maanantai 31. joulukuuta 2012

Ovella kolkuttaa vuosi 2013!



On taas aika kääntää katseet uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin. 
Lämmin kiitos Teille, hyvät blogin lukijat, että olitte päättyvän vuoden aikana mukana matkassamme. Tarina jatkuu... 

Kaikki lähettämänne kommentit on otettu ilolla vastaan ja isokorville lähetetyt terveiset on toimitettu perille. Kiitos niistä!

Säkenöivää ja kimaltavaa vuodenvaihdetta
sekä Onnellista uutta vuotta 2013!

Toivottaa
Pimun ja Typyn emäntä, karvakuonot ja isäntä myös 

perjantai 28. joulukuuta 2012

Uusia tuttavuuksia

Vietimme mukavan ja rauhallisen joulun. Aattoiltana Typy vahti mustasukkaisesti kuusen alle laitettuja lahjapaketteja ja osallistui lahjojen avaamiseen innolla riippumatta siitä, oliko paketti pitkäjalalle tai vaikkapa isännälle. Pimu tyytyi katselemaan hiukan kauempaa kakaran paketti-intoilua ja pidimme huolen siitä, että Pimulille osoitetut paketit löysivät tiensä ikäneidolle. Ja vaikka Typy kyräilikin paketteja niiden ollessa vielä jakamatta, nauttivat isokorvat sulassa sovussa paketeista paljastuneita herkkuja pitkin pyhiä.

Joulupäivänä vierailimme Escon ja Risun luona. Espanjasta tuotu sekarotuinen Esco on varsinainen vauhtiveikko ja Typy leikki latinon kanssa touhukkaasti. Risu, rodultaan kääpiösnautseri, ihastui kovasti Typyyn. Typsykkä ja Risu olivat tavanneet aikaisemminkin, kun Typy vietti elämänsä ensimmäisen hoitoreissun Risun kotona. Snautseriherra ihasteli Typyä rauhallisin ottein mm. nuolemalla sen korvia. Ja Typy nautti ihailusta.

Tänään ulkoilimme meidän poppoolle uudessa koirapuistossa Helsingin Pitkäkoskella. Puisto on laajuudeltaan melko iso ja alueella on omat puolensa sekä isoille että pienille koirille. Olimme molemmilla puolin puistoa, sillä isojen koirien puolella riitti Typylle mukavasti juoksukavereita. Pimu taas käyskenteli pitkin poikin tutustuen mielenkiintoisiin hajuihin. Vierailemme Pitkäkoskella varmasti toistekin. Erityisesti kesällä, kun ei tarvitse kahlata puolen metrin korkuisessa lumihangessa, on puistossa varmasti enemmän mielenkiintoisia polkuja talsittavana (ja haisteltavana).

Joululomailen ensi viikon puoliväliin saakka isännän suunnatessa Manseen vasta loppiaisen jälkeen. Uskon, että karvakuonot tykkäävät, kun normaaliin arkeen ei tarvitse palata vielä ihan heti. Vuotta 2013 otamme vastaan kotona yhdessä mukavan vierasjoukon kera. Mutta ennen niitä kekkereitä nautimme viikonloppuna reippaista lenkeistä ja sulattelemme jouluherkkuja, me kaikki neljä.




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluiloa!


Hiljaa leijaa maahan hiutaleet
kimmeltäen matkallaan.
Hiljaa loistaa valot kynttilöiden
ne luovat joulun tunnelmaa.

Mukavaa ja Rauhallista Joulua
blogin ystäville!


Toivottaa

Pimu & Typy kera emännän ja isännän



lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulua odotellen

Ryhdymme rauhoittumaan joulun viettoon. Edessä on leppoisa joulu, jolloin syödään hyvin ja nautitaan olostamme. Tänä vuonna olemme joulun pyhät pääosin kotona, mutta tapanina teemme kyläilyreissun Malmille tapaamaan äitiäni ja hänen miestään. Aattona tervehditään puhelimitse lähisukulaisia, jotka kukin tahoillaan viettävät joulua mm. mökkeillen.

Tänään isäntä kävi yhdessä Pimun kanssa perinteisellä kuusenhakureissulla. Reissu on jokavuotinen perinne ja Pimu pääsee hakureissulle mukaan niin kauan kuin kintut kantaa. Me Typyn kanssa teimme sillä välin reippaan lenkin kirpeässä pakkassäässä ja nyt laitoin Typyllekin nutun niskaan. Hyvin tarkenimme molemmat vaikka pellonlaidalla kävikin melkoinen tuuli, joka viilensi säätä entisestään.

Joulukonsertissa on kuultu Tarja Turusen tulkintaa. Kauneimmat joululaulut kävimme laulamassa tänään vaikka kurkussa vielä rohisikin flunssan jäljiltä. Joulutortut on paistettu, kinkku sulaa ja kuusi saa koristeensa oksille. Huomenna piipahdamme vielä hautausmaalla ja isokorvatkin pääsevät matkaan mukaan. Pimua ja Typyä on muistettu runsain lahjapaketein, jotka laitamme kuusen alle vasta kyllä maanantaina. Muuten ne saattaisivat hävitä lahjansaajien kuonoihin jo ennen aattoiltaa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Elävät lämpöpatterit


Kun palasin viikonloppuiselta merimatkalta kotiin, iski päälle aikamoinen flunssa. Eipä siinä auttanut muu kuin antautua petiin ja viettää siellä alkuviikko. Mutta yksin ei toki tarvinnut flunssaa parannella, sillä saimme isännän kotiin Tampereelta jo viime viikolla ja kuten oheisesta kuvasta näkyy, isokorvista oli kiitettävästi lepäilyseuraa potilaalle. Ja kun koiria on kaksi, riitti lämpöpatteria sekä jaloille että yläkropalle. Ei päässyt vilu tulemaan.

Kohta on joulu, ihan kohta! Potemani tauti sekoitti hiukan meidän joulunalus"rutiineja" mutta huomiseen Tarja Turusen joulukonserttiin pääsen jo melko tervein paperein. Lähipäiviksi on lupailtu kovia pakkasia, joten Pimulle onkin syytä pukea takki päälle, kun lähdemme ulkoilemaan. Viime päivinä lenkit ovat olleet isännän vastuulla mutta nyt uskaltaudun itsekin jo matkaan mukaan. Kun on tottunut vuosikausia käymään ulkona monta kertaa päivässä, tuntuu aina yhtä kummalliselta, kun tulee päiviä, jolloin lenkille ei voikaan lähteä.

Entäs ne laivareissun tuliaiset? Toin karvakaksikolle lupaamani makkarapaketin, luita sekä "hammasharjoja". Makkarat maistuivat hyvin, samoin luut. Hammasherkut säästän jouluksi, jotta kaverusten hampaat putsaantuvat porkkanalaatikon ja kinkun rippeistä. Itse odotan joulupöydän kalaherkkuja mutta niitä ei koirimuksille tarjoilla niiden runsaan suolapitoisuuden takia. Pimu ja Typy joutuvat odottamaan siis kesää ja Kotkan savukalarippeitä sekä Kangasniemen muikkuja.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Blogin kommentointikäytäntö muuttuu

Olen ikäväkseni saanut todeta, että Pimun blogiin on tullut muutamia asiattomia kommentteja. En ole asettanut kommentteihin ennakkohyväksyntää eli tänne kirjoitetut kommentit on julkaistu automaattisesti ilman "ennakkosensuuria". Olen Pohjois-Korealaista tapaa noudattaen poistanut ikävät kommentit ne heti huomattuani.

Ja P-K:n linjaa aion nyt jatkaa: jatkossa Pienessä Suuressa Beaglessa voi kommentoida kirjoitelmiani entiseen tapaan mutta kommentit julkaistaan vasta allekirjoittaneen hyväksynnän jälkeen. Päädyin tähän ratkaisuun, sillä en halua pahoittaa mieltäni asiattomista kommenteista. Muutoksesta huolimatta toivon, että jatkossakin haluatte kommentoida juttujani, sillä kommentit ja kaikki positiivinen palaute ovat tämän kirjoitustyön suola.

Haluan vielä selventää kaikille blogissa vieraileville, että bloggauksissani pyrin viljelemään hieman huumoria, pilkettä silmäkulmassa unohtamatta. Myönnän täysin avoimesti, että toisinaan mm. väritän Pimun ja Typyn reaktioita erinäisiin asioihin ja tapahtumiin, jotta kirjoitukseni olisivat eläväisiä. Typy ei suinkaan ole joka lenkillä verenmaku suussa raivoava remmiräyhääjä eikä Pimulla ole ainaista ripulia....

Rauhallista ja lämmintä Joulun odotusta PSB:n ystäville!

Pimun ja Typyn emäntä




Hyödyllisiä herroja ja lunta rakastavia neitoja

Kyllä beaglesta on moneksi! Löysin Daily Mailin sivuilta mukavan jutun Cliff-beaglesta, joka hyödyntää hirmuisen hyvää hajuaistiaan auttaen sairaita kaksijalkaisia. Cliffin isäkin antaa oman panostuksensa yhteiskunnalle toimiessaan poliisikoirana nuuskien rikospaikkoja. Mainio herrakaksikko!

Lunta on tupruttanut lisää miltei koko viikon eikä loppua näy. Mutta kivaahan se on ja kyllä meidän isokorvat kertakaikkisesti rakastavat talvea. Tai ainakin lunta sopivalla pakkasmäärällä varustettuna. Liian kylmä ei saa olla, sillä ainakin Pimulle liika pakkanen käy jo luihin ja ytimiin. Vaikka olisi nuttukin päällä. Jouluun on reilu viikko aikaa ja uskallan kyllä jo nyt hihkua valkeaa joulua. Ei tuo nietos enää ehdi sulaa ainakaan kokonaan pois.

Jouluvalmistelut ovat käynnistyneet lahjaostosten merkeissä. Pimuli ja Tyyperi saavat lahjaksi herkkupaketit ja tammikuussa hierontaa. Pimun takaselkä sekä -jalat ovat taas hiukan temppuilleet ja enää ei askel ole vanhalla niin vakaa. Senpä vuoksi aion koirahierojamme suosituksesta varata Pimulle ajan eläinosteopaatille. Olkoon sekin yksi lahja lisää meidän luppakorvalle.

