sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Taival jatkuu Typyn tahtiin

Haluan lämpimästä kiittää kaikkia Teitä, jotka olette myötäeläneet ja muistaneet meitä suuressa surussamme joko tämän blogin kautta tai muutoin. Pimulla oli paljon hyviä ystäviä ja se on mukava tietää.

Vaikka Pimulle on nyt jätetty hyvästit, kirjoitan tätä blogia jatkossakin. Päärooliin astuu Typy. Aion myös kirjoittaa Pimun viimeisestä jouluaatosta sekä sitä seuranneen kohtalokkaan jouluyön tapahtumista mutta annetaan ajan vähän kulua. Olen tuon yön tapahtumista vielä liian avohaavoilla, jotta voisin siitä mitenkään järkevästi tarinoida.

Uusi vuosi kurkkii jo ovella ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta suuntaamme kyynelten läpi katseemme vuoteen 2014. Uutta vuotta otamme vastaan kotona perinteisin menoin. Luoksemme saapuu vanhaan tuttuun tapaan isännän lähisukua ja tänä vuonna mukaan liittyy myös isäni vaimonsa kera. Nautimme makoisasta ruuasta ja leppoisasta tunnelmasta hyvässä seurassa. Uskon, että meille tekee hyvää saada vähän iloakin tähän murheen keskelle. Ja varmasti muistelemme myös rakasta Pimua, Pientä Suurta Beagleamme.

Pimun ja Typyn emäntä


perjantai 27. joulukuuta 2013

Maailman suurin suru



Pimu
3.12.1998-25.12.2013

Rakasta Pimua äärettömästi ikävöiden
emäntä, isäntä ja Typy

maanantai 23. joulukuuta 2013

Nyt on joulu!



Mökit nukkuu lumiset
Nukkuu hanki, tanteret
Tuikkii taivaan tähtivyö
Pyhä nyt on jouluyö


 Eino Leino



Tunnelmallista ja Iloista Joulua 
blogin lukijoille sekä blogikamuillemme!



Toivottaa Pimu ja Typy 
kera emännän ja isännän




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Omanlaisensa resepti

Tänne etelään ei saapunut valkoista joulua. Siskoni mukaan myöskään Savonrannassa ei tarvitse kolata lunta mökkitieltä. Ja etenkään Dubaissa, missä anoppi ja appiukko viettävät joulunsa, ei ainakaan ole valkea maa. Mutta pohjoiseen, missä isäni viettää joulua vaimonsa kanssa, toivotamme luistavia hiihtolatuja. Siellä kun on lunta.

Olen aloittanut jo joululomailun ja kun isäntä on rehkinyt vielä ensi yön töissä, pääsee hänkin ansaitulle huilitauolle. Eilen kävimme, perinteestä poiketen, hakemassa koko porukalla kuusen. Yleensä tämä on ollut isännän ja Pimun yhteinen reissu mutta nyt tungin itseni Typyn kanssa matkaan mukaan. Komea kuusi hankittiinkin ja se aiotaan koristella huomenna. Pimu on jo joululahjansa saanut, niiden tossujen muodossa, joista olenkin aiemmin tarinoinut. Typyn paketista paljastuu tänä vuonna jälleen uusi aktivointilelu; iso pallo, jonka sisään piilotetaan herkkuja. Sohvan alle kierivät pienet aktivointipallot laitan pesun jälkeen kirpputorilaatikkoon. Kalkkunankaulat ja lenkkimakkara odottavat myös koirimuksia kuusen alla. Mutta nämä paketit laitetaan sinne vasta vähän ennen niiden avaamista. Syyn varmaan arvaatte...

