keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Talvibeagle ja kesäemäntä

Niin se vaan vuosi kääntyy loppusuoralle ja huomenna elämme jo marraskuuta. Kaivoin alkuviikosta jouluaskartelulaatikon esille ja ostin työpaikalle työhuoneeni ikkunalle pikkuiset jouluvalot. Olen täysin jouluihminen ja tässä syksyn pimeydessä joulun odotus nostaa hymyn huulille. Ja koska olen myös melkein täysin kesäihminen, tuo joulu talveen mukavan piristysruiskeen pitkässä kesän odotuksessa.

Pimu taitaa olla talvibeagle. Kun ilmat ovat nyt viilenneet, Pimu etenee varsin reippaasti meidän lenkeillä. Ikäneito kaiketi tykkää, kun ei ole kuuma kuten kesällä ja silloin askelkin tuntuu kevyemmältä. Eilisellä iltapäivän lenkillä en meinannut pysyä matamin perässä, kun se mennä viipotti kovaa vauhtia. Typy jaksoi vauhdissa mukana ja rinta rinnan kaksikko jolkotteli melkoista kyytiä. Minä toppuuttelin perässä ja päätin illalla, että ryhdyn kuntoilemaan. Onhan se noloa, kun ei pysy koiransa perässä tuolla lenkkipoluilla.

 Vaikka syksy kääntyy kohti talvea, ei punkeista olla päästy vielä eroon. Eilen löysin Typyn vatsasta punkin ja isoksi se roikale oli ehtinyt itsensä imeä. Inhottavaa ajatella, että tuollainen kiusanhenki pumppaa itseensä verta viattomasta koiraparasta. Kuolkoon kaikki maailman punkit! Senpä vuoksi, vaikka kesäihminen olenkin, toivon että napakat pakkaset tulisivat ja pian.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kakkua ja sorkkaa

Ensilumi! Aamulenkki tehtiin tänään lumen pöllytessä ja tuiskutessa. Jokohan nyt tulee talvi...? Pimu ja Typy fiilistelivät nuuskien ja haistellen lumen verhoilemia lehtikasoja ja ojanpohjia. Itse mietiskelin, joko voisin alkaa kuuntelemaan joululevyjä ja voisinkohan jo kaivaa jouluaskartelulootan esille.

Eilen juhlimme Typyä nauttimalla kakkua ja muita herkkuja neljään pekkaan äitini kanssa. Isäntä kun palailee kotiin Tampereelta vasta tänään. Lahjaksi annoimme meidän omalta sakilta uudet valjaat Tyyperille sekä täytetyn siansorkan. Lisäksi Typsy sai Keravan poppoolta luuruusun (hauska keksintö!) ja äitini muisti juhlakalua ruokapurkeilla ja herkuilla. Kakku maistui myös isokorville ja Pimukin sai hetken aikaa jäkertää sorkkaa. Typy on reilu kaveri ja jakoi makupalasta osan parhaan kamunsa kanssa. Hieno ele!

Kiitos kaikille Typyä onnitelleille, olen välittänyt terveisenne eteenpäin meidän pitkäkoivelle. Kuulaan raikasta viikonloppua kaikille PSB:n lukijoille!

torstai 25. lokakuuta 2012

Hip hurraa; paljon onnea Typy!


Tämä päivä on Typyn! 

Isot onnittelut meidän synttärisankarille, ikävuosia ihanalle pitkäsäärelle on kertynyt nyt kolme vuotta.

Juhlistamme merkkipäivää kakkukahvien merkeissä ja tietysti
päivänsankari saa myös lahjapaketin tai kaksi. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Tuttuja touhuja ja ilmassa myös juhlan tuntua!

Takana on mainio ja rentouttava loma, joka aloiteltiin Savonrannan mökillä yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Olipa hauskaa nähdä hyviä kavereita pitkästä aikaa, tuumivat meidän tytöt ja säntäsivät kaksijalkaisten kimppuun heti autosta ulos astuttuamme. Muutaman päivän visiitti möksällä sujui mm. lintuja ihmetellen, nokosia ottaen ja Pimu teki myös luulöydön lauantaisella kävelyretkellämme. Luunpalanen oli todennäköisesti peräisin jonkin metsänelukan lonkasta tai reidestä. Miten mielenkiintoinen aarre! Ja Typyä taisi harmittaa, ettei sen nenä haistanut moista löytöä.