Tänään suuntaan minilomalle Itämeren aalloille ja isäntä jää pitämään tyttöjen kanssa huushollia pystyssä. Lupasin karvakaksikolle, että tuon tuliaisiksi ainakin makkaraa. Ja isäntäkin saa jotakin mukavaa. Ehkäpä reissusta tarttuu mukaan myös joulupöytään jotakin herkullista. Kinkku meillä odotteleekin jo pakastimessa ja vaikkei se kovin iso ole tänäkään vuonna, riittää siitä vuorenvarmasti makupalat myös kaverikaksikolle.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Juhlat vanhalle vanhalla kaavalla

Väsynyt juhlija.
Mitäpä sitä vanhoja, hyväksi havaittuja tapoja muuttamaan. Niinpä Pimun synttärijuhlat yhdistettynä pikkujouluihin sujuivat tutulla kaavalla; ruokaa, kuohujuomaa, kakkua, mukavaa seuraa, naurua ja laulua. Pimu sai syötäviä lahjoja eikä Typyäkään unohdettu. Eikä Typy ollut unohtanut edellisvuosilta sitä, että kannattaa tarkkailla keittiön pöytää ja siellä nököttänyttä Oivariini-rasiaa. Kylläpä sitä oli ilo käydä nuoleskelemassa, kun isäntäväki  kera vierasjoukon seurusteli olohuoneen puolella. Varsinainen luikuri!

Illanvietto sujui rasvaepisodia lukuun ottamatta mallikkaasti. Tarjoilin isokorville synttärikakusta palaset ja kakku näytti maistuvan tytöille oikein hyvin. Minä puhalsin kakussa olleet 14 kynttilää, sillä Pimu ei puhallushommaa oikein hoksannut. Koirimukset seurustelivat ahkerasti kaksijalkaisten kanssa ja välillä ne ottivat torkut. Ja se ei ollut yhtään hullumpi idea, sillä lopulta juhlat venyivät aamuun asti. Koska meille jäi juhlien jäljiltä yövieraita, pääsi päivänsankari kaverinsa kera nukkumaan meidän sänkyymme. Se taisi kruunata Pimun juhlapäivän. Lämmin kiitos vielä kerran koko juhlaväelle näin bloginkin kautta!

Seuraava iso juhla on tietenkin joulu. Toiveet valkoisesta joulusta monen vuoden jälkeen on nyt korkealla. Pimukin on kuin uudesti syntynyt, kun se möyrii lumessa ja kaivelee nietoksia. Joten toivotaan, että lumi pysyy maassa mahdollisimman pitkään. Miten meidän poppoo viettää joulua ja vuodenvaihdetta? Mitä paljastuu koirimusten lahjakääröistä? Näistä kerron lisää seuraavissa bloggauksissa!



Blogille palkinto!



Lainaus: "Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia".

Suuret kiitokset Maille tästä tunnustuksesta! 

Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Meidän sakki haastaa mukaan ihastuttavien beagletyttöjen Avan ja Ellun blogin. Käykäähän kurkkaamassa!






keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hämmentävä lahja

Ihan alkuun Pimun puolesta lämmin kiitos kaikille ikäneitoa onnitelleille. Terveisenne on välitetty juhlakalulle.

Päivänsankaria juhlittiin maanantaina ihan kolmeen pekkaan isännän ollessa Tampereella. Ilta-ateriaksi tarjosin Piiiperoiselle lenkkimakkaraa, jokavuotiseen tapaan. Tasapuolisuuden nimissä pistin Typynkin ruokakuppiin muutaman palasen. Jälkiruuaksi koirimukset nauttivat kuivattuja naudanlihapaloja, jotka maistuivat vallan hyvin molemmille isokorville. Pimu sai enemmän paloja kuin Typsy, tottakai synttärisankarilla piti olla erityisetuja.

Lahjaksi ostamamme uusi ruokailu"teline" herätti Pimussa lievää hämmennystä. Se ei oikein osannut syödä telineen päällä olevasta kupista ja vaikutti siltä, että teline on sille liian korkea. Isäntä saakin lyhentää telineen jalkoja. Siirsin siis Pimulin ruokakupin lattialle mutta vesihörppyjä vanhakin uskaltautui juomaan, kun laitoin myös juomakupin telineen päälle. Typy oli heti sinut häkkyrän kanssa mutta sillä onkin pitkät koivet, joilla se ylettää vaikka ja minne (myös ruokapöydälle, kun oikein venyttää itseään...).

Lauantaina juhlimme päivänsankaria isommalla poppoolla. Tiedossa on kakkua, kuohujuomaa, mukavaa seuraa ja varmasti myös lisää lahjoja sekä herkkuja meidän vanhukselle. Eikä Typykään ilman jää, ainakin kakkua annetaan molemmille karvakorville. Pimulle tietysti isompi pala.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille! 


maanantai 3. joulukuuta 2012

Isot Onnittelut Pimulle!


Paljon Onnea Pimu!


Tasan 14 vuotta sitten Dino synnytti neljä beaglenpoikasta. Kolme tyttöä ja yhden pojan. Yksi tytöistä oli Pimu. 



Tänään siis onnitellaan suurin halauksin meidän rakasta luppakorvaa!

Näihin vuosiin on mahtunut paljon ilonhetkiä, joskus myös pikkuisen suruakin. Toivottavasti vanha jaksaa porskuttaa vielä monen monta vuotta eteenpäin.




perjantai 30. marraskuuta 2012

Suutari sotki matot mutta joulukuu on juhlaa!

Tälle loppuviikolle oli vihdoinkin luvattu lunta ja pakkasta. Lupaus piti paikkaansa! Olen lopen kyllästynyt ainaiseen vesisateeseen ja kurakeleihin. Enkä vähiten siksi, että koiria saa pestä joka lenkin jälkeen. Mutta tänään aamu valkeni hurjan lumipyryn siivittämänä ja vaikka keli oli melkoinen, oli se kuitenkin mukava juttu. Lenkit selvittäisiin ilman, että kaveruksia tarvitsee pestä ja suihkutella. Ja isokorvamme rakastavat lumessa pyörimistä, kierimistä ja hankien tonkimista.

Kun hauvojen pesemisestä olen hetkeksi saanut nyt tauon, pääsin kuitenkin pesemään maton. Taas. Typyllä oli ollut keskiviikkona vatsa sekaisin ja palatessani töistä kotiin vastassa oli kaksi koiranpas...sta mattoa. Toisen pesin ja toinen lähti pesulaan. Liekö pikkuriiviön vatsa alkanut temppuilemaan, kun neiti oli pistellyt emännän talvisaappaat uuteen kuosiin... Myönnän, että "käsitellyt" saappaat nähdessäni pääsi pari perkelettä suustani ja Typy meni piiloon eteisen lipaston alle. Varsinainen suutari, tuo meidän Typsykkä.

Viikonlopuksi meidän sakilla on tiedossa reissu Keravalle, jonne menemme hoitamaan poikakolmikkoa. Menoa ja meininkiä varmasti riittää ja lumileikkeihin pääsee koko poppoo, karvakuonot mukaan lukien. Pojat huolehtivat kovasti Pimusta ja Typystä ja sitä on hienoa katsella. On tärkeää, että lapsille opetetaan pienestä pitäen miten eläimiä tulee käsitellä ja tälle kolmikolle pelisäännöt ovat selvät. Riehutaan, kun on sen aika ja annetaan koirimuksille myös oma rauha, kun ne eleillään ilmoittavat haluavansa sitä.

Huomenna on aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Sieltä se jo tulla jolkottaa, joulun aika.  Ja maanantaina meidän rakas ikäneitomme täyttää täydet 14 vuotta. Joulukuu on siis juhlaa täynnä!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kummallinen koppi ja karaiseva koirapuisto

Autojen pikapesu. Tuo jännittävä koppi, mihin emäntä ajeli eilen beaglejen istuessa takapenkillä. Auto sammutettin, jonka jälkeen pesuohjelma käynnistyi. Ihmeellisiä ääniä, kummallisia pyöriviä harjoja, vesi suihkusi ja pesuaine vaahtosi. Ja Typy ulvoi, haukkui, murisi ja vinkui. Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, kun Typy oli autonpesussa mukana mutta aina se näyttää olevan pitkäsäärelle yhtä jännittävää. Toisin kuin Pimulle, joka tyynesti makasi penkillä ja välillä katsahti kaveriin, jota taisi vähän pelottaa. Maailma on vielä kolmevuotiaallekin ihmeellisiä asioita täynnä!

Viikonloppuna piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Eipä meidän kaksikko juuri muista koirista piitannut mutta ainakin Typyn kohdalla tekee hyvää kohdata säännöllisesti muitakin karvakuonoja. Ja vapaana, irti remmeistä. Typy kun hiukan aristelee joitakin koiria riippuen koiran väristä ja koosta. Vaikka molemmat koiramme ovat sosiaalisia, pitää Typyä vähän karaista. En missään nimessä halua, että se muuttuisi arkajalaksi, joka lusmuilisi meidän omistajien jaloissa, kun kohtaamme toisen koiran. Olipa se koira sitten iso tai pieni, musta tai valkoinen. Etenkin näin kaupungissa asuessa, jossa koiria riittää, ei tuollaisesta pelistä tulisi mitään. On tietysti vähän erikoista, että peuroja Typy ajaa innolla takaa mökkimetsässä ja nuo isot sarvipäät ei pelota sitä yhtään. Eikä myöskään lehmät ja lampaat. Niille vaan räksytetään.




perjantai 23. marraskuuta 2012

Emäntä raottaa salaisuuden verhoa

Mitä ostaa lahjaksi sellaiselle tyypille, jolla tuntuu olevan jo kaikkea? Tähän kysymykseen törmään usein näin joulun alla ja erilaisten merkkipäivien lähestyessä. Samaa pohdintaa kävimme isännän kanssa myös Pimun kohdalla, jonka synttäripäivä lähestyy. Sillä totta tosiaan; on tässä jo aika monta joulua ja synttäriä meidän karvakuonon kanssa vietetty ja juhlittu, joten lahjan hommaaminen on enemmän mietiskelyä vaativa juttu.