Kuten jo aiempinakin vuosina, vietämme joulua omalla poppoolla. Tapanina tapaamme äitini miehensä kera ja lähisukua tervehditään vanhaan tuttuun tapaan aattona iPhonen tai Nokian välityksellä. Hautausmaalla käynti, kinkun paisto ja se kuusen koristelu ovat aatonaaton ohjelmassa. Ja kuuluuhan jouluun myös jouluherkut, joulumusiikki, lepääminen, lukeminen ja reipas ulkoilu yhdessä kera isokorvien. Näistä aineksista meidän joulu on tehty. Nautinnollisia ja juuri oman itsenne näköisiä joulunviettoreseptejä toivon myös Teille, hyvät lukijamme!

torstai 19. joulukuuta 2013

Sitkeä seniori

Kävimme ostamassa pukinkonttiin tossut meidän seniorille. Isäntä suuntasi eilen vielä takaisin kauppaan sillä päätimme ostaa tossuja toisenkin parin, sisätossuiksi. Ja valitettavasti en paketoi töppösiä lahjapaperiin vaan ne otetaan heti käyttöön eikä jäädä odottamaan aattoiltaa.

Eläinlääkärissä tehdyllä kontrollikäynnillä selvisi, että virtsan proteiiniarvo on hiukan laskenut mikä oli mukava uutinen. Mutta onhan Pimun maksa- ja munuaisarvot edelleen korkeat eikä niille mitään pysty tekemään. Koska verenpainelääkityksellä on ollut positiivinen vaikutus, päätettiin lääkitystä jatkaa ja se jatkunee hamaan loppuun asti. Hyvä näin ja pitkällehän me päästiin (melkein 15 vuotta) ilman, että Pimulle on mitään pysyvää lääkitystä pitänyt ottaa.

Huolta on tällä viikolla aiheuttanut maksaa ja munuaisia enemmän Pimun jalat. Maanantaina ikäneidon kulku oli todella hoippuroivaa ja se kompuroi mennen välillä pitkin seiniä. Teki todella pahaa katsella vaappuvaa menoa ja sydän kurkussa mietimme jo pahinta. Tästäkin vaivasta keskustelimme tohtorin kanssa ja hän epäili jalkavaivojen syyksi hermostollisia ongelmia. Neurologisiakin pulmia kuulemma saattaa olla mutta verinäytteestä analysoidut elektrolyytit olivat normaalit. Mikäli huojuva meno johtuu juuri hermoista, on "kohtaukset" ohimeneviä vaikka saattavatkin kestää useamman päivän. Ja siltä nyt kaikeksi onneksi näyttää, että pahin on takanapäin sillä Pimun askel on ollut jo vakaampi. On tuo meidän Pimpula kyllä aikamoinen taistelija!

Tältä erää lääkärireissut ovat nyt ohi. Jatkamme siis lääkitystä ja tarkkailemme Pimun vointia ja kuntoa. Proteiinipitoista ruokaa välttelemme edelleen eli hellalla kiehuu jatkossakin riisi, kala ja makaroni. Päivä kerrallaan yhteiselomme sitkeän vanhuksen kanssa jatkuu ja ryhdymme rauhoittumaan jouluun. Kiitos Teille kaikille, jotka olette meitä tämän blogin kautta tai ihan perskohtaisesti tsempanneet ja olleet hengessä mukana. Pysyttehän kuulolla meidän touhuista jatkossakin!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Jekkuja ja jalkavaivoja

"Joko lähdettäisiin kotiin?" Pimu tykkää lumesta
mutta ei pakkasesta. Koirapuistossa tuli kylmä.

Viime viikolla saimme hetken ajan nauttia lumesta ennen kuin se viikonlopun aikana suli pois. Tervetuloa takaisin, kurakelit! Taas... Allekirjoittaneen miniloma synttärijuhlinnan merkeissä sujui rentouttavasti ja voi, miten Typsyllä oli ollut emäntää ikävä, kun isokorvat isännän kanssa tulivat hakemaan minua lauantaina juna-asemalta. Typy suorastaan sekosi ilosta ja piti oikein haukkumaan alkaa, kun kohtasimme asemalaiturilla vuorokauden eron jälkeen. Emännän vauva...

