Onnea tulevalle vuodelle!

Takanamme on leppoisa ja hieno joulu. Aattona avattiin lahjapaketteja, syötiin hyvin ja löhöttiin sohvalla. Haagalaiset piipahtivat glögillä ja muille sukulaisille juteltiin perinteiset tervehdyspuhelut Savonrantaan, Malmille ja Hyvinkäälle. Tapanina saatiin vieraiksi isännän veli vaimonsa kera. Isokorvat olivat riemuissaan, kun näkivät tuttuja kasvoja pyhien aikana.

Typsykkä ja Hippuli saivat paljon joululahjoja. Niistä ne pehmeät Hippu suolisti jo aattoiltana. Juhlaillaksi varattu maksalaatikko sekä poronkorvat maistuivat tytöille erinomaisen hyvin. Lunta ei tänne etelään ole tullut. Olemme kuitenkin ahkerasti ulkoilleet asiaankuuluvissa varusteissa. Eli kumisaappaissa tai nastakengissä sekä sadeasuissa.

Nyt valmistaudumme ottamaan vastaan uuden vuoden. Tähän päättyvään vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. Iloa mutta välillä myös murhetta. Yhteen summaten voin kuitenkin todeta, että meillä oli hyvä ja onnellinen vuosi. Seuraavalla kerralla kerronkin, mitä meidän vuosi 2017 sisälsi ja miten vuosi vaihtui meidän huushollissa.

Välkehtivän sädehtivää vuodenvaihdetta 

ja mitä parhainta uutta vuotta 2018!

Jouluiloa!

Lahjat tytöille on hankittu ja kinkku paistuu parhaillaan uunissa. Aiomme vielä aatonaaton lopputunteina piipahtaa hautuumaalla sytyttämässä kynttilät isännän mummolle ja vaarille. Kuusi koristeltiin yhdessä Hipsun avustuksella. Typsy katseli sängystämme meidän puuhia. Sitä kiinnostaa koristeluhommia enemmän paketit, jotka kuusen alle huomenna asetellaan.

Toivotamme koko meidän poppoo kaikille lukijoillemme, ystävillemme sekä blokikavereillemme kotijoukkoineen

Hyvää joulua!

Olkoon tämä tuleva juhla-aika teille kaikille rauhaisa, leppoisa ja täynnä iloa. Pieni Suuri Beagle rauhoittuu joulun ajaksi. Kuulumisiin siis taas pyhien jälkeen!

Helpot lahjahankinnat

Lähestymme joulua. Täällä etelässä on rippunen lunta. Mutta myös kovin liukasta. Eikä tässä vesisateiltakaan vältytä ennen pyhiä. Tähän mustaan joulun aikaan alkaa jo tottua. Mutta siitä huolimatta en kuitenkaan pidä siitä. Olisi niin kovin hienoa, kun olisi kauniin valkoinen joulu.

Meillä ei vielä sen ihmeemmin ole jouluvalmisteluita aloitettu. Keskityn niihin loppuviikosta, kun aloitamme joululoman. Tänä vuonna Typsykälle ja Hippuselle oli harvinaisen helppoa keksiä joululahjat. Hilpu tarvitsee uudet valjaat. Se on tähän saakka kulkenut Pimulta ja Typyltä perityillä valjailla.  Typsynen saa uuden fleksitaluttimen. Molemmille pitää hankkia myös uudet mökkipannat. Katsotaan, löytyykö sopivat. Jos ei jouluksi, niin hankitaan pannat sitten keväällä.

"Ramaisee...Kaveri torkahti jo. Kohta minäkin keikahdan
tähän sohvalle päiväunille."

Mökistä puheenollen; siellä ei ole vielä päästy puusavotan kimppuun. Maa ei ole jäinen, joten motokone ei voi lähteä vielä hakkuuhommiin. Eiköhän Kangasniemelle kuitenkin pakkaset viimeistään tammi-helmikuussa saavu. Jännittävää keväällä nähdä, miltä maisemat näyttävät puunkaadon jäljiltä... valoa tulee ainakin möksän pihapiiriin lisää.

Pimun kuolemasta tulee jouluyönä kuluneeksi neljä vuotta. Aika on kiitänyt vauhdilla. Meillä on edelleen kirjahyllyssämme esillä yhteiskuvia Pimusta ja Typystä. Koirien panta- ja remminaulakkoa koristaa kaksikon kuva. Olen pyytänyt hyvän ystäväni miestä ottamaan talven aikana vastaavanlaisia kuvia Typystä ja Hipusta. Nyt on ehkä aika vaihtaa ainakin muutamaan kehykseen tuoreemmat kuvat. Se on reilu teko Hippua kohtaan, joka on ollut perheenjäsenemme jo yli kaksi vuotta. Eikä me Pimua unohdeta, ikinä. 

Lukukoira lomalle

Vuoden viimeiset lukukoirailut ovat nyt takanapäin. Tiistaina kävimme naapurilähiössä ja teimme lukijaennätyksen! Rapsuttelijoita riitti runsaasti ja kaikki lukuvuorot oli varattu. Jo ulko-ovella meitä oli vastassa joukko lapsia. Riemunkiljahdukset "nyt se lukukoira tulee!" raikuivat pitkin pientä kirjastoa.

Eilen kävimme kotikirjastossamme. Siellä oli lukijoiden suhteen rauhallisempaa mutta ihailijoita toki riitti. Tehtiin taas lukukoirailua tunnetuksi, kun väkeä kävi kyselemässä lisätietoja asiasta. Keväällä jatkamme molemmissa kirjastoissa ja sitä ennen Typy saa viettää hyvin ansaitsemansa joululoman.

Minulta on joskus kysytty, miksi teen tätä hommaa yhdessä Typpyrän kanssa. Ja miten jaksan kulkea kirjastoissa iltaisin työpäivän jälkeen. Sain taas tällä viikolla yhden vastauksen näihin kysymyksiin. Erään vakiolukijan äiti kertoi, että Typylle lukemassa käyminen on hänen tyttärensä ainut harrastus ja erittäin tärkeä sellainen.  Tällaiset jutut ovat syitä sille, miksi haluan tätä harrastusta tehdä.

Joulu lähestyy jo kovaa vauhtia. Silloin meidän koko perheellä on hiukan lomaa. Virittäydymme joulun tuloon käymällä isännän kanssa joulukonsertissa. Ensi viikolla hankitaan lahjat isokorville. Ennen aattoa hommataan kuusi ja jouluherkkuja. Kaappeja ei siivota eikä ikkunoita pestä. Riisipuuron keittelen ja joulutorttuja sekä kinkun paistan. Muuten otetaan joulu vastaan ja sitä vietetään leppoisasti ja kiirehtimättä. Toivottavasti pienessä pakkasessa maan ollessa valkea täällä etelässäkin.

Aihetta juhlaan ja kiitoksiin

Lauantaina juhlimme ystäviemme kera pikkujoulua sekä satavuotiasta Suomea. Mukavaa iltaa tahditti hyvä ruoka sekä juoma. Välillä pistettiin lauluksi ja ottipa joku muutaman tanssiaskeleenkin. Typylle ja Hipulle tuotiin reilusti tuliaisia. Enemmän niitä kuitenkin kiinnosti ihmisille tarkoitetut antimet. Dippikastikkeet ovat Typsyn suurta herkkua. Lihapullat taas molempien isokorvien lempimakupaloja. Saimme koko poppoo olla tarkkana, ettei kaksikko lähtenyt varkaille.

"Hippu hyytyi jo. Päätti ottaa nokoset. Minä kyllä
päivystän ihan loppuun asti. Tai ainakin niin kauan
kuin tuolla pöydällä on syötävää."

Hippulin vatsa on taas kunnossa. Herkkämahaisen ruokavalio on käytössä ja lisäksi se saa kerran päivässä koirille tarkoitettua maitohappobakteerijauhetta. Hyvältä näyttää. Aion tehdä vielä tarkempaa tutkimustyötä tuon ruoka-asian suhteen. Tuskin Tyyperillekään on haitaksi vaikka ruoka olisi terveellisempää. Ei sillä, että meidän likat mitenkään huonosti olisivat syöneet. Mutta toki noissa koiranmurkinoissa on kaikenlaista.

Tänään onnittelemme Suomea. Kävimme isännän kanssa eilen elokuvissa. Näimme filmin Tuntematon Sotilas. Kohta telkkarista käynnistyy sen ensimmäinen versio. Mitä sodasta voisi ajatella... toivon, ettei sellaisia ikinä enää tule. Kylliksi ei voi veteraaneille hattua nostaa ja kiitosta antaa. Ei oltaisi näin ja tässä ilman heitä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hippu Herkkävatsa

Joulukuu on saapunut ja tänään avasimme joulukalenterien ensimmäiset luukut. Elämäni ensimmäistä kertaa ostin isokorville omat kalenterit. Meille kaksijalkaisille on yhteinen. Typsykälle maistui paremmin kuin hyvin kalenteriluukusta löytynyt herkkupala. Hippu ei huolinut herkkua. Se kun on aamuisin tottunut saamaan pikkuisen koirankeksin. Tänä aamuna ei kelvannut kyllä sekään.

