Lähestyy hetki vuoden uuden

Hyvästelkäämme vuosi 2015 ja toivotetaan tervetulleeksi uusi, kohta alkava vuosi 2016. Vanhasta vuodesta jäi paljon mukavia muistoja ja niitä tullaan kerryttämään lisää muistilokeroihin myös tulevalta vuodelta.

Iso kiitos kaikille Teille, jotka olette matkanneet reissussamme mukana blogiamme seuraten. Lämpimät terveiset meidän kaikille blogikamuille palveluskuntineen. Seuraattehan kulkuamme myös jatkossa!

Typy, Hippu ja me, isokorvien emäntä ja isäntä, haluamme toivottaa

Hilpeää ja valoisan värikästä vuoden vaihdetta 

sekä ilon ja onnen hetkiä vuodelle 2016!

Uuden vuoden alkupamausta odotellen

Anoppini usein toteaa, että aika kiitää eteenpäin kuin siivillä. Niin se on. Taas mennä haipahti syksy ja ylipäätään koko vuosi ... Olen myös siitä anoppini kanssa samaa mieltä, että kun ikävuosia karttuu lisää, aika tuntuu kulkevan kiireemmin.

Vastaanotamme tulevan vuoden odottavaisin ja iloisin mielin. Typsykkä jatkaa lukukoiran hommia ja kaitsee Hippua. Hippalainen kasvaa ja oppii uutta. Kaverien suhde varmasti lujittuu edelleen ja haikailemme kaikki jo kevättä ja pääsyä Puulan rannoille. Mökistä tulee meidän poppoolle vuosi vuodelta yhä tärkeämpi tukikohta.

Huomenna jatkamme erinomaiseksi todettua perinnettä ja kilistelemme kuohumaljoja meillä kotona yhdessä sukulaisten kanssa. Isännän tädit miehineen sekä anoppini ja appiukkoni ovat saapuneet jo useana vuodenvaihteena juhlistamaan kanssamme uuden vuoden saapumista. Odotamme myös isääni vaimonsa kera liittyvän joukkoon iloiseen ellei räkätauti ole kaatanut heitä totaalisesti petiin. Illan ohjelmassa on pirskahtelevien juomien lisäksi ruokaa, leppoisaa seurustelua, tinanvalantaa ja rakettien ihastelua. Mitähän Hilpuri tykkää ilotulitteiden paukkeesta ja pamauksista... Typyhän viis veisaa paukuista ja sama koski meidän poismennyttä Pimua. Kaiketi tuota pamauskestävyyttä on jo ihan metsästyskoiran luonteessa.

Tänään menemme Hipun kanssa morjestamaan sen veljeä. Sillä, miten sisarusten polut kohtasivat, on tällä blogilla valtavan iso merkitys. Kuinka tapaaminen sujui ja mitä roolia Pieni Suuri Beagle kyläilykutsun suhteen näytteli? Näistä kerron ensi vuonna!

Pystyssä pysyy

Tapanina saatiin tänne eteläänkin pikkuisen lunta. Pakkastakin on siitä saakka ollut muutama aste ja sehän on mukavaa. Vihdoinkin on kuivaa ja ainainen koirien suihkuttelu ja pesu ovat toistaiseksi pois päiväjärjestyksestä.

Joulumme oli leppoisaa ja rentoa yhdessäoloa. Käytiin kyläilemässä moikaten äitiäni miehensä kera. Meille taas saapasteli kylään Esco ja Risu, tuo mainio herrakaksikko, josta erityisesti Escon kanssa Hipulla riitti menoa ja meininkiä. Hipille emme löytäneet ruokakuppitelinettä mutta aattoiltana lahjapaketeista paljastui leluja ja herkkuja. Typsy sai heijastimia ja tietysti myös herkkuja. Kinkkua ja muita joulupöydän antimia sulateltiin pitkillä lenkeillä. Eilen piipahdimme myös Rajasaaressa. Hipulla oli niin kova vauhti päällä, että se ei olisi milllään halunnut lähteä saarelta pois. Piti ihan töitä tehdä, että saatiin vauhtihirmu remmiin kiinni ja kotimatkalle.

Joulun aikaa ihanaa; vieressä paras kamu ja  isäntä rapsuttaa. 

Loppuvuoden teen vähän töitä mutta lomailen myös. Isäntä pitää huolta, että joulukuusi pysyy kotona pystyssä. Ja erinomaisesti se on tähän saakka pysynytkin. Hipsukka raastoi puun alla olleen maton ja pissiä lirautteli siihen. Matto meni roskikseen. Itse kuusipuuta se on maistellut muutamien oksien päistä mutta kaikki koristeet ovat vielä tallessa. Olen kyllä ihmeissäni siitä, ettei Hippua tuon enempää ole joulukuusi kiinnostanut. Saamme ehkä sittenkin ihailla tuota kaunista koristetta loppiaiseen saakka.