"Hyvää tää keppi!"
Vaikka isäntä on oleskellut nyt enemmän kotosalla eikä koirimusten ole tarvinnut kaikkia päiviä viettää pitkiä aikoja kaksistaan, näyttää ne päivät, kun molemmat olemme samaan aikaan poissa, aiheuttavan Typylle turhautumista. Kaikenlaista pientä jekkua on keksittävä ja esimerkiksi tiistaina minua odotti kotiin päästyäni risaksi revitty kolikkopussi, jossa säilytämme parkkirahaa. Pussukka oli jäänyt eteisen lipaston päälle odottamaan, että se viedään autoon ja Typy oli keksinyt, että kukkaroa voisi vähän järsiä. Kysyinkin pitkäkoivelta, oliko se mahdollisesti ajatellut jouluostoksille lähteä. Vastaukseksi sain pitkän katseen ja sen jälkeen tuholainen poistui häntä koipien välissä lipaston alle piiloon.

Kai näillä jo nakkipaketin ja pari
luuta olisi ostanut...
Pimulla on huomenna edessä eläinlääkärikäynti, josta jo viime viikolla kerroinkin. Pitäkäähän peukut ja tassut pystyssä, että saamme tohtoritädiltä hyviä uutisia! Mukavasti Pimu on jaksanut tehdä pitkiäkin lenkkejä yhdessä meidän muiden kanssa mutta valitettavasti seniorin jalat luistavat jäällä todella pahasti. Ja nyt, kun lumi on sulanut pois, pistelee hiekoitussora ja kivet sen tassuja. Pimpulan jalat eivät ole kunnossa ja asiasta täytyykin jutella huomenna lääkärin kanssa lisää. Pahin pelkoni on, että vaikka muu kroppa kestäisikin, jonain päivänä ikäneidon jalat menevät alta lopullisesti. Pimun kulkua helpottamaan olenkin keksinyt Pimulle oivan joululahjan, ostamme sille tossut. Niistä on varmasti hyötyä, kun tuolla hiekalla joutuu talsimaan ja taitaa ne helpottaa jäisillä poluilla kulkemista myös. Sitten kun se talvi joskus oikeasti alkaa...


tiistai 10. joulukuuta 2013

Palttoo-Pimu

Takana on pitkä viikonloppu, joka sisälsi Itsenäisyypäivän viettoa Keravalla herkullisen ruuan ja mukavan seuran ääressä, jouluvalmisteluja ja ulkoilua pakkassäässä. On tänne etelään saatu myös hiukkasen lunta, joka tuntuu hurjan kivalta kurakelien jälkeen. Pimulle piti eilen pukea takki päälle lämpömittarin osoittaessa kymmentä pakkasastetta. Vanhukselle tulee tätä nykyä nopeasti kylmä ja kymmenen astetta aiheuttaa sille vilunväreitä miltei välittömästi, kun ovesta ulos päästään. Mitenhän sitä pärjätään, jos talven mittaan saadaan oikein paukkupakkasia... Se on selvää, että silloin ei kovin pitkiä lenkkejä heitetä.

Varasin Pimulle ensi viikolle ajan eläinlääkäriin kontrollikäyntiä varten. Tarkoituksena on ottaa verikoe ja tutkia pissinäyte, jotta nähdään onko verenpainelääkkeestä ollut mitään hyötyä mm. maksa- ja urea-arvoihin. Muutamat ystävämme ja sukulaisemme ovat sanoneet, että Pimu vaikuttaa virkeämmältä kuin mitä se oli syksyllä. Samaa mieltä olemme itsekin ja vieras näkee eron vielä paremmin. Itse kun jollain tapaa sokaistuu eri asioille, koska me näemme Pimua joka päivä. Toivottavasti nämä tuntemukset saavat ensi viikolla vahvistuksen ja lääkkeen avulla Pimu jaksaisi porskutella eteenpäin vielä pitkän aikaa.