Koko perheelle kalenterit.

Hipun vatsa on reistaillut jo pidemmän aikaa. Mahasta kuuluu aika ajoin möyrinää ja meteliä. Tällöin Hippu ravaa levottomasti pitkin huushollia ja haluaa ulos syömään heinää. Joskus pulahtaa oksennus. Olemme tuumailleet, että sillä on herkkä vatsa. Mutta alkuviikosta Hilpuselle iski raju ripuli. Varasin ajan eläinlääkärille. Huolestuin sen verran isosti.

Taas kerran suunnistimme lääkäriasemalle. Tänä syksynä eläinlääkärit ovat tulleet tutuiksi... Hipulta otettiin laaja verenkuva ja tehtiin perusteellinen tutkimus. Tohtorin arvio; herkkävatsaisuutta. Hippu antoi hienosti ottaa verinäytteen ja tutkia itseään. Minua verikokeen otto jännitti, sillä Hipulle tämä oli ensimmäinen kerta. Jos se alkaakin riehumaan...

Hippu toimi apuneitinä, kun isäntä kasasi uutta lipastoa.

Verikokeissa ei löytynyt yhtikäs mitään poikkeavaa. Nyt siirrymme Hipun kohdalla herkkävatsaisen koiran ruokavalioon. Mikäli vatsa ei siitä huolimatta ala rauhoittumaan, on edessä jatkotutkimukset. Toivon enemmän kuin mitään muuta joululahjaksi, että tuohon ei tarvitse edetä.

Viime kuukaudet olen kantanut huolta ja murhetta noista meidän rakkaista biigeleistä. Isäntä on järjen ääni mutta minä menen koiriemme kohdalla täysin tunteet edellä. Olo on nyt kuitenkin helpottunut. Typyn suu on hoidettu ja Hipun vatsa tutkittu. Huomenna meille saapuu jokavuotiseen tapaan ystäväjoukkoa, joiden kanssa nostamme maljat pikkujoululle.  On aika nauraa, laulaa ja iloita meille tärkeiden ihmisten keskellä. Hilpeää viikonloppua myös teille, PSB:n ystävät!

Rapsutusreissuja

Viikonloppumme vierähti lapsenlikkoina Keravalla. Poikakolmikko on omatoimisia ja reippaita kavereita. Ei enää mitään pikkuvauvoja. Joten lastenhoidosta tuskin voi puhua. Mutta perään katsomisesta kuitenkin. Että mennään iltatoimien saattamina hyvissä ajoin nukkumaan ja ruoka on valmiina pöydässä. Pojat taluttivat Typsyä ja Hilpua, kun kävimme lenkeillä. Homma hoitui hienosti ja jopa toisten koirien ohittaminen Typyn kanssa sujui mallikkaasti. Toki meidän aikuisten valvovien silmien alla.

Lapsenlikkapalvelu T&H.

Valtavasti isokorvat saivat pojilta osakseen rapsutuksia, silitystä ja halauksia. Hipun kanssa leikittiin ja Typylle pistettiin vilttiä niskaan, kun se makoili sohvalla. Kaikki viisi olivat riemuissaan, kun taas tavattiin. Sen verran vauhdikas viikonloppu oli, että unta ei kotiin päästyämme kauaa tarvinnut houkutella. Sunnuntai-iltana meillä oli kotona siis varsin hiljaista.

Työkeikka takana. Nyt kohti
bussipysäkkiä ja kotia. 

Eilen kävimme Typyn kanssa lukukoirailemassa naapurissa. Kirjastossa riitti hulinaa ja Typy sai taas osakseen ihastelua. Ja niitä rapsutuksia tälläkin reissulla. Kirjastomummmo kävi moikkaamassa meitä ja toi lapsenlapsensa lukemaan Typylle. Jostain syystä, jota en tarkemmin osaa kuvailla, läksin kirjastosta poikkeuksellisen hyvillä mielin. Sanoisin jopa erittäin hyvillä mielin. Meillä oli erinomaisen onnistunut lukukoirakeikka. Olen hyvin ylpeä Typsykästä.

Iloinen joukko

Tikulla silmään, joka vanhoja kaivaa. Mutta kaivoin nyt kuitenkin tähän kirjoitelmaan vanhan kuvan. Kuvan kesältä Puulan rannalta. Illan hämärä ja tyyni järvi. Toivottavasti mökki selviää talven riepotuksista ja tuiskuista. Ikävä on.

Typy on parantunut mystisestä taudista ja on ollut taas oma, iloinen itsensä. Jo viikon puolivälissä sen vointi oli hyvä ja totesimme, josko vähän hätäilimme kiikuttamalla sen lääkäriin. Mutta hampaidenpoistoon liittyvä lopputarkastus olisi joka tapauksessa pitänyt hoitaa. 

Epäilemme, että ihan oikeaa diagnoosia Typpyrä ei tuolla lääkärireissulla saanut. Sen vatsassa kun ei ollut minkäänlaisia oireita, jotka liittyisivät siihen, että se olisi syönyt jotakin epäsopivaa. Lämpöä oli mutta ei varsinaista kuumetta. Päättelimme sen käytöksestä, että vaiva oli sittenkin sen suussa. Hampaiden irtivetäminen taisi aiheuttaa melkoista särkyä sekä leukaluussa että ikenissä. Ja ihmekös tuo, jos yläleuasta otetaan yhdellä kertaa kolme hammasta pois. Olisi siinä itse kunkin suu heikkona ja kipeänä. Tämä taas vaikuttaa koko olemukseen ja jaksamiseen. 

Lukukoirailut jatkuivat viime viikolla lähikirjastossamme. Ensi viikolla suuntaamme naapurilähiöön. Sinne onkin lyöty jo kevään vuorot lukkoon. Hippu on eri iloinen, että Typsy on taas kunnossa. Kovasti Hilpu haastaa isosiskoa leikkiin ja rakastaa köllötellä Typyn kyljessä kiinni, kun on nokosten aika. Ja me isännän kanssa olemme eri iloisia katsellessamme parivaljakkoa. Kaikki on taas hyvin.

Huolen häivä

"Taas täällä tohtorilla.".

Pihlajanmarjat eivät saaneet Typsyn vatsaa kipeäksi mutta joku muu kyllä. Tai ainakin tohtori epäili näin. Lauantaiaamuna Typy oli täysin veto pois. Illalla ei ruokakaan enää maistunut, mikä on täysin ennenkuulumatonta. Mittasimme kuumeen ja Typyllä oli hiukan lämpöä. Olin varma, että poistettujen hampaiden aukot ovat alkaneet tulehtumaan. Sunnuntaina Typy oli pirteämpi mutta ei oma itsensä vieläkään.

Läksimme siis eilen eläinlääkärin pakeille. Hampaiden poistoon kuuluva jälkitarkastus olisi ollut joka tapauksessa tehtävälistalla tällä viikolla. Ja koska Typyn olo oli kehnon näköistä, varasin ajan heti maanantaille.

Vika ei ole hampaissa. Poistokohdat ovat parantuneet hyvin ja moitteettomasti. Tohtori tutki Typyn; kuunteli sydäntä, katseli silmät ja korvat, kokeili jopa anaalirauhaset. Laaja verikoehan otettiin vasta muutama viikko sitten. Eläinlääkäri ei keksinyt mitään syytä Typyn vaisulle olotilalle. Kunnes kerroin, että se söi perjantaina iltalenkillä jotakin epämääräistä tienposkesta. Ei ollut ensimmäinen kerta.

Kotiin suuntasimme apteekin kautta. Typylle määrättiin ihmisten vatsalääkettä, jota se viikon ajan nyt nappailee. Lääkkeen on tarkoitus rauhoittaa vatsaa. Toivottavasti pillerit puree. Mietin, että ripulia ja oksentelua Typsykällä ei ole ollut. Onko vika siis mahassa.... se nähdään. Tänään Typy oli aamulenkillä jo reipas menijä. Olo oli selvästi kohentunut. Minäkin nukun ehkä jo ensi yön paremmin... huoli on ollut taas ihan hirmuisen kova.

Ei yhtään happamia, sanoi biiglet pihlajanmarjoista

Syyslomaviikko Kangasniemellä oli tällä kertaa keliltään melko sateinen. Onneksi loppulomaa kohti ilma poutaantui. Ja kylmeni. Mutta takka ja hella lämmittivät mökkivanhusta ja sen asukkeja. Saunan lauteilla oli ihana iltaisin rentoutua, kun olimme touhuilleet päivän pihalla.

