perjantai 28. helmikuuta 2020

Pakkaspäiviä ja auringonpaistetta

Laskiaistiistaina Hipulla oli työvuoro naapurikirjastossa. Lukijoita oli reippaasti. Hilpu sai todella paiskia töitä. Reissu oli oikein onnistunut, sillä meillä oli suuren lukijamäärän lisäksi myös hyvin lämpimiä kohtaamisia kirjastossa kävijöiden kanssa. Näin taas kerran, miten paljon Hippu tuo hyvää ja iloista mieltä meille kaksijalkaisille. Nuorille sekä vanhoille. Onnellisin fiiliksin läksin kotiin meidän upean lukukoiramme kanssa.

"Se on niin ihana" totesi eräskin lukija Hipsusta.

Tänne etelään povattiin täksi viikoksi lumisadetta mutta se ei sitten saapunutkaan. Pakkasta sen sijaan tuli ja se on mahtavaa. Vihdoinkin on kuivia kelejä ja kun vielä aurinkokin on jaksanut paistella, ei parane valittaa. Sunnuntaina kävimme Rajasaaressa ja siellä oli runsaasti koirakamuja. Myttö mennä viuhotti tapansa mukaan. Hilpurikin juoksenteli ja leikki sekä Myttösen että muutaman muun karvakuonon kanssa. Lisäksi se sai sinnikkään ihailijan pienestä terrierimiekkosesta. Herra kävi välillä liiankin tuttavalliseksi, jolloin Hilpu hääti sen hieman kauemmaksi.

Kotimaisemissa riittää jäätyneitä ojia, joita
pitää mielenkiinnolla tutkia. Emäntää ei jää
kantaisi mutta biiglejä kyllä.

Päättelemme helmikuuta. Näin se mennä vilahti ja maaliskuu on jo ovella. Koska talvi on ollut mitä on ainakin Keski-Suomessa saakka, haaveilemme siitä, josko jo pääsiäisenä pääsisimme Puulan rannoille. Riippuu siitä, iskeekö takatalvi ja onko järvessä heikkoja jäitä. Toivon kovasti, että kevät ottaa heti kohta vallan ja voisimme aloittaa mökkikauden harvinaisen ajoissa. Vaikka vuosi on alkanut pääosin kivoissa merkeissä, on valitettavasti ollut myös asioita, joissa on riittänyt miettimistä ja jotka ovat aiheuttaneet suruakin sekä harmitusta. Istuessani saunan jälkeen mökin kuistilla katsellen isännän kanssa tyyntä Puulaa, isokorvien tuhistessa tyytyväisinä unten mailla sängyssämme, en voisi olla levollisempi ja vailla huolen häivää.

torstai 20. helmikuuta 2020

Kamelia, kengurua ja yksi rusakon ranka

Hippu ja Myttö ovat tällä kuluvalla viikolla saaneet nauttia isännän seurasta. Lomalaiset ovat käyneet Rajasaaressa ja muutenkin ulkoilleet paljon. Itse olen paiskinut töitä mutta olen iloinnut kolmikon yhteisistä touhuista. Hanget täällä etelässä eivät ole hohtaneet. Kuitenkin viikko on ollut poutaisempi kuin edeltäjänsä.


"Siellä se ranka makaa."

Lähimetsässämme on jo viikkokausia lojunut rusakon luuranko. Se makaa kannon päällä ja sitä ei voi ohittaa ilman nuuskuttelua. Erityisesti Hipsu on kunnostautunut rangan haistelussa. Ja mitä Hippuli edellä, sitä Myttönen perässä. Molempien elkeistä päätellen luuranko kelpaisi järsittäväksi. Mutta siihen emme ole isännän kanssa antaneet lupaa. Pääkallo kuskattiin rappumme oven eteen. Muutaman päivän siinä maattuaan ja oltuaan likkojen erityisen mielenkiinnon kohteena, nappasin sen muovipussiin ja viskasin roskapönttöön. 

"Hyvät hajut. Tulehan Myttö katsomaan. Kallohan
me jo kannettiin lähemmäs kotia. Voisikohan
loppukropankin saada liikkeelle...".

Alkaa olemaan vuoden päivät siitä, kun Hipun mahavaivoja ryhdyttiin tutkimaan perusteellisemmin. Ja sitä myöten siirryttiin melko toisenlaiseen ruokavalioon. Silloin tuntui hiukan pahalta, ettei Hipsulle anneta enää mökkimakkaroita tai herkkuluita. Mutta nopeasti siihen loppujen lopuksi totuttiin. Hilpu itse nopeimmin. Se sopeutui hurjan hienosti siihen, että sapuskat ja makupalat vaihtuivat vanhoista totutuista täysin toisenlaisiin. 

Vuosi sitten teimme ruokakokeiluja. Lopputulos oli, että peura sopii Hipulle oikein mainiosti. Samoin kenguru, kameli ja hirvi. Näillä ollaan nyt Hippua ruokittu. Myttöskä syö "tavallista" koiranruokaa mutta annamme pääasiassa vain yhden proteiinilähteen omaavia ruokia (hirveä, peuraa, ankkaa, kanaa). Herkkupalat ovat isolta osin samoja kuin Hipulla. Toki Myttö saa erilaisia luita jäkerrettäväksi ja ostan sille silloin tällöin lampaankorvia tai lihaisia herkkutikkuja. Mutta olemme todenneet, että Hipun herkut sopivat yhtä hyvin myös Mytölle. Ja Myttö tykkää kovasti näistä herkuista, sillä Myttönen, kuten Hippukaan eivät ole ronkelia porukkaa. En tiedä, voiko beagleissa sellaisia edes ollakaan... 😄.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Iloista ystävänpäivää!