Tällä alkaneella viikolla virittäytyminen joulun viettoon jatkuu joulukonsertin merkeissä, jonne isännän kanssa suuntaamme torstai-iltana. Perjantaina jätän isokorvat vuorokaudeksi isännän hoteisiin, sillä suuntaan Päijät-Hämeeseen viettämään hyvän ystäväni synttäripäivää. Pieni irtiotto arjesta ennen joulutohinoita tuntuu tervetulleelta ja reissusta saatavalla hauskanpitoterapialla on varmasti voimaannuttava vaikutus loppuvuoteen.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kaikenlaisia lahjoja

Kyllä pullotti vatsa meidän vanhalla, kun vielä tiistaina herkuttelimme kakulla Pimun synttäripäivän kunniaksi. Perinteisesti se sai myös ruuaksi yhtä sen lempiherkuista, lenkkimakkaraa. Nam! Lisäksi pitkin viikkoa ikäneito on nautiskellut lauantaina saaduista lahjoista, joten ei pääse vanhus laihtumaan... Mutta siihen ei ole tarvettakaan, niin luikku se tätä nykyä on. Kiellettyjä proteiinejakin on tainnut tulla makupalojen myötä enemmän kuin olisi sallittu mutta juhlahetkinä ei tuollaisilla stressata... Ja hei, 15 vuotta... eiköhän sitä saa jo tuossa iässä nauttia elämästä.

Keskiviikkona lunastimme Typylle luvatun syntymäpäivälahjan ja Typsyli sai hierontaa. Tutun koirahierojan saapuessa isokorvat olivat riemuissaan jälleentapaamisesta. Edelliskerrasta kun on vierähtänyt jo tovi. Pimu hääräili Typyn ympärillä, kun uimamaisteria hierottiin ja Typy nautiskeli täysin rinnoin olostaan hierontamatolla. Meidän pitkäkoipi on todella huomionkipeä ja nauttii kaikenlaisesta lääppimisestä, joten voitte uskoa, miten autuas se oli, kun hieroja kävi sen kroppaa läpi. Uusi hieronta-aika varattiin tammikuun alkupuolelle, joten tätä herkkua on siis luvassa lisää. Pimua ei valitettavasti voi enää hieroa sen lukuisten vaivojen ja kremppojen takia. Harmi mutta ammattilaisten sanaa on uskottava.

Tänään juhlitaan vuorostaan kotimaatamme. Meidän perhe viettää juhlapäivää Keravalla vieraillen ja aiomme myös hiljentyä kotiin huilaamaan ja rentoutumaan pitkän viikonlopun ajaksi. Jouluvalmistelujakin on hyvä pikkuhiljaa aloitella, joten taidan paistaa muutaman pellillisen joulutorttuja ja kirjoittaa joulukortit.  

Koko meidän poppoon puolesta toivotan kaikille blogin lukijoille sekä blogikamuille 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!





tiistai 3. joulukuuta 2013

Tänään juhlitaan Pimua!



Tänään onnittelemme suurella rakkaudella
Pimua sen täyttäessä 15 vuotta.

Hurjasti onnea 
meidän ikäneidolle!

Tuntuu miltei epätodelliselta, että Pimu on saavuttanut näin huikean iän. Ja yhä edelleen, pienistä hankaluuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta, se jaksaa porskuttaa meidän matkassa mukana. Toivottavasti voimia riittää vielä mahdollisimman pitkään eteenpäinkin. Ennen kaikkea olemme kiitollisia Pimulle sen uskollisesta ystävyydestä kaikkina näinä vuosina; parempaa kaveria emme olisi voineet itsellemme toivoa. 



maanantai 2. joulukuuta 2013

Oltiin kuin paremmissakin piireissä

Oli synkkä ja myrskyinen yö... Ressullahan on tapana aloittaa romaaninsa noilla sanoilla ja aika hyvin ne päti myös lauantaihin, jolloin juhlistimme Pimun tulevaa merkkipäivää. Myrsky ei sentään kovasti pauhannut mutta illalla sateli vesiräntää ja jonkin verran tuuli kolisteli nurkissa. Oi, missä on lumi ja pakkanen...

