Päättymässä poikkeuksellisen omituinen vuosi

Olemme vuoden 2020 viimeisessä päivässä. Haluan esittää lämpöiset kiitokset meidän plogikamuille  palveluskuntineen siitä, että olette taas pysyneet reissussamme mukana tämän kohta päättyvän vuoden ajan. Iso kiitos myös kaikille plogiamme lukeville. Toivottavasti olemme tuoneet teille kaikille edes hitusen hymyä ja iloa melko erikoisen vuoden varrella.

Tämän tiistaina iltalenkillä nappaamani talvisen kuvan myötä toivotamme Hipun, Mytön ja isännän kanssa 

paljon onnen ja ilon hetkiä alkavalle vuodelle 2021! 

Voikaa hyvin. Toivottavasti uusi vuosi tuo teille tullessaan

kaikkea hyvää. Kuulemisiin ensi vuonna!

🎇⛄

Meidän joulu

Vietimme ennakkosuunnitelmien mukaisesti leppoisan ja rauhallisen joulun. Aatonaattona kävimme hautuumaalla. Toimitimme muutaman joulukukka-lahjalähetyksen perille ja sen jälkeen linnoittauduimme kotiin. Ulkona tietysti liikuttiin ja tallusteltiin isokorvien kanssa. Muuten joulun aika meni hyvin syöden ja juoden. Katselimme telkkarista jännitysti ja avaruusseikkailuja (meillä oli melkoinen Netflix-maratoni). Kuuntelimme joulumusiikkia ja katselimme kaunista joulukuustamme. 

Isännän isovanhempien haudalla.

Hilpu ja Myttönen olivat vuoden aikana olleet superkilttejä. Sen vuoksi ne saivatkin suurimman määrän lahjoja meidän perheessä. Hippu sai lelun ja herkkuja. Samansisältöinen paketti oli Mytölle. Kaksikko sai myös yhteisiä herkkulahjoja. Ja olihan tonttu toimittanut mukavat paketit meille kaksijalkaisillekin. Lisäksi loppusyksyllä hankkimassamme uudessa telkkarissa oli lahjaa jo etukäteen kerrakseen. Vanha imurimme pisti sopimuksen poikki juuri joulun alla. Ostimme uuden ja sekin kävi oivasta joululahjasta.

Hippu ja lahjaksi saatu rahiseva
pipariukko.

Myttö on tähän mennessä pistänyt siltuksi kaksi kuusenkoristetta. Vähäisellä hävikillä taidetaan tänä vuonna sen suhteen päästä. Ja koristeitahan meillä riittää, joten jos kuusesta alkaa enemmänkin koristeita katoamaan, voin aina kaivaa laatikosta uusia tilalle. Sunnuntaina satoi hiukkasen lunta ja tänään sitä on tullut lisää. Voitte uskoa, miten riemullista menoa Hipulla ja Mytöllä oli tänään aamulenkillä! Ihanaa, että on edes hieman valkeaa maassa. 

Myttöä tutkiskelee kuusta.

Tämä eriskummallinen vuosi on päättymässä. Me otamme vastaan vuotta 2021 täällä kotosalla oman poppoon kesken. Koska koronatilanne on yhä mikä on, emme tänä vuonna järjestä perinteisiä uudenvuodenpirskeitä, joihin olemme saaneet aina vieraaksemme isännän vanhemmat sekä tätejä puolisoineen. Mutta vuosi vaihtuu ensi vuonnakin ja juhlimme taas, kun koronasta ollaan voiton puolella. 

Iloista joulua!

Nyt se on täällä, joulu 🎄. On aika rauhoittua ja laittaa arjen touhut sekä hössötykset hetkeksi tauolle. Pieni Suuri Beagle vetäytyy pyhien ajaksi omiin oloihinsa. Pyhitämme tämän ajan yhdessäoloon, ulkoiluun, herkutteluun ja laiskotteluun. 

Hyvät blogiystävämme emäntineen sekä isäntineen, PSB:n lukijat ja satunnaiset vierailijat:

 

Rauhallista, tunnelmallista ja 

oikein hyvää joulua! 

Hippu, Myttö ja lauman ihmisväki

Kohta meillä on joulu!

Viikko on käynnistynyt jouluvalmisteluja tehden. Ostimme kuusen tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin ja sunnuntaina siinä roikkuivat jo koristeet. Yleensä olemme koristelleet kuusen vasta aatonaattona. Kinkku on sulamassa ja odottaa pääsyään uuniin. Ja sinne se pääseekin huomenna heti joulutorttujen jälkeen. Lahjat ja joulukukat on hankittu. Osa jo käyty jakamassakin. Myös laatikot ja kalat odotttavat jääkaapissa syöjiään.

