torstai 31. lokakuuta 2013

Pakko se on hyväksyä

Ei löytynyt Pimulta Cushingin oireyhtymää. Olin hiukan pettynyt vaikka onkin kamalaa sanoa näin. Mutta Cushing-diagnoosi olisi selittänyt monet Pimun vaivat ja oireet ja olisimme saaneet ikäneidolle lääkityksen tautiin. Nyt emme tiedä, mistä pissivaivat, hurjat maksa-arvot yms. johtuvat. Odotamme vielä uuden virtsanäytteen tuloksia ja sen jälkeen tiedämme, onko Pimulla edessä verenpainelääkitys, joka saattaa auttaa maksa-arvoihin, munuaisiin ja pissivaivaan.

Kuten aiemmin kerroinkin, mietimme ankarasti isännän kanssa viikonloppuna Pimpulan tilannetta. Itku silmässä oli myönnettävä, että Pimu on vanha ja sillä on vanhan vaivat. Isännän aloitteesta päädyimme siihen, että sydänultraan emme Pimua vie. Lääkärinkin mukaan kun ei ole varmaa, onko Pimulla läppävika, kun mitään oireita sivuäänen lisäksi ei vanhuksella ole. Se ei hengästy, ei yski, ei röhise eikä läähätä. Päätimme, että Pimun kohdalta isommat hoidot ovat ohi. Pääasia on, ettei se tunne kipua ja kolotusta. Niihin meillä on olemassa lääkkeitä ja tohtorin mukaan Pimu vaikuttaa eläväiseltä ja pirteältä eikä näytä mitenkään kärsivältä.

Pimulla on nyt niin monenlaista vaivaa ja häikkää kropassa, että on selvää, ettei tilanne tästä enää paremmaksi tule muuttumaan. Päinvastoin. Menemme siis päivä kerrallaan ja tarkkailemme vanhan vointia ja sen touhuja. Uusia elimiä sille ei saa eikä koiraa muutenkaan enää uudeksi tehdä. Elinpäivät ovat jo kortilla ja ja tämän antoi eläinlääkärikin ymmärtää vaikka kovasti tsemppaakin, ettei tilanne ole vielä katastrofi. Me yritämme nyt surkutteluviikon jälkeen keskittyä mukaviin ja iloisiin asioihin. Toivomme, että Pimuli jaksaa pysyä reissussamme mukana vielä pitkän matkaa.

Typy pääsi maanantaina lääkäriin ja sai rokotukset. Tai nykyään rabies ja nelosrokotus ovat kaikki samassa, joten piikkejä tuli vain yksi. Typy on lääkärissä aivan eri maata kuin Pimu eikä viis veisannut rokotuksesta. Pitkäsääri vain nautiskeli, kun tohtoritäti tutki sitä. Ainut, mikä ei sujunut kovin kiitttävästi, oli muiden koirien kohtaaminen odotushuoneessa. Kaikille kun pitää murista ja haukkua... Onneksi isännän napakat käskyt saivat Typsyn hiljenemään ja tutkimushuoneessa se oli itse ihastuttavuus. Niin erilaisia vaikka kuitenkin niin samanlaisia, nuo meidän isokorvat.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Oli aika juhlia Typsyä!

Ihan ensin suuret kiitokset teille kaikille, jotka onnittelitte meidän Typsykkää mm. tämän blogin kautta. Terveisenne ovat menneet perille päivänsankarille.

Juhlakalu poseeraa omalta perheeltä
saadun lelun kanssa. Vatsa pullottaa kakkua
ja herkkuja!
Perjantaina juhlimme synttärisankaria kakkukahvien merkeissä. Vierasjoukossa oli mm. Keravan porukkaa, äitini miehensä kera sekä pikkuinen Riku-koira. Lahjoja Typy sai runsain mitoin, paketeista löytyi leluja, herkkuja ja uusi ruokakuppi. Me, Typyn oma perhe, käärimme pakettiin kaikkia noita yllämainittuja ja lisäksi Typy pääsee loppuvuodesta tutun koirahierojan käsittelyyn. Ilman muuta Typy sai palan synttärikakkua ja sitä tarjoiltiin myös Pimulle. Hyvin näytti vadelmakakku meidän kaksikolle maistuvan!

Valitettavasti juhlamieltä varjosti Pimun tilanne. Eilen teimme isännän kanssa päätöksen Pimun jatkohoidosta, kerron asiasta lisää seuraavissa kirjoituksissani. Olemme karvain ja surullisin mielin hyväksyneet sen tosiasian, että Pimun elämässä on alkanut viimeiset kilometrit. Toki hartaasti toivomme, että niitä riittää vielä mahdollisimman pitkäksi aikaa, ainakin ekstra-superpitkän maratonin verran.


perjantai 25. lokakuuta 2013

Päivänsankari Typy!


