Hippu Haukkuja

Olen tähän saakka pitänyt beaglea rotuna, joka ei turhia räksätä. Metsässä ne toki remakoi ja remmiräyhääjiä meidän neideistä sekä Pimu että Typy ovat molemmat olleet/ovat. Mutta Hippu; se on räksyttäjä. Se komentaa Typyä, haukkuu ovikelloa ja jopa sitä, kun tullaan avaimella ulko-ovesta sisään. Se haukkuu remmissä (onneksi vähemmän kuin Typy) ja joskus se mölisee ihan vaan huvikseen, kun myllää jonkin lelun kanssa. Huh huh... nyt on kovassa käytössä kukkien suihkuttamiseen tarkoitettu pullo, jolla tussautetaan vettä kuonolle, kun Hipatsa alkaa haukkumaan. On se sitruunapantakin tallessa...

"Joko saa avata?"

Sunnuntaina juhlistimme Typyn syntymäpäivää. Lahjakääröstä paljastui monenmoisia herkkuja ja paketti taisi olla mieluinen meidän kuusivuotiaalle. Iltaruuaksi Typsykkä sai maksalaatikkoa lenkkimakkarakuorrutuksella ja jälkkäriksi se nautti palan synttärikakkua yhdessä Hipun kanssa. Me isännän kanssa huuhdeltiin kakkupalat alas kahvin voimin. Hyvää oli!

Mielestäni vasta äskettäin toivotin lokakuun tervetulleeksi ja nyt sille voidaan alkaa jättämään jo hyvästejä. On ollut hienoa, että syksy on tähän mennessä ollut hyvin vähäsateinen ja kuiva. Koira-ihmisenä arvostan sitä suuresti. Toivottavasti talvesta tulee samankaltainen; lunta ja pikkupakkasta. Mitähän Hippu mahtaa tuumailla ensilumesta...

Juhlapäivä!

Onnittelemme lämmöllä ja suurella rakkaudella tänään 

kuusi vuotta täyttävää Typyä.

Paljon onnea ihanalle

synttärisankarillemme!

Työtä ja juhlaa

Viikolla kävelimme taas Typsyn kanssa kirjaston ovesta sisään ja edessä oli lukukoirakeikka. Lukijoita oli mukava määrä ja ensimmäistä kertaa Typy pääsi kuuntelemaan myös ruotsinkielistä kirjallisuutta. Suvereenisti Typy kyllä kuuntelee myös ulkomaan kieliä (tai tässä tapauksessa toista kotimaista) ja sehän on suorastaan edellytys lukukoiran työssä. Lukukoirajengiin on rekrytoitu yksi uusi koira lisää ja se on hieno juttu. Näin toiminta jatkuu vakaammalla pohjalla, sillä kun porukassa on useampi koira omistajineen, ei homma käy kenellekään liian raskaaksi. Me kyllä voisimme Typyn kanssa käydä useamminkin "töissä", niin mukavaa puuhaa se on!

Arvatkaapa kenen synttäripäivää vietämme huomenna? Typyn. Meidän pitkäsääri täyttää kuusi vuotta. Kakku on hommattu ja sitä nautitaan oman poppoon kesken. Lahjapakettikin ojennetaan päivänsankarille ja toivottavasti paperin alta paljastuu Typylle mieluisia juttuja. Luulen niin... Meidän uimamaisterin kuuteen elinvuoteen on mahtunut iloa ja surua. Terveys eli ne takajalat ovat reistailleet ja leikelty. Korvissakin on ollut ongelmaa ja Typyn paras kaveri Pimu lähti parempaan paikkaan miltei pari vuotta sitten. Mutta toivon, että kaikenlaista hauskaakin Typsykän elämässä on näinä vuosina ollut. Ainakin, kun katsoo Typyä Puulan rannalla, kun se pulahtaa metsäreissun jälkeen uimaan, uskon että se on hyvin onnellinen.  

Historian siipien havinaa

Aluksi esitän suuret pahoitteluni meidän hyville blogikamuille palveluskuntineen; Myrsky&Tuisku, Párek, Iivari, Aatu&Jiri, Arttu, Eka sekä Sylvi. Olen viime aikoina ollut hyvin kiireinen työmaalla ja niinä päivinä, kun ehdin ihmisten aikoihin kotiin, jaksan pääsääntöisesti hoitaa vain pakolliset rutiinit; isokorvat ulos, ruokaa pöytään, hetki telkkarin ääressä, iltalenkki (isännälle kiitos, joka pääsääntöisesti hoitaa sen) ja sänkyyn. Joten blogienne kommentointi on jäänyt retuperälle ja se harmittaa minua. Olen kyllä seurannut, mitä teille kuuluu ja lupaan ryhdistäytyä myös kommentointikentällä.

