Synttärikemut ja kirjastokeikkoja

Kovin keväiseltä tuo keli ei näytä vaikka kuljemme jo maaliskuun loppumetrejä. Lunta on satanut viime päivinä aika reilusti. Itse olin valmis jo kaivamaan kevätpalttoot esiin ja laittamaan nastakengät kaappiin. Hilpu ja Myttönen ovat riemuissaan, kun maa on taas valkoinen. Ja onhan se toki mukavampaa talsia puhtaassa lumessa kuin kuraloskassa. 

Kuuntelemassa
kotikirjastossamme.

Meille kuuluu hyvää. Juhlimme Hipun synttäreitä 18. päivä ja ennen sitä Hipa lukukoiraili sekä koti- että naapurikirjastossamme. Lukijoita oli taas kerran varauslistojen täydeltä ja kivoja tarinoita Hippu sai kuulla. Eräs lukija toi Hipulle herkkutuliaisia ja minulle tuli aivan valtavan hyvä mieli. Olen viime kuukausina kuullut ja nähnyt, miten kovin tärkeä Hippu on usealle kirjastossa lukemaan käyvälle ja miten kovasti Hipusta tykätään. En ole ehkä aiemmin tajunnutkaan, miten merkityksellistä hommaa Hippu tekee. Säästin Hipun saamat tuomiset Mytölle, sillä Hippunen ei niistä voi nauttia. Mutta ajatus oli tärkein 💓

Tässä kuunnellaan vakiolukijoita
naapurikirjastossamme. 

Hilpusen synttärikemut olivat mukava ja hauska ilta lähisuvun seurassa. Söimme hyvin ja kilistelimme juhlamaljoja. Kakkuakin oli pöydässä ja isokorville niiden omia herkkuja. Hippu sai meiltä kotiväeltään lahjaksi kauneushoidon, kuivattuja peurankorvia, lelun sekä uuden pedin. Peti ostetettiin sillä ajatuksella, että siinä voi myös Myttö lötkötellä. Uskalsimme vihdoinkin hankkia muovikaukalon tilalle pehmeän sängyn, sillä Myttösestäkin on kasvanut jo iso likka. Eikä se vielä ole petiä käsitellyt vaan nukkuu siinä Hippulia enemmän. Pedissä on ortopedinen avaruuspatja, joten se taitaa olla vallan mukava sänky huilata. 

Uuteen sänkyyn mahtuu hienosti
sekä Hippu että Myttö.

Hipun kauneushoitoreissu oli sujunut mallikkaasti. Isäntä oli Mytön kanssa mukana ja kun Hippulia "kaunistettiin", tekivät isäntä ja Myttö pitkän lenkin. Turkkihoitolassakin oli ihmetelty Hipun epätyypillistä beaglen turkkia. Niin pehmeä, paksu ja villainen se on. Hipsulla on jopa alusvillaa! Hyvin hoitaja sai irtokarvaa lähtemään. Pesun ja kuivauksen jälkeen Hippu näytti sutjakammalta. Korvat oli myös puhdistettu ja kynnet leikattu. Korvista oli myös leikattu karvaa pois. Kyllä tällaisen hoitokeikan jälkeen kelpasi juhlia synttäripäivää 🍰

Myttö otti uuden sängyn
heti omakseen.

Juhlatyttö ja lahjapaketti.

Oli hyvä päätös juhlistaa Hippua. Ilta toi koko meidän perheelle paljon hyvää mieltä ja iloa, jota varmasti tarvitsimme. Hippu ja Myttö nauttivat kovasti, kun tapasivat taas tuttuja kasvoja. Rapsutuksista ei ollut pulaa ja siihen päälle kun sai herkkuja, oli meidän likoistakin kemut varmasti täydelliset. 

"Joo, kiitos, rapsuta vaan. Minä
olen sentään se juhlakalu."

Toivotan teille kaikille, PSB:n lukijat sekä blogikamumme palveluskuntineen, kivaa maaliskuun loppua! Ensi viikolla Hippu lukukoirailee naapurissa ja vietämme pääsiäistä. Eilen laitoin rairuohot alulle ja kirjoitin muutaman pääsiäiskortin. Ja eihän tässä mökkikauden avaukseenkaan ole enää edes kahta kuukautta 😁 Joten valkoisesta maasta huolimatta kesää kohti mennään 🌼

Hip hurraa Hippu!