Keksin kuitenkin yllättävän helposti Pimulle sopivan lahjan. Ajelimme siis eilen kauppareissullamme tuttuun eläintarvikepuotiin ja mukaan lähti uusi ruokailualusta Pimulille. Tai oikeastaan se ei ole mikään alusta vaan jonkinsorttinen teline. Ei tarvitse vanhan enää kumarrella lattialta syömään ja juomaan vaan nyt ruoka- ja vesikuppi saadaan mukavammalle korkeudelle. Tytöillä on yhteinen vesikuppi, joten Typykin pääsee ryystämään vettä ilman, että kaulaa tarvitsee venytellä lattiaa kohti. Luulen, että Pimu tykkää lahjasta. Ainakin toivon niin.

Mutta pidetään salaisuus itse juhlakalulta vielä piilossa, eikö niin. Tässä kuitenkin teille, hyvät blogin lukijat, kuvamaistiainen tulevasta lahjasta meidän hurrrjan vanhalle mutta niin ihastuttavalle ikäneidolle!




keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kuuluuko, eikö kuulu...

Olen jo aiemmin kertonut kirjoituksissani, että Pimulla on huono kuulo. Aika huono. Isännän mielestä tosi huono (= kuuro). Ei Pimuli sentään kuuro ole mutta vanhuudenvaivoina kuulo ei pelaa enää kuten silloin ennen. Vanhukselle pitää huutaa mikäli sille on jotain sanottavaa.

Eilen jouduin toimimaan jonkinasteisena ennaltaehkäisevänä erotuomarina ja syy siihen oli tuo ikäneidon "kuulovamma". Typy rouskutti sohvalla ahnaasti antamaani luuta ja Pimu oli sitä mieltä, että osa luusta kuuluu hänelle. Omaa luuta se ei huolinut vaan halusi nimenomaan Tyyperin luusta palasen. Typyhän ei moiseen suostunut ja murisi Pimulle varoituksen sanoja luuta jäytäessään. Pimu lähestyi sohvalla Typyä (ja luuta) eikä ressukka kuullut ollenkaan Typyn varoitusmurinoita. Tätä jatkui pitkä tovi ja Pimulla oli kova yritys saada luusta oma osuutensa. Arvelin, että jos en puutu peliin, tulee tappelu. Enkä halua, että kaverukset alkavat rähinöimään. Komensin siis Pimua suureen ääneen väistymään kauemmaksi ja käsimerkein näytin, että lähemmäs ei ole asiaa. Pimu katseli ihmeissään, että miksi tuo nainen huutaa ja viuhtoo hänelle. Ja kun Pimu aina merkeistäni väistyi taaemmas, alkoi se vinkumaan. Se tarkoitti sitä, että vanhus todella halusi palan luuta itselleen.

Asia ratkesi ilman riitoja, kun loppujen lopuksi irrotin luumöhkäleestä palasen myös Pimulle. Kyllä isokorva olikin onnellinen, kun se olohuoneen lattialla makusteli omaa palaansa. Sohva oli edelleen Typyn hallussa mutta paikasta viis! Pääasia, että Typyn valmiiksi pehmentämää luuta oli iso pala ja sitä sai omassa rauhassaan nautiskella. Ja kirjaimellisesti omassa rauhassa, sillä emäntä ei enää huutanut ja Typyn maiskutusta Pimu ei kuullut.

torstai 15. marraskuuta 2012

Piristystä päivään

Rajasaaressa kesällä 2012; mitkä autuaat ilmeet!

Tähän sateisen harmaaseen päivään halusin tuoda sekä itselleni että Teille, arvon lukijat, takauman kesästä. Kuvaa katsellessa voi haaveilla tulevista auringonpaisteisista päivistä, uimareissuista, rantaretkistä ja kaikesta muusta kesäkivasta. 

Meidän kööri toivottelee mukavaa tulevaa viikonloppua!


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Hyvin kuuluu

Välillä tuntuu, että meidän koirilla on koko ajan ripuli tai mahatauti. Vasta äsken reistasi Pimulin vatsa ja nyt Typyllä on ollut maha sekaisin koko alkuviikon. Se, että Typyn maha temppuilee, on kyllä todella harvinaista. Mutta mistä nämä vatsavaivat johtuvat, sitä en osaa kuin arvailla. Ja arvaus osuu ulkoa löytyviin "herkkupaloihin", joita isokorvat ahnaasti pistelevät kielloista huolimatta kuonoonsa.

Tämä viikko on siis pyykätty mattoja ja luututtu lattioita. Mutta on myös tehty raskaiden työpäivien jälkeen mieltä piristäviä lenkkejä. Syksyn pimeyteen tuo valoa talojen pihoille ja parvekkeille ilmestyneet lyhdyt ja jouluvalot. Niitä olen ihastellut, kun matkamme kulkee metsän siimeksestä koirapuiston kautta ihmisten ilmoille. Aionkin kaivaa isännän mahdollisista estelyistä huolimatta meidänkin kyntteliköt esiin vielä jo viikonvaihteen aikana.

Pimun heikentyneen kuulon huomaa yhä helpommin. Koska vanha ei kuule missä päin huushollia emäntä touhuaa, on ikäneito päättänyt seurata minua kaikkialle. Entistä useammin saan siis seuraa kaikkiin kotiaskareisiin vessareissuista, suihkukäynneistä tai nukkumisesta puhumattakaan. Vessassa ja suihkussa käyn yksin mutta sen nukkumisen laita isännän poissaollessa onkin eri juttu... Se, että Pimun kuulo on huono, harmittaa. Se on yksi niistä muistutuksista, että karvakuonolla on jo ikävuosia takana. Mutta tärkeitä asioita Pimu kyllä kuulee; keksipurkin ja jääkaapin oven avautumisen sekä kaksijalkaisten kotiintulon. Tarvitseeko sitä muuta kuullakaan.


torstai 8. marraskuuta 2012

Terveisiä ja kokouskeksejä

Olisikohan Pimuli niin fiksu, että kosti Typylle sen viikonloppuna tekemän pissitempauksen. Vanhus oli nimittäin maanantaina jättänyt Typsykälle haisevat terveiset sen ruoka-alustalle. Pimulla oli mahavaivoja ja tiesin, että poissaollessani se tekee koiruuksia. Mutta olipa paikan valinnut, joten ajattelin josko ikäneito sympatiseerasi minua ja isäntää ja päätti näpäyttää Typyä. Oli tietysti mukavaa, että sontaläjä oli helposti siivottavissa eikä tarvinnut alkaa taas mattopyykille.

Eilen katkaisin työpäiväni hakemalla kaverukset seurakseni toimistolle, sillä jouduin tekemään pidemmän päivän. Näytti kyllä siltä, että tytöillä oli tylsää. Emäntä vaan pläräsi paperikasoja ja hakkasi tietokonetta. Onneksi varastosta löytyi kokouksiin tarkoitettuja keksejä, joista uskalsin antaa keksit toimistobeagleille. Eihän ihmisten keksejä niille saisi antaa mutta nyt oli kyseessä spesiaalitapaus. Sitä paitsi, koska tytöt olivat vieraanani työmaalla, olivat ne ilman muuta oikeutettuja kokouskeksiin vaikkei kokousta pidettykään. Kaikkia vieraita tulee kohdella tasapuolisesti, eikö! Luulen, että kaverukset löysivät keksien lisäksi myös muita herkkuja, sillä ne kiersivät työhuoneesta toiseen kaivellen roskakoreja. Onneksi keittiön roskikset ovat oven takana ja se ovi oli visusti kiinni.

Lauantaina emäntä ottaa irtioton arjesta ja suuntaa Pasilaan heiluttamaan tukkaa Nightwishin tahtiin. Sunnuntaina on isänpäivä ja onnittelenkin jo etukäteen omaa isääni; terveisiä sinne Espanjan auringon alle!  Pimun synttärijuhliin on tänään tasan kuukausi aikaa ja kutsut on lähetetty. Ja uskallan luvata, että niissä kekkereissä tarjotaan paljon parempia herkkuja kuin kokouskeksejä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kyhnääjän kosto

Pyhäinpäivän viettomme alkoi meidän kaksijalkaisten osalta sohvan putsauksella. Typy oli nimittäin päättänyt kusta lurauttaa perjantai-yönä vuoden vanhalle sohvallemme. Sohvalle, jonka istuintyynyt eivät ole irrotettavissa saatika pestävissä. Isäntä parka, joka hankasi ja hinkkasi kuivapesuainetta, jotta ainakin haju saataisiin sohvasta pois. Sunnuntaina käsittely uusittiin ja siinä välissä sohvaa imuroitiin raivolla. Niin raivolla, että imurimme hajosi. Syytän Typyä tästä pissitempauksesta, sillä en millään jaksa uskoa, että Pimu syyllistyisi moiseen. Sitä paitsi tiedän melko varmasti syynkin kurjaan temppuun; isäntä hääti perjantai-iltana Typyn pois meidän sängystä, jossa se olisi hyvin mieluusti nukkunut yönsä. Kosto elää, taisi pitkäjalka tuumata.

Taksikyhnääjät.
Olikin sitten mukava sohvashown jälkeen lähteä leppoisaan pyhäillan viettoon Keravalle. Syötiin ja juotiin hyvin, isokorvatkin saivat hirvenlihaa maistaakseen. Kotimatka taittui reteästi taksilla päräyttäen. Jostain kumman syystä Pimun ja Typyn piti olla koko matka tilataksin lattialla kylki kyljessä kiinni toisissaan. Välillä näytti jopa siltä, että Typy kiipeää Pimun päälle. Onhan tytöt ennenkin taksissa (ja autossa ylipäätään) matkustaneet, joten en tiedä mistä moinen kyhnäys johtui. Kaiketi kyyti oli vaan kovin jännittävää ja kulkupeli oli vieras ja vieraat hajut. Tilanpuutteen vuoksi kun ei olisi yhdessä kasassa tarvinnut olla. Mutta toisaalta; jos olo tuntuu turvattomalta, on mukava nyhjöttää parhaan kaverin kanssa.