No, sää ei juhlia haitannut sillä vietimme ne sisätiloissa oman kodin lämmössä. Pimu sai runsaasti lahjoja, jotka olivat herkkuja; makkaraa, lihapullia ja koirien omia makupaloja. Keravan väki toi tullessaan hienon synttärikakun, koirien sellaisen, ja siitä riittää syötävää vielä tälle alkaneellekin viikolle. Ja koska Pimu on eri reilu kamu, ei se varmastikaan pistä pahakseen, että osa lahjoista päätyy Typyn suuhun. Suuhun, joka taas kerran yritti varastella ruokapöydästä mm. lempiherkkuaan voita. Sen vaan sanon, että Typyn ahneudella ei ole mitään tolkkua ja otan osittain siitä syyt niskoilleni. Kuri on ollut liian löysää.

Kaiken kaikkiaan synttärikekkerit sujuivat vanhan mallin mukaisesti. Nautimme hyvästä seurasta, söimme vatsamme täyteen ja ruoka huuhdottiin alas juhlajuomilla. Synttärikakussa keikkui kynttilät, jotka kertoivat, että kyseessä oli 15. kakku, jota näissä merkeissä nautimme. Isäntä puhalsi kynttilät Pimun nököttäessä sylissä, sillä Pimpula ei tuota puhallushommaa oikein hoksannut. Mutta kakkupalan sen omalla lautasella vanhus kyllä hoksasi ja molemmat isokorvat hotkaisivat omat palansa hetkessä. Spesiaalina ohjelmanumerona saimme nauttia makuuhuonekonsertista, joka sisälsi pianomusiikkia ja laulua. Aivan mahtavaa, että ystäväpiiristämme löytyy musiikki-ihmisiä, jotka ex-tempore vetävät musiikillisen ohjelmanumeron, joka toi erityisen juhlallista tunnelmaa kekkereihimme. Oltiin kuin paremmissakin kemuissa!

Huomenna on Pimun virallinen syntymäpäivä ja silloin ojennamme oman perheen lahjan meidän ikäneidolle. Sekin paketti tulee sisältämään herkkuja, sillä Pimu ei leluista välitä ja kaikenlaisia peittoja, täkkejä ja tyynyjä sillä on jo runsain mitoin. Mutta Pimu on varmasti ikionnellinen herkkupaketista ja kun tarjoamme ikäneidolle jokavuotiseen tapaan ruuaksi lenkkimakkaraa, on juhlapäivä varmasti onnistunut!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Vastaus viiksihaasteeseen juhlia jo odotellen

Meidän isokorville heitettiin viiksihaaste Myrskyn ja Tuiskun toimesta ja tottahan toki nappasimme haasteen vastaan. Oheisessa kuvassa siis vastaus haasteeseen, meidän karvakuonot kera viiksien. Juu, kuvaa on vähän muokattu sillä Pimun ja Typyn omat viikset ovat melkoisen hennot. Isäntä osallistui viime vuonna Movemberiin, siitä en laita kuvaa...


Viiksikuvalla on vänkä tausta, sillä nappasin sen, kun lenkin jälkeen koirimukset piti pestä, taas. Pimu meni suihkuun edeltä ja Typy päätti, että hän tulee pesulle samaan aikaan. Siinä kaksikko sitten nökötti sulassa sovussa vieretysten, kun suihkuttelin niitä puhtaaksi kurasta. Kätevää, kaksi beaglen pesua yhdellä iskulla!

Tällä viikolla on suuren juhlan paikka. Lauantaina kohotamme etukäteen synttärimaljan meidän ikäneidollemme. Juhlat tulevat noudattamaan vanhaa tuttua reseptiä; ruokaa, juomaa ja ystävien mukavaa seuraa. Pimu saanee luultavasti kivoja lahjapaketteja ja tuskin Typykään unholaan joutuu. En jaksa edes muistaa, milloin aloitimme tämän pikkujoulu-synttärikekkerit-perinteen mutta ensimmäisestä kerrasta on jo kovasti aikaa. Vierasväki on vuosien varrella hiukan muokkaantunut, osa on tipahtanut pois elämän viedessä eri suuntiin ja tilalle on toivotettu tervetulleeksi uusia tuttavuuksia. Tiedossa on varmasti hauska ilta koko meidän poppoolle ja itse riemuitsen erityisesti siitä, että saamme vielä tänäkin vuonna juhlia rakasta Pimua. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Vanhusvauva ja rupikorva

