelu meidän Hipusta. Paperilehden juttua en ole itse vielä nähnyt, sillä lehti on vain tilattavissa eikä ilmesty verkossa eikä irtomyyntinumerona. Lasten uutisten toimittaja lupasi laittaa minulle sekä kirjastoon lehtiä tulemaan, joten postilähetystä siis odotellessa...

Tänään julkaisiin kirjastolla tehty videouutinen. Itse, toiveistani huolimatta, näyn aivan turhan paljon tuossa videossa. Mutta eipä sille enää mitään mahda... ja mitäpä sitä ei tekisi hyvän asian eli lukukoirailun tunnetuksi tulemisen puolesta 😁 

Hippu hoiti haastattelun loistavasti. Sen kanssa on helppo lupautua mukaan tällaisiin juttuihin, sillä tiedän, että Hippu hoitaa tilanteen kuin tilanteen mallikkaasti. Tässä alla siis lukukoiran työstä kirjastossa, olkaa hyvä:

Video löytyy myös Hesarin sivuilta. Olen pitkin tätä aamua saanut ilahduttavan paljon ystävällistä palautetta jopa yllättäviltäkin tahoilta. Olen suorastaan hiukan häkeltynyt siitä, miten kivoja viestejä olemme Hipun kanssa saaneet. Olemme isännän ja Mytön kanssa superylpeitä meidän ihanasta Hipusta 💓 

Toivotan sinulle koko meidän poppoon puolesta leppoisaa viikonloppua! Ja ihanaa, saadaan pakkaskeliä taas tänne eteläänkin ja vesisade lähti toistaiseksi muualle.

Vuoden ensimmäiset lukukoirailut

Hippu aloitti alkuviikosta tämän vuoden lukukoirahommat. Ensimmäisenä oli vuorossa naapurikirjastomme.  Lukijoita oli varauslista liki täynnä ja rapsuttelijoita riitti. Muutamia lapsia äitineen oli varta vasten tulleet moikkaamaan Hippua ja tutustumaan siihen. Olipa mahtavaa aloittaa tämä lukukoiravuosi näissä tunnelmissa ja työn touhussa!

Täällä Etelä-Suomessa on ollut karseat kelit. Vettä sataa ja jos ei sitä, niin räntää. On liukasta ja välillä saa kahlata nilkkoja myöten sohjossa. Meidän likat eivät kurjista keleistä välitä. Ne lähtevät ilolla ulos säähän kuin säähän. Hyvä tietysti niin. Itse toivon, että ne pienet pakkaset palaisivat. Alkaa tympiä tämä harmaus ja vetisyys...

On täällä vielä hitunen lunta.

Mieleemme on tällä viikolla hiipinyt Kangasniemi ja mökkivanhus. Kuinkahan se selvisi loppusyksystä ja tästä alkutalvesta. Toivottavasti hyvin. Eihän tässä toukokuuhun enää kovin pitkä matka ole. Silloin on tarkoitus avata mökkikausi ja sitä odotan jo suurella ilolla. Katselin viikonloppuna puhelimestani  viime kesänä napsittuja kuvia mm. meidän saariretkeltä. Voi, miten Myttönen nautti kahlata rantavedessä. Ja Hippu paistatteli päivää lämpimällä kalliolla. Näitä hetkiä kaipaa näin talvella. Ja grillimakkaraa, saunaa, pulahdusta Puulaan... mutta vielä on maltettava tovi kunnes kevät koittaa.

Kemuissa Keravalla ja PR-hommia medialle

Hyvää jatkoa tälle alkaneelle vuodelle 2023! Joulu on pakattu laatikoihin seuraavaksi 11 kuukaudeksi. Loppiainen ja joululoma on vietetty. Itse ryhdyn piipahtamaan taas aika ajoin konttorilla. Onneksi etätyöpäiviäkin kyllä riittää. Alamme virittäytyä takaisin normaalimpaan eloon, joka alkaa huomenna. 

Meidän uusi vuosi on alkanut mitä parhaimmissa merkeissä 😀 Toivottavasti tämä myötätuuli kantaa läpi alkaneen vuoden ja pysymme mallikkaasti pinnalla. 

Uudenvuodenaatoksi meidät oli kutsuttu kekkereihin Keravalle. Patu oli kovin iloinen, kun sai meidän likat taas kylään. Kolmikolla riitti rapsuttajia ja toki karvakuonot saivat myös juhlaherkut. Me kaksijalkaiset nautimme suorastaan ylenpalttisista talon emännän laittamista tarjoomuksista. Ne huuhdottiin alas kuohujuomalla. Kävimme puolilta öin koko sakki katselemassa ilotulituksia. Hippu ja Patu eivät tykänneet paukkeesta vaikka Patu on sentään aito metsästyskoira. Myttö taas ei ollut moksiskaan. Päätimme naisporukalla palata koirien kanssa takaisin sisätiloihin, kun olimme tovin ulkona ihmetelleet ja jätimme juhlaseurueen miesväen katsomaan rätinää ja värisäihkettä.

