Mökkieroahdistusta

Hippu ei tykännyt lauantaina, kun joutui isännän synttärikutsuilla kahvittelun ajaksi makuuhuoneeseen portin taakse. Typsy heitti itsensä sänkyymme pitkälleen mutta pikkuakka päätti pissiä kusaista makkarin uudelle matolle. Tuon lauantain jälkeen on pesty kaksi mattoa lisää... Ja harmiteltu eteisen melkoisen uutta mattoa, josta Hippi söi maanantaina reunoja. Emännän lompakonkin riiviö käsitteli. Onneksi sen sisältö säilyi ehjänä. En olisi kehdannut enää kolmatta kertaa vuoden sisään tilata uutta kaupan bonuskorttia ajo- ja pankkikorteista puhumattakaan.

Aaro lukee ja Typy kuuntelee.
Kuva: Yle Helsinki.

Hipulla sopeutuminen takaisin kaupunkielämään näyttää vievän aikaa. Se turhautuu ja pitkästyy. Typy pääosin huilaa kaksikon ollessa keskenään, joten siitä ei oikein leikkikaveria aina saa. Mökillä voi mennä humputtaa miten lystää. Ymmärrän Hippua. Möksällä koettu vapaudentunne on varmasti melko parasta. Ei remmiä eikä aitauksia, ei aikatauluja. Sen kun antaa mennä vaan! Toivon, että Hipsukan mökkieroahdistusta voidaan helpottaa tulevana viikonloppuna, jonka vietämme taas Puulan rannalla.

Olen luopunut kepeistä ja jalka pelaa kohtuullisen hyvin. Ensi viikolla voin jo täysipainoisesti ulkoilla isokorvien kanssa. Typyä kutsuu taas työt ja käynnistämme lukukoirailut. Jatkamme tutussa lähikirjastossamme laajentaen työmaata myös naapurilähiön kirjastoon, jossa kävimme keväällä tutustumiskeikalla. Toivon, että pystymme kuuntelukerroilla rohkaisemaan ja kannustamaan pieniä lukijoita kirjojen lumoavaan maailmaan. Kun sinne pääsee sisään, on saanut lukemisesta itselleen mitä parhaimman elinikäisen harrastuksen.

Tylsää

Avaruuskypärästä on päästy eroon ja Typy kulkee taas tervein askelin. Takajalan tassu on kunnossa. Olemme putsanneet kinttua vielä menneellä viikolla mutta siitäkin hommasta voidaan jo luopua. Typsykkä ei tykännyt kaulurista ollenkaan ja katseli minua syrjäsilmin alta kulmien, kun kapistus laitettiin sen kaulaan. Harmitti kovasti Typsykän puolesta ja tunsin sitä kohtaan suurta myötätuntoa. Mutta kauluri oli ehdoton valtti siihen, että jalka saatiin pikaisesti paranemaan.

Uimamaisterin jalka on siis terve mutta emännän vasen koipi ei. Siihen iski jännetulehdus ja olenkin tällä viikolla tehnyt töitä pääosin kotikonttorilla. Kepit on apuna liikkumisessa ja lääkettä pitää nappailla säännöllisin väliajoin. Todella tylsää tässä on se, että lääkärin määräyksestä kävely on minimoitu. En voi viedä Typsykkää ja Hipsausta lenkille. Myönnän, että olen sen verran laistanut lääkärin ohjeista, että talomme taakse olen kaksikkoa päiväpissille kuskannut. Mutta tiedän, että lepo on paras lääke tähän vaivaan. Joten pysyn kotona ja isäntä lenkittää isokorvat.

Odotan innolla seuraavaa mökkireissua. Sienisato näyttää nimittäin tänä syksynä hyvin runsaalta ja loman lopuksi kävin keräämässä ensimmäisen erän metsän herkkuja pakkaseen. Kanttarelleja ja mustatorvisieniä jäi yhä mökkimetsään. Toivottavasti sade ei vie niitä ja saan täytettyä pakastinta lisää. Ennen sienireissua juhlimme kuitenkin isännän syntymäpäivää ja parantelen kinttuani metsäkuntoon.

Hiekkatiet vaihtui asfalttiin

Kylläpäs tämä Blogger heittää kuvat suuriksi, kun kirjoittaa kirjoitelman puhelimen sovelluksella. Meidän lomajutuissa on siis suuren suuria kuvia vaikka viimeisimmästä kertomuksesta niitä pienensinkin. Kumma juttu.

Tiistai-iltana kaarsimme Kangasniemeltä kotiin eläinlääkärin kautta. Typy satutti vasemman takajalkansa tassun ja sitä oli syytä käytä tohtorilla näyttämässä. Kinttu oli sen verran kipeä, että tiistai-aamuna Typy jo ontui sekä kantoi jalkaansa. Kurja loman päätös meidän Tyyperille. Uimamaisteri rauhoitettiin ja eläinlääkäri tutki tassun. Mitään haavaa tms. sieltä ei löytynyt mutta iho punoittaa ja verestää. Todennäköisesti Typy repi tassunsa metsässä humputtaessaan. Terävä kivi tai oksa saattoi repiä tassua verille. Kysymykseen tulee myös ampiaisenpisto, joka on sitten tulehtunut koska Typsy nuoli tassuaan vaikka sitä kiellettiinkin kovasti.

Väsyneet lomalaiset; mökillä olo voi olla raskasta. 

Särkylääkettä, lääkerasvaa ja ahkeraa puhdistamista. Sellaiset kotieväät saimme lääkäristä ja niitä on huolellisesti noudatettu. Valitettavasti myös kypärää eli kauluria on pidettävä. Tassua kun ei saa nyt yhtään nuolla lutkutella. Onneksi koipi näyttää jo paremmalta, joten uskon, että se tulee pian kuntoon.

Palasin eilen töihin, isäntä jo keskiviikkona. Kuten olen aiemminkin todennut, kesä kesältä paluu kaupunkiin tuntuu tylsemmältä ja kurjemmalta. Menee taas muutama päivä, jotta sopeutuu asfalttimuurien keskelle. Mutta onhan kotonakin kivaa. Typsykällä ja Hipalla riittää taas paljon haisteltavaa ja koirakavereitakin näkee pitkästä aikaa. Ja seuraava Puulan reissu on jo päätetty.

Mitä kaikkea me lomalla puuhasimme? Siitä lisää seuraavissa kirjoitelmissa. Aurinkoista ja lempeää loppukesän viikonloppua!

 

Kausi jatkuu

Aurinko paistaa. Edelliset kaksi päivää tuli kaatamalla vettä. Onneksi on kirjoja, ristikkolehtiä ja puhelimessa Yle Areena. Sadepäivän synkkyys haihtuu, kun katsoo jakson sarjasta Benidorm. 

Isäntä viettää viikonvaihdetta Saimaalla. Pidämme siis Typsyn ja Hipun kanssa mökkiä pystyssä. Alkuviikosta kävimme saariretkellä, josta yllä oleva kuva kertoo. Paistettiin makkarat ja Typy kävi uimassa. Tietysti. Sellaisella rannalla ei olla vielä oltu, missä meidän uimamaisteri ei pulahtaisi.

Mökkiranta on paras ranta.

Pikkuhiljaa pitää valmistautua kotiin lähtöön. Mitähän tytöt siitä tuumii... Ennen etelään paluuta käydään vielä sienestämässä, uidaan ja saunotaan. Nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä ja odotetaan jo paluuta Puulalle. Mökkikausihan jatkuu ja Typsykällä varmasti myös uintikausi.