Viimeksi kuluneiden parin viikon aikana Pimua on kahdesti luultu pentukoiraksi. Hah, eihän siinä voi kuin virnistää ystävällisesti ja ylpeästi todeta, että ehei, tämä beagle on joulukuun alussa 15-vuotias. Asia herättää hämmästelyä ja ihastelua siitä, miten hyväkuntoiselta meidän vanhus näyttääkään. Tottahan se, kun Pimulle sattuu parempi päivä. Silloin siitä ei välttämättä uskoisi, että ikävuosia on mittarissa jo noin paljon.

Isäntä osti ikäneidolle viime viikolla uudet valjaat. Typyn vanhat vauvavaljaat ratkeilivat ompeleistaan, joten isäntä hankki Pimulle kauniin siniset ja napakat valjaat, joissa kelpaa nyt tepastella. Typyn vanhat valjaat alkoivat myös hiukan roikkumaan Pimun yllä sillä vanhus on melkoisen hoikassa kunnossa. Niin ne vaan lihakset pikkuhiljaa surkastuvat ja läskiäkään ei Pimpulan kropasta juuri löydy. Pömppömaha kyllä pullottaa mutta se johtunee eläinlääkärin mukaan suurimmalta osin sydän- ja maksavaivoista mitä vanhalla on.

Typyn korvanlehteä koristaa mojova rupi mutta hyvältä korva muuten näyttää. Aikamoisen iso kuoppa siihen ruvesta päätellen tehtiin, jotta pahkura saatiin kokonaan pois. Kotimme vieressä sijaitseva koirapuisto on vihdoinkin "avattu" remontin jäljiltä ja siellä Typy on intoutunut muutaman kerran leikkimään vanhojen tuttujen sekä uusien puistolaisten kanssa. Typy saisi remuta puistossa enemmänkin, jotta se saisi liikuntaa. Toisten koirien kanssa juokseminen ja riehuminen on todella hyvää jumppaa.

Sunnuntaina saamme avata joulukalenterin ensimmäisen luukun ja nyt toiveissani on lunta ja pientä pakkasta mahdollisimman pian. Reipasta ja raikasta marraskuun viimeistä viikkoa kaikille PSB:n ystäville!


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Missi mykkänä

Pimu kruunattiin perjantaina Miss Suomeksi (!) ja lisäksi ikäneito toimi luisteluesityksissä radiona (kylläkin mykkänä sellaisena). Naks, radio päälle Pimua selästä painaen ja naks uudemman kerran, kun esitys päättyi ja radio tuli sammuttaa pisteiden annon ajaksi. Ihailen lasten lentävää mielikuvitusta sillä se ei meille aikuisillekaan olisi toisinaan yhtään pahasta.

"Mitä tuo odottelee, heittäisi jo!"
Keravan lapsenlikkareissu sujui siis mukavissa merkeissä ja molemmat isokorvat otettiin hienosti mukaan poikien touhuihin. Typyn kanssa leikittiin pallolla ja välillä uimamaisterimme suorastaan läähätti, kun pallonheittäjät jaksoivat heittää ja pyöritellä palloa pitkiäkin aikoja. Pimu hääräsi menossa mukana ja kun Pimpula vetäytyi omaan petiinsä torkkumaan, käytiin sen päälle heti laittamassa täkki, ettei vanhusta palele. Hienoa huolenpitoa!