Heipähei, nyt onnea ja juhlamieltä syvää!
Toivotamme päivänsankarille tuhansittain hyvää! 

 Hurjan paljon onnea synttärisankari Typylle sen täyttäessä
tänään neljä vuotta!

Merkkipäivää juhlistetaan kakkukahvien merkeissä eikä lahjapakettejakaan ole unohdettu. Tämä kuluneet melkein neljä vuotta on kiitänyt kuin siivillä. Vastahan Typsykkä oli pienenpieni beagle, joka härnäsi Pimua, varasti emännän aamupalaleivät ja raastoi petinsä hajalle. Mutta aika kultaa muistot ja kiittäen siitä suuresta ilosta, jota Typy on meidän huusholliimme tuonut, skoolaamme tänään meidän rakkaalle uimamaisterille!

torstai 24. lokakuuta 2013

Ei hyvää muttei hirmuisen huonoakaan

Pimua jännitti eläinlääkärissä, kuten aina aikaisemminkin. Häntä taipui takakoipien väliin ja tutkimuspöydällä se ei olisi millään halunnut olla. Verikokeen ottaminen sujui kuitenkin moitteettomasti eikä takajalan lihakseen pistetty kortisonipiikkikään aiheuttanut edes pientä ulvaisua. Ultraäänitutkimus oli kuitenkin yhtä tahtojen taistelua, kun isäntä piti rimpuilevaa ikäneitoa etukropasta kiinni ja minulle jäi takakroppa. Pimun kun piti olla tutkimuksen ajan selällään ja se vihaa moista asentoa. Vanhus panikoi ultrassa niin kovasti, että pissikin lirahti alle. Tästä seurasi kotona suihkukeikka, koska vanhus oli selkäänsä myöten virtsassa.

Lääkärintarkastuksen lopputulos: Pimulla kuuluu sydämessä vahva sivuääni, viittaa läppäsairauteen. Lukuisia pieniä maitorauhaskasvaimia, maksa-arvot nousseet entisestään ja ovat vallan huikeat. Lyhytaikainen urea reilusti koholla. Emännältä lirahti itku, ei mahtanut mitään.

Pimulta otettiin verikokeita, jotta saamme tietää sairastaako vanha Cushingin oireyhtymää. Tähän liittyen se sai myös edellä mainitun kortisonipiikin. Tuloksia kuullaan ensi viikolla. Pissinäytteestä tutkittiin löytyisikö syytä, miksi lyhytaikainen urea on koholla. Lääkäri epäili tulokset saatuaan, että mikäli Cushing ei jyllää Pimussa, voi koholla olevaan arvoon olla syynä munuaisissa alkanut rappeuma. Viemme Pimpulan todennäköisesti myös sydänultraan, jossa selviää mahdollinen läppävika. Siihen, kuten myös Cushingiinkin, on olemassa lääkkeet.

Huh! Tiedämme, ettei vanhuus ole tullut Pimulle yksin mutta hiljaiseksi lääkärireissu veti. Positiivista on se, että ultratutkimuksessa ei löytynyt sisuselimissä mitään poikkeavaa, esim. kasvaimia.  Ei siis pidä vaipua täyteen surkeuteen vaan odotellaan rauhassa ensi viikkoa, jolloin olemme asioiden suhteen viisaampia. Kyllä tästä vielä noustaan!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ei kai nyt mitään...

Lupasin edellisessä kirjoituksessani liikoja, sillä mökkitarinat jatkuvat vasta tulevissa kirjoitelmissani. Pahoitteluni tästä! Nyt on nimittäin tärkeämpää kerrottavaa; Pimu viedään tänään eläinlääkärin pakeille ja ikäneidolle tehdään perusteellinen terveystarkastus. Olen jo blogannutkin aiemmin syksyllä, että haluamme Pimpulalle tehtävän täydellisen tsekkauksen, jotta pääsemme kärryille, missä vanhuksen suhteen mennään. Tänään koittaa siis tämä jännittävä hetki eikä vähiten jännitä allekirjoittanutta, joka suhtautuu tohtorin tapaamiseen suorastaan kauhunsekaisin tuntein. Pelko jäytää, että mitähän lääkäri meidän vanhasta toteaa...

Pitäkää siis peukut, tassut ja muut raajat pystyssä, että Pimulta ei löydy mitään vakavampaa kremppaa. Sillä eihän siltä löydy, eihän...!?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Syysloman satoa osa I

Hiljaista oli Puulan rannalla koko lomaviikkomme ajan. Parissa mökissä tuikki muutamana iltana valot mutta eipä lahdella juuri liikettä ollut. Laulujoutsenpariskunta kahden poikasensa kera näyttäytyi eräänä aamuna ja jäin poppoota Pimun kanssa ihailemaan sen ajan, kun nyt pyjamassa tarkeni pihamaalla pikkupakkasessa seisoskella.

