perjantai 30. syyskuuta 2016

Töitä, töitä, töitä tehdään...

Vaikka vihmoi vettä ja tuuli ujelsi nurkissa, saapui lukukoiran vastaanotolle runsas määrä lukijoita. Tällä viikolla olleella työkeikallamme kaikki lukuvuorot olivat varattu ja se oli hauskaa. Ja lukijakuntamme senkun kansainvälistyy. Tällä kertaa Typy kuunteli sadun pandasta, kiinan kielellä. Mainiosti Typsy kiinaakin kuunteli.

Ennen työrupeaman alkua pääsi Typy taas mediahommiin ja poseerasi valokuvaajalle. Kaupungin taholta oli tullut paikalle oikein ammattikuvaaja napsimaan kuvia Typsystä. Kuvia tullaan käyttämään kirjaston mainosmateriaaleissa, joissa kerrotaan lukukoiratoiminnasta. Myös Typyn kollegat pääsevät kuvaajan käsiin ja luvassa on varmasti hienoja kuvia hienoista lukukoirista. Kuvaaja kehui Typyn rauhallista otetta kuvaustilanteeseen. Taas kerran tunsin suurta ylpeyttä meidän Typsykästä.


Lukukoiraporukkamme suurin koira, tanskandoggi Reno, on joutunut lopettamaan kuunteluhommat. Yksi on siis poppoosta poissa ja lupauduimme Typyn kanssa tuuraamaan Renon syksylle sovittuja vuoroja. Työt siis lisääntyivät mutta mikäpä siinä. Tämä on mainio harrastus, josta näen myös Typyn tykkäävän. Kun kaivan sen työasun eli punaisen huivin esiin, alkaa Typyllä häntä vispaamaan. Se tietää, minne lähdetään ja tietää myös sen, että tulossa on paljon rapsutuksia sekä palkkioherkkuja.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksyn taikaa

Mökillä painittiin. Pihalla ja sisällä. Miksi isokorvat pistävät pelit pystyyn usein meidän sängyssä... Sitä karvan määrää... huh. Ja peitot ja tyynyt myllätään pitkin sänkyä sekä lattiaa. Mutta hauskaa oli! Typpyrä ja Hipsu leikkivät eri hienosti ja ainakin Hipulle nuo leikkihetket ovat ihan parasta. Siitä on aivan ihanaa, että Typy huomioi sen.

Missä pää, missä häntä, missä isäntä...

Pois alta, tyynyt ja peitot. Tässä painitaan nyt!

Suppilovahveroita ei saatu kerätyksi. Ne, jotka silmiin osuivat, olivat kuivuneet pystyyn. Vettä ei siis Puulalla ole satanut ja sitähän nuo sienet vaatii. Toivottavasti lokakuussa saamme suppiloita kotiin vietäväksi ja pakastimeen. Vene kiepsautettiin nurin ja kesäkukkaset on pistetty kompostiin. Aitan terassi laitettiin talvikuntoon ja pihan tiskauspaikka jää odottamaan ensi kesää. Syksyisin tiskaan saunassa.  

Kuikat treenasivat lähtökuvioitaan ja mäyrä mennä hötkötti tien poikki, kun ajelimme kirkonkylältä kohti mökkiä. Muutamilta lähimökeiltä loistivat iltaisin valot, joten emme olleet lahden ainoita syysmökkeilijöitä. Syysmökkeily on ihan oma lajinsa. Siihen eivät kaikki ryhdy eikä kaikilla mökeillä ole siihen edellytyksiä. Ei meidänkään mökillä varmaan usean mielestä olisi, sähköä kun ei tosiaan tule ja vesi kannetaan järvestä sekä tuodaan ruuanlaittoa varten kaupungista. Mutta syysmökillä on myös aivan oma taikansa. Ja sitä taikaa en ainakaan minä löydä mistään muualta. 


perjantai 23. syyskuuta 2016

Tuoksuva kotiinkutsu

Tapasimme sunnuntaina Rajasaaressa 15-vuotiaan biigleherran. Se oli jo harmaakuonoinen ja liikkuminen oli hiukan epävakaata. Herralla kuulemma selkä vähän reistailee. Mutta iloisena se häntä heiluen morjesti meitä ja ensisijaisesti tietysti Typpyrää ja Hippaa. Isäntä sanoi, että taisin tulla vähän surulliseksi tämän vanhuksen tavattuani. Ja kyllä, niin tulin. Mieleeni nousi taas Pimun viimeinen syksy, sen harmaa kuono ja se suunnaton suru sekä ikävä, kun jouduimme päästämään sen paremmille mökkimaille. En pysty vieläkään kirjoittamaan Pimusta ilman itkua ja niin nytkin.

Ensi viikolla meillä on Typyn kanssa taas lukukoiratöitä. On mukavaa, että meillä on kuluvana syksynä aikaisempaa enemmän kirjastokeikkoja. Mutta ennen kuunteluhommia vietetään leppoisa viikonloppu Puulalla. Ohjelmassa on suppilovahveroiden etsintää ja taidan aloittaa syyshommia ainakin kesäkukkien poisraivaamisella. Hämmästyn, jos Typsy vielä tarkenee pulahtaa järveen. Eiköhän vesi ole jo melko kylmää. Hippusella on niin valtavat energiat, että toivon sen tuhlaavan niitä viipottamalla pitkin mökkimaita. Ja kun haluamme, että kaksikko palaa takaisin pihamaalle, pistämme grillin päälle ja ryhdymme paistamaan makkaraa. Sen tuoksu kun saattaa keskeyttää jopa peuran ajamisen.