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Talvibeagle ja kesäemäntä

Niin se vaan vuosi kääntyy loppusuoralle ja huomenna elämme jo marraskuuta. Kaivoin alkuviikosta jouluaskartelulaatikon esille ja ostin työpaikalle työhuoneeni ikkunalle pikkuiset jouluvalot. Olen täysin jouluihminen ja tässä syksyn pimeydessä joulun odotus nostaa hymyn huulille. Ja koska olen myös melkein täysin kesäihminen, tuo joulu talveen mukavan piristysruiskeen pitkässä kesän odotuksessa.

Pimu taitaa olla talvibeagle. Kun ilmat ovat nyt viilenneet, Pimu etenee varsin reippaasti meidän lenkeillä. Ikäneito kaiketi tykkää, kun ei ole kuuma kuten kesällä ja silloin askelkin tuntuu kevyemmältä. Eilisellä iltapäivän lenkillä en meinannut pysyä matamin perässä, kun se mennä viipotti kovaa vauhtia. Typy jaksoi vauhdissa mukana ja rinta rinnan kaksikko jolkotteli melkoista kyytiä. Minä toppuuttelin perässä ja päätin illalla, että ryhdyn kuntoilemaan. Onhan se noloa, kun ei pysy koiransa perässä tuolla lenkkipoluilla.

 Vaikka syksy kääntyy kohti talvea, ei punkeista olla päästy vielä eroon. Eilen löysin Typyn vatsasta punkin ja isoksi se roikale oli ehtinyt itsensä imeä. Inhottavaa ajatella, että tuollainen kiusanhenki pumppaa itseensä verta viattomasta koiraparasta. Kuolkoon kaikki maailman punkit! Senpä vuoksi, vaikka kesäihminen olenkin, toivon että napakat pakkaset tulisivat ja pian.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kakkua ja sorkkaa

Ensilumi! Aamulenkki tehtiin tänään lumen pöllytessä ja tuiskutessa. Jokohan nyt tulee talvi...? Pimu ja Typy fiilistelivät nuuskien ja haistellen lumen verhoilemia lehtikasoja ja ojanpohjia. Itse mietiskelin, joko voisin alkaa kuuntelemaan joululevyjä ja voisinkohan jo kaivaa jouluaskartelulootan esille.

Eilen juhlimme Typyä nauttimalla kakkua ja muita herkkuja neljään pekkaan äitini kanssa. Isäntä kun palailee kotiin Tampereelta vasta tänään. Lahjaksi annoimme meidän omalta sakilta uudet valjaat Tyyperille sekä täytetyn siansorkan. Lisäksi Typsy sai Keravan poppoolta luuruusun (hauska keksintö!) ja äitini muisti juhlakalua ruokapurkeilla ja herkuilla. Kakku maistui myös isokorville ja Pimukin sai hetken aikaa jäkertää sorkkaa. Typy on reilu kaveri ja jakoi makupalasta osan parhaan kamunsa kanssa. Hieno ele!

Kiitos kaikille Typyä onnitelleille, olen välittänyt terveisenne eteenpäin meidän pitkäkoivelle. Kuulaan raikasta viikonloppua kaikille PSB:n lukijoille!

torstai 25. lokakuuta 2012

Hip hurraa; paljon onnea Typy!


Tämä päivä on Typyn! 

Isot onnittelut meidän synttärisankarille, ikävuosia ihanalle pitkäsäärelle on kertynyt nyt kolme vuotta.

Juhlistamme merkkipäivää kakkukahvien merkeissä ja tietysti
päivänsankari saa myös lahjapaketin tai kaksi. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Tuttuja touhuja ja ilmassa myös juhlan tuntua!

Takana on mainio ja rentouttava loma, joka aloiteltiin Savonrannan mökillä yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Olipa hauskaa nähdä hyviä kavereita pitkästä aikaa, tuumivat meidän tytöt ja säntäsivät kaksijalkaisten kimppuun heti autosta ulos astuttuamme. Muutaman päivän visiitti möksällä sujui mm. lintuja ihmetellen, nokosia ottaen ja Pimu teki myös luulöydön lauantaisella kävelyretkellämme. Luunpalanen oli todennäköisesti peräisin jonkin metsänelukan lonkasta tai reidestä. Miten mielenkiintoinen aarre! Ja Typyä taisi harmittaa, ettei sen nenä haistanut moista löytöä.

Mitäs me mökkeilijät!
Puulan rannalla touhusimme viikon aikana tuttuja mökkihommia, joista suurin osa liittyi siihen, että tupa ja sen ympäristö oli aika laittaa talviteloille. Isäntä putsasi linnunpöntöt ja emäntä haravoi lehtiä. Pihakalusteet verhottiin pressujen alle ja laiturin tikkaat nostettiin rannalle odottamaan ensi kesän uintireissuja. Toki lomailu ei ollut pelkkää raatamista, sillä kävimme myös sienessä (suppilovahveroita löytyi ihan hirmuisen paljon!), saunoimme jokaikinen ilta, luimme kirjoja ja otimme päivätorkkuja. Pimu nautiskeli olostaan takkatulen ääressä ja Typy heitti puolimaratonit sieniretkillämme. Yhdessä herkuteltiin grillimakkaralla ja suppilomuhennoksella. Pakkasimme siis mukavia muistoja mukaamme, kun kotiinlähdön aika koitti. Ja jokasyksyiseen tapaan emäntään iski taas valtava haikeus; edessä on pitkä talvi ja seuraava tapaaminen mökkivanhuksen kanssa on vasta ensi keväänä. En mahtanut mitään vaan kyynel vierähti poskelle, kun lukitsin mökin oven ja jäin vielä hetkeksi katselemaan tyyntä järveä.

Kun mökki nyt seistä nököttää odottaen meitä taas tuleviksi, mietin harmittaakohan Pimua ja Typyä, että edessä on monta kuukautta seuraavaan Kangasniemen reissuun... totesin kyllä isokorville, että tämä on nyt tältä erää viimeinen reissu ja nauttikaahan täysin siemauksin näistä hetkistä. Tuskinpa kaksikko kuitenkaan tajusi höpinöitäni, sillä koira elää tässä hetkessä eikä osaa miettiä tulevaa. Ainakin luulen näin ja hyvä niin. Minä kun taidan surkutella asiaa toistenkin puolesta.

Mutta tällä alkaneella viikolla emme surkuttele sillä edessä on juhlahetki! Rakas Typymme eli frendien kesken Typsy, Typsykkä, Tyyperi, Tyybersson, Typsykäinen, Typpy, Typpänäinen täyttää täydet kolme vuotta! Torstaina herkuttelemme siis synttärikakulla, josta saavat oman palasensa myös ihanat isokorvamme.

torstai 11. lokakuuta 2012

Jättiläinen ja kääpiöt

Saisinko  lisää rapsutuksia, kiitos.
Autuaat oli ilmeet, kun isännän palattua kotiin saivat isokorvat  viikonloppuna kovasti rapsutuksia ja halauksia. Isännän rapsutukset kun ovat niin paljon parempia kuin emännän, sillä ikävä oli kalvanut koirimuksia koko viikon.
Miten mukavaa... 

Eilen kävimme kylässä Roope-hovawartin luona. Vierailu sujui oikein mallikkaasti vaikka olikin ensimmäinen laatuaan meidän vanhukselle. Typy on kerran aikaisemminkin ollut kyläilemässä Roopen luona ja silloin Tyyperi taisi hiukan pelätä isoa, energistä nuorukaista. Etukäteen mietiskelin, miten Pimuli suhtautuu innokkaaseen nuoreen mieheen mutta muutaman kerran haukahdettuaan ikäneito totesi, että herra oli pistetty ruotuun. Ja Typykin taisi tuumata, että Roope on ihan ok kaveri ja nukkua röhnötti sohvalla suurimman osan iltaa. Kohtelias vieras...  Meidän kaksikko näytti niin pieniltä ison koiran rinnalla, joten kolmikkoa voisi melkein kuvailla sanoin jättiläinen ja kääpiöt.

Vielä tovi ja sitten suuntamme auton nokan kohti Savonrantaa. Siellä odottaa siskoni ja hänen miehensä mökki, jossa vietämme syyslomamme alkupäivät. Savonrannasta matka jatkuu kohti Kangasniemeä ja pientä punaista tupaa. On mökkikauden päättämisen ja möksän talviteloille laiton aika.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Syyssateessa ikävöiden

Miksi pitää koko ajan sataa (okei, eilen oli poutaa)? Koiranomistajana vesisade on kiukuttava juttu, sillä isokorvien jatkuva suihkuttaminen ja pyyhkeiden kanssa pelaaminen tuppaa rassaamaan. Typy antaa hienosti pestä ja kuivata itsensä mutta Pimulin kanssa asia aiheuttaa ainaista tassunvääntöä. Lisäksi Typy haluaa innolla kuivata Pimua nuolemalla sen turkkia. Varsinaista kuivausapua sanon minä, sillä siitähän se show vasta alkaakin, kun Pimu yrittää pakoilla moista palvelua. Ja pakoilun tulokset ovatkin sitten esillä meidän eteisen seinillä, jotka putsaan ravasta aina karvakuonojen pesukeikan jälkeen.

Joku taisi kerran suositella meille koirien sadetakkeja. Ideana varmasti hyvä. Mutta meidän kaksikko haluaa kieriä nurmikolla. Lisäksi isokorvat eivät tykkää talvitakeistaankaan, joten tuskinpa tykkäisivät sadenutuista. Ja ehkä taitaa kuitenkin olla helpompaa viedä koirat lenkin jälkeen suihkuun tai kuivata pyyhkeellä kuin alkaa repimään märkiä ja kuraisia takkeja pois niiden päältä. Seinät olisivat varmasti takeista huolimatta sotkussa ja emäntä joutuisi yhtä varmasti korottamaan ääntään ja käskyttämään "Paikka!" ja "Istu!" niin kovaa, että naapuritkin kuulee.