Savonrannalla pääsimme aloittamaan lomamme kylpypaljussa lilluen ja hyvästä ruuasta nautiskellen. Paljuun pääsi vain kaksijalkaiset ja tuskinpa meidän ikäneito sinne olisi halunnutkaan tulla. Typystä taas en tiedä, ehkäpä se olisi voinut moisesta innostuakin mutta paljussa ei valitettavasti uimalenkkiä mahdu tekemään. Harmiksemme Pimulla oli alkulomasta vatsavaivoja. Ruoka ei maistunut ja oksennuskin pulahti jokaisella automatkalla. Onneksi vanhan olo helpotti viikon aikana ja loppuloma sujuikin jo pirteissä merkeissä. On vaan kurjaa katsella, kun Pimpulamme sairastaa.

Typy meni kuin menikin uimaan, siis järveen. Lämpömittari näytti veden "lämmöksi" kahdeksaa astetta mutta niinpä vain pitkäsääri pulahti jääkylmään veteen vilvoittelemaan itseään metsälenkin jäljiltä. Meille isännän kanssa riitti saunan jälkeen vilvoittelu mökin terassilla, johon useampanakin iltana kävi reippaanlainen tuulenvire. Ja se oli kaukana niistä kesäisen leppoisista tuulenhönkäyksistä, jotka toivottaakin tervetulleeksi, kun istahtaa saunan lämmöstä mökin rappusille ja kerää voimia uusiin löylyihin.

Seuraavassa bloggauksessani kerron enemmän meidän lomatunnelmista ja -touhuista. Lisäksi tällä viikolla on juhlahetki; perjantaina rakas Tyyperimme täyttää neljä vuotta!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Maakuntakierros

Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että edessä on loma. Se loma, jolloin laitamme pienen punaisen mökin talviteloille ja jäämme odottamaan jälleentapaamista taas ensi keväänä. Mutta ennen kuin sanomme heipä hei mökkivanhukselle, nautimme viikon verran Kangasniemen hienoista maisemista, saunasta, sieniretkistä ja leppoisista päivistä vaikkapa kirjaa lueskellen. Syksyn mökkiohjelmaan kuuluu toki myös haravointia, puiden kaatoa, halkojen hakkaamista, pihan raivaamista ynnä muuta pikkuhommaa. Isännän kesälomalla nikkaroimat linnunpöntötkin on ripustettava puihin ja samalla vanhoista pöntöistä osa putsataan ja osa laitetaan saunan pesään.

Suuntaamme siis viikonloppuna auton kohti Etelä-Savoa ja teemme pyörähdyksen Savonrannan kautta, jossa loma polkaistaan käyntiin siskoni ja hänen miehensä mökillä. Uskon, että isokorvat touhuavat innokkaasti Savonrannan maisemissa, sillä viime vierailusta on aikaa miltei tasan vuosi. Mökkeilyhän on beaglein mielestä sitä parhautta syömisen lisäksi!

Kävikö Typy vielä uimassa? Millaisen sienisaaliin saimme Pimun kanssa rohmuttua? Pystyikö emäntä pidättämään kyyneleitä, kun kotiinlähdön hetki koitti? Näistä sekä muista meidän poppoon lomatouhuista kerron seuraavassa kirjoitelmassani, jonka raapustan lomalta palattuamme. Jääthän kuulolle!


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Erillisiä polkuja mutta risteyksessä tavataan!

Pimu on tähän saakka sinnikkäästi pysytellyt Typyn perässä lenkkipoluilla. Viime päivinä on kuitenkin tullut yhä selvemmäksi se, että Pimu ei jaksa eikä edes halua tehdä maratoonilenkkejä. Ikäneito pistää jarrut päälle ja jää ihmettelemään pihamaalle, miksi taas pitää lähteä viipottamaan pitkin metsiä ja männiköitä. Tämä on toki päiväkohtaista. Joinakin päivinä Pimulia näyttää tympivän enemmän lenkille lähtö kuin toisina. On kurjaa vetää vanhusta perässä kuin kivirekeä, sillä en usko, että Pimu tykkää siitä yhtään sen enempää kuin remmin toisessa päässä oleva osapuolikaan. Tuntuu kovin harmilliselta, kun näkee ettei Pimu haluaisi askeltaa metriäkään ja yritämme sitten kiskoa vanhaa liikkeelle väkisin.