Painit Puulalla.

Saimme kaikki suunnitellut hommat tehtyä viikon aikana. Polttopuita on aimo läjä odottamassa tulevia vuosia. Haravoinnit ja puhaltamiset olivat emännän hommaa. Vene kiepsautettiin nurin ja huussi tyhjennettiin. Pihakalusteet pistettiin pressujen alle säilöön ja grilli raahattiin kuistille. Kesäkukat kippasin metsään ja komposti on käännetty. 

Pihlajanmarjatko liian happamia? Ei ole.

Suurta ihmetystä meissä kaksijalkaisissa herätti Typyn ja Hipun marjastuskauden jatkuminen. Ne mättivät innoissaan puolukoita kuonoonsa ja yritin toppuutella niitä, etteivät ylensöisi marjoja. Eikä marjojen syönti puolukoihin jäänyt. Isännän kaatamasta pihlajasta kaverukset noukkivat suurella innolla suuhunsa lisää syötävää. Ei taida pihlajanmarjatkaan olla liian happamia meidän tyttösille. 

Mitä Typy edellä, sitä Hippu perässä. 

Pelkkää työleiriä meidän loma ei suinkaan ollut. Luettiin kirjoja ja lehtiä, käytiin kirkonkylällä ja kauppa-autolla. Saunottiin ja grillailtiin. Käppäiltiin metsässä ja poimittiin suppilovahveroita. Heitettiin isokorville palloa ja otettiin päivätorkkuja, koko jengi.

 

Mökki jäi nyt odottamaan talven tuloa. Hyvin haikeana pistit ovet säppiin ja katselin järvelle. Tästä tulee taas pitkä kevään odotus. Sanoin Pimulle heipat ja toivotin hyvää syntymäpäivää, joulua, uutta vuotta, pääsiäistä ja vappua. Ehkä me jo silloin palaamme taas Puulalle. 

Hoidetut hampaat

Annoimme Typyn mielestä varmasti sen elämän kamalimman synttärilahjan, kun vein sen keskiviikkona eläinlääkäriin. On aina yhtä surkeaa jättää koira operaatioon ja poistua itse paikalta. Odottamaan, että tulee soitto, jossa kerrotaan koiran olevan nyt täysin hereillä ja sen voi hakea kotiin. Ja tämä odotus tuntuu ikuisuudelta. Typsykän kohdalla olen niin harmissani, että sitä on jouduttu leikkelemään ja nukuttelemaan turhan usein. Taidamme olla Typyn kanssa nyt samoissa leikkausluvuissa. Omia leikkauksia vaan en ole osannut pelätä ja jännittää ollenkaan niin kovasti kuin koiriimme kohdistuvia operaatioita.

Typsyn purukalusto kuvattiin ja tutkittiin huolellisesti. Hampaat puhdistettiin kauttaaltaan ja kiillotettiin. Kadoksissa olevaa ylähammasta ei löytynyt leukaluusta eikä ikenestä. Joten sitä ei ole koskaan Typylle syntynytkään.

Kolme hammasta Typyllä oli siinä kunnossa, että ne piti poistaa. Kahdessa oli lohkeama ja tummentumaa. Yksi oli murtunut enemmänkin. Typyllä on kuono nyt melkoisen turvoksissa. Se on varmasti myös kipeä, joten viikon verran Tyyperi saa särkylääkettä. Nappulat, luut ja muu kova purtava on pannassa parin viikon ajan. Suuta tulee huuhdella vedellä joka ruokailun jälkeen. Helpommin sanottu kuin tehty...

Illalla, kun Typy oli täysin herännyt, sille maistui ruoka. Juhlan kunniaksi maksalaatikkoa. Hippu sai toki maistiaiset omaan kuppiinsa. Nyt pidämme kaikki käpälät ja raajat pystyssä, että Typyn suu paranee mallikkaasti ja nopeasti. Pääasia, että hampaat on nyt hoidettu ja mitään muuta ongelmaa ei löytynyt. Typsykän painokin on noussut. Olen siis enemmän kuin iloinen.

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...

Tänään on aihetta juhlaan! 

On aika onnitella synttärisankari Typyä sen 

täyttäessä kahdeksan vuotta.

Suuret onnentoivotukset meidän rakkaalle Typylle!

Vietimme jo maanantaina Typsyn synttäreitä kakkukahvien merkeissä.

Vieraaksi saapui anoppi ja appiukko sekä äitini miehensä kera. 

Päivänsankari sai lahjaksi mm. herkkuja ja "valopannan". 

Tänään Tyyperillä on edessä hammasoperaatio. Kun se on siitä täysin 

toipunut, jatkamme vielä juhlintaa oman perheen kesken tarjoamalla 

Typylle herkkuaterian.  Lahjojakin on tiedossa lisää. 

Miten meidän syysloma Puulan rannalla sujui? 

Entäpä Typyn operaatio? 

Niistä lisää seuraavassa kirjoitelmassani.

Sateista hiljaisuutta

En heti muista, että meillä olisi koskaan ollut näin sateinen syysloma täällä Puulalla. On ollut joskus lunta, pakkastakin. Myräkkää mutta myös aurinkoa. Kuulaita syyspäiviä ja tähtitaivasta. Tällä kertaa vettä on satanut joka päivä. Harmittaa mutta minkäpä tuolle mahtaa. Ei muuta kuin sadevermeet ylle, kun puuhaillaan ulkosalla.

Ja mukavasti on ehditty jo puuhaillakin. Lomaviikko on puolivälissä ja polttopuita on valmiina kivan iso kasa. Pihaa on siistitty. Kesäkukat kippasin metsään maatumaan ja ulkotiskipaikan raivasin pois. Loman tiskit tiskaan saunassa. Eikä tämä puhdasta työleiriä ole. Iltaisin luetaan kirjoja, saunotaan ja tuijotetaan järvelle. Hiljaisuudessa. Kaupungissa tällaista hiljaisuutta ei saa kokea koskaan.

Typy ja Hippu nauttivat mökkilomasta. Mökin tienoolta löytyy paljon erilaisia hajuja. Välillä otetaan juoksukisat ja painitaan. Päivätorkkuja unohtamatta. Eilen kävimme kauppa-autolla ja auton vastaanotti kaksi haukkuvaa biigleä. Tyttöjä taisi vähän jännittää, kun iso auto lähestyi tutulla mökkitiellä. Harvinainen ilmestys tuollainen jättiauto meidän rannoilla.

Sytytän liki joka ilta Pimun haudalle kynttilän. Sille ja tälle kaikelle muullekin heitämme haikeat heipat ihan kohta. Mökkivanhus on palvellut meitä taas yhden kesän paremmin kuin hyvin. Kiitämme lämpimästi siitä ja ymmärrämme, että nelikymppinen möksä tehtiin aikoinaan vain kesäkäyttöön. Nautimme loppulomasta ja jäämme sen jälkeen odottamaan uutta kesää.

Talven tulon merkkejä

Tällä kuluvalla viikolla kävimme Typsykän kanssa taas naapurissa lukukoirailemassa. Ilma oli kamala; sade piiskasi ja tuuli viuhtoi. Mutta muutama pikkuihminen uhmasi karmeaa keliä ja tuli lukemaan Typylle. Oltiin iloisia, eritoten Typy, joka sai taas runsaasti rapsutuksia.

Työilta takana. Matkalla bussissa kohti kotia.

Varasin Typylle ajan eläintohtorille, jotta sen hammaskalusto saadaan kuntoon. Vähän ikävän synttärilahjan annamme, sillä lääkäriaika on varattu Tyyperin juhlapäiväksi. Mutta juhlistamme Typyä synttärikakun merkeissä joko ennen operaatiopäivää tai sen jälkeen. Pitäähän päivänsankarin pystyä kakkua maistamaan! En ole keksinyt Typylle mitään "mukavampaa" lahjaa. Herkkuja se toki saa. Taidamme hankkia sille uuden mökkipannan. Hippu saa sellaisen sitten joulupakettiin.

Teimme eilen päivälenkin lammasaitauksen kautta ja totesin isokorville, että lampaat ovat lähteneet viettämään talvea muihin maisemiin. Aitaus oli typötyhjä. Jäämme odottelemaan ensi kesää, jolloin ne taas palaavat. Lampaiden poislähtö ja mökin talviteloille laitto ovat asioita, jotka viimeistään havahduttavat meidän poppoon talven tuloon.

Tänä aamuna pistin kuulokkeihin joululevyn soimaan. Pullo glögiä on pakattu mökkikassiin. On myös aika askarrella pikkujoulukutsut. Joulukonserttiliput hankin jo syyskuun puolella. Mutta ennen kuin ryhdyn joulua enemmän valmistelemaan, vietämme syyslomaa Puulalla. Ohjelmassa on haravointia, puusavottaa, laiturin korjausta ja muuta mukavaa. Edessä on varmasti hieno viikko!