Minulla alkoi loma ja isäntäkin voi heittää vapaalle tämän päivän jälkeen. Hän lomaileekin loppiaiseen saakka. Itse teen muutaman työpäivän joulun ja vuodenvaihteen välissä. Aion nauttia näistä lomapäivistä sekä joulusta rennosti ottaen, kirjoja lukien, herkkuja syöden ja glögiä nauttien. Telkkarista katsotaan ainakin Agatha Christien tarinoita. Isokorvien kanssa ulkoillaan. Tänne etelään ei valkeaa joulua tule mutta metsässä on kiva käppäillä ilman luntakin. 

Vaikka elämme poikkeuksellista joulua koronapandemian vuoksi, ei se meidän joulun viettoon juuri vaikuta. Olemme jo vuosia, omasta tahdostamme, viettäneet jouluaaton sekä joulupäivän kotona meidän oman pienen perheen kesken. Sukulaisia tervehdimme tänäkin aattona puhelimitse. Ainoastaan tapaninpäivän kahvit äitini ja hänen miehensä luona jäävät tänä jouluna väliin. Aatonaattona käymme isännän isovanhempien haudalla. Siihenkään ei tämä viheliäs tauti vaikuta. Ymmärrän toki, että usealle tämä joulu saattaa olla harmillisen erilainen ja läheisiä ikävöidään kovasti. Toivottavasti ensi joulua jokainen pääsee taas viettämään haluamallaan ja rakkaimmalla tavalla. 

Lukukoiran lomautus jatkuu

Joulu on viikon päästä. Kävin eilen lahjaostoksilla. Hankin paketit isännälle sekä Keravan pojille. Lähisukua muistamme joulukukkasin. Hilpuselle ja Myttöskälle ostin lahjat jo aiemmin. Ne odottavat vielä paketointia. Ostoskeskuksessa oli paljon väkeä mutta onneksi hyvin monella oli kasvomaski päässä. Yritin mahdolisimman ketterästi pujotella ihmispaljouden keskellä ja pitää turvavälejä. Aika hyvin se onnistuikin. 

Molemmat kirjastot, joissa Hipun kanssa käymme, ovat muistaneet meitä pienellä lahjalla. Vaikka tänä vuonna lukukoirailut jäivätkin hyvin vähiin. Mukavaa, että Hippua muistetaan ja sen työtä arvostetaan. Kotikirjastoltamme kerrottiin, että keväällä lukukoirailut eivät vielä jatku. Pääsemme siis hommiin vasta syksyllä, ehkä. Hipulle tulee nyt liki 1,5 vuoden lomautus. Mutta toivottavasti syksyllä palataan kirjastotöihin. 

Myttösellä oli alkuviikosta reilun vuorokauden kestänyt oksennustauti. Mietimme jo isännän kanssa eläinlääkäriin lähtöä mutta onneksi tauti alkoi sitten helpottamaan. Vesi kuitenkin maistui eikä vatsa ollut ripulilla. Yhden yön menin parin tunnin unilla ja vahdin Myttösen vointia. Oksennustaudin syy oli varmasti jokin, mitä tuolta lenkiltä oli taas suuhunsa hotkittu. Mytön ollessa meidän neljäs beaglemme, voin täysin allekirjoittaa sen, että beagle on varmasti yksi ahneimmista koiraroduista. 

Meidän päivät kulkevat samalla kaavalla kuin ennenkin. Teen töitä etänä ja isäntä kulkee työmaalla. Ulkoilemme Hipun ja Mytön kanssa. Koirapuistoonkin olemme jo uskaltautuneet. Usein saamme olla siellä omalla porukalla ja se on tässä tilanteessa hyvä. En halua, että Myttö alkaa vielä riehumaan täysillä. Hipun kanssa ne keskittyvät puistossa lähinnä haisteluun, jos siellä ei ole muita koiria. 

Toivotan Teille lukijoillemme  ja kamuillemme leppoisaa joulun odotusta 🎅. Miten me vietämme tätä poikkeustilajoulua, siitä ensi kerralla!

Yökyläilyä

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä. Ja kun siihen lisää pienen pakkasen, on ulkoilukelit olleet ihanteelliset. Myttönen kulkee jo yhtä matkaa Hipun kanssa pitkiä lenkkejä. Joten pikkuriiviö on toipunut leikkauksesta miltei täysin. Vielä yritämme kuitenkin isommat riehumiset pitää aisoissa. Välillä se on hankalaa, sillä Myttö rakastaa leikkiä ja painia Hippusen kanssa. 