Mitäs me mökkeilijät!
Puulan rannalla touhusimme viikon aikana tuttuja mökkihommia, joista suurin osa liittyi siihen, että tupa ja sen ympäristö oli aika laittaa talviteloille. Isäntä putsasi linnunpöntöt ja emäntä haravoi lehtiä. Pihakalusteet verhottiin pressujen alle ja laiturin tikkaat nostettiin rannalle odottamaan ensi kesän uintireissuja. Toki lomailu ei ollut pelkkää raatamista, sillä kävimme myös sienessä (suppilovahveroita löytyi ihan hirmuisen paljon!), saunoimme jokaikinen ilta, luimme kirjoja ja otimme päivätorkkuja. Pimu nautiskeli olostaan takkatulen ääressä ja Typy heitti puolimaratonit sieniretkillämme. Yhdessä herkuteltiin grillimakkaralla ja suppilomuhennoksella. Pakkasimme siis mukavia muistoja mukaamme, kun kotiinlähdön aika koitti. Ja jokasyksyiseen tapaan emäntään iski taas valtava haikeus; edessä on pitkä talvi ja seuraava tapaaminen mökkivanhuksen kanssa on vasta ensi keväänä. En mahtanut mitään vaan kyynel vierähti poskelle, kun lukitsin mökin oven ja jäin vielä hetkeksi katselemaan tyyntä järveä.

Kun mökki nyt seistä nököttää odottaen meitä taas tuleviksi, mietin harmittaakohan Pimua ja Typyä, että edessä on monta kuukautta seuraavaan Kangasniemen reissuun... totesin kyllä isokorville, että tämä on nyt tältä erää viimeinen reissu ja nauttikaahan täysin siemauksin näistä hetkistä. Tuskinpa kaksikko kuitenkaan tajusi höpinöitäni, sillä koira elää tässä hetkessä eikä osaa miettiä tulevaa. Ainakin luulen näin ja hyvä niin. Minä kun taidan surkutella asiaa toistenkin puolesta.

Mutta tällä alkaneella viikolla emme surkuttele sillä edessä on juhlahetki! Rakas Typymme eli frendien kesken Typsy, Typsykkä, Tyyperi, Tyybersson, Typsykäinen, Typpy, Typpänäinen täyttää täydet kolme vuotta! Torstaina herkuttelemme siis synttärikakulla, josta saavat oman palasensa myös ihanat isokorvamme.

torstai 11. lokakuuta 2012

Jättiläinen ja kääpiöt

Saisinko  lisää rapsutuksia, kiitos.
Autuaat oli ilmeet, kun isännän palattua kotiin saivat isokorvat  viikonloppuna kovasti rapsutuksia ja halauksia. Isännän rapsutukset kun ovat niin paljon parempia kuin emännän, sillä ikävä oli kalvanut koirimuksia koko viikon.
Miten mukavaa... 

Eilen kävimme kylässä Roope-hovawartin luona. Vierailu sujui oikein mallikkaasti vaikka olikin ensimmäinen laatuaan meidän vanhukselle. Typy on kerran aikaisemminkin ollut kyläilemässä Roopen luona ja silloin Tyyperi taisi hiukan pelätä isoa, energistä nuorukaista. Etukäteen mietiskelin, miten Pimuli suhtautuu innokkaaseen nuoreen mieheen mutta muutaman kerran haukahdettuaan ikäneito totesi, että herra oli pistetty ruotuun. Ja Typykin taisi tuumata, että Roope on ihan ok kaveri ja nukkua röhnötti sohvalla suurimman osan iltaa. Kohtelias vieras...  Meidän kaksikko näytti niin pieniltä ison koiran rinnalla, joten kolmikkoa voisi melkein kuvailla sanoin jättiläinen ja kääpiöt.

Vielä tovi ja sitten suuntamme auton nokan kohti Savonrantaa. Siellä odottaa siskoni ja hänen miehensä mökki, jossa vietämme syyslomamme alkupäivät. Savonrannasta matka jatkuu kohti Kangasniemeä ja pientä punaista tupaa. On mökkikauden päättämisen ja möksän talviteloille laiton aika.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Syyssateessa ikävöiden

Miksi pitää koko ajan sataa (okei, eilen oli poutaa)? Koiranomistajana vesisade on kiukuttava juttu, sillä isokorvien jatkuva suihkuttaminen ja pyyhkeiden kanssa pelaaminen tuppaa rassaamaan. Typy antaa hienosti pestä ja kuivata itsensä mutta Pimulin kanssa asia aiheuttaa ainaista tassunvääntöä. Lisäksi Typy haluaa innolla kuivata Pimua nuolemalla sen turkkia. Varsinaista kuivausapua sanon minä, sillä siitähän se show vasta alkaakin, kun Pimu yrittää pakoilla moista palvelua. Ja pakoilun tulokset ovatkin sitten esillä meidän eteisen seinillä, jotka putsaan ravasta aina karvakuonojen pesukeikan jälkeen.