Hyvässä kunnossa

Lokakuu on käynnistynyt sateisen syksyisenä. Mutta luonto ilakoi väreissä ja taivaalle voi tiirailla muuttolintujen matkaa. Joutsan pelloilla oli suuria laumoja laulujoutsenia, kun ajelimme mökiltä sunnuntai-iltana kotiin. Minne lie niiden lento vei, toivotimme hyvää ja turvallista matkaa.

Kävimme maanantaina Tyyperin kanssa eläinlääkärin pakeilla. Typy tutkittiin hyvin huolella ja perusteellisesti. Vaikka Typyä on viety eläinlääkäriin monen monta kertaa ja tehty jos jonkinlaista toimenpidettä, saimme taas uutta tietoa meidän ihanaisesta. Siltä puuttuu yksi ylähammas. Tämä ei juurikaan vaikuta purentaan mutta on saattanut jäädä leukaluuhun "jumiin". Ihmetyttää, ettei aikaisemmin kukaan tohtori ole tällaista havaintoa tehnyt...

Typy odotteli rauhallisesti
eläinlääkärin tapaamista.

Typsy käyttäytyi reippaasti, kun lääkäri otti siltä verikokeen. Kolme putkea verta valutettiin ja tulokset kokeista saimme eilen. Mitään ei löytynyt. Typyllä on kaikki arvot hyvät, mm. maksa, munuaiset, kilpirauhanen. Lääkäri totesi, että harvoin näkee näin hyväkuntoista beaglea. Painostakin tohtori totesi, ettei Typsy liian laiha ole. Seuraavat askeleet ovat, että puuttuvan hampaan asia tutkitaan tarkemmin, kuten myös erään lohjenneen hampaan kohtalo. Painoa tarkkailemme viikottaisella punnituksella.

Olen todella helpottunut, että Typy on kaikin puolin kunnossa eikä mitään terveysongelmia ole. Nyt olen taas rauhaisin mielin. Saimme erinomaista palvelua tältä tutulta eläinlääkäriltä, joka aikoinaan hoiti meidän chinchillaa. Tästä on hienoa jatkaa kohti syyslomaa ja viikkoa Puulalla. 

Haiseva Hippu.

Mökkiviikonlopun saaliina oli ämpärillinen suppilovahveroita sekä sontainen Hippa. Sain omin silmin todistaa, kun se antaumuksella hieroi itseään jonkin elukan läjässä . Haju oli kamalan kuvottava. Pesukeikkahan siitä taas tuli, isäntä saippuoi Hipsukkaa ja minä kaadoin kauhalla vettä päälle. 

Tällä viikolla lukukoirailtiin kotikirjastossa. Lukijoita riitti mukavasti ja palkaksi Typsy sai rapsutuksia, halauksia ja suukkosia. Luin eilen Ylen sivuilta lukulehmästä! Aivan mahtava juttu tämä lehmille lukeminen. Käykääpä kurkkaamassa kyseinen artikkeli.

Supistaan salaisuuksia...

Niin, odotamme jo kovasti koko sakki lähestyvää syyslomaa. Surullistahan siinä on se, että mökkikautemme päättyy tämän vuoden osalta. Keväällä meitä odottaakin uudistuneet maisemat, sillä talvella tehdään suurempaa puusavottaa mökin ympäristössä. Mahdetaanko tunnistaa maisemia enää ollenkaan... se on kuitenkin selvää, että saamme lisää valoa pihaan ja ympäristöön. Ja vähemmän haravoitavaa.
 

Terveys tarkasteluun

Viikot kiitää nyt sellaista vauhtia, että maanantaista perjantaihin on vain hujaus. Vuoronperään tehdään isännän kanssa pitkiä työpäiviä. Se, että lokakuu kopistelee jo ovelle, tuntuu ihan hassulta. Nytkö jo! Syyslomaan on enää muutama viikko aikaa. Sen jälkeen mökkikausi on päätetty, tulee Typsykän synttärit ja marraskuun harmaus. Mutta joulu, tuo vuoden paras juhla, on myös kohta edessä.

Hippulille ja Typsylle kuuluu hyvää. Hipsu on hauska ja vauhdikas oma itsensä. Eilen seurasin kaksikon yhteistä tennispallopeliä. Typy taisi voittaa. Tulevaksi maanantaiksi olen varannut Typsylle ajan eläinlääkäriin. Haluan, että sille tehdään terveystarkastus verikokeineen. Olen ollut huolissani Tyyperin painosta. Haluan oman mielenrauhani vuoksi selvittää, ettei mitään ole vialla. Olen hupsu ja murehdin suotta aivan liikaa kaikkea, mikä liittyy koiriimme.

Luin eilen uutisen, jossa kerrottiin uudesta kirjastosta, joka nousee pääkaupunkiimme. Sinne ollaan mietitty robottilukukoiraa! Kuten itsekin tänne blokiin tässä kuussa kirjoittelin, tulevaisuus tuo tulleessaan mitä ihmeellisempää teknologiaa. Meidän kotikaupunki ei siis suinkaan ole ainut, jonne virtuaalisen lukukoiran palveluita on mietitty. Katsotaan, miten nämä suunnitelmat etenevät. Itse pohdin, että ei robotti kyllä voi meidän Typsykkää korvata. Niin kovasti iloa ja riemua täynnä olevia kohtaamisia näen lukukoirakeikoillamme.

Mökillä, kirjastossa ja väärässä penkissä

Alkaa tämä syyskuu kääntyä loppupuolelle. Puut ovat ryhtyneet vaihtamaan väriä ja illat ovat pimeitä. Varhaiset aamut myös. Kun poljen työmatkoja fillarilla, on pyörään pistettävä lamppu palamaan. Heijastimet on kaivettu esiin, sekä kaksi- että nelijalkaisille. Nyt voi poltella lyhdyissä kynttilöitä ja kohta räpsäisen parvekkeella olevan valopallosarjan loistamaan.

Viikonloppua vietimme Puulalla. Vettä tihuutti mutta metsälenkki tehtiin siitä huolimatta. Mukaan tarttui taas puoli ämpäriä kanttarelleja. Koska meillä on pakastimessa vielä viimesyksyistä satoa, lahjoitamme tänä vuonna keräämämme sienet sukulaisille. Saunottiin, luettiin ja grillattiin lammasta. Kivaa oli ja rentouttavaa.

Typy kieri mökillä tehdyllä metsälenkillä
jonkin elukan sonnassa. Haju oli kuvottava!
Pesullehan biigle sitten pääsi. 

Lampaat laiduntavat edelleen kotikulmillamme. Miltei joka päivä lenkkireittimme kulkee niiden luo. Hippu tykkää katsella lampaiden touhuja. Typy vahtii, etteivät lampaat tule liian lähelle Hippulia. Tai emäntää. Olen kyllä kertonut Typsylle, että meidät erottaa lampaista sähköpaimen ja että lampaat ovat eri kilttejä kavereita. 

Lukukoirailut jatkuivat tällä viikolla naapurilähiössä. Lukijoita riitti ja sehän oli mainio juttu. Typyä rapsuteltiin ja eräs vakiolukija toi sille makupaloja. Taisi olla Typsystä hyvin onnistunut kirjastokäynti! 

"Tämän työn parhaita puolia: jakamatonta
huomiota vain minulle."

Kotimatkalla rouvashenkilö nosti linjurissa metakan, koska istutin Typyn ja itseni hänen mielestään väärään penkkiin. Typy istui toki lattialla ja meidän matkanteko on tässä vaihto-autossa kestoltaan kymmenisen minuuttia. Vaihdoin paikkaa mutta jouduin palaamaan takaisin eturiviin. Takaosaan istumaan tullut ei-selvinpäin oleva kulkija aiheutti mielestäni turvallisuusriskin minulle ja Typsylle. Rouvashenkilö oli hiljaa. Ei niin kiva päätös meidän lukukoira-illalle. En kuitenkaan antanut tämän episodin painaa mieltä maahan. Mielestäni maailmassa olisi paljon tärkeämpiäkin räyhäämisen aiheita kuin se, mihin penkkiin joku asettuu bussissa. Koiran kanssa tai ilman. 

Eilen vietimme isännän synttärikahvikutsut järjestysnumerolla kaksi. Isokorville annoin järsittäväksi jonkinsorttiset peuran nahkatötteröt. Makoisia taisivat olla nämä pötkylät. Isännällä on ollut kiireinen viikko töissä, paljon hommaa ja pitkän pitkiä päiviä. Senpä vuoksi tulevana viikonloppuna rauhoitumme kotona rentoutuen. Letkeää viikonloppua myös teille, PSB:n ystävät!