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Töissä ja vapaalla

Vielä ei ole tietoakaan kurakeleistä ja vesisateista. Niin mahdottoman hienoja ilmoja on viime viikkoina ollut. Kovasti toivon, että nämä aurinkoiset päivät jatkuisivat jouluun asti. Sitten saisi tulla lunta ja pakkasta. Muovinen koiransänky on toistaiseksi pysynyt ehjänä. Emännän kotiverkkareihin syötiin kyllä reikä persuuksiin ja eteisen kynnysmatosta on keskeltä pala pois. Voi Hippu Hippulainen, mikä riiviö sinä oletkaan.


Viikonloppuna oli mukavan lämmintä ja aurinkoista.
Piipahdimme Rajasaaressa. Typy sekä Hippu kahlasivat
rantavedessä ja Hipsulla riitti juoksukavereita. Meillä
oli hauska retki!


Eilen kävimme Typyn kanssa lukukoirailemassa naapurilähiön kirjastossa. 
Saimme hyvin lämpimän vastaanoton kirjaston henkilökunnalta, 
joten oli ilo viettää parituntinen meille vielä melko uudessa
"työpaikassa". Syksyn lukukoirailut ovat nyt käynnistyneet täydellä 
tohinalla ja Typsy hoitaa hommansa tyylikkäästi.


Perjantaina osallistuin työni puolesta YLE:n järjestämään 
sananvapausseminaariin Finlandia-talolla. 
Sain kuulla mielenkiintoisia esityksiä sananvapauden tilasta 
meillä ja maailmalla. Suomi on sananvapauden kärkimaa ja 
se on arvokas asia. Kuka tahansa voi ryhtyä vaikkapa kirjoittamaan
julkista blogia, kuten minä sekä meidän plokikamut tekevät. On
maita, myös Euroopassa, joissa tämä olisi hankalaa ellei jopa mahdotonta. 



torstai 8. syyskuuta 2016

Anteeksianto

Kävimme eilen isännän kanssa ostoksilla ja kotiin kannettiin uusi koiranpeti. Muovinen kaukalo. Hippu on tuhonnut kaikki pehmeät sängyt Pimun perintöpetiä myöten. Koirille on tuotu myös ruokamarketista napakoita pahvisia hedelmä- ja vihanneslaatikoita. Nekin kaikki on säännönmukaisesti järsitty säpäleiksi. Enkä jaksa enää edes muistaa, kuinka monta sänkyihin laitettua peittoa ja tyynyä Hipsukka on raastanut kappaleiksi. Katsotaan, kestääkö tuo muovinen kupoli Hipin käsittelyssä.

Viikonloppu vierähti taas Puulalla. Sää suosi meitä mökkeilijöitä ja syksyn ensimmäiset suppilovahverot saatiin kerätyksi. Isäntä pisti lauantaina karitsaa grilliin ja olimme varanneet myös isokorville pienet maistiaiset. Voi että, miten hyvää se oli! Jopa niin hyvää, että Hipun siirtyessä vahingossa liian lähelle Typsyn ruokakippoa, antoi uimamaisteri Hippusen kuulla kunniansa. Käskin Typyä pyytää Hipulta anteeksi moista käytöstä mutta en usko, että Typsyn ylpeys antoi periksi. Mutta loppuillasta kaksikko nukkui meidän sängyssä kylki kyljessä. Hippu oli antanut anteeksi vaikkei olisi pyydettykään.



  

torstai 1. syyskuuta 2016

Ihan parasta!

Kangasniemellä oli valtava myräkkä viikonloppuna. Reilun vuorokauden ajan myrskytuuli vihmoi ja vinkui pitkin nurkkia. Koska ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin, läksimme lauantaina metsään. Nyt on tämän syksyn kanttarellisaalis poimittu. Mustatorvisieniäkin löytyi edelleen ja nyt sitten odotellaan suppilovahverosadon valmistumista. Typsykkä kävi heittämässä reilun viiden tunnin reissun. Kyllä, joo, huolestuin jo hiukkasen. Hippuli sentään reissasi vain parisen tuntia ja senkin ihan lähimaastossa. Uimaan ei tehnyt mieli vaikka vesi oli 18-asteista. Typy toki pulahti Puulaan, kuten tapana on.

Kaunottaret Kangasniemellä.

Tällä viikolla aloitimme taas lukukoirailut ja Typystä otettiin pr-kuvia kirjaston käyttöön. Lukijoita oli näin syksyn ensimmäisellä lukukoiran vastaanotolla vähänlaisesti mutta varmasti seuraavalla keikalla on jo vilkkaampaa. Typsyhän kuuntelee sujuvasti kieltä kuin kieltä ja nyt kuulimme ensimmäistä kertaa tarinan venäjäksi.

Työn äärellä lukijoita odotellen.

Elokuu mennä hujahti ja sukelsimme syyskuuhun. Alkanut syksy on käynnistynyt kiireisenä. Mutta nautin suuresti, kun kotiovella on vastassa kaksi karvaista kaveria, joiden hännät heiluvat aina. Oli päivä millainen hyvänsä, keli mikä tahansa, emännän väsymyksen aste vauhdikkaan työpäivän jälkeen mitä vaan. Pyyteetöntä, varauksetonta iloa ja jälleennäkemisen riemua. Ihan parhautta elämässäni on omistaa koira ja meidän tapauksessa vieläpä kaksi.