Lämmintä Joulumieltä!

Pari kuonoa karvaista, kohta taas märkää ja kuraista.

Onhan onneksi meidän joulussa sentään tuttu haju, 

toivoaksemme kohta kielellä myös kinkun maku.

Nyt on joulu, taukoaa meiltäkin arjen koirakoulu.

Hetki odotettu perheen yhteinen, juhla rauhallinen

ja seesteinen.

- Typyn ja Hipun isäntä-

Yllä olevan, jo kertaalleen jouluna 2011 täällä blogissa julkaistun runon kera toivotamme kaikille meidän plokikavereille kotijoukkoineen sekä lukijoillemme

Mukavaa ja Leppoisaa joulua!

Typy, Hippu, emäntä ja isäntä

Äkkinäinen voi yllättyä

Tuossa se nyt nököttää; joulukuusi. Se on vielä ilman koristuksia ja koristeluhomma tehdään huomenna kinkunpaiston lomassa. Hippu kävi uteliaana nuuhkimassa joulupuun oksia ja vähän maistoikin. Mutta mitään sekopäisiä riehuntareaktioita puu ei herättänyt, joten ehkä se pysyy pystyssä pyhien ajan.

Tallinnan matkalta ostimme isokorvien joulupaketteihin leluja ja herkkuja. Hippu oli hoitopaikassa käsitellyt anopin nilkkureita ja tuhonnut aamutossut. Taisivat isännän vanhemmat huokaista syvään, helpotuksesta, kun noudettiin karvakaksikko kotiin. Vaikka he kyllä kovasti meidän tytöistä tykkäävätkin. Hippu vaan on ihan valtava energiapaukku ja sitä pitää melkoisesti vahtia ettei huushollissa ole täyskaaos. Raskaaksi voi äkkinäiselle käydä...

Ryhdymme rauhoittumaan joulun viettoon. Nautimme tuosta rakkaasta juhlasta kotosalla oman laumamme kesken. Piipahdamme pyhinä hautuumaalla mutta muuten emme ole suunnitelleet mitään ihmeellistä  joulun ajalle. Saatamme Tapanina tavata muutamia sukulaisiamme. Muistelemme myös Pimua, sillä rakkaan ystävämme poislähtö kohta kaksi vuotta sitten on vielä tuoreessa muistissa. Kyynelten keskeltä seuraan kuitenkin varmasti ilolla Hippulin ensimmäistä joulun viettoa yhdessä parhaan kaverinsa Typsyn kanssa.

Riemureaktioita

Viikolla meillä kävi parinakin iltana sukulaisia kylässä, sillä osa heistä viettää joulun omilla tahoillaan emmekä tapaa heitä silloin. Siskoni miehensä kanssa aiheutti isokorvissa riemullisen reaktion eikä äitini visiitti torstai-iltana ollut yhtään sen vaisumpi. Typy ja Hippu tykkäävät kovasti, kun näkevät näitä tuttuja kasvoja ja ilo on ylimmillään. Hippu on todellinen sylivauva ja kumpikaan meidän tytöistä ei ole vieraskoreita. Typsy iskee itsensä sohvalla kylkeen kiinni vaatien rapsutuksia. Hilpuri lentää sylistä syliin ja välillä esittelee rakkaita lelujaan. Joista suurin osa on suolistettu tai muuten vaan käsitelty.

Hippu ja suolistettu biiglekaveri äitini hyysättävänä.
Se toinen, elävä kamu, on  arvatkaa missä...
(vastaus: kuvassa näkyvän karvareuhkan alla)

Minulle on aiheuttanut pientä päänvaivaa Typsykän joululahja. Hipulle ostamme ruokakuppitelineen. Samansorttisen, jonka Typy peri Pimulta. Lisäksi Hippi saa muutaman uuden lelun. Mutta mitäpä pakettiin Typylle, jolla on jo kaikenlaista? Viron reissulta tarttuu varmasti jotakin mukavaa mukaan ja ehkä hommaan Typsylle jonkinlaisen heijastinhässäkän. Hippu kun tuhosi Typyn heijastinnauhan... Tiedän, että mieluisin lahja Tyyperille on kuitenkin se, että aattoiltana se saa oman annoksensa kinkkua porkkanalaatikolla höystettynä. Nam!