Saimme Sylviltä sekä Párekilta haasteen kertoa blogin historiasta. Haaste sisälsi myös kehotuksen haastaa plokikavereita mukaan mutta koska meidän kaikki kamut ovat käsittääkseni haasteen jo napanneet, en nyt haasta ketään.

Mutta siitä historiasta; ensimmäinen kertomus Pieneen Suureen Beagleen syntyi 26. toukokuuta vuonna 2009. Ryhdyin kirjoittamaan meidän Suuresta persoonallisuudesta, Pimusta. Kymmenvuotiaalle Pimpulalle sattui ja tapahtui kaikenlaista ja halusin jakaa näitä tapahtumia muille koirista ja beagleista kiinnostuneille. Lisäksi sain pian kuulla, että sukulaisemme seuraavat blogista meidän kuulumisia... metkaa! Pidän kirjoittamisesta, olen pennusta asti pitänyt ja tämä bloggaaminen on osoittautunut mukavaksi harrastukseksi. Ilolla olen saanut todeta, että vuosien varrella lukijakuntamme on kasvanut ja olemme saaneet niitä ihania blogikavereita, joita yllä jo luettelinkin.

Kotiimme asteli 18.12.2009 Typy. Pimu sai siis pikkusiskon ja sen jälkeen kirjoittelin jouluun 2013 saakka kaverusten yhteisestä taipaleesta sen sisältäessä monenmoista menoa ja meininkiä. Isännän ja minun elämän kovin paikka tuli eteen jouluyönä 2013, jolloin jouduimme jättämään Pimulle hyvästit. En kirjoita siitä tässä enempää, en pysty siihen itkemättä.

Tänään blogissa seikkailee yhdessä Typsykän kanssa Hippu. Hippu (eli Hipatsa, Hippi, Hippuli, Hippulainen, Hilpuri, Hipatsaikka, Hilbert) haettiin kotiin helatorstaina tätä kuluvaa vuotta. Taival jatkuu siis näiden beagleneitosten kanssa ja eiköhän jutunjuurta tule riittämään jatkossakin.

Lämmin kiitos kaikille meidän reissussa mukana matkaaville. Kaikille, jotka käytte lukemassa Pienen Suuren Beaglen tarinoita. Blogikamuille emäntineen iso kiitos plokikaveruudesta. Kiitos kaikille kommenteista, ne tekevät blogin kirjoittamisesta rikkaampaa. Blogitaival jatkuu, kuljettehan vierellämme jatkossakin!

Kuvien kertomaa

Lomaviikko Kangasniemellä jätti muistoihimme monenlaista mukavaa. Toivotamme nyt möksälle hyvää talvea, pidä huoli itsestäsi. Nähdään taas keväällä!

Kova kaveri tuo Typy, Se meni
kuin menikin uimaan yhdeksänasteiseen
Puulaan. 

Enoni kalastamia muikkuja piti paistaa
monessa erässä, kun kaikki eivät mahtuneet
samaan pannulliseen. Hippu sai maistaakseen
elämänsä ensimmäiset muikkuset!

Hippu katselee järvimaisemaa.

Isäntää herättämässä.

Vielä viimeinen silmäys ja
tarkistus; onhan mökki valmis
vastaanottamaan talven.

Pökköä pesään

Syysmökkeily on oma lajinsa. Saunan jälkeen ei tarkene istua kuistilla varttia kauempaa. Aamulla se, kumpi meistä kaksijalkaisista herää ensin, pistää tulet hellaan. Oikein kylmän yön jälkeen myös takkaan. Sitten vasta ryhdytään kahvinkeittoon ja ruokitaan isokorvat. Onneksi huussissa istuinta ympäröi styrox ja kaupasta on hamstrattu pitkin vuotta kertakäyttöastioita, jotta tiskiä syntyisi mahdollisimman vähän. 

Vaikka saamme parhaan kesälomakaudenkin aikaan olla täällä mökillä omassa rauhassa, on lokakuussa todella hiljaista. Ei näy kuikkia, pikkulinnut ei laula. Järvellä ei kulje lähitalon isäntä veneineen eikä vastarannalta kuulu samaisen talon uimassa olevien lasten kiljahduksia. Meteliä aiheuttaa vain Typy, joka vahtii pihaa haukkuen napakasti. 

