Ilman johtolankoja

Kumpi luppakorvista on raapinut eteisen seinästä maalia? Kumpi luppakorvista on syönyt emännän mustat ballerinat? Kumpi luppakorvista on luiskauttanut läjät olohuoneen matolle? Matolle, joka pitää viedä pesulaan ja joka juuri heinäkuussa viimeksi pestiin.

Näihin kysymyksiin mietin alkuviikon aikana vastauksia, kun palasin työpäivien jälkeen kotiin. Päivät eivät olleet sen pidempi kuin normaalistikaan, joten en ymmärrä mikä tylsyyskohtaus kaveruksiin oli iskenyt. Ja kumpaan niistä vai molempiin? Typy luikki syyllisen näköisenä piiloon eteisen lipaston alle mutta se ei ole vedenpitävä todiste. Pimusta taas ei ole enää vuosikausiin nähnyt päällepäin, onko se tehnyt jotakin luvatonta vai ei. Pimu on todellinen pokerinaama. En voinut kumpaakaan siis torua, sillä mitä se jälkikäteen olisi hyödyttänyt. Enkä tiennyt syyllistä, sillä johtolankoja ei ollut juuri nimeksikään.

Huomasin tarkastellessani isokorvien rokotuskortteja, että Pimulta sekä Typyltä on mennyt rokotukset vanhaksi. Siispä ne pitää uusia ja Pimun kohdalla haluamme myös, että ikäneidolle tehdään kunnollinen terveystarkastus verikokeineen kaikkineen. Aion varata tohtorikäynnit sellaisiin ajankohtiin, että myös isäntä pääsee mukaan. Pimun kanssa kun lääkärikeikat ovat haasteellisempia enkä halua toisintoa toissa kesäiselle verilöylylle, joka on vielä hyvinkin muistissani. Ja ehkäpä myös Pimulin...

Lähikoirapuistomme remontti PITI olla valmis
syyskuun loppuun mennessä. Alkuviikosta siellä näytti
vielä tältä... pitänee siis suunnata Rajasaareen.

Kuivattava kaksikko

Sade, tuo koiranomistajan suosikkisää. Kuivataan, suihkutetaan, hangataan, hinkataan. Väännetään tassua siitä, kumman pää pitää; beaglein vai kaksijalkaisen. Ainakaan meidän ikäneitomme ei voi sietää edellä mainittuja toimenpiteitä ja pitääkin pistää kova kovaa vasten, jos mielii saada Pimun puhtaaksi ravasta ja kuivaksi vedestä. Typy on helpompi tapaus sillä se rakastaa hipelöintiä ja huomiota. Vaikkakin se olisi vain kuran putsaamista tassuista ja vatsasta. 

Toivon, että tämän alkaneen syksyn sateet jäävät vähäisiksi ja saamme sen sijaan pientä pakkasta. Luntakin saa ripsaista mutta ei ennen meidän lokakuista Kangasniemen reissua. Mökki pitää saada talviteloille ja ei ne suppilovahverotkaan kaiketi lumesta kovasti tykkää... 

Kosteista keleistä huolimatta kuulaan raikasta ja reipasta viikon jatkoa kaikille PSB:n ystäville! 

Risukoissa rytistelyn jälkeen vielä kerran ponnahdus Puulaan!

Mikäpä täällä metsässä ollessa, kun
aurinkokin paistaa!

Tämä alkanut syksy on näyttänyt parhaat puolensa auringon paistaessa ja sään ollessa mukavan lämmin. En muista, olenko koskaan pulahtanut Puulaan vielä syyskuussa mutta viikonloppuna sekin ihme nähtiin. Olihan sitä ihan pakko käydä uimassa, sillä veden lämpötila oli kivat 18 astetta. Minun lisäkseni myös uimamaisterimme kävi pulikoimassa kolmetuntisilta metsälenkeiltä palattuaan mutta perheemme kaksi muuta jäsentä jäivät rannalle pällistelemään.

Kävimme sienestämässä peräti kolmena päivänä mutta saalis jäi valitettavan kehnoksi. Kanttarelli- ja tattiaika alkaa olla ohi ja suppilovahverot taas eivät vielä ole nousseet esiin. Mustat torvisienetkin olivat kadonneet metsästä tai meidän silmiimme niitä ei ainakaan osunut. Pimu toimi uskollisena reissukaverina kaikkina kolmena päivänä isännän jäädessä mökkiin naputtelemaan tietokonetta osallistuen vain yhteen sienestyskeikkaan. Työn raskaan raataja, viikonloppunakin! Typystä näkyi retkillämme vilaus siellä ja täällä mutta pääosin Typsy kulki omia polkujaan ryteiköt ryskien. Ja pyhä jysäys sitä punkkien määrää, kun pitkäkoipi matkoiltaan palasi...