Isäntä tuli eilen kotiin ja yllätyksekseni huomasin havahtuessani yöllä hereille, että karvakuonot nukkua kuorsasivat meidän sängyssä. Ja isäntä pötkötti vieressäni. Yleensä kun tytöille tulee häätö siinä vaiheessa, kun isäntä kömpii petiin. Taisi siis ikävä vaivata isäntää. Ja vaivasi meitä tyttöjäkin. Siksipä taas ilolla  kohtaamme tulevan viikonlopun, kun on koko jengi taas koossa. Leppoisaa viikonvaihdetta myös teille, PSB:n lukijat!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tarpeeksi iso viltti

Ihan kohtalainen kanttarellisato kertyi mukaan viikonlopun mökkireissulta. Suppilovahverot jäivät vielä kasvamaan ja niitä kerätään sitten tulevalla syyslomalla. Ja se on loma lähestyy mukavaa vauhtia! Typy jätti uimareissut jo väliin järviveden ollessa 13-asteista. Eikä sinne emäntäkään mennyt enää lillumaan isännästä ja Pimusta puhumattakaan. Näistä kahdesta ensimmäiseksi mainittu uskaltautuu vasta yli 20-asteiseen veteen ja Pimunhan te tiedättekin, vanhus ei järveen ihan helpolla mene. Typy ei tällä kerralla lähtenyt pitkille maratooneille mikä oli mukavaa. Säästyin valtavalta huolelta ja sydämentykytyksiltä vaikka isäntä sanookin, että Typy kyllä pärjää ja tulee aina takaisin. Niinpä, mutta se lampi siellä metsän keskellä ja se suo...

Olemme nyt viettäneet tyttöjen kanssa kolmeen pekkaan muutamia viikkoja isännän ollessa vain viikonloppuisin täällä etelässä. Hyvin ollaan pärjätty mutta huomaan, että kaverukset ovat entistä enemmän peesissäni, kun palaan töistä kotiin. Suihkussa ja wc:ssä käynnit sujuvat Pimun raapiessa vessanovea. Keittiöön mennessä ohitseni sujahtaa kaksi karvakuonoa, jotka parkkeeraavat itsensä jääkaapin viereen odottamaan, mitä mahtaa kaapista löytyä. Harvassa on olleet ne yöt, kun raaskin häätää koirimukset nukkumaan omiin peteihinsä niiden pötköttäessä sängyllämme, kun itse vetäydyn yöpuulle. Annan siis Pimun ja Typyn maata rötköttää kyljessäni. Niin itsekäs olen kyllä ollut, että en syö sohvalla mitään. En nimittäin halua vaihtaa joka päivä kotiverkkareitani sen vuoksi, että ne ovat likomärät beaglein kuolasta.

Lokakuun käynnistyessä mieleen hiipii jo loppuvuoden mukavia tapahtumia. Typy täyttää muutaman viikon päästä kolme vuotta ja Pimu joulukuussa huikeat 14 vuotta! Tiedossa on siis synttärijuhlia ja se syysloma, joulu ja talven riemut. Kesä meni mielestäni ihan liian nopeasti ja jotkut sanovat, että oliko sellaista tänä vuonna ollenkaan. Mutta onhan syksyssäkin puolensa, luonnon väriloisto on kohta parhaimmillaan ja koleita ilmoja voi paeta sohvan nurkkaan viltin alle, jonne meillä mahtuu myös kaksi rakasta luppakorvaa.



keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ei nimi herkkuja pahenna

Piipahdimme isännän kanssa viikonloppuna minilomalla Tallinnassa. Pimuli ja Tyyperi jäivät anopin hoiviin ja mikäpä siellä ollessa. Oltiin kuulemma lepäilty, tehty pitkiä lenkkejä ja kaiketi herkkujakin oli ollut tarjolla. Anopin aamutohveli oli käsitelty uuteen uskoon ja syyllisyys paistoi Typystä pitkälle. Tossu nimittäin löytyi sen pedistä kotiin palattuamme ja kun havainto tossusta tehtiin, säntäsi Typy piiloon keittiön pöydän alle. Me reissulaiset tutustuimme Tallinnassa mm. uuteen merimuseoon, jota voimme suositella kaikille museoista kiinnostuneille.

Tuliaisia Tallinnasta.
Ainahan matkoilta pitää tuoda tuliaisia tytöille. Niin nytkin ja kapsäkistä löytyi isokorville Vinku lihapallid ja Jussi viiner. Hiukan hymyilytti paikallisessa Rimissä, kun hoksasimme isännän kanssa nuo lihapullat. On tuo lihapulla eestiksi niin veikeä sana... Tuliaiset olivat hyvin mieluisia karvakorville ja herkut olisi hotkittu jo heti kotiinpaluu-iltana, jos se olisi kaksikosta ollut kiinni. Pistin kuitenkin makupaloista suuren osan säästöön ja niillä onkin herkuteltu koko alkuviikko.

"Anna jo sellainen pallid!"
Pimu saa tänään pitkästä aikaa hierontaa tutun koirahierojan saapuessa visiitille. Aion kysäistä hierojan mielipidettä Pimun saamaan "kramppikohtaukseen"; olisiko se voinut johtua esim. jämähtäneestä selästä. Uskon, että kun Pimu saadaan hierontamaton päälle, vanha nauttii taas täysin siemauksin tästä mukavasta tuokiosta. Toivottavasti ikäneito olisi kesän jäljiltä hiukan vetreämmässä kunnossa kuin keväällä, jolloin hieronta oli välillä jonkinlaista tahtojen taistelua jumissa olleen selän ja lapojen vuoksi.

Ja tuleva viikonloppu; sen vietämme Puulan rannalla mökkivanhuksen hellässä huomassa! On eri kiva päästä mökille, sillä edelliskerrasta on aikaa jo vaikka kuinka ja paljon. Ohjelmassa on perinteistä mökkitouhua ryyditettynä sieniretkillä mikäli satoa riittää. Typy varmaankin ottaa ja lähtee taas juoksureissulle mutta onneksi Pimu on emännän ja isännän uskollinen sienestyskaveri.




keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Muistutus emännälle (ja isännälle)

Pimu säikäytti minut viikonloppuna toden teolla. Kerjätessään keittiössä lauantai-iltana emännän pizzaa, ikäneidolla taisi jollain tapaa krampata selkä tai takajalat. Ainakin näin luulen ja toivon, ettei kyse ollut mistään vakavammasta. Valahdettuaan lattialle makaamaan, kampesi Pimuli itsensä ylös melko vaivalloisen näköisesti. Ja kun se pääsi ylös, se pyllähti uudelleen persuuksilleen. Ja uudelleen. Minä säikähdin ja Pimu säikähti. Soitin isännälle hätäpuhelun (isäntä säikähti) ja valmistauduin lähtemään kiikuttamaan isokorvaa lääkäriin. Hätäpuhelun jälkeen kaivoin kaikki ylimääräiset matot esille ja levitin ne lattioillemme, jottei vanha liukastelisi hoiperrellessaan. Mutta kun matot oli levitelty, ei lääkärille ollut tarvetta. Pimu nimittäin makasi jo sohvalla syöden luuta. Eikä merkkiäkään tuosta "kohtauksesta", ei sen koommin.

Tuo hetki oli kuitenkin muistutus minulle ja tajusin taas, että Pimu on vanha. Ja kuten olen täällä blogissakin monet kerrat todennut, vanhuus ei tule yksin. Pizza jäi syömättä, sillä minulta meni ruokahalu. Pelästyin todella ja mielessä vilisi monenmoiset ajatukset. Niistä surullisempana se, että nytkö on lähdön aika... Nukuin iltaa seuranneen yön sohvalla ja uni oli mitä oli. Usein nousin katsomaan, miten vanhus pärjäilee sohvan jalkopäässä. Hyvin pärjäsi.

Sunnuntaina reissasimme retkelle Rajasaareen. Pimu haukkua räksytti vaatien heittämään keppiä ja välillä se kaivoi kuoppaa yhteistyössä Typyn kanssa. Virkeänä, tyytyväisenä, omana itsenään. Tämä nosti hymyn huulillemme edellisillan säikähdyksen jälkeen ja lupasin itselleni, että yritän olla liikoja murehtimatta tulevaa. Koirien omistamisessa ja monessa muussakin elämän asiassa sananparsi "elä tätä päivää, uneksi huomisesta, opi eilisestä" on oiva neuvo. Yritän muistaa myös tämän syksyn edetessä kohti talvea.





torstai 13. syyskuuta 2012

Ramasee...


Meidän tytöt ovat hiukan aamu-unisia. Rutiineihin kuuluvan aamukeksin tulee Pimu kyllä hakemaan emännältä heti, kun nousen sängystä ylös. Typy ei yleensä viitsi keksin takia herätä mutta tasapuolisuuden nimissä kiikutan herkkupalan sille sen petiin... joo, saa nauraa. Olen höpsö, kun on kyse rakkaista karvakavereista. Keksien jälkeen tuttu tuhina alkaa kuulumaan uudelleen sohvalta sekä pedistä, kun beaglet vaipuvat takaisin unten maille. 

Tässä hiukan kuvasatoa tältä aamulta, kun houkuttelin koiria lähtemään ulos lenkille. Venyttää, vanuttaa, haukotuttaa, ramasee, silmät lerpattaa tai katse seisoo... Pitääkö lähteä, nyt jo, ei kai, nukuttaisi vielä...

nukahtaa, ei nukahda, nukahtaa...
hoh hoijaa...
krooh... ai, ulos vai?






tiistai 11. syyskuuta 2012

Selvittiin vain säikähdyksellä

Ihan tavallinen iltalenkki sen piti eilen olla. Mutta Typyn päälle hyökkäsi äkäinen jackrussellinterrieri. Koiran omistajat istuivat lähikaupan pihalla olevalla penkillä ja olivat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Ja ei varmasti ensimmäistä kertaa, ulkonäöstä ja olemuksesta päätellen. Pikkurakki säntäsi panta kaulassa fleksiä perässään vetäen suoraan Typyn päälle, kun ohitimme jonkin matkan päästä kyseisen konkkaronkan. Russeli hyökki Typyn niskaan hampaat irvessä ja välillä se pyörähti autotien kautta ottamassa vauhtia hyökkäykseensä. Minä vedin Typyä syrjään ja työnsin omaa jalkaani hyökkääjän pään eteen suojellakseni Typsykkää vaikka se kunniakkaasti puolustikin itseään. Typeräähän se oli mutta ihme kyllä koira ei käynyt minuun kiinni vaan keskittyi jahtaamaan Typyä. Pimun se jätti jostain syystä rauhaan eikä Pimukaan reagoinut tappelijaan kuin katselemalla sen sekopäistä riehumista.

