sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Leikkisiä likkoja

Huomenna käännetään kalentereista helmikuu esille. Olemme saaneet nauttia harvinaisen hienoista talvisista keleistä täällä etelässäkin, Yleensä kun lumisia maisemia saa katsella vain uutiskuvissa pohjoisemmasta Suomesta. 

Nyt peuhataan!

Hippunen ja Myttönen iloitsevat lumesta. Jokaisella ulkoilureissulla ne intoutuvat juoksu- ja painikisoihin. Koirapuistossa ollaan käyty liki päivittäin. Siellä tyttöset pääsevät kirmailemaan vapaina. Joskus puistoon sattuu myös joku muu karvakuono meidän likkojen lisäksi. Silloin syntyy yleensä joukkoleikkejä, joihin sekä Hippu että Myttö ilolla osallistuvat. Pehmeässä lumessa myllääminen on hyvää liikuntaa. 

Myttö ja aarre.

Koronarokotteita taitaa odottaa kovasti jo koko kansa. Saapa nähdä, milloin tässä sellaisen saa. Muutamilta tuttavilta ja ystäviltä olen kuullut, että alkaa olemaan jo turnausväsymystä tämän koronan vuoksi. Kohta vuoden verran ollaan oltu vähillä tapaamisilla, harrastukset ovat hyllyllä ja uutiset kertovat taukoamatta tautitilanteen uusimmat käänteet. Toivottavasti jaksamme kaikki vielä sinnitellä. Minä toivon vahvasti, että kesällä olisimme taas tavallisemmassa elämässä, siinä vanhassa tutussa ainakin melkein. 

Hippu katselee ohikiitäviä hiihtäjiä.

Ajattelin tänään ottaa osan jouluvaloista pois. Parvekkeella olevat valot saavat vielä jäädä, kuten myös tähti makuuhuoneen ikkunassa. Viime viikolla kuuntelin jouluradiota. Isäntä nauraa tälle "joulueroahdistukselleni". En haluaisi millään vielä luopua jäljellä olevista joulun merkeistä. Joulutähtikin kukkii suurella innolla. Mutta ehkä on nyt luovutettava. Ja pakastimessa on joulutorttuja paistettavaksi ja keittiön kaapissa glögiä niiden seuraksi, jos erotuska käy mahdottomaksi 😁.

maanantai 25. tammikuuta 2021

Katsaus kummalliseen vuoteen 2020

Tammikuun viimeinen viikko on alkanut. Uusi vuosi on käynnistynyt hieman sekavissa tunnelmissa. Meillä on ollut suurelta osin mukava vuoden alku. Mutta on tähän valitettavasti ehtinyt sisältyä jo suruakin. Työelämä on näyttänyt minulle taas karun ja kurjan puolensa vaikka joo, olen toki kiitollinen, että edes on töitä. Lisäksi läheisen vakavasta, etenevästä sairaudesta saimme runsas viikko sitten ikäviä uutisia. Nuo uutiset tuovat kevään mittaan tullessaan muutoksia, jotka koskettavat myös meidän perheen elämää. 

Mutta palaan vuoteen 2020, jota en henkilökohtaisesti tule tippaakaan kaipaamaan. Haluan kuitenkin kertoa Teille, mitä meidän mennyt vuosi sisälsi ja mitä kaikkea erinomaisen hienoa ja kivaa saimme kuitenkin kokea. Tämän kirjoitelmani kuvitus on Kangasniemeltä. Mökiltä ja meidän saariretkiltä. 

Huhtikuussa avattiin mökkikausi.

Tammikuussa aloitimme Hilpun kanssa lukukoirailut hyvin ansaitun joululoman jälkeen. Vakiolukijoita sekä uusia tuttavuuksia oli mukava tavata ja Hipulta sujui kirjastokäynnit ammattitaidolla, kuten kuuluukin. Pääsimme vielä helmikuussa kirjastohommiin ja yhden keikan ehdimme maaliskuussakin heittää ennen kuin koronavirus kulki tänne Suomeenkin. Helmikuussa retkeilimme Rajasaaressa, jossa riitti paljon juoksu- ja leikkikamuja meidän isokorville. 

Maaliskuussa saapui sitten koronatauti. Kerkesimme juhlia Hipun synttäreitä ennen kuin elämänmeno teki huiman keikauksen. Minä siirryin viisipäiväiseen etätyöhön, kun aiemmin olin tehnyt keskimäärin päivän viikossa etänä. Myös isäntä siirtyi etätöihin ja se oli hänelle aivan uutta. Lisäksi itselläni työelämä heitti haasteita ja jouduin pohtimaan, minkälaiseen työsopimuspaperiin suostun nimeni laittamaan. Isäntä palasi taas toukokuussa takaisin työmaalle.