Katseissamme siintää jo lokakuinen lomaviikko mökillä. Mutta ennen sitä odotamme jännityksellä, minkäsorttinen kotimme lähellä sijaitsevasta koirapuistosta syntyy. Se nimittäin on pistetty täysremonttiin. Aidat on kaadettu, puitakin siinä ohessa ja meinaavat penteleet vielä jakaa puiston tekemällä omat karsinat pienille ja isoille koirille. Tuo on mielestäni täysin turhaa, sillä puisto on pienellä käytöllä (johtuen melko syrjäisestä sijainnista) ja siellä on ainakin viimeiset 14 vuotta käynyt melko samana pysynyt koiranulkoiluttajien joukko. Koirat ovat toki vaan vaihtuneet, kun vanhuksista on aika jättänyt ja on hankittu uusi pentu. Poikkeuksen tähän tuo tietysti meidän Pimu. Vanha porskuttaa yhä eteenpäin ja Pimpulaa voikin ansaitusti kutsua koirapuistomme matriarkaksi!

Uskollinen ystävä

Onneksi eroahdistus alkaa meidän Typpyrällä heittämään, sillä muutamana yönä emännän kengät ovat saaneet olla eteisen kenkätelineessä omalla paikallaan. Pientä protestia oli havaittavissa alkuviikosta, kun Typy kantoi emännän hienon korkkarin petiinsä. Vinkki kaiketi siitä, että emännän lauantainen illanvietto ystävien kanssa ei ollut sen mieleen. Ja pistihän se varmasti harmittamaan, kun ryöstöretki pizzalautasille tai dippikipoille ei onnistunut, koska vahtivat katseet seurasivat Typyä herkeämättä.

Jaksan vuodesta toiseen ihastella  Pimun reipasta mieltä, kun saavun töistä (tai mistä vaan) kotiin. Vaikka ikää on jo paljon ja kuulokin on mennyt, jaksaa Pimpula aina yhtä hyväntuulisesti ja iloisesti tulla tervehtimään ovelle, kun se hoksaa, että joku astuu siitä sisälle. Yhtä ystävällinen ikäneitomme on toki myös isännälle sekä vieraille, jotka saapuvat meille kyläilemään. Mietin tätä nykyä paljon tuota Pimun vanhenemista ja surenkin sitä hiukkasen. Sen vuoksi olen niiiin hyvillä mielin noista vanhoista tavoista, joille Pimu jaksaa edelleen olla uskollinen.

Tulevaa viikonloppua vietämme taas Puulan rannalla, punaisen mökin hellässä huomassa. Toivottavasti metsä antaa vielä antimia meille ja suunnistankin sienireissulle isokorvien kanssa heti aamulla varhain. Ehkä saamme isännänkin mukaan ellei hän keksi taas jotakin tuunattavaa tai nikkarointia. Mutta jos isännästä ei ole sienikaveriksi ja Typy kuitenkin häipyy taas omille teilleen, yksi asia on varma; Pimu, vanhaan tuttuun tapaansa, on emännän seurana. Tämäkin tapa, jolle toivon Pimun olevan vielä monena syksynä uskollinen.  

Käyttöön taas vanhat temput ja rutiinit

Veneilemässä elokuussa
Haukivuorella.

Arki palasi meidän perheeseen kuluneella viikolla kertaheitolla, sillä isännänkin osalta loma on nyt lomailtu. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani taas enemmän vastuunottoa isokorvista, sillä isännän päivät ovat pitkiä. Eikä vähiten siksi, että hän kulkee päivittäin etelän ja Tampereen väliä. Menneeseen vuoteen verrattuna tilanne on silti kaikista meistä mukavampi. Isäntä kun ehtii kotiin iltalenkin aikoihin ja vuosien saatossa tavaksi muodostuneen, beagleille hyvin tärkeän iltakeksin antamisen suorittaa taas tämän esityksen alkuperäinen pääosan esittäjä eli isäntä. Viime syksynä minä otin roolin väliaikaisesti hoitaakseni isännän nukkuessa yönsä Mansessa.