Hauskat asiat ovat hauskoja
ja sitäkin hauskempia,
jos koen ne yhdessä sinun kanssasi.

Pam Brown




Lämmin ystävävänpäivätervehdys
kaikille meidän ystäville, blogikamuille 
sekä PSB:n lukijoille!
Olkoon päivänne aurinkoinen ja onnellinen.

Saimme viikolla ripauksen lunta tänne eteläänkin. Hilpu ja Myttönen olivat siitä riemuissaan. Harmillisesti plussa-asteet sulattivat kuitenkin suurimman osan nopeasti pois. Isäntä sai nikkaroitua lisäpalan eteisessä olevaan porttiin. Nyt se on niin korkea, ettei Myttö pääse loikkaamaan sen yli. Helpottaa kummasti esimerkiksi silloin, kun tulet ruokakaupasta kotiin tai jätät roskapussin hetkeksi eteiseen odottamaan, että viet sen ulos. Postimies voi rauhassa luovuttaa ovellamme paketin ja ruokalähetin ei tarvitse väistellä uteliaita karvakuonoja. 

Ensi viikolla isäntä hetken lomailee, joten Hipulla ja Mytöllä on onnenpäivät. Ne niin kovasti nauttivat siitä, että saavat viettää aikaa isännän kanssa. Toivottavasti sää suosisi lomailijoita. Kuun loppupuolella käymme taas lukukoirailemassa Hippulin kanssa. Näin helmikuu siis rullaa eteenpäin ja kohti maaliskuuta, jonka ainakin minä lasken jo kevääksi. Mahtavaa!


perjantai 7. helmikuuta 2020

Kirjastokeikka ja kolttosia

Näin helmikuun alkumetreillä ilmassa on ollut vihdoinkin pientä talven tuntua. Pakkasta on muutamia asteita ja aurinkokin on vilahdellut. Lunta ei juuri ole. Tällä hetkellä seitinohut kerros maassa. Mutta olen suuresti iloinnut näistä kuivista keleistä viikkoja jatkuneen vesisateen jälkeen. Ja meidän isokorvatkin varmasti tykkäävät, kun ei joka lenkin jälkeen päädytä suihkuun.

Viikolla Hippu oli taas lukukoirahommissa kotikirjastossa. Työkeikka sujui mukavasti ja Hilpuri oli tapansa mukaan rauhallinen kuuntelija. Näin taas kerran, miten paljon Hippu toi iloa lapsille. Tuli hyvä mieli. Rapsutuksia ja halauksia palkaksi saatuaan Hippu sai kotona vielä kuivattua kamelinnahkaa. Eksoottiset ovat herkut meidän Hippusella...


Meillä alkuvuoteen kuuluu synttärikahvitteluja ja juhlia. Lähisuvussa on syntymäpäiviä tammi-helmikuussa useampi kappale ja tänä vuonna muutama tasavuosiakin täyttävä. Kakkuja on jo maisteltu ja parit kyläilyt ovat vielä edessä. Ja kivahan tällaisia vierailuja on tehdä. Maaliskuussa Hippu täyttää viisi vuotta. Silloin on meidän vuoro pistää pöytä koreaksi ja kutsua juhlaväkeä sen ääreen. Lahjaideakin minulla on jo mielessä. Aika on kulunut hurjaa vauhtia. Onko siitä tosiaan kohta viisi vuotta, kun Hippuli syntyi ja saapui keväällä meille kotiin.

Myttö ja aarre. Joku kulkija jätti paitansa
tienposkeen. Ja siitä on riittänyt Myttöselle
iloa ja riemua. 

Myttö on pariin otteeseen puuhastellut Hipun fleksitaluttimen kimpussa. Lisäksi se työsti Hipun valjaita. Isäntä osti uuden fleksin, jonka senkin Myttöskä puri poikki. Sen jälkeen fleksit ja remmit sun muut ovat olleet vessassa turvassa, kun emme isännän kanssa ole kotosalla. Sisäsiisteydessä on vielä harjoiteltavaa mutta kovasti siinä ollaan menty syksystä eteenpäin. Siitä olen yllättynyt, että pehmolelut ovat toistaiseksi säilyneet melko ehjinä. Pimu, Typy ja Hippu teurastivat niitä solkenaan. Ehkä tuokin aika vielä tulee.

Mytöstä on kasvanut jo iso tyttö. Vauvahan se vielä on vaikkei kooltaan enää mikään mini. Kovasti se turvautuu Hilpuun ja rakastaa olla sen lähellä, leikkiä, painia ja ottaa nokkaunia kylki kyljessä. Ja Myttö on kovin tärkeä Hipulle. On ollut hienoa nähdä, miten upea side noiden kahden välille on syntynyt. Odotan jo innolla kaksikon ensimmäistä yhteistä kesää. Mitä kaikkea ne mahtavatkaan yhdessä nähdä ja kokea.