Kevät oli menneenä vuonna aivan parhautta! Mökkikausi päästiin avaamaan huhtikuussa ja vietimme mökkivapun. Koska koronan vuoksi tehtiin etätöitä, vietimme mökillä kaiken kaikkiaan viime vuonna enemmän aikaa kuin koskaan ja ikinä. En edes lapsena ollut mökillä noin paljon. Hippunen ja Myttönen nauttivat vapaudesta ja mökille pääsy pitkän talven jälkeen oli meille kaikille todella mahtavaa. Mökkeilyjä jatkettiin toukokuussa ja kyläilimme myös Haukivuoren mökillä.

Saaressa, parissakin sellaisessa,
retkeiltiin kesälomalla usein.

Kesäkuussa isäntä vietti tyttösten kanssa pari viikkoa laatuaikaa Puulan rannalla minun paiskiessa töitä kotosalla. Möksälle syntyi tuolloin isännän käsissä uusi laituri. Vanhan kun rikkoi jäät. Minä vierailin kolmikon luona viikonloppuisin. Ja eräänä sellaisena Hippua puri kyy! Lauantai vietettiinkin sitten pitkälti Jyväskylässä eläinlääkärissä. Hippu oli tiputuksessa ja sai kipulääkettä. Onneksi se toipui kyyn iskusta täysin. Juhannusta vietettiin Suuri-Mustan saaressa yhdessä iloisen ja hilpeän vakiokokoonpanon kanssa. Tämä oli Mytön eka reissu saareen ja uutta ihmeteltävää riitti runsaasti. Lampaat saapuivat kotimme nurkille puolivälissä kuuta ja niitä käytiin ahkerasti moikkaamassa aina syksyyn saakka. 

Meidän ihana Myttö vietti synttäripäivää kesäkuussa ja täytti tasan vuoden. Juhlistimme Myttöstä isännän vanhempien luona hyvästä ruuasta, juomasta ja syntymäpäiväkakusta nauttien. Mytöstä on kasvanut valtavan reipas, iloinen, utelias, kiltti ja suloinen beagletyttö. Hipun pikkusisko ja paras kaveri. Olen kovin onnellinen näistä kahdesta karvakuonosta. Myttö innostui kesän aikana uimaan Puulassa. Joten Typyn jälkeensä jättämä meidän perheen uimamaisterititteli voidaan ehdottomasti liittää nyt Myttöön. 

Kovasti odotettu yhteinen kesälomamme alkoi heinäkuun alkumetreillä. Ja missäpä muualla sitä vietimme kuin Kangasniemellä. Loma alkoi todellisella järkytyksellä, kun ikävät naapurinnaapurit tulivat uhkailemaan meitä. En voinut uskoa todeksi, että tällaista voisi tapahtua, meidän mökillä. Olimme isännän kanssa syvästi järkyttyneitä. Minä erityisesti otin asian hyvin raskaasti. Pelkäsin isokorvien puolesta, käykö sekopäiset ihmiset niiden kimppuun. Isännän ja ystäviemme sekä muiden meille tärkeiden ihmisten avulla pystyin laittamaan tuon kurjan tapahtuman kuitenkin taka-alalle. En antanut sen pilata lomaamme. Mökillä tehtiin pieniä askareita, saunottiin, grillattiin ja uitiin. Nautittiin kauniista järvimaisemasta ja huilattiin. Edellä mainitusta ikävästä episodista johtuen ryhdyimme veneilemään läheisiin saariin. Siellä Hilpunen ja Myttönen saivat juosta vapaana, pelotta. Nämä saariretket ovat itselleni jääneet erityisen tärkeinä muistoina mieleen viime kesästä.

Kesälomalla kävimme myös yöreissussa Mikkelissä. Myttö oli elämänsä ekaa kertaa hotellissa yötä ja se sujui vallan mainiosti. Mustikoita oli Puulan rannoilla runsaasti ja voi, miten Hippu ja Myttö niitä söivät! Voidaan puhua varmasti useista litroista per biigeli, mitä loman aikana marjoja meni suusta alas vatsaan. Elokuun alkupuolella kesäloma oli pidetty. Isäntä päätti lomansa ystäviensä kanssa Naantalissa. Minä ja isokorvat saimme Kangasniemelle vieraiksemme rakkaat ystäväni. Tuon nauravaisen ja niin paljon positiivista mieltä tuovan naisjoukon. 