Siinä sitten mentiin eteenpäin kohti kotia. Pimu toisessa kädessä yritin toisella kädellä miltei kantaa Typyä sen valjaista ja edetä reippaasti. Russeli säntäilee autotiellä ja meidän perässä yrittäen näykkiä Typyä päästä ja kaulasta. Välillä pysähdyimme, sillä pelkäsin, että sekopää on kohta auton alla ja sitten voi tulla pahaa jälkeä. En edes tajunnut ihmetellä miksei sen omistaja tule hakemaan koiraansa pois. Vasta kun kovaäänisesti kehotin hyökkääjää painumaan helvettiin, lähti koiran isäntä hoippuroimaan meitä kohti. Ja saihan herra koiransa kiinni selittäen, että hänellä on kaksi koiraa ja he odottavat taksia... En osannut sanoa moiseen epäselvään möngerrykseen mitään muuta kuin "jaa, vai niin" ja kiihdytin askelia. Pysähdyin vielä tarkistamaan ettei Typylle tullut rähäkästä mitään vammoja. Ei onneksi tullut, ehkä pientä henkistä järkytystä lukuunottamatta. Itselläni mielessä pyöri, mitä jos hyökkääjä olisi ollut rottweiler tms. isokokoinen koira. En halua edes ajatella, mitä siitä olisi saattanut seurata.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Mökkimetkuja osa II

Syyskuu on kuin salaa hiipinyt esiin ja tästä se syksy alkaa. Palataan vielä hetkeksi lomatunnelmiin ja mikäs tässä mukavaa lomaa muistellessa.

Typy on erityisen kiinnostunut mökkirannassa uiskentelevista linnuista, kuten olen aiemminkin maininnut. Tänä kesänä saimme tutustua uuteen tuttavuuteen, jonka isäntä tunnisti riskiläksi. Tämä melko pieni, musta lintu oli hyvin ihastuttava sen uiskennellessa pitkin rantaa etsien syötävää. Yönsä se vietti ainakin muutamaan otteeseen rantakiven päällä, josta iltauinnillani sen havaitsin. Ensimmäiset tapaamiset Typsykän kanssa sujuivat huonosti, sillä pitkäkoipi räksytti lintuparalle oikein olan takaa. Mitäs tuli liian lähelle! Mutta kun Typy havaitsi, ettei tästä kaverista ollutkaan suurempaa uhkaa, se tyytyi katselemaan linnun uiskentelua laiturin nokasta. Olipa mukavaa, että saimme uuden kasvon rannallemme!

Mustikkasato oli tänä vuonna valtaisa ja tuttuun tapaansa Typy poimi itse omat mustikkansa. Vadelmatkin tekivät kauppansa ja ne ovat erityisesti Pimun herkkua. Ja herkullisiahan ne ovatkin, joten kyllä vanha neiti ymmärtää hyvän päälle. Hiukan pettyneenä jouduin toteamaan, että isäntä paistaa paremmat muurikkamuikut kuin emäntä. Tämä tuli selväksi, kun tarjosin eräänä iltana ikäneidolle paistamiani kaloja ja Pimu jätti osan niistä syömättä! Ja kun tuli isännän kokkausvuoro, muikut hävisivät Pimulin ruokakiposta sekunneissa. Ok, myönnän että isäntä taisi laittaa pannulle enemmän voita...

Ensi viikolla isäntä pakkaa kapsäkkinsä ja suuntaa kohti Tamperetta. Sen jälkeen koko poppoo on koossa vain viikonloput. Mutta ennen sitä juhlistamme tulevana viikonloppuna hiukan jälkijunassa isännän kesällä ollutta synttäripäivää. Toivottavasti kemut eivät saisi yhtä dramaattista alkua kuin vuosi sitten. Muuten kekkerit viedään läpi samalla kaavalla kuin kaikki aiemmatkin; kuohuvaa, kakkua ja mukavaa seuraa. Näistä kahta jälkimmäistä myös isokorville!

tiistai 28. elokuuta 2012

Aika arjen ja housujen

On taas se aika. Nimittäin Typyn juoksu alkoi viikonloppuna ja seuraavat kolmisen viikkoa on koirapuistot pannassa. Teemme siis pitkiä lenkkejä narun päässä ja toivon, että nyt ei iskisi takahelteet. Mihin nimittäin Tyyperi pääsisi silloin uida läträämään, kun Rajasaareenkaan ei voi mennä. Seuraava mökkireissukin on näillä näkymin edessä vasta syyskuun loppupuolella. Maistarisbeagle ei kestä helteitä ilman lotraamista, joten tulkoot alkusyksyn helleaalto vasta hetken päästä. Sillä kyllähän se vielä tulee...

Yritämme kovasti laittaa pitkäkoivelle housuja jalkaan sitä mukaa kun se pyöräyttää ne pois kintuistaan. Ja se tapahtuu joka kerta, noin puoli minuuttia siitä, kun pöksyt on saatu pujoteltua Typsylle. Haikeana muistelen Pimun juoksuaikoja, jolloin housujen pitämisessä ei ollut minkäänsorttista ongelmaa. Toki Pimukin veivasi housuja pois mutta pääosin se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja kulki ne jalassa. Sanoinkin Pimulle, että nyt sen täytyy tehdä kamulle selväksi, että pökät kuuluu pitää päällä ja sillä selvä. Ei ole Pimunkaan sana vielä tehonnut.

Lomaltapaluu on tainnut tuottaa pientä tuskaa koko poppoolle. Lukuunottamatta isäntää, jonka urakka alkaa vasta tällä viikolla. Emäntä ei tunnu pääsevän arkirytmiin millään ja aamukahvin keittäminen tuntuu kummalliselta, kun keittimen saa päälle ilman, että pitää käynnistää jokin muukin laite (mökillä se on aggregaatti). Pimulla on jälleen vanha tuttu aamukeksirutiininsa mutta ihmettelee, kun ruuaksi ei tulekaan edellisillan pihvinrippeitä. Typy istuu sängyllämme ja katselee ulos haaveillen piiitkästä metsälenkistä. Ja missä on ne pitkäkaulaiset linnut, joita mökkirannassa pitää haukkua. Ei näy kaupungissa niitä.

Vaikka vietimme osan kesälomasta kotimaisemissa, on mökkiloma se paras loma. Se on oma maailmansa ja siksi kai siitä palautuminen vaatii oman aikansa. Mutta kun kaupunkivaihteen saa kunnolla silmään, huomaa taas, että onhan kotonakin kivaa. Sitä paitsi tuskin mökkeilyä osaisi arvostaa niin kovasti, jos voisimme aina olla siellä. Se saattaisi alkaa jopa tympimään. Nautimme siis kaupunkielämisen antimista ja odotamme innolla seuraavaa reissua Puulalle.

torstai 23. elokuuta 2012

Mökkimetkuja osa I

Lomalla leikittiin!
Mökillä ollessa aika tuntuu lentävän kuin siivillä. Kuten Pimu, joka innostui juoksemaan kuin Usain konsanaan isännän vierellä. Isäntä kun sotki fillarilla pitkin mökkitietä huhuillen meidän maratoonaria, joka teki pariin otteeseen hiukan pidemmän keikan metsään. Viimeisin niistä, kotiinlähtöpäivänä, kesti likimain viisi tuntia! Ja taas emäntä vanheni kymmenen vuotta, kun pelkäsi, että Typy ei palaakaan takaisin. Ja mikä helpotus, kun pitkäkoipi ilmestyi takaisin pihapiiriin.

Beaglejen Usain.
Liki kolmiviikkoisen mökkeilyn aikana meillä riitti paljon mukavaa puuhaa ja tapahtumaa. Alkulomaa vietimme isokorvien kanssa kolmeen pekkaan ja saimme vieraaksi Keravan poppoon. Poikakolmikko viihdytti Typyä heittämällä sille keppiä järveen ja Pimuli sai runsaasti paijauksia ja halauksia. Hauskaa oli! Isännän saavuttua Puulan rannalle, ilahdutti meitä anoppi ja appiukko visiitillään. Grilli ja sauna kuumeni. Kävimme myös kokeilemassa sienionnea, joka jäi koko loman osalta melko heikoksi. Toivottavasti syksy tuo tullessaan runsaamman sadon.

Veneretkellä myös uitiin
makkaransyönnin lisäksi.
Ja mitähän vielä; perinteinen veneretki meidän vakiomakkaranpaistosaareen. Sukulaisten tapaamista ja huussin korjausta. Isäntä nikkaroi aittaan uudet portaat (hienot!) ja emäntä keräsi mustikoita, joita olen kerännyt viimeksi lapsena (syynä laiskuus). Säästäkään ei voi valittaa sillä lukuunottamatta loman keskelle osuneita muutamia hyytävän kylmiä päiviä, jaksoi aurinko paistaa ja vesisade pysytteli muualla. Saimme myös mökkirantaan uuden lintuvieraan kuikkien ja silkkiuikkujen lisäksi. Typy ei tykännyt tyypistä yhtään mutta antoi loppulomasta olla kaverin jo rauhassa. Mikä tapaus se olikaan ja paistoiko isäntä Pimun mielestä paremmat muikut kuin emäntä, näistä seuraavassa bloggauksessa!

maanantai 20. elokuuta 2012

Kukkuu, täällä ollaan taas!

Heitimme hyvästit mökkivanhukselle ja kiitimme sitä mukavasti sujuneista lomaviikoista. Kyllähän me syksyn mittaan vielä nähdään mutta kesän lomailut Puulalla on nyt lomailtu. Haikein mielin pakkasimme tavarat sekä isokorvat autoon ja lähdimme köröttelemään kohti etelää. Oltaisiin me mökille haluttu vielä jäädä, me kaikki.

Pimulla ja Typyllä on onneksi matala lasku arkeen, sillä isäntä lomailee tyttöjen kanssa vielä tämän alkaneen viikon. Syksy tuo kuitenkin tullessaan ison muutoksen meidän perheen arkeen, sillä minä vastaan jatkossa yhä enemmän koirimusten arkipäivien hyvinvoinnista. Isäntä kun joutuu syyskuusta lähtien asumaan osan viikkoa Tampereella ainakin seuraavan puoli vuotta. Me pidämme kolmistaan huushollia pystyssä ja kyllähän me pärjätään, näin vakuutin isännällekin. Ja isännän "tamperelaisuushan" on vain osa- ja väliaikaista.