  

Virtuaalilukukoira

Tämä kohta päättyvä viikko mennä hurahti vauhdilla. Kilppari pääsi keskiviikkona omaan kotiinsa. Hyvinhän hoitoreissu sujui. Hippu olisi pitänyt kilpikonnan meillä varmasti pidemmänkin aikaa. Niin mielenkiinnolla se seurasi mm. konnan ruokahetkiä. Ja pitihän Hipsulle antaa maistiainen salaatista ja kesäkurpitsasta. Se kun suorastaan kerjäsi niitä. Mutta ei rehut isokorvan suuhun maistuneet. Hippu sylki ne pois. Käsitykseni siitä, että biiglet syövät mitä vaan, ei siis taidakaan pitää paikkaansa.

Sain kuluneella viikolla tiedustelun, kiinnostaisiko minua osallistua tapahtumaan, jossa suunnitellaan datalähtöisiä palveluita kuntalaisille. Voisiko lukukoiran vastaanoton digitalisoida. Löytyisikö kotikaupungistamme muita "eläintoimintoja", jotka ottaisimme tähän mukaan. Voisiko lukukoira kuunnella lampaiden keskellä lammashaassa, kun lukija lukee sille toiselta puolelta kaupunkia. Virtuaalisesti, diginä, pilvipalvelussa. Lupasin miettiä asiaa. Itse en ole tietokonenörtti enkä ihan puoliakaan ymmärtänyt tapahtuman ideaa. Mutta mietin siis. Aikaa on marraskuun alkuun saakka.

Ensi viikolla käymme Typyn kanssa lukukoirailemassa kuitenkin ihan paikan päällä läsnäollen. Kirjastossa, joka on parhaita kuntalaisille tarjottavia palveluita ja vielä ilmaiseksi. Toivottavasti paikalle saapuu taas lukijoita. Rapsuttelijoita pitää ainakin piipahtaa, tuumailee Typy. Uskon, että Typyn toive kyllä toteutuu.

Unikavereita

Kuluvalla viikolla oli syksyn ensimmäinen lukukoiravuoro kotikirjastossamme. Lukijoita oli reilusti ja rapsuttelijoita sitäkin enemmän. Typy nautti jakamattomasta huomiosta. On hienoa nähdä, miten se tuo ihmisille hymyn huulille ja hyvää mieltä kaikille. Ylpeänä seison Typyn rinnalla. Ensi viikko huilataan kuunteluhommista mutta sen jälkeen suunnistamme taas naapuriin.

Hippulin vatsavaivat hellittivät ja keskiviikkona se oli jo taas elämänsä kunnossa. Tosi hieno juttu! Kovasti pikkuneitosella on energiaa riittänyt, kun se on jälleen terveen kirjoissa. Erityistä mielenkiintoa se kohdistaa siskoni maakilpikonnaan, joka on meillä ensi viikolle saakka hoidossa. Kilpparihan on ollut meillä aiemminkin hoidossa mutta edelleen se jaksaa Hippua kovasti kiinnostaa. Valitettavasti en uskalla päästää Hipsaa tekemään lähempää tuttavuutta konnan kanssa. Hipsuli olisi liian raju leikeissään.

Viikonlopun ohjelmistossa meillä on, sattuneesta syystä, mattojen pesua. Lisäksi toivon jaksavani syventyä yksityisetsivä Vish Purin seikkailuihin hänen selvittäessään nauruun kuolleen miehen tapausta. Harmittaa, että kesäloman jälkeen en ole juurikaan jaksanut lukea. Lukeminen kun on rakkaimpia harrastuksiani. Mutta jos en jaksa nostaa kirjaa käteen, käyn viikonlopputorkuille ilman sitä. Unikavereina maailman ihastuttavimmat sellaiset, meidän Typsy ja Hipsu.

Puulapainit

Kuikkapariskunta toivotti meidät äänekkäästi tervetulleiksi, kun saavuimme perjantai-iltana Puulan rannalle. Niiden pikkupoikanen oli kasvanut jo melkoisen isoksi. Kovasti se treenasi järvenlahdella alkukiihdytyksiä sekä lentoonnousua. Syksy on alkanut ja se etenee. Kuikatkin jättävät mökkirannan talveksi.

Eläinkunnan edustajia näimme muitakin, kun huristelimme illan hämyssä Joutsantiellä kohti Kangasniemeä. Hirvi löntysteli tiellä. Onneksi havaitsimme sen kaukaa ja isäntä ehti hyvin jarrutella. Kettu jolkotti tienpenkalla. Supi säntäsi karkuun, kun joutui auton keulavaloihin. Tarkkana saa siis olla, kun metsien keskellä ajelee. Kaupungissakin on toki vaaratekijöitä mutta elukoita saa enemmän varoa maaseudulla huristellessa. Väitän näin.

Painikisat Puulan rannalla. 

Typy ja Hippu nauttivat mökkeilystä täysin rinnoin. Kävimme poimimassa kanttarelleja. Vartissa keräsimme ämpärin täyteen näitä metsän herkkuja! Tänä syksynä sienisato on todella runsas. Hippu maisteli ylikypsiä mustikoita, jotka saattoivat koitua sille ongelmallisiksi. Typy teki muutaman ajolenkuran metsässä. Mutta kun ryhdyin puhumaan isännälle, josko paistettaisiin välipalamakkarat, ilmestyi Typsykkä takaisin mökin pihaan. Onkohan sillä superkuulo...

Tasaväkinen on tämä meidän painikaksikko. 

Ja niistä vetisistä ylimustikoista... Hippu oksensi sunnuntaina kotimatkalla niin kauan, kunnes sen mahalaukku oli typötyhjä. Oksentelua on jatkunut siitä saakka. Eilen kotona odotti oksennettu olohuoneen matto, kun saavuin töistä kotiin. Vatsalääkettä on annettu. Ripulia ei onneksi ole ollut. Hippu-raasu, toivottavasti se paranee megapian.

Mennyttä ja tulevaa ohjelmistoa

Viikonloppuna kävimme Haukivuoren kupeessa, Kyyveden rannalla. Mökkeily on aina kivaa ja säätila oli odotettua parempi. Vettä tuli kuuroista mutta aurinkokin näyttäytyi. Meillä oli rentouttava ja mukava reissu. Typy ja Hippu olivat riemukkaan innoissaan. Ne iloitsevat aina tutuista kasvoista sekä paikoista. Pihanurmella oli hauskaa juosta kilpaa.

Kyyveden mökillä saa nakkeja. Odottavan aika on pitkä...

Alkuviikosta lenkkireittimme kulki taas lampaiden luo. Tällä kertaa Typsyä ja Hippaa ei kiinnostanut lampaiden morjestus vaan oli kivempaa kieriä maassa. Hajut taisi olla melkoisen hyvät. Onneksi pesukeikalta säästyttiin, haju ei ollut turkkiin tarttuvaa sorttia.

Silloin tällöin syötän lampaille voikukanlehtiä. Typy ei tykkää, kun menen niin lähelle näitä isompia elukoita. Se alkaa räksyttämään. Hipsu taas haluaa osansa voikukista ja maistelee lehtiä innokkaasti. Sanon Hippua joskus leikkisästi jätemyllyksi ja roskisdyykkariksi. Se tuntuu syövän mitä vaan eikä se välttämättä ole aina hyvä asia. Ei sillä, että Tyyperikään nenäänsä nyrpistelisi. Voikukkaa se ei kuitenkaan himoitse. 

Syksyn lukukoirailut naapurilähiössä aloitimme eilen. Kirjasto oli kesän aikana tehnyt hienoa markkinointityötä ja meillä oli ennätysmäärä lukijoita. Sopivasti kuitenkin ja väliin jäi hiukan hengenvetotaukoa. Bussimatkustaminen sujuu Typsyn kanssa hienosti vaikka menomatkalla jatkolinjamme on usein hyvin täynnä. Tähän saakka kanssamatkustajat ovat kuitenkin huomioineet nelijalkaisen matkatoverin ja olemme voineet nousta rauhassa kyytiin ja siitä pois, Kukaan ei töni tai hengitä niskaan. Mukavaa.

Elokuu lopettelee lähetystään ja ohjelmistossa siirrytään syyskuulle. Tiedossa on lukukoirailua ja Puulalla mökkeilyä. Isännän synttärikahvit juodaan vielä kerran. Viikon verran eläinlaumamme saa vahvistusta siskoni maakilpikonnasta. Tuossahan sitä jo ohjelmaa yhdelle kuulle onkin. Toivotan yhdessä Typsykän ja Hipsun kanssa lämpimiä ja kepeitä syyskuun päiviä kaikille teille!