Hippua kysyttiin elokuussa edustamaan Vantaan kaupunkia Lasten ja Nuorten säätiön Read Hour-kampanjaan. Otimme pyynnön ilolla ja ylpeydellä vastaan. Olihan tämä kunniatehtävä! Hipusta kuvattiin video, jolla se kertoo lukukoiran työstään. Video ja kaikki muu esilläolo saivat paljon kivaa palautetta, josta olimme Hippusen kanssa onnellisia. Syksyn lukukoirailut peruuntuivat koronan vuoksi, joten senkin puoleen oli hauskaa, että Hippu pääsi edes hiukan työn makuun syksyn aikana. 

Puula ja saari. Meille niin tärkeitä
viime kesänä.

Syyskuu ei ollut paras kuukausi vaikka silloin maailmalle saatiinkin Hipun hieno lukukoiravideo. Saimme hyvin kurjia uutisia läheisestä. Tätä oltiin osattu aavistella mutta huonoihin uutisiin ei voi koskaan kuitenkaan etukäteen täysin varautua. Olin murheellinen, sillä asia kosketti eritoten minua. Isäntä ja tyttöset toivat minulle lohtua ja iloa ikävän olon keskelle. Typyn kuolemasta tuli 29.9. kuluneeksi kaksi vuotta. Sitäkin mietin ja murehdin varmaan jonkun mielestä liikaakin. 

Loppuvuosi kulki kuitenkin iloisiakin reittejä. Syysloma vietettiin mökillä ja laitettiin mökki samalla talviteloille. Paistetut muikut olivat yksi loman kohokohtia! Lokakuussa Myttö kävi rokotuksessa ja sovimme Jaakko-tohtorin kanssa sterilointiajan marraskuulle. Sterilointi meni hienosti ja Myttöskä toipui siitä hyvin. Anoppini ja appiukkoni muuttivat lokakuussa hyvin lähelle meitä. Se oli koko meidän sakille iloinen asia. Saimme myös nauttia pikalumesta ja siitä riitti riemua Hilpuselle ja Myttöselle. 

Joulun vietimme kotona. Se ei ollut meille erikoista ja uutta, sillä olemme jo vuosia olleet joulunpyhät vain oman pienen perheen kesken. Uutta vuotta otimme vastaan kotona poikkeuksellisesti ilman vieraita. Meidän perinteeseen kun on jo vuosia kuulunut uudenvuodenkemut isännän sukulaisten kanssa. Mutta nautimme kaikista joulukuun juhlapyhistä voimia keräillen, herkkuja syöden, kirjoja lukien ja elokuvia katsellen. Ja pääsihän Myttö elämänsä ensimmäistä kertaa yökylään, kun kaksikko vietti joulukuun alkupuolella yön isännän vanhempien luona. Kyläreissu oli mieleinen ja oli sujunut kaikin puolin hyvin.

Vaikka korona varjosti meidän jokaisen mennyttä vuotta, oli siinä hyvääkin. Nautin suuresti, kun sain tehdä etätöitä. Kotikonttori on paras konttori ja täällä on parhaat työkaverit 🐶. Etätyöt jatkuvat varmaankin kesään saakka. Mökillä kävimme enemmän kuin koskaan! Kangasniemi tulee jatkossakin näyttelemään yhä suurempaa osaa meidän vapaa-ajanvietossa.  Talven aikana oli Hipulla pieniä kremppoja, vatsa ja jalat hiukan reistailivat. Onneksi vaivat eivät olleet vakavia ja hoituivat itsestään ilman lääkäriä. Me isännän kanssa pysyimme terveinä, kaikki läheiset välttivät koronan. Joten hyvin meidän asiat olivat. Ja ovat. Olen monesta asiasta kiitollinen ja onnellinen. Toivon, että ne kurjat asiatkin järjestyisivät jollain tapaa tämän vuoden 2021 aikana. 

perjantai 15. tammikuuta 2021

Biiglet palttoissa

Lupailin viime kirjoitelmassani kertausta menneeseen vuoteen. Palaan siihen ensi kerralla, sillä onhan tässä välissä ehdottomasti julkaistava kuva meidän likoista palttoot päällä!


Ei ole nimittäin takkeja viime vuosina täällä etelässä juuri tarvittu. Talvet ovat yleisesti ottaen suurilta osin kuraisia, lumettomia ja vesisateisia. Pari pakkas-lumipäivää saattaa aika ajoin olla mutta ne eivät ole nuttuja yleensä vaatineet. 