Siirrymme siis vähitellen lenkittämään tyttöjä erikseen. Aamu- ja iltalenkit, jotka ovat pituudeltaan lyhyempiä kuin päivälenkit, tehdään edelleen yhdessä. Mutta pidempien päivälenkkien kohdalla toimimme siten, että joko isäntä tai emäntä ottaa Typyn hoteisiinsa ja toiselle jää sitten Pimu. Pimun kanssa kuljetaan verkkaisen rauhallisesti ja sovitaan treffipaikka, jossa kohdataan meidän pitkäkoipi. Siitä matka jatkuu yhdessä kohti kotia. Työpäivinä, kun lenkittäjiä on vain yksi, teen ensin isokorvien kanssa lyhyemmän lenkin kolmeen pekkaan, jonka jälkeen vien Pimun kotiin. Jatkamme tämän jälkeen ulkoilua vielä Typyn kanssa, nimittäin sillä kaverilla tuntuu virtaa ja energiaa riittävän.

Isäntä sanoi, että liki 15-vuotiaaksi koiraksi Pimu on hyväkuntoinen ja osasyy siihen varmasti on se, ettei vierivän kiven ole annettu sammaloitua. Komppaan edellistä puhujaa. Pimun kanssa on tähän saakka tehty täysin samanpituisia lenkkejä kuin Typynkin kanssa, koska yhdessähän parivaljakko on ulkoilemassa käynyt. Mutta nyt on ymmärrettävä, että Pimun voimat eivät ole samanlaiset kuin Typsyllä. On aika antaa vanhuksen kulkea polkuja omien voimiensa ja halujensa mukaan.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Hei hurraa eläinten omalle päivälle!



Tänään perjantaina vietetään Maailman Eläinten päivää, joka käynnistää Eläinten viikon. Juhlapäivä on kokonaan omistettu kaikensorttisille elukoille ja niiden hyvinvoinnille. Samalla se on myös eläinten suojeluspyhimyksen Fransiskus Assisilaisen muistopäivä.

Meidän poppoo toivottaa kaikille blogikamuille ja muille eläinystävillemme
Mukavaa Maailman Eläinten päivää!

Itse aion hemmotella Pimua ja Typyä antamalla niille tänään runsaasti halauksia, suukkosia ja tietysti hurjan hyviä makupaloja. Lähetän myös lämpimiä ajatuksia adoptiopojalleni Gelisonille sinne kauas merten taa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Laiheliini

Vanha vauvavaljaissa.
Viikonloppuna totesimme, että Pimun valjaat ovat sille auttamattomasti liian suuret. Kaivoin esiin Typyn pentuaikaiset valjaat ja ne sopivat seniorille enemmän kuin hyvin. On tämä vähän hassua ja hieman surullistakin; nyt Pimu mennä jolkottaa Typyn vauvavaljaissa. Taas yksi muistutus siitä, että rakas Pimu on vanha.

Vaikka tuntuu, että Pimun ahneudella ei ole mitään tolkkua ja melko runsaskätisesti sitä on vuosien saatossa ruokittu, tekee ikä kuitenkin tepposet. Pimu on alkanut "kuihtumaan". Lihakset eivät ole enää entisenlaiset ja ne ovat pikkuhiljaa alkaneet jollain tapaa surkastumaan. Paino on tippunut ja Pimpula onkin tätä nykyä solakassa kunnossa. Olemme keväästä saakka antaneet Pimulle isompia ruoka-annoksia jottei vanha hoikistu liikaa. Ikäneitomme nimittäin jättää usein myös syömättä osan ruuastaan, ainakin jos tarjolla on vain koiranruokaa eikä lihapullia... Oletan Pimun laihtumisen viittaavan myös jonkinlaiseen ravinteiden imeytymishäiriöön, joka sekin on eräs vanhan koiran riesoista.

Isäntä kulkee Mansen ja etelän väliä
ehtien yöksi kotiin. Typystä se
on ihan parasta!
Syyssateet ovat viime aikoina piilotelleet mutta tilalle on saatu kipakka kylmyys ja tuulenviima. Mutta koirien omistajana puen ilomielin päälleni mieluummin toppatakin kuin sadetakin. Tuleva syyslomamme kolkuttelee jo porstuassa ja sitä meidän poppoo odottaa ilolla ja innolla. Taidan pakata mökkikassiin mukaan talvitakin myös Pimulle. Ja toivottavasti Pimu saisi lomalla vähän lihaa luiden ympärille isännän grillaamien herkkujen ääressä.

Alkanut lokakuu tulee sisältämään mökkireissun lisäksi myös juhlahumua. Typsy täyttää täydet neljä vuotta, jota on syytä juhlistaa synttärikakun ääressä. Ja mitä muuta loppusyksyymme tuleekaan mahtumaan, siitä kerron seuraavissa kirjoitelmissa!