Hämärää on. Eikä luntakaa juuri maata
valaisemaan. Ulkoilu maistuu silti.

Lauantaina Myttö oli elämänsä ensimmäistä kertaa yökylässä. Isännän vanhemmat ottivat isokorvat yökyläilemään ja vierailu oli sujunut hienosti. On mielestäni tärkeää, että koirat oppivat olemaan hoidossa ja muuallakin kuin kotona meidän kanssa. Joskus kun hoitopaikalle on syystä tai toisesta tarvetta.

Hiukan meidän Myttönen oli jäänyt ihmettelemään, kun isäntä oli pistänyt kyläpaikan eteisessä oven kiinni eikä kaksikkoa huolittu mukaan. Itse mietin, malttaako Myttö nukkua vieraassa paikassa ollenkaan. Olemme pari kertaa piipahtaneet anoppini ja appiukkoni uudessa kodissa. Mutta paikka ei ole vielä kovin tuttu Hipulle ja Mytölle. Turhaan kuitenkin asialla päätäni vaivasin. Yö oli sujunut rauhallisesti ja Hipun läsnäolo toi varmasti paljon turvaa Mytölle. Isännän vanhemmat pitävät tyttösiä kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtivat heistä paremmin kuin hyvin. Olemme kovin iloisia tästä.

Mytöllä on usein jokin risu tai keppi kannossa.
Kuten tänäänkin päivälenkillä.

Koronatilanne näyttää siltä, että emme pääse ainakaan alkuvuodesta vielä lukukoirailemaan Hipun kanssa. Aavistelen, että kirjastokeikat käynnistyvät seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Harmittava tilanne mutta terveys edellä toki mennään. Onneksi lukukoiratyöt voi korvata vaikkapa reippailla lenkeillä! Hipulle ja Mytölle olen hankkinut joululahjat. Molemmat saavat herkkuja. Ja valtavasta jo olemassa olevasta leluvuoresta huolimatta myös lelut vaikka olin vielä syksyllä päättänyt toisin...😁.

Toipilas toipuu vauhdilla

Meillä alkaa toipilas olemaan taas tolpillaan. Myttö on parantunut hienosti leikkausoperaatiosta. Ripulivaivatkin hellittivät viikonloppuna ja sekä emäntä että Myttöskä nukkuivat lauantain ja sunnuntain välisen yön jo oikein makoisasti. Ulkona ei tarvinnut enää yöllä rampata. Leikkaushaava on parantunut hyvin ja on oikein siisti. 

Haavaa pitää suojella, jotta sitä ei pääse nuolemaan ja raapimaan. Kypärää eli kauluria Myttö ei suostu pitämään. Tai suostuu mutta se kaulassaan Myttö ei käy makaamaan eikä istumaan. Se seisoa jököttää paikallaan tai vaeltelee pitkin huushollia. Tämän me arvasimmekin sillä kukaan meidän koirimuksista ei ole sietänyt kaulureita. Tälläkin kertaa puemme siis jumpperin Myttösen ylle. Se on ihmisvauvan body, josta hihat leikataan pois ja hännälle tehdään aukko. Tämä asu todettiin oivalliseksi jo silloin, kun Hippu ja Typy leikattiin. Vielä muutaman päivän jumpperia täytyy pitää. Mutta sen kanssa Myttö elää oikein sovussa. Yhden jumpperin Myttöskä repi riekaleiksi (nappasi sen pyykkitelineeltä) mutta vielä on kaksi jäljellä, pinkki ja perhoskuvioinen. 

Kaikki on täällä siis hyvin. Joulukalenterista on saanut avata jo luukkuja. Vesikelejä on riittänyt mutta kuten tänään, onneksi väliin mahtuu myös poutapäiviä. Viikonloppuna laitoimme loputkin jouluvalot esille. Pari vanhaa valohässäkkää laitan kiertoon ja hankin niiden tilalle yhden uuden. Tykkään, että valoja on reilusti.

Hippu haluaisi jo leikkiä Mytön kanssa ja Myttö kyllä mieluusti leikkikutsuun vastaisi myöntävästi. Mutta toppuuttelemme siskoksia. Mytön pitää vielä parannella itseään ja siihen kuvioon ei riehakkaat paini- ja juoksulenkit sovi. Onneksi kaksikko voi kuitenkin torkkua yhdessä ja se taitaa kelvata Hippuselle yhtä hyvin kuin leikkihetket.