Olemme ottaneet loman ensimmäiset päivät rennosti. Typy on juossut Hipun kanssa kilpaa ja välillä on pistetty painiksi. Hippuli metsästää iltaisin erilaisia yökkösiä ja Typsykkä toimii isännän grillausapulaisena. Minä taas sytytän pimeän tultua kynttilän Pimun haudalle ja heitän lisää puuta hellaan. 

Isompia operaatioita

Hippu oli eilen puuhastellut meidän tv-tason kanssa. Siitä on nyt yksi kulma jyrsitty, ei näytä kauniilta... Olimme suunnitelleet uuden tason hankkimista ja Hipun käsittelyn jäljiltä ostosreissu on edessä. Mutta vasta aikaisintaan ensi kesänä, sillä Hipsukalta voi olla odotettavissa vielä lisää "puutöitä". Nyt viimeistään on aika suojata tuolien ja pöytien jalat sekä kaikki muu arvokas ja tärkeä. Tähän asti Hippu on tuhonnut vain muutamat kengänpohjalliset, pari kirjaa, minun farkut, kenkälusikan ja pöytäliinan. Mutta nyt on siirrytty isompiin operaatioihin... Voi sitä Hipatsaa.

Keravan reissu sujui hienosti. Pojat leikkivät innolla isokorvien kanssa palloa heittäen ja jalkapalloa pelaten. Typy oli maali ja Hippu maalivahti. Taas kerran totesin, että lasten mielikuvitus on erittäin rikasta ja niin pitää ollakin. Hipsu olisi mieluusti nukkunut kaksospoikien huoneessa, joten kävin sen yöllä muutamaan otteeseen hakemassa pois toisen pojanviikarin sängystä. Kun sunnuntai-iltana palasimme kotiin, ei unta tarvinnut kauaa odotella. Omiin sänkyihinsä käpertyi uupuneet mutta onnelliset biigelit.

Meidän lomaviikko lähestyy ja tuo tullessaan syksyn viimeisen mökkireissun Kangasniemelle. Mökillä odottaa syysrutiinit eli möksän talviteloille laitto; haravoidaan, tyhjennetään linnunpöntöt, huussi sekä kukkaruukut. Kasataan pihakalusteet pressujen alle ja käännetään vene nurin. Lämmitetään sauna, grillataan ja luetaan kirjoja. Edelleen toivon, että löytäisimme metsästä suppilovahveroita. Ja jos niitä ei löydetä, löytää Hippuli takuulla sontakasan, mihin kierähtää ja Typsykän nenä haistaa peurat, joiden perässä pitää käydä juoksemassa.

Kriteerit täyttyy kirkkaasti!

Tällä viikolla tehty lukukoirareissu sujui onnistuneesti. Meillä oli poikavoittoista lukijakuntaa  ja sehän oli mukavaa se. Hienoa, että tänä syksynä erityisesti pojat ovat aktivoituneet lukukoiraharrastuksessa. Saimme Typsykän kanssa kuulla mukavia tarinoita ja niiden päälle Typyä rapsuteltiin kovasti. Lukukoirarinkiin on ehdolla uusi koira ja katsotaan, pääseekö se meidän joukkoon mukaan. Kirjasto on järjestänyt kandidaatille koelukutilaisuuden, mikä on hyvä asia. On tärkeää, että lukukoiraksi hakeutuva koira sopii tehtäväänsä. Erityisesti koiralla tulee olla sosiaaliset taidot hallussa; ei saa pelätä ihmisiä, nuoria eikä vanhoja. Pitää sietää melua ja ympärillä olevaa hässäkkää. Lukutilanteessa taas on oltava rauhallinen ja kärsivällinen. Rohkenen estoitta kehua, että meidän Typsy täyttää kyllä kirkkaasti nämä kaikki ominaisuudet!

Kuten työasussa lukee; LU-KU-KOI-RA

Tallinnasta laukkuuni löysi tiensä makkarapaketti sekä uusi lelu Hipulle. Lelun aion kääriä joululahjapakettiin, sillä Hipsukalla on tällä hetkellä aivan jumalaton määrä leluja. Lyhyt pyrähdys lahden takana iloisessa ja mukavassa seurassa teki hyvää, sillä tällä hetkellä elän työni suhteen erittäin kiireistä aikaa. Onneksi isäntä huolehtii isokorvista, kun itse joudun nyt venyttämään työpäiviäni.

Huomenna suuntaamme kohti Keravaa. Edessä on yön yli kestävä lastenhoitoreissu ja kuulemani mukaan poikakolmikko odottaa jo innolla Typyn ja Hipun saapumista. Tiedossa on varmasti vauhdikasta menoa. Reipasta viikonloppua myös teille, arvon lukijat!