Lahjatoiveita

Hämeessä oli talvisen kirpakka keli vaikkei lunta ollutkaan. Matkamme oli mukavan leppoisa; juhlasankarille skoolattiin kuumalla glögillä ja syötiin maittava illallinen. Ihmeteltiin kaupungin menoa ja ihasteltiin kaupoissa kaikenlaisia jouluromppeita. Hippu pisti ihan huudoksi, kun saavuin kotiin. Ikävä siinä oli tullut vaikka olinkin ollut vain reilun vuorokauden pois kotimaisemista.

Jouluaatto on viikon päästä. Kinkku on hankittu ja aiomme sen kuusenkin ostaa. Hilpurista huolimatta. Vielä ennen joulun pyhiä käymme isännän, isäni ja hänen vaimonsa kanssa Tallinnassa. Isokorvat menevät hyvään hoitoon isännän vanhempien luokse. Osan välipäivistä lomailen ja osa kuluu konttorituolia kulutellen joko kotona etätöissä tai toimistolla. Joulutortut paistan ja pistän riisipuuron tulille; sähköhellalle. Karvakuonoille pitää hommata paketteja pukinkonttiin. Muilta osin lahjapaketit on jo kääritty, muistamme lähisukua sekä läheisiä ystäviä pienin paketein.

Anssi Yleltä povasi, ettei etelään tule lumista joulua. No, sillehän ei mitään sitten mahda. Jospa ei kuitenkaan sataisi vettä tai räntämoskaa. Tämä voisi olla minun joululahjatoiveeni. Lisäksi toivon, ettei Hipsuli kaada joulukuusta kumoon heti aattoiltana ja Typy jättäisi kauneimmat koristeet järsimättä. Saataisiin ihastella puuta edes tovi.

Kesämuisto

Hyvät plokikamumme Myrsky ja Tuisku haastoivat muistelemaan mennyttä kesää. Ei ole vaikea arvata, mikä jää meille isännän kanssa ikuisesti mieleen kesästä 2015.

Toukokuussa, kesän kynnyksellä meidän pirttiin astui Hippu. Typsy sai pikkusiskon ja kaverin. Rinnalla kulkijan, seuraajan, matkijan, pusuttelijan, kiusanhengen, pötköttelykaverin, juoksuseuraa, leikkikaverin ja ihailijan. Sen, jolle voi antaa elämän ohjeita ja jota omalla esimerkillään voi jelppiä kasvamaan hienoksi biigletytöksi. Jakaa ne asiat, joita Pimu opetti aikoinaan Typylle sen ollessa pikkuinen. 

Tämän kaksikon yhteiselon alkutaivalta oli koko kesän ilo seurata ja matka jatkuu. Ensi kesänä Hippu on hiukan yli yksivuotias likka ja silloin on edessä taas uudet metkut ja touhut. 

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki

Koko jengi on taas kasassa ja isokorvat ovat maailman onnellisimpia biigletyttöjä. Alkuviikko nimittäin pidettiin naisporukalla huushollia pystyssä, kun isäntä oli suorittamassa kansalaisvelvollisuuksia kertausharjoituksen merkeissä. Typsykkä ei meinannut jättää isäntää rauhaan, kun hän palasi reissultansa kotiin. Niin kovin ikävä Typyllä oli isäntää ollut ja rapsutuksia olisi pitänyt tulla koko loppuilta, taukoamatta.

" Nyt voi huilata, kun tuo porukka ei syö. Ohjelmassa on
kuulemma joku arvausleikki eikä siinä ole edes
ruokapalkintoja".

Hippu on jatkanut pieniä projekteja mm. lautasliinapaketteja ja talouskelmurullia työstäen. Seuraavalta kauppamatkalta meidän ostoskärryihin tulee päätymään lapsilukkoja kaappien ja laatikoiden oviin ja luukkuihin. Nyt ovet yritetään pitää kiinni keittiötuolien avulla.

Lauantaiset pikkujoulukemut sisälsivät hauskan yllätyksen; saimme vieraaksi joulupukin! Typsy räksytti tälle omituiselle miekkoselle ja Hippu hyppi joulupukin parrassa ja nutun liepeessä. Tämä ohjelmanumero kyllä kruunasi meidän hauskan ja iloisen illan. Ja näkiväthän karvakuonot elämänsä ensimmäistä kertaa Korvatunturin herran. Kiitos Jussi, ihan mahtavan mukava yllätys! Ja pahoittelut, ettei kukaan suostunut laulamaan pukille. Se olisi vaatinut kaiketi enemmän glögiä...

"Mikä äijä tuo on... pidempi parta sillä
kyllä on kuin isännällä. Ei ole siis hän."