Upea asia 70-luvulta

Palataan meidän kesälomaan, josta tuntuu olevan jo ikuisuus... itselläni on olo, että en kaiketi koskaan saa lomailla tarpeeksi Puulan rannalla. Jos voittaisimme lotossa miljoonia (tai vähän vähemmänkin), ei liene olisi epäselvää, missä me suurimman osan elostamme sillon viettäisimme.

Meidän perheen kesäloma alkoi ihmisväen reissulla Firenzeen. Typy ja Hippu olivat hyvässä hoidossa Haagassa ja Keravalla. Isännän kanssa juhlistimme reissussa hääpäiväämme. Ihastelimme museoita, kirkkoja ja Toscanan maisemia. Nähtiin Pisan kalteva torni. Venetsiaan tekemällämme päiväretkellä muistelimme edellistä käyntiämme tuohon ainutlaatuiseen kaupunkiin, jonne teimme häämatkan.

Mökillä oli mukavaa. Typy vietti lomaa pääosin metsässä juosten. On mahtavaa, että koirat saavat liikuskella mökkimaastoissa mielensä mukaan. Miinuspuolena voisi sanoa, että jouduimme pesemään Hipun useaan kertaan. Se kun nauttii kieriä sontakasoissa. Typykin pestiin muutaman kerran, koska se oli rypenyt metsäojissa. Molemmat isokorvat herkuttelivat mustikoilla ja metsämansikoilla. Niiden poimiminen käy tytöiltä näppärästi suoraan varvuista suuhun. Typy pulahti usein Puulaan.

Typy mustikassa. 

Loman aikana isäntä rakensi uuden venepaikan ja kaiteen aitan portaisiin. Teimme päiväretken Jyväskylään. Kävimme siskoni ja hänen miehensä mökillä Savonrannassa. Saimme Puulalle vieraaksemme Keravan poppoon ja loma huipentui tyttöjen viikonloppuun, johon tänä kesänä myös Typsykkä ja Hilpu osallistuivat. Tuo viikonloppu oli taas täynnä naurua, iloa ja rentoa yhdessäoloa. Lämpimät kiitokset E, T ja P!

Tytötkin pääsivät kylälle, kun naisporukka läksi
lounaalle rantaravintolaan. 

Vaikka kelit Kangasniemellä olivat pääsääntöisesti vilpoisia ja sateisia, mahtui lomaamme myös aurinkoa. Loppulomasta tarkeni jo uimaankin. Kirjastosta lainattiin lukemista ja iltaisin sauna lämpeni. Jokakesäinen saariretkemme jäi tällä erää väliin, koska sää ei ollut veneilylle otollinen. Ensi kesänä sitten...

Hippu morjesti kuikkaa.

Tässäpä pääpiirteittäin meidän lomakesä. Siitä jäi käteen rento mieli ja olo. Erityisesti muistojen kirjoihin kirjataan Italian reissu ja kuikkapariskunta, jolla oli yksi poikanen. Tätä ihmettä emme ole vielä koskaan onnistuneet näkemään. Tiedämme olevamme onnekkaita, että meillä on mahdollisuus mökkeillä Puulalla. Kiitos siitä vanhemmilleni, jotka laittoivat pienen punaisen tuvan pystyyn 70-luvulla. Loistavasti tuo vanha möksä on meitä palvellut ja toivonkin sille mahdollisimman pitkää ikää. 

Mökkikausi ei toki suinkaan ole vielä ohi. Tulevana viikonloppuna lähdemme moikkaamaan isääni ja hänen vaimoaan Haukivuoreen mökille. Kangasniemelle suunnistamme syyskuun puolella viikonloppujen viettoon. Lokakuussa vietämme siellä syysloman. Ja näiden reissujen myötä talletetaan lisää mökkimuistoja talvella muisteltaviksi.  

Työn ääressä

Typsykän kesäloma päättyi ja olimme eilen lukukoirailemassa Muuntamossa. Ilma oli pilvisyydestään huolimatta lämmin ja vietimmekin aikaa Muuntamon terassilla. Muutama lukija kävi lukemassa Typylle. Ohikulkijoita pistäytyi rapsuttelemassa meidän isokorvaa. Pääsipä Typy taas kaupungin Instragram-sivuillekin, kun viestinnästä käytiin meitä morjestamassa.

Mukanamme Muuntamossa oli tällä kertaa Helena kirjastolta. Helenan kanssa vaihdoimme kesäkuulumisia ja juttelimme tulevasta syksystä. Meillä oli oikein onnistunut Muuntamo-keikka ja ensi viikolla pidämme siellä vielä yhden ja tällä erää viimeisen lukukoiravastaanoton. Kirjastokäynnit starttaavat sitten tämän kuun lopulla.

Hippuli taisi lopullisesti aikuistua kesän aikana. Eroahdistus- ja mielenosoituspissejä ei nimittäin ole enää lirauteltu. No, johan meidän pikkulikka on reilut kaksivuotias.... Isäntä totesi ääneen sen, mitä itsekin helpotuksekseni olen pohtinut; mitään rakenteellista virtsarakkovikaa Hipulla tuskin on. Se kun pystyy kyllä halutessaan näemmä pitämään pissit sisällään pidempään kuin kaksi tuntia.

Viikonloppuna juhlistamme jälkikäteen isännän synttäripäivää kakkukahvien  merkeissä. Vieraiksi saapuu lähisukua ja uskon, että päivänsankarin lisäksi myös tytöt saavat lahjoja. Herkkujen muodossa. Mökille suuntaamme reilun viikon päästä. Tällä kertaa kuitenkin Haukivuoren suuntaan. Kangasniemi kutsuu syyskuun puolella. Toivottavasti Puula pysyy uimalämpöisenä sinne saakka.  

Kepeästi taas kotona

Olemme taas etelässä. Kesäloma on ohi ja palasimme maanantai-iltana kotiin. Isäntä on pakertanut jo pari päivää töissä. Minä tartun tänään työhommiin. Sain nauttia ihanan aurinkoisista alkuviikon päivistä yhdessä Typsyn ja Hipsun kanssa. Tehtiin pitkiä lenkkejä ja käytiin moikkaamassa lampaita. Purin kasseja ja pesin pyykkiä. Eilen vaihdoin kesäkuulumiset hyvän ystäväni kanssa ja iltaisin ollaan katsottu telkkarista yleisurheilua koko poppoo.

Kotona taas.

Tästä se arki lähtee taas kulkemaan. Typy aloittelee ensi viikolla lukukoirailut. Isännän työtilanne näyttää tulevan syksyn osalta sellaiselta, että isokorvien työpäivien jälkeiset lenkitykset siirtyvät taas pääosin minun vastuulleni. Eipä siinä mitään. Aion hyötyä siitä ja yritän saada liikaa kertyneitä kiloja karistettua pois reippailemalla tyttöjen kanssa.

Ensi kerralla kerron kuvin ja sanoin, mitä kaikkea meidän kesäloma sisälsi. Eikä suvi suinkaan ole täysin ohi. Nautitaan siis näistä lämpimän kepeistä kesäpäivistä niin kauan kuin niitä meille suodaan.


Ps. Haluan kiittää kaikkia meidän hyviä plogikamuja palveluskuntineen siitä, että olette käyneet kommentoimassa meidän kesäjuttuja. Pahoittelen, että minun osaltani kommenttien lähettäminen teidän plogeihin on jäänyt, kun olen puhelimen avulla sorannut näitä blogiasioita. Ollaan kyllä Typyn ja Hipun kanssa seurattu teidän kesäisiä puuhia ja touhuja!

Loppusoitto lähestyy

Kesälomamme soittelee kohta loppusävelmät. Alkuviikosta palaamme etelään. Isäntä aloittelee työt jo silloin. Minä palaan töihin vasta viikon lopulla. Lomani viimeiset päivät haluan pyhittää pyykinpesulle, pakaasien purkamiselle sekä tavaroiden paikoilleen saattamiselle. En halua sännätä töihin suoraan möksältä kotiin palattuamme.

Isäntä läksi viettämään pitkää ja viimeistä lomaviikonloppua Saimaalle. Tuo reissu on jokavuotinen perinne ja se hälle ilolla suotakoon. Jäimme Typpyrän ja Hippulan kanssa pitämään mökkiä pystyssä. Ja huomenna jatkamme täällä tuttua perinnettä, kun saamme vieraaksemme iloisen naisporukan. On aika tyttöjen mökkiviikonlopun ja tänä vuonna poikkeuksellisesti myös Typy ja Hippu saavat olla joukossa mukana. Edessä on varmasti naurun täyteinen ja rentouttava viikonvaihde.

