Ikävä ihminen

Hipsin ihan kohta lomalaitumille! Viikonloppuna tein hauskan tyttöjen reissun Kangasniemen mökille ja ikävä ihminen kun olin, ei isokorvat päässeet tällä kertaa matkaan mukaan. Olipa outoa laittaa aamupalaa, kun kukaan ei ollut tuijottamassa jalkojeni juuressa. Vielä oudompaa oli se, että sain levittäytyä mökin kapoisessa pedissä pitkin poikin ilman, että kukaan töni takaisin. Enkä tarkoita tässä tapauksessa isäntää. Kukaan ei kyntänyt kukkapenkkejä ja ketään ei tarvinnut huhuilla metsästä takaisin mökille. Myönnän, että pitkän talven jälkeen tällainen miniloma, jolloin tarvitsi huolehtia vain itsestään, teki terää. Ja ei tytöillä tylsä viikonloppu ollut, sillä isäntä vei kaksikon Rajasaareen ja kaverukset olivat saaneet nukkua meidän sängyssä. Se taisi olla luksusta se!

Loppuviikosta kaksikko pääsee Keravalle kyläilemään ja me kaksijalkaiset suuntaamme lahden toiselle puolelle Tallinnaan. Ensi viikolla edessä on Pimun ultraäänikuvaus, jota odotan pelonsekaisin tuntein. Yritän olla liikoja ajattelematta asiaa ja voimme toivoa vain parasta. Pimu on täysin kyllästynyt erikoispöperöihinsä ja jättää usein ruokansa syömättä kerjäten jotain parempaa. Ja koska spesiaaliruuasta ei ollut kummoista hyötyä, olenkin laittanut sapuskan sekaan vanhoja tuttuja koiranruokia. En ikäneitoa voi nälässä pitää...

Ne keväällä mainostamani yrttiset punkkipannat ovat osoittautuneet tänä kesänä täysiksi susiksi. Tyyperistä on keräilty kuukauden sisään ainakin kymmenen punkeroa, Pimulista hiukan vähemmän. Tuntuu, että punkkeja löytyy koirimuksista joka ulkoilureissun jälkeen vaikka pannat roikkuvat niiden kaulassa. Ostinkin viime viikolla uutta häätöainetta, jota laitamme isokorvien turkkiin ennen mökkiloman alkua. Jospa ikävät ötökät kiertäisivät sen jälkeen kaksikon kaukaa.