Minä otan pienen rentouttavan irtioton arjesta ja suunnistan Hämeeseen juhlimaan ystäväni syntymäpäiviä. On siis isännän vuoro jäädä yksin kotiin huolehtimaan Tyyperistä ja Hipistä vuorokauden ajaksi. Hyvin ne kyllä pärjäävät, isäntä, Typy ja Hippu.

Joulu alkaa pakata pakaasejaan saapuakseen joka taloon ja torppaan. Tiedossa on lomaa sekä raskaan syksyn jälkeen lepoa ja rajattomasti yhdessäolon aikaa. Sitä odotamme jo kovasti.

Ja tapahtui joulukuun ensimmäisinä päivinä...

Kuluneella viikolla kävimme Typsyn kanssa lukukoirailemassa syksyn viimeistä kertaa. Nyt meidän isokorvainen kuuntelija jää joululomalle ja kirjastolle astellaan seuraavan kerran taas tammikuussa. Takana on hieno syksy; kivoja lukijoita, hauskoja kirjoja ja median loisteessa paistattelua. Toivottavasti olemme kunnialla edustaneet lukukoirayhteisöä ja antaneet mukavia muistoja kirjastossa vierailleille.

Torstaina Hippulainen oli pistänyt hulinaksi ja löytänyt keittiön laatikosta aarteita; lautasliinoja, foliorullia, talouskelmua ja pakastepusseja. Siivo oli aikamoisen kamala sillä Hipsu oli raahannut laatikosta kamaa pitkin huushollia. Isännällä oli mennyt tovi jos toinenkin sotkua siivoillessa. Lisäksi Hippuli oli löytänyt naapurilaatikosta pussillisen luita. Arvatkaapa, oliko luupussissa mitään päivän jäljiltä jäljellä. Tytöt olivat todennäköisesti yhdessä tuumin pistäneet poskeensa noin kymmenen kevytrullaa. Kaiken kaaoksen keskellä muistelimme myös Pimua, joka olisi täyttänyt 17 vuotta. Miten minulla onkin sinua edelleen niin ikävä, rakas Pimpulamme.

Koska biiglejen ruokahalu on loputon, odottivat Typsykkä ja Hippa perjantaina lähtöherkkuja, kun teimme isännän kanssa töihin lähtöä. Tuskin olivat ne torstaina kähvelletyt luut ehtineet sulaa mahalaukuissa, kun piti jo saada uusia makupaloja.

Tänään vietämme jo perinteeksi muodostunutta pikkujoulujuhlaa hyvien ystävien kera. Aikoinaan juhlimme pikkujoulun ohella Pimun synttäripäivää. Nyt olen jättänyt täytekakun pitopöydästämme pois mutta nautimme muista tarjottavista iloisessa ja mukavassa seurassa. Nämä meidän jamboreet tuovat kivaa piristystä tähän harmauteen ja pimeyteen. Uskon, että meille tulee taas kerran hauska ilta. Tämäniltaiset kekkerit ovat Hipsukan sen elämän ensimmäiset pikkujoulukemut, joten saapa nähdä miten pikkuneiti käyttäytyy. Vahtihommiksi taitaa taas mennä meillä kaksijalkaisilla...

Huomenna on koko Suomen lupa juhlia! Kaikille lukijoillemme sekä blogikavereille kotijoukkoineen

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

toivottaa Typy, Hippu, emäntä ja isäntä

George

Isännän tullessa maanantaina töistä kotiin, toi hän tullessaan vieraan. Kyseinen herra oli nimeltään George. Se oli lyhyen läntä ja muodoiltaan pullean pyöreä. Mutta eihän se miestä pahenna ja Georgen tapauksessa odotukset sen vierailun suhteen täyttyivät kirkkaasti.

Typy ja Hippu kummastelivat Georgen kovaa ääntä ja meteliä. Sekin oli omituista, että herra sylki vettä! Kaiken huipuksi se imi sen takaisin itseensä. Outo kaveri! Isokorvat päätyivätkin makoilemaan meidän sängylle ja tarkkailivat sieltä, mitä vieraamme kanssa touhuttiin.

Tiistaina George lähti takaisin omaan kotiinsa odottelemaan noutoa seuraavaan kyläpaikkaan. Koska kaveri jätti meille kostean märät nojatuolit ja sohvan, saivat Typsykkä ja Hippalainen nukkua yön vieressämme. Emme halunneet, että tytöt sotkevat juuri pestyt huonekalut. Luulen, että kun biigelit hoksasivat, minkälaisen etuuden Georgen vierailu niille antoi, toivottavat Typy ja Hippu herran toistekin lämpimästi tervetulleeksi.