Eilen piipahdimme Kangasniemen kirjastossa hakemassa lisää lomalukemista. Sateisilla säillä kirja viihdyttää hyvin. Kirjasto on muuttanut uusiin, hienoihin tiloihin. Kehuin kirjastotädille, miten komealta kirjasto nyt näyttääkään. Kyllä meidän kotikirjasto etelässä vaikuttaa tuon kirjaston nähtyäni melko antiikkiselta. Upeaa, että tällainen pieni maaseutupitäjä satsasi juuri kirjastoon noin mukavasti.

Typy ottaa parhaillaan Hipun kanssa päivätorkkuja. Mahat täynnä mustikoita. Aurinko paistelee pitkästä aikaa. Siivosin vieraita varten aitan ja leikkaan vielä mökkitien ruohon. Sen jälkeen pulahdan Puulaan. Kaunista elokuista viikonloppua myös teille, arvon lukijamme!

Sujuu se sateellakin

Tänään on pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole satanut. Vielä. Valitettavan koleaakin on ollut ja mietin, tarkenenko tällä lomalla ollenkaan uimaan. Toivottavasti Puula lämpenee pian. 

Piipahdimme viikonloppuna Savonrannassa siskoni ja hänen miehensä mökillä. Typsyllä ja Hipillä riitti tutkittavaa sekä haisteltavaa. Isokorvat mennä touhottivat siihen malliin, ettei illalla tarvinnut unta houkutella. Paluumatkalla Kangasniemelle ajelimme Savonlinnan torin kautta. Mukaan tarttui ihania lörtsyjä: lihaa, muikkua ja vadelmaa. Nam!

Typy on heittänyt ahkerasti metsälenkkejä ja Hippukin teki eilen oman ennätyksensä. Kolme tuntia se viipotti pitkin rantametsää. Kuikkapariskunnalla on pienenpieni poikanen. Isäntä nikkaroi aittaan porraskaidetta ja veneelle uutta paikkaa. Itse ahmin kirjoja, keitän kahvit, tyhjennän huussin ja pesen mattoja. Eikä se sade sitten kuitenkaan niin haittaa. 

Ps. Koska puhelimella en saa liitetyksi kuin jättisuuria kuvia, laitan lomaotoksia tänne plogiin, kun ollaan palattu kaupunkiin. 

Italiasta Etelä-Savoon

Ulkomailta on palattu ja nyt katselemme mökin ikkunasta peilityyntä Puulaa. Loma jatkuu Kangasniemellä. Typsy on jo ehtinyt heittää metsälenkkiä ja Hipsu pyöriä sonnassa. 

Firenzen matkalla nähtiin paljon mielenkiintoista. Museoita, kirkkoja, pikkukyliä ja ihmisvilinää. Juna kirjaimellisesti kiidätti meidät päiväksi Venetsiaan. Vauhtia oli paikka paikoin 300km/h. Kaupunki oli kymmenessä vuodessa tullut kalliimmaksi sekä yhä suuremmaksi turistirysäksi. Autolla ajeltiin Pisaan katsomaan sitä kuulua tornia. Tuolla reissulla ihasteltiin myös toscanalaiskyliä ja maalaismaisemia. Ja se kuumuus: joka päivä nautimme yli 30-asteen helteestä. Huh!

Isokorvat olivat käyttäytyneet hoitopaikoissaan hienosti. Näin uskoinkin jo etukäteen. Oli tehty pitkiä lenkkejä, riehuttu, leikitty ja syöty maksalaatikkoa. Ikävöin tyttöjä kovasti. Mutta viikko vierähti nopeasti, sillä kaikenlaista nähtävää ja ihmeteltävää riitti. Ja miten hauskaa oli, kun tapasimme taas. Hippu pisti ihan ulvoen. Typy hypähteli ja häntä vispasi vimmatusti. Tuliaisetkin maistuivat vaikkei ne taitaneet mökkimakkaraa voittaa. Sitä ja vapauden riemua on luvassa tulevat päivät. 

Muuntamo, Haltiala, Rajasaari ja Firenze

Lomalla ollaan ja meidän lauma on puuhaillut kaikenlaista kivaa täällä kotimaisemissa. Hippulin vatsatauti heitti parin päivän ökäilyn jälkeen ja se on hieno juttu se. Aurinko on lämmittänyt viime päivinä oikein mukavasti. Joko vihdoinkin tuo ilma lämpenisi pysyvämmin kesäisiin lukemiin, toivotaan niin.

Keskiviikkona olimme Typsyn kanssa Muuntamossa. Tällä kertaa moikkaajia riitti jonoksi asti. Enkä pysynyt millään laskuissa siinä, kuinka moneen valokuvaan ja sitä myötä Instagram-sivuille Typy päätyi. Muutama kirjakin kuunneltiin. Meillä oli kaiken kaikkiaan iloinen iltapäivä Muuntamossa ja siellä jatketaan elokuussa. 

Eilen kävimme Haltialan tilalla. Olin luvannut Hipsulle, että tänä kesänä se voi lampaiden lisäksi tehdä tuttavuutta mm. sikojen, lehmien ja hevosten kanssa. Lehmät laidunsivat piilossa ja hevosia ihastelimme kaukaa. Mutta sikojen, kanojen, kukon sekä vuohien kanssa Hilpuri vaihtoi kuulumisia. Typyä taisi vähän pelottaa tai sitten sillä heräsi Hippua kohtaan suojeluvaisto. Se haukkui elikoille. Hävetti hiukan... Mutta onneksi alkujännityksen jälkeen Typsy rauhoittui. Jostain syystä kukkoa se ei kyllä sietänyt, joten kiersin Tyyperin kanssa kanalan kaukaa. 

Tänään sunnuntaina päätimme lähteä aamupäivän ajaksi Rajasaareen. Siellä koirat pääsivät uimaan ja  olo ei äitynyt kovin tukalaksi. Ilma on ollut nimittäin miltei helteinen. Typsykkä ja Hilpu innostuivat vauhdikkaaseen leikkiin rantahiekalla. Sitä menoa oli ilo katsella. Melkoisen harvoin Typy viitsii Hipun kanssa oikein pidemmän kaavan mukaan painia. Tänään kävi näin ja Hippu taisi olla onnesta sekaisin.

Pieni Suuri Beagle vaikenee nyt hetkeksi. Lentokone tulee lennättämään minut sekä isännän Saksan kautta Italiaan, Firenzeen. Tytöt pääsevät alkureissumme ajaksi anopille ja appiukolle hoitoon. Sitten vaihtuu lastenvahtivuoro. Isokorvat saavat olla Keravan poppoon hellässä huomassa  matkamme lopun ajan. Tiedän jo nyt, että minulle tulee ihan valtava ikävä Typyä ja Hippua. Mutta tiedän myös sen, että nämä kaksi hoitopaikkaa huolehtivat meidän likoista parhaista parhaiten. 

Pysyttehän matkassamme mukana! Kuulemisiin seuraavan kerran Puulan rannalta. 

Oksennusaamu

Hipsulla reistasi vatsa viime yönä. Heräsin aamuyöstä siihen, että se oksentaa eteisessä. Isäntä kiikutti Hilpurin ulos ja minä jäin siivoamaan sotkua. Hipun olo näytti ulkoreissun jälkeen helpottavan, joten otin sen viereeni nukkumaan. Raukka oli niin surkeana. Ehdimme maata sängyssä hetken, kun Hippu oksensi päälleni... isäntä vei Hipin jälleen ulos. Minä ryhdyin huuhtelemaan oksennuksessa olevia lakanoita, yöpaitaani ja itseäni.

Viikonvaihteessa piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Isokorvat ovat saaneet alkukesän aikana sen verran runsaasti mökkeillä, että saarireissut ovat jääneet tekemättä. Hippu juosta viipotti pitkin rantoja yhdessä muiden karvakuonojen kanssa. Typy kahlaili meressä ja kieri hiekassa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ja ei me pelkästään omalla porukalla päivää vietetty, sillä anoppi ja appiukko tulivat meitä moikkaamaan. Kivaa!

Lampaat laiduntavat kotimme läheisyydessä ja niitä Typsykkä ja Hilpu ovat käyneet miltei päivittäin tervehtimässä. Lampaat ovat uteliaita ja erityisesti Hippua kiinnostaa määkivät kaverit. Typyä taas enemmänkin hajut, jota lammasaitauksen ympäristössä leijailee. Lampailla on iso niitty syötävänä, joten eiköhän ne taas tänäkin vuonna alkusyksyyn saakka ole ilonamme. 

Rajasaaren retki tehty. Nyt maistuisi ruoka. Jos vaan
joku tulisi sitä antamaan... Odottavan aika on pitkä.