Lauantaina sanoimme keravalaisille heipparallaa ja läksimme illanviettoon Haagaan. Isännän ja appiukkoni vaihtaessa autoon talvirenkaita, vietimme anoppini ja koirimusten kanssa laatuaikaa karvakuonojen herkutellessa nakeilla ja meidän kaksijalkaisten maistellessa kuohujuomaa. Ja kun oli aika ryhtyä syömään, hyppäsi vanhus hyvin rivakkaasti alas sohvalta kerjäämään makupaloja. Ruuan tuoksut herättävät Pimun sikeimmästäkin unesta ja kerjääminen ei ole vähentynyt vanhuudenvaivojenkaan myötä. Taitaa olla taito, joka ei koskaan unohdu eikä häviä.




perjantai 15. marraskuuta 2013

Hymyä huuleen

Vaihdoin puhelimeni soittoääneksi Elviksen tulkinnan laulusta "White Christmas". Kuten muistanette, olen hurahtanut jouluihminen ja sen odotus saa minut hymyilemään enemmän tämän sateen ja pimeyden keskellä.

Typy on toipunut korvaoperaatiosta mainiosti. Ja oli oikea päätös olla laittamatta tikkejä korvanlehteen sillä katsoessani korvassa olevaa kuoppaa, olen todennut, että tikit olisivat kursineet korvanlehden hullunkuriseksi. Haavateippi on vaihtunut ihan ihmisten laastarilappuun ja sitäkin pidetään Typsyn korvassa lialta suojaamiseksi. Uskon, että alkuviikosta laastereidenkin kanssa veivaaminen loppuu.

Entäpä meidän grand old lady; edelleen, joka aamu, Pimu herää hakemaan minulta aamukeksinsä. Joinakin päivinä Pimu on virtaa täynnä, joinakin taas ulkoilu ei maistu Pimpulalle yhtään. Toinen etujalka hiukan "klonkkuu" mutta kun Pimun lihakset lämpenevät, kulku on taas tasaista ravia. Paitsi niinä huonoina päivinä, silloin Pimun kanssa tehdään lyhyempiä retkiä. Ruoka maistuu ja häntä heiluu, nekin saavat nousemaan hymyn huulilleni.

Meidän poppoo on alkavana viikonloppuna kyläluutia. Tänään lähdemme Keravalle hoitamaan kolmea pojanviikaria, ihan yötä myöten. Luvassa on isokorville paljon rapsutuksia ja haleja. Näistä nautiskelee pääosin Pimu ja Typylle on luvassa menevämpää meininkiä, korvanlehden ehdoilla. Lauantaina menemme moikkaamaan Haagan väkeä ja anoppini on jo varmasti varannut tytöille nakkeja ja muita herkkuja. Annamme luvan myös Pimun nauttia niistä vaikka proteiinia pitäisikin vältellä. Mutta hei, mielestäni vanhuksen tulee saada viettää elämänsä loppuajat nautiskellen asioista, joita rakastaa. Samaa toivon itsellenikin sekä läheisilleni, kun sen aika koittaa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ihan vaan ateisti

Ennen...
Ei, ei Typy ole kääntynyt muslimiksi (taitaa olla ateisti) vaikka isäntä nauroikin ja nimitti burkaksi kääreen, joka oli viritelty pitkäkoiven päähän lääkärireissun päätteeksi. Ja burkahan peittää kasvot, kun taas Typsykälle tehty viritys mielestämme kuristi sitä kaulasta. Side otettiinkin kotiin päästyämme pois ja vaihdoimme tilalle jykevän haavateipin.

Jonkin sorttinen syylä tai kasvain ilmestyi siis kesän aikana Typyn korvanlehteen ja eilen tohtoritäti leikkasi pallukan pois. Polttaminen ei onnistunut sillä mollukka oli kasvanut niin suureksi. Tikkejä korvanlehteen ei laitettu, sillä ne saattaisivat kurtistaa korvanlehden ihoa. Lääkärin mielestä haava kannatti jättää auki, jolloin se menee umpeen siistimmin ja korvanlehti näyttää jatkossakin korvanlehdeltä. Eikä haava näyttänyt vuotavan illalla enää ollenkaan, joten hyvä, ettei tikkejä laitettu.