Typy taasen tottui mökkilomamme aikana nukkumaan meidän kaksijalkaisten vieressä (ja peitoissa), sillä möksällä ei ole mahdollisuutta sulkea koirimuksia oven taakse kuten kotona. Nyt taitaakin pitkäsäärellä olla jonkin sortin eroahdistusta, kun se ei pääse emännän viereen... Olen nimittäin joka aamu mökiltä paluun jälkeen löytänyt jonkun kengistäni Typyn pedistä. Kenkä löytyy myös sohvalta tai pedistä, kun tulen töistä kotiin. Onneksi kengät ovat pysyneet ehjinä... Isännän nyt nukkuessa myös arkiyöt kotona, en voi ottaa enää tyttöjä sänkyyn. Myönnän sortuneeni siihen turhankin usein menneen vuoden aikana. Uskon kuitenkin saavani joskus isännältä luvan ottaa Typsy viereeni ja eiköhän tuo ahdistuskin ala heittämään, kun syksy tästä etenee. Pimu ei valitettavasti tule enää sänkyyn kuin aniharvoin ja tekeekin päiväpeitosta oman pesänsä makuuhuoneen lattialle. Se passaa myös isännälle ja jospa Typykin vaikka oppisi tuohon.

Jostain syystä Pimpula lopetti aamuruuan syömisen keväällä ja nappulat ovat siitä saakka jääneet aamuisin kuppiin. Asia ei korjaantunut lomalla ollessamme eikä vanhus edelleenkään aamuruuasta välitä. Papanat jäävät siis kuppiin, sillä aion kyllä sitkeästi tarjota Pimulle joka aamu ruokaa vaikkei se sitä söisikään. Tosin en myöskään vaihda sitä nakkeihin vaikka tiedän, että ne maistuisivat paljon paremmin meidän ronkelille beaglelle. Kyllä, niitäkin siis on, nirsoja beagleja. Ei ihan heti uskoisi... Aamukeksinsä Pimu noutaa tuttuun tapaansa ja norkoilee vessan ovella odottaen, että saan aamutoimet hoidettua. Ja sen jälkeen; se keksi. Nam!

Näin meidän arki on lähtenyt taas rullaamaan vanhoin tempuin ja rutiinein. Typylle haaveilemamme sterilointi taitanee siirtyä toteutettavaksi vasta ensi keväänä. Katsomme siis vielä yhden verisirkuksen, kun sen aika loppuvuodesta koittaa. Pimu viedään syksyn aikana terveystarkastukseen, koska ikää alkaa meidän ihanalla jo olemaan. Mökille suuntaamme taas ensi viikolla ja lokakuussa siellä vietetään perinteinen syysloma. Mitä kaikkea muuta syksyymme tuleekaan mahtumaan, sitä jäämme odottavaisin mielin ihmettelemään.

Uikku korjataan koskeloksi ja kakkurosvo jatkaa ryöstöretkiään

Anopin ollessa kylässä kannattaa
aina kerjätä. Pimulla on siitä jo
vuosien kokemus.

Ja ihan ensi alkuun suuret pahoitteluni! Tarkkaavainen blogilukijamme epäili tekemäämme silkkiuikkuhavaintoa ja eilen isäntä kävi vielä lomakuvamme tarkasti läpi. Niinhän se on, että mökkirannassamme isoa poikasjoukkoaan treenautti isokoskelo eikä silkkiuikku. Olisiko ollut samainen isokoskelo, joka bongattiin kevään ensimmäisellä mökkireissullamme...  Ihminen on erehtyväinen, myös blogikirjoittaja. Lupaan olla jatkossa tarkempi luontohavainnoistamme kertoessani. Kiitos kommentoijalle, joka mokamme huomasi.

Sitten asiaan; ohessa muutama lomakuva, joita lupasin edellisessä kirjoitelmassani teille esittää. Kuvittelin, että meillä olisi kahdessa kamerassamme (+kännykät lisänä) vaikka minkäsorttisia lomaotoksia mutta ei niitä sitten kovin reilusti ollutkaan. Mutta saa näistä jotakin tuntumaa siihen, millainen mökkireissu meidän karvanaamoilla oli.

Perinteisellä lähisaareen tehdyllä
makkaranpaistoretkellä oli
mukava myös uida. Tässä Typyn
tyylinäyte.

Menneenä lauantaina juhlistimme jälkikäteen isännän synttäripäivää varsinaisen merkkipäivän ollessa jo heinäkuussa. Taas kerran varas iski  ja Typy pääsi pariinkin otteeseen maistamaan omin lupinensa päivänsankarille tehtyä kakkua. Olimme jo kuvitelleet, että tämä varastelu olisi taakse jäänyttä mutta ei... Pitää siis edelleen muistaa, että Typsyn ahneudella ei ole mitään rajaa. Erityisesti tilanteissa, joissa meillä on enemmän porukkaa koossa ja huomiomme kiinnittyy vieraisiin Typyn sijaan, iskee pitkäkyntinen keittiön antimiin välittömästi.

Kalenterista on käännetty syyskuu esiin. Kesä on kaiketi nyt virallisesti ohi ja syys saapuu. Seesteistä sellaista kaikille teille blogin lukijoille, pysykäähän matkassamme mukana!

"Toi on syönyt vissiin makkaraa,
siltä tuo kuono kyllä haisee."