Tänään meillä on erityinen päivä. Hippu täyttää kahdeksan vuotta 💓 Syntymäpäiväsankarittaren ohjelmassa on käynti kauneushoitolassa turkin perusteellisessa siistimisessä. Lisäksi avataan lahjapaketti ja Hippu pääsee yhdessä Mytön kanssa herkuttelemaan kuivatuilla muikuilla sekä peurankorvilla 🎁 Huomenna on tiedossa isommat kekkerit, kun saamme lähisukua vieraaksemme Hippua juhlimaan 🍰

Paljon, paljon onnea 

meidän ihanalle Hippuselle! 

Niin valtavan rakas olet isännällesi,

emännällesi ja Myttö-siskollesi.

Takana raskas päivä mutta edessä ilon hetkiä

Tasan viikko sitten jätimme äidille lopulliset jäähyväiset. Päivä oli raskas ja melkeinpä epätodellinen. Olimmeko tosiaan äitimme hautajaisissa... kappelissa tuntui, että pysynkö tolpillani. Mutta pysyin. Muistotilaisuus oli kaunis ja kuulimme äidistä kivoja ja mukavia muistoja. Edessä on vielä uurnan lasku huhtikuussa sekä paperiasioita hoidettavana. 

Minulle on muutamat sanoneet, että kyllä se hautajaisten jälkeen helpottaa. No, ehkä voi pitää jonkun kohdalla paikkaansa. Tietysti voin jo paremmin kuin kuukausi sitten. Mutta ei tämä vielä ohi ole. Äitini poislähtö tuli täysin yllättäen ja äkillisesti. Sen lisäksi olen käsitellyt mielessäni hänen viimeisiä vuosiaan, sairautta, sen aiheuttamia suuria elämänmuutoksia. Sitä, että nyt piti asioiden olla vihdoinkin kunnossa ja järjestyksessä. Oltaisiin menty päivä kerrallaan eikä sairaus häntä vielä vie. Eikä vienytkään vaan toinen syy.  

Mutta annan ajan kulua. Surun rinnalle on tullut raastavan kova ikävä. Sen kanssa opettelen olemaan. Onneksi en ole yksin vaan tuo meidän karvakaksikko sekä isäntä pitävät minut pinnalla. Kuten niin usein ennenkin. Myös muut läheiseni sekä upeat ystäväni ovat olleet tukenani. Voisin kaikkia heitä loputtomasti kiittää. Kyllä tästä selvitään... 

Likat kerjää isännältään pähkinöitä. 
Eivät saaneet. Annoin lohdutukseksi
Saimaan kuivattuja muikkuja.

Tämän kurjan keskellä meillä on kuitenkin myös kivoja tapahtumia tulossa. Tänään menemme Hipun kanssa lukukoirailemaan naapurikirjastoon ja huomenna on vuorossa kotikirjastomme. Luulen, että molemmissa paikoissa odottaa taas innokas lukijajoukko. Hippu viihtyy mainiosti kirjastoissa ja pitää kovasti lukijoilta sekä muilta moikkaajilta saamastaan huomiosta. Tarinoita ja satuja se kuuntelee keskittyneesti, joskus kyllä torkahtaen 😁 Hippunen lähtee innolla töihin ja tunnistaa viimeistään kirjaston ovella, mihin mennään. Joten kovin helppoja nämä kirjastokäynnit Hipun kanssa ovat.

Loppuviikosta meillä on aihetta suureen juhlaan. Hipulla on syntymäpäivä. Isäntä hankki sille lahjaksi "kauneushoidon" erääseen turkinhoitopalveluita tarjoavaan yritykseen. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta... Hipulla kun on aivan valtavan paksu ja villainen turkki, ei heti beaglen karvaksi edes uskoisi. Toki lahjapakettikin hommataan, jonne laitan lelun ja herkkuja. Ja niitä niin paljon, että riittää jaettavaksi myös meille kaikille niin rakkaalle Myttöselle 😍

Päivä kerrallaan kohti parempaa

Elämäni kamalin helmikuu on takana ja olemme keväässä. Eikös maaliskuu voida laskea jo kevätkuukaudeksi... 🌞

Maaliskuu alkaa meidän osalta yhtä synkissä tunnelmissa kuin mitä helmikuu alkoi. Ensi viikolla meillä on edessä valtavan raskas ja voimia vievä päivä, äitini hautajaiset. Sinne olemme siskoni kanssa kutsuneet vain ne äidillemme kaikkein tärkeimmät ja läheisimmät. Kaikki järjestelyt tuon tilaisuuden suhteen on nyt hoidettu, joten pitää alkaa kerätä voimia itse hautajaispäivään.