Mitä kaikkea lomalla puuhailtiin ja touhuttiin, siitä kerron seuraavissa kirjoitelmissani. Sen voin paljastaa, että muikkuja syötiin, Typy löi katoamisennätyksensä rikki ja Pimu juoksi kuin tuulispää isännän vierellä, kun hän ajeli polkupyörällä mökkitiellä. Hei siis ensi kertaan!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ukkospelkuri ja Manskun mannekiinit

Aina oppii uutta vanhastakin koirasta; Pimu on alkanut vanhoilla päivillään pelkäämään ukonilmaa. Tämä tuli todistetuksi kahtena menneenä yönä, jolloin salamat sinkoilivat ja ukkonen uhisi täällä etelässä. Pimuli oli melkoisessa paniikissa ukonilman vuoksi ja ensimmäisenä yönä yritinkin rauhoitella vanhaa nukkumalla sen kanssa sohvalla. Turhaan, sillä se ei tepsinyt. Viime yönä isäntä heltyi ja antoi Pimun nukkua kanssamme makuuhuoneessa. Sänkyyn se ei kömpinyt (Typy kylläkin) mutta teki lattialle päiväpeitosta pesän. Molempina öinä jouduimme kuitenkin valvomaan niin kauan, että pauke ja salamointi hellitti ja ikäneito rauhoittui.

Koska helteet tulivat kuin tulivatkin (jeee!), olemme käyneet ahkerasti Rajasaaressa. Tänään teimme saarelle tyttöjen reissun isännän ollessa työmaalla ja menomatka taittui poikkeuksellisesti julkisin kulkuneuvoin. Isokorvakaksikko herätti ihastuneita katseita ja kommentteja matkamme varrella ja muutaman turistin kamerat räpsivät kuvan meidän tytöistä. Beaglekaksikko Mannerheimintiellä taisi olla joillekin melko eksoottinen nähtävyys. Kaverusten kanssa on helppo matkustaa joukkoliikenteessä ja olemmekin kuskanneet sekä Pimua että Typyä bussissa, junassa ja taksissa. Onpahan Pimu reissannut myös metrossa ja raitiovaunussakin. Kaupungissa asuvina pidän isona plussana sitä, että matkat julkisella liikenteellä koirien kera taittuvat harmittomasti. Aina ei tarvitse lähteä reissuille omalla autolla tai mikäli autoa tarvitsee meistä kaksijalkaisista jompi kumpi, ei auton puute ole menemisen este sille, joka joutuu olemaan autopaitsiossa.

Maltamme vielä hetken ja sitten pakkaan sekä beaglet että lukuisat kassit ja pussukat autoon. Käännän ajopelin keulan kohti nelostietä ja mökkivanhusta. Mitähän kaikkea elokuiset lomaviikot tuovatkaan tullessaan... Lomakuulumisia kerron seuraavissa bloggauksissani, joiden väli saattaa hiukan harventua mökkeilymme vuoksi. Jaksattehan silti odottaa, hyvät lukijat ja pysyä matkassamme mukana! Leppoisaa loppukesää!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Rennosti lomaillen yhdessä kera beaglein

Olisihan se kivaa, että helle hellisi meitä lomalaisia. Mutta kun ei niin ei. Ja loma on aina loma, joten säästä viis. Olemme nauttineet Pimun ja Typyn kanssa rennoista vapaapäivistä, joista osaan on päässyt osallistumaan työkiireidensä keskeltä myös isäntä. Viime viikolla piipahdimme Haukivuoren mökillä, josta kotiin tuomisiksi tarttui tämän vuoden ensimmäiset kanttarellit! Ne pistettiin kotona pakastimeen odottamaan talven herkutteluhetkiä. Pimu toimi uskollisena sienikaverina keruuretkillämme mutta Typy paineli täysin omia reittejään pitkin poikin saarta, josta keltavahveroita keräsimme. Niin tyypillistä Tyyperiä...


Rantabeaglet Rajasaaressa.
Rajasaaressakin piipahdimme viikonloppuna, kun aurinko pitkästä aikaa näyttäytyi ja lämmitti mukavasti. Leikkejä ei tällä kertaa muiden nelijalkaisten kanssa syntynyt, sillä Typyä kiinnosti enemmän uiminen sekä pallolla pelaaminen. Pimu halusi, että sille heiteltäisiin keppiä ja heitettiinhän sitä! Kauhoin vanhalle merestä vettä niskaan, jotta sen olotila viileni kepinheiton lomassa. Sillä uimaanhan Pimuli ei mene, vatsan kastuttua se kääntyy kiireen vilkkaa takaisin kohti rantaa. Rajis-päivä kruunattiin syömällä herkullista mansikkakakkua isännän synttäripäivän kunniaksi.

Pimu komentaa;
heittäkää jo tätä kepukkaa!
Aiomme käydä Rajasaaressa vielä ennen kuin käännämme nenät kohti Kangasniemeä. Vietämme hartaasti odotettua mökkilomaa ensin kolmeen pekkaan, kunnes isännän loma alkaa ja hänkin kirmaa seuraamme Puulan rannalle. Toivotaan, että loppukesä yllättäisi meidät lämpimän aurinkoisilla ja sateettomilla päivillä. Mutta mökillä on mukavaa säästä riippumatta, ainakin Pimulla ja Typyllä. Grilli kuumenee ja sieniretkiä tehdään sateessakin. Kuikkia voi komentaa ja kukkapenkkejä tonkia huonollakin ilmalla. Ja mikä parasta, saamme lomailla koko poppoo yhdessä ja kerätä voimia tulevaa syksyä sekä talvea varten.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Harva meistä on rautaa, paitsi Pimu!

Kun me isännän kanssa vietimme hääpäivälomaa Tallinnassa, saivat Pimu ja Typy viipottaa Keravalla. Oli heitelty palloa, käyty lenkillä ja välillä oltiin otettu torkut. Typy oli toteuttanut vahtikoiran viettiään tarkkailemalla pihapiiriä ja oli kuulemani mukaan saanut muutaman haukkukohtauksen. Pimu taas ei turhia pärissyt vaan oli ollut oma, rauhallinen itsensä. Kiitimme keravalaisia tyttöjen hyvästä hoidosta ja toivomme, että ilo oli molemminpuolinen. Sillä isokorvat tykkäsivät varmasti olla pojanviikareiden kavereina mm. pihatöissä...


Kohta on Pimu kanttu vei...
Eilen oli vuorossa Pimun ultraäänikuvaus. Jännitys oli valtaisa, joten en nukkunut kuvausta edeltävänä yönä juuri silmäystäkään. Piruja ei saisi maalata seinille, mutta varauduin pahimpaan. Ties mitä sieltä maksasta löytyy ja mitä sille mahdetaan pystyä tekemään. Huh... Koska Pimu inhoaa eläinlääkärikeikkoja, ei ultraääntä ryhdytty tekemään ilman lievää rauhoittamista. Eläinlääkärin sanoin Pimulle annettiin "pieni tujaus" rauhoitusainetta ja hetken päästä ikäneito olikin jo unten mailla. Isäntä ei uskaltautunut ultraäänilaitteen viereen vaan kurkki ovenraosta. Minä kaivoin nenäliinan esiin ja kyyneleet pukkasivat silmiin jo ennen kuin operaatio aloitettiin. Mitenhän tässä käy...

Hyvin kävi! En miesmuistiin muista olleeni niin helpottunut, kun tohtori kertoi, ettei maksasta löydy mitään häikkää. Ei kasvaimia, ei laajentumaa, ei pintamuutoksia. Sydän, virtsarakko, perna ja munuaisetkin ovat mallikelpoiset. Diagnoosiksi saimme kaksi vaihtoehtoista, iästä johtuvaa maksavaivaa, jotka liittyvät joidenkin maksassa esiintyvien aineiden (vaikeita latinankielisiä nimiä!) "liikatuotantoon". Täyden varmuuden siitä, että maksassa ei ole vakavampaa, saisimme otattamalla maksasta koepalan, joka vaatisi Pimun avaamista vatsasta. Ja koska Pimulla ei ole mitään oireita, jotka viittaisivat johonkin vakavaan (neiti syö, juo ja liikkuu normaalisti), lääkäri ei moiseen avaamiseen suositellut ryhtymään.

Maksa-arvot tulevat tohtorin mukaan pysymään Pimulla korkeina lopun ikää. Mutta se ei vaikuta ikäneidon elämään eikä elämänlaatuun, vaiva on ns. hyvänlaatuinen. Erikoispöperöille lääkäri kehotti sanomaan piut paut ja jatkossa Pimu syö taas tuttuja sapuskoita. Ja tämä riemu aloitettiinkin heti, sillä poikkesin kotimatkalla ostamaan meidän urhoolliselle vanhukselle nakkipaketin. Se jaettiin yhdessä kotona odottaneen Typyn kanssa, joka kummasteli Pimun kaljuksi ajeltua vatsaa. Ja minä kummastelin, miten luulin Pimulla olleen asiat rempallaan ja itkeä tuhersin sen kohtaloa jo etukäteen. Sillä Pimuhan on rautabeagle!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ikävä ihminen

Hipsin ihan kohta lomalaitumille! Viikonloppuna tein hauskan tyttöjen reissun Kangasniemen mökille ja ikävä ihminen kun olin, ei isokorvat päässeet tällä kertaa matkaan mukaan. Olipa outoa laittaa aamupalaa, kun kukaan ei ollut tuijottamassa jalkojeni juuressa. Vielä oudompaa oli se, että sain levittäytyä mökin kapoisessa pedissä pitkin poikin ilman, että kukaan töni takaisin. Enkä tarkoita tässä tapauksessa isäntää. Kukaan ei kyntänyt kukkapenkkejä ja ketään ei tarvinnut huhuilla metsästä takaisin mökille. Myönnän, että pitkän talven jälkeen tällainen miniloma, jolloin tarvitsi huolehtia vain itsestään, teki terää. Ja ei tytöillä tylsä viikonloppu ollut, sillä isäntä vei kaksikon Rajasaareen ja kaverukset olivat saaneet nukkua meidän sängyssä. Se taisi olla luksusta se!