Toisin on ollut viime päivinä. Lumimyräkkä jylläsi ja nyt on maa valkea. Reilusti. Isokorvat kömpimät selkäänsä myöten umpihangessa. Onneksi tänään oli jo suurin osa kulkuväylistä aurattu. Lumipyryn päälle tuli kuitenkin kova pakkanen. Joten eilen ja tänään lenkit ovat olleet pituudeltaan minimaallisia. Vaikka takit suojaavat Hilpua ja Myttöstä kylmältä yläkropasta, niin kintut ja varpaat tuppaavat nopeasti palelemaan. Tossuja meidän kaksikolle on turha tarjota.

Kyllä tämä keli kuitenkin räntäsateen ja kuraloskan voittaa! Ja jahka tuosta pakkanen hellittää, on sitäkin hauskempaa temmeltää pellolla ja metsässä hangen alta löytyviä hajuja nuuskutellen. Toivotan koko meidän poppoon puolesta kaikille teille, hyvät ystävämme, talvisen raikasta ja riemukasta viikonloppua ⛄❄.

torstai 7. tammikuuta 2021

Talvinen alku

Vuosi on vaihtunut, loppiainen ja lomat vietetty. Isäntäkin läksi takaisin töihin. Minä lomailin pari päivää joulun alla sekä muutaman päivän ennen vuoden vaihtumista. Tätä alkanutta vuotta otimme kotona vastaan herkkuja syöden ja elokuvia katsellen. Loppiainen levättiin ja ulkoiltiin. Kuusesta keräsin haikein mielin koristeet pois ja isäntä kantoi sen ulos. Reilut 300 päivää, niin kuusen saa taas pistää olohuoneen nurkkaan loistamaan 😀.


En muista nähneeni vuosikausiin sellaista räiskettä, väriä ja pauketta täällä meidän kulmilla, mitä viime viikolla vietetty uudenvuodenaatto oli. Olemme kyllä jo monta vuoden vaihtumista viettäneet sisätiloissa, koska meillä on ollut kekkerit. Parvekkeelta on joku vieraista saattanut käydä vilkaisemassa ilotulituksia. Itse en ole edes parvekkeelle vaivautunut, joten ehkäpä tällainen loisto on ollut aiemminkin. Mutta näimme aivan valtavan paljon ympäristössä ilotulitusta, kun nyt katselimme parvekkeella maisemia isännän ja isokorvien kanssa. Hippu ja Myttö eivät räiskynnästä ole moksiskaan. Kuten eivät olleet Pimu ja Typykään. Joten sen puoleen meille ei raketit ongelmia aiheuta. Ymmärrän toki, että ei ole ollenkaan kivaa, jos pelkää niitä. Oli kyseessä sitten neli- tai kaksijalkainen. 


Tammikuu on käynnistynyt talvisissa tunnelmissa täällä etelässäkin. Meillä on lunta ja vielä ihan mukava määrä! Sitä paitsi sitä sataa parastakin aikaa lisää. Hippunen ja Myttönen ovat ottaneet kaiken ilon irti valkoisista hangista. Lumessa juostaan, painitaan ja tongitaan sen alta hajuja. Myttö hyppii kuin jänis konsanaan lumen keskellä. Viime talvena se näki elämänsä ensimmäiset lumet yhtenä vaivaisena iltana. Sitten maa oli taas musta. Nyt on eri asia ja riemua tästä talvisesta säästä riittää. Isännän kanssa kaivoimme nastakengät esiin. Vaikka lunta onkin, löytyy teiltä ja poluilta paikka paikoin myös jäätä. Parempi ottaa varman päälle nastapopoissa, ettei kupsahda nurin. 

Meidän vuosi 2021 on siis käynnistynyt mukavissa merkeissä. Toivottavasti talvi on ja pysyy edes hetken. Lumen tuomaa valon ja ilon määrää ei voi aliarvioida. Seuraavassa kirjoitelmassani ajattelin lyhyesti kerrata mennyttä vuotta. Siihen mahtui meidän perheessä ikävästä kulkutaudista huolimatta monta ilon ja onnen hetkeä. Kohtasimme myös asioita, jotka toivat surua ja kyyneliä. Voin jo nyt yhteenvetona todeta, että onnenhetkistä huolimatta en jää tippakaan kaipaamaan ja ikävöimään vuotta 2020. Mutta tuosta omituisesta vuodesta lisää ensi kerralla!