Huomenna menemme Typyn kanssa taas Muuntamoon. Suuntaan työpäivän jälkeen kotiin hakemaan Typsyä ja matkalla nostan kuvitteellisen maljan kesälomani alkamiselle! Ryhdymme siis virittäytymään lomatunnelmiin koko poppoo. Tänä kesänä meillä isännän kanssa on aihetta juhlaan, joten lomaa vietetään viikon verran ihan ulkomailla asti. Tästä ja muista meidän lomasuunnitelmista seuraavissa kirjoitelmissani. Siihen asti aurinkoista viikon jatkoa!

Perinteitä ja parhaita puolia

Keskikesän juhla on juhlittu. Vietimme juhannusta perinteiseen tapaan Kotkassa, saaressa. Torstai-iltana mietimme isännän kanssa, pitäisikö mukaan pakata toppatakit. Pipon ja pitkät kalsarit pistin kassiin, kuten myös villasukat meille molemmille. Mutta saari näytti taas parhaat puolensa ja pärjäsimme ilman talvi- ja sadevaatteita. Päivällä aurinko lämmitti hienosti ja öisin lämmityksestä huolehti kaksi karvaista kaveria. Tytöt viihtyivät kovasti paljon minun makuupussissani.

Juhannuksena pitää ottaa saaripainit. Tuo
jokavuotinen perinne.

Juhannus menee saaressa vakiokaavalla. Saunotaan, grillataan, lueskellaan, otetaan rennosti, kuunnellaan radiota ja ollaan yhdessä. Hipusta kuoritui tavan kyläluuta, sillä se mennä viipotti turhankin usein naapurimökille. Siellä kun oli koiria, joihin Hipsu halusi tutustua. Naapurit olivat hyvin pitkämielisiä eivätkä ajaneet Hilpuria pois. Ymmärrykseen taisi vaikuttaa se, että heidän edesmennyt Ninni-koira vieraili usein sen naapurissa. Paitsi juhannuksina, jolloin Pimu, Typy ja Hippu ovat olleet paikalla. Meidän vahtimimmit eivät naapuria kylään päästäneet...

"Toi kaveri meni tonkimaan kukkapenkkiä...
arvatkaa, saiko se huutia."

Viime viikkoinen Muuntamo-keikka sujui meiltä Typsyn kanssa hienosti. Kurja sää vaan harmitti, sillä emme viitsineet kaatosateessa istua Muuntamon terassilla ja piha-alueella. Uskon, että olisimme saaneet useammankin tervehtijän luoksemme, jos olisimme voineet olla pihalla. Mutta ei meidän ihan kahden tarvinnut ihmetellä ja toivottavasti ensi viikolla sää suosisi.
.

Kaunista keskikesää!

Ihan kohta vietetään kesän juhlaa juhannusta. Helteistä ei päästä näillä näkymin nauttimaan mutta eipä pitäisi vettäkään tulla taukoamatta taivaalta. Nyt on hyvä hetki rauhoittua, ihastella luonnon vehreyttä ja kaunista Suomen kesää. Viettäköön jokainen juhannusta parhaaksi miettimällään tavalla, ilman minkäänlaista ressiä.

 

Meidän jengi toivottaa kaikille lukijoillemme sekä

plogikamuillemme kotilaumoineen

 

Letkeän hilpeää juhannusta!

Kirjat ja kyltit valmiina!

Kävin alkuviikosta hakemassa ison kassillisen kirjoja kirjastosta. Siellä oltiin jo valmiiksi pakattu kassiin luettavaa meidän tämänpäivästä Muuntamo-käyntiä silmällä pitäen. Lisäksi kassista löytyi muutama kyltti,joilla voin kertoa, että Typy on työssään. Odotan mielenkiinnolla, miten meidän lukukoirailut Muuntamossa sujuvat. Uskon, että hienosti. Typyhän on täysi ammattilainen näissä hommissa.

Maanantaina kävimme isännän kanssa rokkikonsertissa. Eipä olisi parempaa säätä voinut ulkoilmakonsertille toivoa! Hippuli yllätti meidät iloisesti, kun saavuimme kotiin. Olimme varmoja, että se pissiä lirauttaisi jollekin matolle, koska sille iskisi illan aikana eroahdistus. Vaikkeivat isokorvat joutuneet normaalia työpäivää pidempään olemaan kaksin kotosalla. Ihan turhaan me Hippua epäilimme; matot olivat kuivia, kun saavuimme kotiin. Hyvä Hippu! Ehkäpä kahden viikon mökkireissu painoi pientä biigleä ja ilta oli mennyt Typyn kanssa nukkuessa.

Juhannus tekee tuloaan. Hiukan on kalsaa keliä pyhiksi lupailtu, joten pitää pakata saarireissulle pipoa ja villasukkaa mukaan. Juhannuksen jälkeen pakerran vielä muutaman viikon töissä. Teemme Typsyn kanssa lomani kynnyksellä toisen Muuntamo-keikan. Sen jälkeen palataan töihin vasta elokuussa. Me molemmat.

Herkkuja monenlaisia

Mökkireissun kunniaksi
aloitin matkanteon nauttimalla
herkkuja.

Näin se juhannuksen alusviikko vetelee viime metrejään. Bussi kiidättää minua kohti Mikkeliä. Vastassa siellä ovat isäntä ja isokorvat. Ruokakaupan kautta suuntaamme viikonlopun viettoon pienen punaisen tuvan hellään huomaan. Eniten odotan kolmikon näkemisen lisäksi sitä, että pääsen saunaan.

Typsykällä ja Hippalaisella on kuulemani mukaan ollut vauhdikas viikko. Tutkimusretkiä on tehty ja pulahdettu Puulaan. Keskiviikkona isäntä ja tytöt olivat vierailleet Hirvensalmella moikkaamassa anoppiani ja appiukkoani. He viettävät myös mökkilomaa tämän viikon. Heinä-elokuussa odotamme heitä saapuvaksi Kangasniemelle, kun minunkin lomani koittaa. Hippu on kierinyt sontaläjissä. Yhdessä kaverukset ovat laiturilta räksyttäneet vesilinnuille. Perusmökkimeininkiä siis.

Uskon, että isännällä, Typyllä ja Hipulla on ollut mainio kaksiviikkoinen Kangasniemellä. Ja sitä iloa on luvassa siis heinäkuussa lisää. Ensi viikolla, ennen juhannuslaitumille lähtöä, korkkaamme Typyn kanssa Muuntamo-kesän auki. Lampaat ovat saapuneet kotimme lähikedolle, joten niitä on syytä käydä moikkaamassa. Onneksi Hippu ei ole kiinnostunut kierimään niiden kasoissa. Maistaa toki herkullisia jätöksiä täytyy...

Jälleensyntynytkö?

On alkanut toinen viikko yksin kotona. Viikonloppu vierähti Puulalla ja oli eri kiva nähdä taas isäntää sekä tyttöjä. Typsy ja Hipsu ottivat minut perjantai-iltana suurella riemulla vastaan Mikkelin matkakeskuksella. Ja siellä heitin eilen haikeat heipat kolmikolle, kun nousin linja-autoon, joka toi minut takaisin tänne etelään. Mutta perjantaina nähdään taas!

Viime viikolla avattiin Muuntamo ja avajaisissa oli mukavasti väkeä. Sade vaan paiskoi avajaisväkeä ja sen vuoksi sisätilassa olikin melkoisen ahdasta. Muuntamo ja sen pihapiiri näyttivät kivalta. Kun sää vielä lämpenee ja ympäristön istutukset puhkeavat täyteen vihreyteensä ja kukkaansa, näyttää piha-alue todella viihtyisältä. Ensi viikolla olemme sitten Typyn kanssa ekaa kertaa muuntamoilemassa ja mukana on myös Vantaan kaupungin sosiaalityön Perhekoutsit. Hienoa!

Muuntamo

Kuulemani mukaan Typsykkä oli viime viikolla heittänyt mökillä pitkiä lenkkejä. Eikä viikonloppu tehnyt poikkeusta. Lauantaina se piti huilipäivän mutta eilen taas reippailtiin. Hippuli tekee lyhyempiä tutkimusretkiä ja yllyttää Typyä leikkiin. Ei ihme, että kaksikko on iltaisin väsyneitä. Moinen riehuminen vie voimia.

Iltaisin ramasee.

Uskotteko uudelleensyntymiseen? Minä alan pikkuhiljaa uskomaan. Hippu nimittäin palaa reissuiltansa yltä päältä sonnassa. Eli pas...ssa. Se rakastaa kieriä jätöksissä. Supikoiran, ketun tai minkä lie elukan. Isäntä oli joutunut viime viikolla pesemään Hilpurin neljänä päivänä ja lauantaina saimme pestä sen yhdessä. Rakas Pimumme oli täysin samaa maata. Sen suurin ilo syömisen lisäksi oli kieriä sontaläjissä, Mitä kamalampi haju, sen ihanampaa touhua. Elääkö siis Hipussa meidän edesmennyt Pimu....