Patu pääsi Hipun ja Mytön isännän syliin. Siinä se katseli tyytyväisenä, kun Myttö mustasukkaisuuksissaan räksytti sille. Kaksikolla on aina hiukan kisailua ihmisten huomiosta. Hippu ei jaksa kakaroiden mustankipeysdraamoista välittää. Meillä oli oikein hauska ilta Keravalla ja taksimatkalla kotiin kuskikin kehui, miten rauhallisia matkustajia meidän tyttöset ovat. Taisi juhlijoita väsyttää 😂 Myttö muuten matkusti junassa elämänsä ekaa kertaa, kun menimme Keravalle. Matka sujui hienosti, kuten arvelimmekin.

Keskiviikkona Hippusella olikin vauhdikas päivä. Lopetin työpäiväni jo ajoissa ja läksimme kohti naapurikirjastoa. Hipulla oli edessä haastattelu Helsingin Sanomien Lasten uutisiin! Ensin kuvattiin haastattelu lehden nettiversioon ja sen jälkeen otettiin kuvia printtijulkaisua varten. 

Minua jännitti tietysti enemmän kuin Hilpua. Kuvaussessio meni todella hyvin ja Hippu poseerasi kuin vanha tekijä. Toimittaja kehui Hipun rauhallisuutta ja kuvauksellisuutta. Olin niin kovin ylpeä meidän Hipusta 💗 Itse en halua julkisuudessa paistatella ja esitin toiveen, että sekä filmattava että painettava kuvamateriaali keskittyisi Hippuun. Oman ääneni jouduin toki filmille antamaan. Saapa nähdä, miltä lopputulos näyttää... ja se nähdään muuten reilun viikon päästä. Juttu menee todennäköisesti Hesarissa maksumuurin taakse mutta kerron kyllä täällä, kun se on katseltavissa ja luettavissa. 

Kun olimme palanneet juttukeikalta kotiin, Hippu sai hyvin ansaitsemansa iltaruuan. Sen jälkeen suuntasimme meidän "kotikoirapuistoon" ja tälle reissulle Myttökin pääsi mukaan. Saimme  alkuviikosta viestin Hipun veljeltä Winstonilta, että se on tulossa tänne Etelä-Suomeen kyläreissulle. Sovimme siis treffit keskiviikkoillalle. Sisarusten tapaaminen oli täynnä iloa. Myttö mahtui hyvin joukkoon mukaan vaikka hiukan ensin ärhentelikin Winstonille. Myttö Mustasukkainen... 

Olemme tavanneet Winstonin ja sen emännän viimeksi syksyllä 2019. Tuolloin Myttönen oli vielä vauva, joten jätin sen kotiin. Jo silloin huomasimme Winstonin emännän kanssa, miten samannäköisiä sisarukset ovat. Samaa tuumimme tälläkin tapaamisellamme. Useamman kuin kerran, kun juttelin Hipun kuulumisia, osoitin samalla Winstonia. Ja Winstonin emäntä teki samoin 😁 Ne ovat todella kuin kaksi marjaa ja toistensa klooneja, Hippu ja Winston. Niillä on myöskin melko samankaltaiset luonteet. Molemmat ovat kilttejä, herkkiä ja hyvin ystävällisiä beagleja. Winston toimii koulukoirana ja siihen hommaan se sopii varmasti paremmin kuin hyvin. Aivan kuten meidän Hilpa lukukoirailuihin. Winstoniin voi tutustua lisää täällä.

Loppiaisena sitten rauhoituttiin värikkään viikon jälkeen. Täällä etelässä on ollut mukavia ulkoilukelejä ja onneksi ne povatut kovat pakkaset eivät saapuneetkaan. Olemme ulkoilleet pitkillä lenkeillä tämän viikonlopun ajan. Hippu lomailee vielä ensi viikon lukukoiran hommista ja sen jälkeen alkaa kevään työkeikat. Mytön laihdutuskuuri on alkanut tepsimään ja siltä on saatu hieman painoa putoamaan. Ainakin Myttöskän valjaista jo huomaa, että se on hoikistunut. Hyvä näin. Jatkamme tällä linjalla, jotta paino saataisiin ihannelukemiin. Tuosta painonpudotuksesta voisi toki ottaa tavoitteen myös itselleenkin...