Loppuviikosta kaksikko pääsee Keravalle kyläilemään ja me kaksijalkaiset suuntaamme lahden toiselle puolelle Tallinnaan. Ensi viikolla edessä on Pimun ultraäänikuvaus, jota odotan pelonsekaisin tuntein. Yritän olla liikoja ajattelematta asiaa ja voimme toivoa vain parasta. Pimu on täysin kyllästynyt erikoispöperöihinsä ja jättää usein ruokansa syömättä kerjäten jotain parempaa. Ja koska spesiaaliruuasta ei ollut kummoista hyötyä, olenkin laittanut sapuskan sekaan vanhoja tuttuja koiranruokia. En ikäneitoa voi nälässä pitää...

Ne keväällä mainostamani yrttiset punkkipannat ovat osoittautuneet tänä kesänä täysiksi susiksi. Tyyperistä on keräilty kuukauden sisään ainakin kymmenen punkeroa, Pimulista hiukan vähemmän. Tuntuu, että punkkeja löytyy koirimuksista joka ulkoilureissun jälkeen vaikka pannat roikkuvat niiden kaulassa. Ostinkin viime viikolla uutta häätöainetta, jota laitamme isokorvien turkkiin ennen mökkiloman alkua. Jospa ikävät ötökät kiertäisivät sen jälkeen kaksikon kaukaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Ennätys rikottu

Pimun ennätys lyötiin, kun Typy teki viikonloppuna reilun neljän tunnin ajoreissun Kangasniemen metsissä. Nenä lähti viemään pitkäkoipea ja se oli sitä myöten menoa se! Isäntä kävi välillä huhuilemassa juoksijaa yhdessä Pimun kanssa. Minä taas istuin mökissä sydän syrjällään ja mietin, tuleeko Typsykkä hengissä takaisin. Isännän mielestä murehdin turhaan mutta minkäs sille mahtaa. Huoli painaa mieltä, kun Typy juoksee metsässä kello yhden jälkeen yöllä. Vastaan voi tulla vaikka karhu... tai mitä jos Tyyperi repii itsensä risukossa tai astuu kyyn päälle. Hui! Onneksi tällä hetkellä yöt ovat valoisia, se lohdutti hiukan mieltä, kun odottelimme Typsyn paluuta.

Maratoonaria väsytti sen verran perjantaiyön jäljiltä, että se pysyi visusti mökin pihalla loppuajan reissustamme. Mökin nurkalta löytynyt rastaan raato kiinnosti kovasti molempia isokorvia ja välillä ihmeteltiin isoa meteliä pitäneitä kalalokkeja. Pimu nyrpisteli nenäänsä erikoispöperöilleen ja hellyin antamaan sille kyytipojaksi makkaraa ja pihvinpaloja, jotta oma ruoka tuli syödyksi. Itseltäni lähti talviturkki 18-asteisessa Puulassa ja isäntä remontoi mökin keittonurkkausta uuteen uskoon.

Kesälomani koittaa reilun viikon päästä ja tuttuun tapaan vietän siitä ensimmäiset viikot yhdessä karvakuonojen kanssa. Isäntä siirtyy lomalaitumille vasta elokuun puolella ja ennen sitä keksin meille lomalaisille mukavaa puuhaa täällä kaupungissa. Kangasniemelle suuntaamme joka tapauksessa heinäkuun loppupuolella mutta ennen sitä vietän lomapäiviä tyttöjen kanssa mm. Rajasaaressa käyden. Ensi viikolla koittaa myös 5. hääpäivämme, joka tänä vuonna vietetään Tallinnan kesää katsellen. Pimu ja Typy pääsevät reissun ajaksi hoitoon Keravalle, jossa pojanviikarit jo odottavat kavereita kylään. Tällaisin suunnitelmin yritämme malttaa siis vielä hetken. Lomapäivät nimittäin pilkistävät jo! 

torstai 28. kesäkuuta 2012

Mistä näitä oikein tulee?

Meidän vanhukselle iskee näköjään draamakuningatarvaihde silmään, kun ollaan emännän kanssa eläinlääkärissä. Maanantainen verikoereissu oli nimittäin mennyt ilman mitään kommervenkkejä ja ketkuiluja. Isännällä on siis selvästi rauhoittava vaikutus Pimuliin. Mistähän saisin imettyä itseeni tuota taika-ainetta, jotta Pimu olisi iisisti lääkärissä myös minun kanssani...

Koetulokset olivat pettymys. Maksa-arvoista toinen oli laskenut hieman, toinen taas noussut pikkuisen. Spesiaalisapuskat eivät siis ole tehonneet ja kieltämättä olen miettinytkin, miten jollain ruualla voisi olla parantava vaikutus. Olen hiukan kyyninen tuon asian suhteen. Se, mikä maksassa riivaa, on edelleen arvoitus. Lääkäritäti arvaili syyksi tulehdusta, rasvamaksaa tai kasvainta. Minulta pääsi taas itku. Harmittaa vietävästi Pimun puolesta enkä edes halua ajatella, että ikäneidolla olisi jotain vakavaa. Seuraavaksi vaivan syytä ryhdytään selvittämään laaja-alaisen ultraäänikuvauksen voimin ja uskomme, että sen jälkeen olemme paljon viisaampia. Kuvauksen suorittaa koirien maksavaivoihin erikoistunut eläinlääkäri, joten käynnistä on varmasti kaikin puolin hyötyä, sillä pääsemme haastattelemaan asiantuntijaa.

Eilen teimme isännän kanssa lenkin paljastelijapuistossa ja törmäsimme sammalmättäällä kököttävään supikoiraan. Typy ulvoi vimmatusti ja olisi mieluusti lähtenyt ajamaan karvanaamaa. Pimunkin hajuaisti pelaa moitteettomasti ja se nuuski innokkaasti otuksen jälkiä. Ja eikä tässä vielä kaikki; isännän tehdessä iltalenkin kotikoirapuistoomme, oli portin takana kuikuillut mikäs muu kuin supi! Taas! Tämä tuskin oli sama veijari kuin päivällä tapaamamme mutta ihmettelimme isännän kanssa, mistä näitä supia oikein riittää näin kaupungissakin. En ole aiemmin nähnyt supikoiraa kuin raatona ja sekin tapahtui mökillä. Eipä kyllä, itse pidän kyseistä elukkaa petona, joten en ole erityisen innokas niitä tapaamaankaan. Toisaalta olen puistossa nokatusten mieluummin supikoiran kuin itsensäpaljastelijan kanssa.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Juhla juhannuksen

Pimu nautiskelee.
Emäntä lueskeli lepotuolissa naistenlehtiä anopin tehdessä samaa. Isäntä palvoi aurinkoa ja appiukko teki saunavastan. Mökin isäntä lämmitti juhannussaunan. Nautimme päiväkahveilla mökin emännän tekemiä herkullisia lohileipiä ja nostimme maljan kesän juhlalle. Iltaisin grillistä kiiri nenää kutkuttavat tuoksut ja Typy kävi uimassa, usein. Pimu makasi sammalmättäällä ja oli onnellinen, kun sai nukkua yönsä isännän makuupussissa. Välillä isokorvat komensivat naapurimökin koiraa ja Typy tonki kompostiämpäriä. Juhannuskokko läheisellä luodolla oli suurempi kuin miesmuistiin mutta jostain kumman syystä se sytytettiin tänä vuonna tavallista aikaisemmin. Ilta-aurinko paistoi vielä kokon jo palaessa, joten se ei päässyt täysiin oikeuksiinsa.
Typy vahtii.

Kaiken kaikkiaan vietimme rauhallisen, leppoisan ja mukavan juhannuksen, josta suuri kiitos koko saaripoppoolle! Tästä kelpaa jatkaa kesänviettoa ja viikonloppuna suuntaamme kohti Kangasniemeä.
Uimarin kuivausoperaatio.





torstai 21. kesäkuuta 2012

Aurinkoista keskikesän juhlaa!



On valon juhla, juhannus, 
on lehtimajain aika, 
on herkimmillään kauneus, 
on kirkkaimmillaan ruskotus, 
yön varjoo pyhä taika. 

Koi ajaa kultavaunuissaan - 
yön äärtä, taivaanrantaa. 
Soi laulurastas nummellaan, 
ja käki kukkuu kaihojaan, 
maan pellot tähkää kantaa. 

Einari Vuorela

Mukavaa ja leppoisaa juhannusta 
Pienen Suuren Beaglen lukijoille!

Toivottelee Pimu, Typy ja kaksijalkaiset


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Hukkareissu

Isäntä sai olla ylpeä viedessään Pimun edelliskerran verikokeeseen. Ikäneito kun oli käyttäynyt niin mallikkaasti. Toisin kävi eilisellä reissulla. Kävin melkoista tahtojen taistelua, jotta lääkäritäti sai otettua Pimusta verta. Isokorva pisti kaikin voimin hanttiin ja veri vaan roiskusi, kun neula lensi ainakin kahteen kertaan pois Pimulin etukäpälästä. Siinä oli veressä emäntä, lääkäri ja potilas itse. Huh! Vanhus oli aivan kauhuissaan tästä operaatiosta ja lääkäri totesi, että Pimu voitti sotkuisimman verinäytteen antajan tittelin koko eläinlääkäriaseman historiassa! Siinäpä varsinainen kunniamaininta meidän Pimulille.

Kaiken sen väännön ja paniikin jälkeen pistikin vihaksi, kun puhelimeni soi myöhään illalla. Eläinlääkäristä soiteltiin, että heiltä oli loppuneet jonkin sorttiset näyteliuskat, joten Pimun verta ei voida analysoida. Edessä olisi uusi reissu! Uskomatonta... Varasimme siis uuden ajan ensi maanantaiksi ja saamme vasta tuon keikan jälkeen tietää, mitä Pimun maksa-arvot sanovat. Harmittaa Pimun puolesta, että vanha joutuu taas moiseen rääkkiin. Neiti ei yksinkertaisesti voi sietää eläinlääkäreitä.

Jäämme siis odottamaan maanantaita. Näyteliuskatilauksen olisi parasta olla saapunut siihen mennessä. Ja tällä kertaa saa isäntä taas vuoron viedä paniikkibeagle näytteenantoon.