Joku taisi kerran suositella meille koirien sadetakkeja. Ideana varmasti hyvä. Mutta meidän kaksikko haluaa kieriä nurmikolla. Lisäksi isokorvat eivät tykkää talvitakeistaankaan, joten tuskinpa tykkäisivät sadenutuista. Ja ehkä taitaa kuitenkin olla helpompaa viedä koirat lenkin jälkeen suihkuun tai kuivata pyyhkeellä kuin alkaa repimään märkiä ja kuraisia takkeja pois niiden päältä. Seinät olisivat varmasti takeista huolimatta sotkussa ja emäntä joutuisi yhtä varmasti korottamaan ääntään ja käskyttämään "Paikka!" ja "Istu!" niin kovaa, että naapuritkin kuulee.

Isäntä tuli eilen kotiin ja yllätyksekseni huomasin havahtuessani yöllä hereille, että karvakuonot nukkua kuorsasivat meidän sängyssä. Ja isäntä pötkötti vieressäni. Yleensä kun tytöille tulee häätö siinä vaiheessa, kun isäntä kömpii petiin. Taisi siis ikävä vaivata isäntää. Ja vaivasi meitä tyttöjäkin. Siksipä taas ilolla  kohtaamme tulevan viikonlopun, kun on koko jengi taas koossa. Leppoisaa viikonvaihdetta myös teille, PSB:n lukijat!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tarpeeksi iso viltti

Ihan kohtalainen kanttarellisato kertyi mukaan viikonlopun mökkireissulta. Suppilovahverot jäivät vielä kasvamaan ja niitä kerätään sitten tulevalla syyslomalla. Ja se on loma lähestyy mukavaa vauhtia! Typy jätti uimareissut jo väliin järviveden ollessa 13-asteista. Eikä sinne emäntäkään mennyt enää lillumaan isännästä ja Pimusta puhumattakaan. Näistä kahdesta ensimmäiseksi mainittu uskaltautuu vasta yli 20-asteiseen veteen ja Pimunhan te tiedättekin, vanhus ei järveen ihan helpolla mene. Typy ei tällä kerralla lähtenyt pitkille maratooneille mikä oli mukavaa. Säästyin valtavalta huolelta ja sydämentykytyksiltä vaikka isäntä sanookin, että Typy kyllä pärjää ja tulee aina takaisin. Niinpä, mutta se lampi siellä metsän keskellä ja se suo...

Olemme nyt viettäneet tyttöjen kanssa kolmeen pekkaan muutamia viikkoja isännän ollessa vain viikonloppuisin täällä etelässä. Hyvin ollaan pärjätty mutta huomaan, että kaverukset ovat entistä enemmän peesissäni, kun palaan töistä kotiin. Suihkussa ja wc:ssä käynnit sujuvat Pimun raapiessa vessanovea. Keittiöön mennessä ohitseni sujahtaa kaksi karvakuonoa, jotka parkkeeraavat itsensä jääkaapin viereen odottamaan, mitä mahtaa kaapista löytyä. Harvassa on olleet ne yöt, kun raaskin häätää koirimukset nukkumaan omiin peteihinsä niiden pötköttäessä sängyllämme, kun itse vetäydyn yöpuulle. Annan siis Pimun ja Typyn maata rötköttää kyljessäni. Niin itsekäs olen kyllä ollut, että en syö sohvalla mitään. En nimittäin halua vaihtaa joka päivä kotiverkkareitani sen vuoksi, että ne ovat likomärät beaglein kuolasta.

Lokakuun käynnistyessä mieleen hiipii jo loppuvuoden mukavia tapahtumia. Typy täyttää muutaman viikon päästä kolme vuotta ja Pimu joulukuussa huikeat 14 vuotta! Tiedossa on siis synttärijuhlia ja se syysloma, joulu ja talven riemut. Kesä meni mielestäni ihan liian nopeasti ja jotkut sanovat, että oliko sellaista tänä vuonna ollenkaan. Mutta onhan syksyssäkin puolensa, luonnon väriloisto on kohta parhaimmillaan ja koleita ilmoja voi paeta sohvan nurkkaan viltin alle, jonne meillä mahtuu myös kaksi rakasta luppakorvaa.