Emännän etätyökaverit lepotauolla.

Arki toki pyörii vanhaan tuttuun malliin, ainakin melkein. Isäntä on hoitanut paljon kotihommia ja pitänyt huushollia pystyssä, koska omat voimani ovat olleet heikot. Olen tehnyt pääasiassa etätöitä ja periaatteella, että teen töitä sen mukaan, miten jaksan. Etähommissa jatkan paljolti koko tämän maaliskuun. Ensi viikolla pidän myös hieman vapaata.

Hilpun ja Myttösen kanssa olemme ulkoilleet ja lenkkeilleet. Se on ollut ihana henkireikä. Ja on varsin lohduttavaa ja terapeuttista maata sohvalla Mytön torkkuessa jaloissani ja Hipun tuhistessa kainalossani. Meillä täällä etelässäkin on ollut mukavasti lunta, jota kaksikko rakastaa. Hipun lenkeistä ensimmäinen vartti menee siihen, että se parin metrin välein mätkäyttää itsensä selälleen ja myllää lumessa.  

Saamistamme kukkatervehdyksistä suuri osa
on jo kuihtunut mutta vielä muutama
sinnittelee ilahduttamassa meitä.

Alkuviikosta kävimme Hipun kanssa lukukoirakeikalla Vantaalla, Länsimäen kirjastossa. Viime vuoden lopulla Hippu sai Länsimäestä pyynnön, jos voisimme tulla käymään myös siellä. Kävimme siellä ennen korona-aikaa pari kertaa, joten paikka on tuttu. Lupauduin menemään Länsimäkeen Hilpusen kanssa tässä alkutalvesta sekä loppukeväästä. Vakiovuoroa en valitettavasti sinne voinut luvata, sillä ajattelen, että vakkarivuorot sekä koti- että naapurikirjastossamme ovat sopiva työmäärä Hipulle. 

Hippu Länsimäen kirjastossa.

Länsimäessä ei lukijaryntäystä nähty mutta rapsuttelijoita sekä moikkaajia kyllä. Kuulin eräältä lapselta, että he olivat koululuokassaan katsoneet Hesarin videojutun Hipusta ja sen jälkeen opettaja oli pyytänyt luokan oppilaista jokaisen kirjoittamaan tarinan Hipusta! Tämä oli valtavan hauskaa kuulla. Harmi. että en pääse näkemään ja lukemaan noita kertomuksia. Toissa viikolla piipahdimme kotikirjastossamme, jossa lukijoita riitti koko kuunteluvuorolistan täydeltä. Helsingin Sanomien jutulla on ollut suuri vaikutus Hipun suosioon, se on suorastaan Itä-Vantaan kouluissa julkkis! 

Ja mitäpä meidän Myttö... no, Myttöselle kuuluu oikein hyvää. Olemme saaneet sen painoa laskemaan ja nyt likka näyttää jo melko sutjakkaalta. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, Myttö rakastaa tutkia ulkona ojanpohjia ja lumipenkkoja. Se haistelee rauhallisesti ja nuuhkii suurella antaumuksella hajuja, joita maa sille tarjoaa. Mytön kanssa lenkit eivät ole nopeatahtisia ja usein "joudumme" Hipan kanssa odottelemaan, että Myttö saa haisteluhommansa valmiiksi. 

Esitän pahoitteluni meidän tärkeille blogikamuillemme 😍, että en ole hetkeen teidän kirjoitelmia käynyt lukemassa enkä kommentoimassa. Olette kyllä ajatuksissani. Kun maaliskuu tästä etenee, uskoisin palaavani taas tiiviimmin tänne blogimaailmaan. On meillä tiedossa iloisiakin juttuja, sillä Hippua juhlitaan kuun puolivälissä sen täyttäessä kahdeksan vuotta. Itse piipahdan teatterireissulla Mikkelissä ja lukukoirailujakin on tiedossa parin viikon päästä. Joten kyllä se tästä, mukaviakin päiviä siis tiedossa...