ja jälkeen operaation.
Typy oli melko tokkurainen operaation jäljiltä. Pelottaakin oli tainnut, olihan tämä sen elämän ensimmäinen leikkaus sekä nukutus. Kyse oli kuitenkin onneksi vain pienestä hommasta ja kaikki sujui hyvin. Kipulääkettä Typy oli saanut piikillisen lääkärin toimesta eikä sitä annettu tai määrätty kotiin vietäväksi. Typy ei nimittäin ole kovinkaan kipuherkkä, toisin kuin Pimu. Tällä samalla reissulla myös hampaisiin kertynyt hammaskivi sai kyytiä ja hampulitkin loistavat taas valkoisina Tyyperin suussa. Kyllä nyt kelpaa, puhtaat hampaat ja patiton korva!

torstai 7. marraskuuta 2013

Syysloman satoa osa II

Palataan ajassa hiukan taaksepäin ja muistellaan vielä meidän tämän vuoden viimeistä Kangasniemen reissua. Toden totta; mökki on nyt talviteloilla ja jäämme odottamaan riemukasta jälleennäkemistä taas keväällä. Ja siihen on harmillisesti vielä piiiitkä aika...

Isännän kesälomalla nikkaroimat linnunpöntöt kiinnitettiin puihin odottamaan uusia asukkaita. Osa vanhoista pöntöistä poltettiin ja loput jäljelle jääneistä putsattiin. Eräästä pöntöstä löytyi iso kasa kummallisen näköisiä toukkia (yäks!) ja ne kiinnostivat kovasti meidän karvakuonoja. Kannoin toukkapesän metsään ja onneksi isokorvat jättivät sen rauhaan. Typyssä kiinnostusta herätti myös isännän rehkimä polttopuusavotta. Klapeja oli mukava kanniskella pitkin pihamaata ja allekirjoittanut keräili niitä sitten Typsyn jäljiltä takaisin puupinoon. Tämäkin melkoisen metka juttu, sillä mökin pihapiiri on luonnontilassa ja siellä riittää kaikenlaisia risuja ja keppejä kannettavaksi ilman, että polttopuita tarvitsisi varastella. Mutta mikä lie, että ne ovat hauskempaa kannettavaa kuin koivunrisut tai haapojen oksat.

Pimu kulki uskollisesti sienireissulla matkassamme mukana. Vaikka vanhuus painaa, ikäneito lähti reippaasti mukaamme metsään ja johdatti meidät oikoreittiä takaisin mökille, kuten jokaisella sieniretkellä aina aiemminkin. Typykin näyttäytyi meille muutamia kertoja eikä tällä lomalla rikkonut maraton-ennätyksiään. Tunti taisi olla pisin aika, jonka Typsykkä oli pois näkösältä ja se on lyhyt aika verrattuna kesäisiin juoksumatkoihin. Suppilovahveroita on nyt kanttarellien kaverina pakastimessa ja niillä herkutellaan talven mittaan mm. kastike- ja piirakkamuodossa.

On aika haikeaa, kun mökkikausi päättyy. Mielellämme kävisimme Puulan rannalla myös talvisin mutta mökki on tehty vain kesälomailuun. Tänä vuonna en kuitenkaan tirauttanut kyyneliä vaan tsemppasin, kun seisoin pihamaalla ja katselin järvelle. Sillä keväällähän me taas nähdään, mökkivanhus!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Edessä hyvästit hirvipaistille, operaatio ja isot kekkerit!

Mökillä lokakuussa
syyslomaa viettäen.
Marraskuu on alkanut sateisen harmaana mutta olen viritellyt jo ensimmäiset jouluvalot sekä kotiin että työhuoneeseeni. Ne tuovat iloa ja piristystä tähän ankeuteen ja toivottavasti nuo vesisateet muuttuisivat pian lumeksi.

Saimme viikonloppuna tuloksia Pimun virtsanäytteestä ja lyhytaikainen urea-arvo oli nyt laskenut. Mahtavaa! Stressillä taisi olla osuutta asiaan, kun näyte ensimmäisen kerran otettiin. Pimuhan oli totaalisessa paniikissa  parin viikon takaisella eläinlääkärikäynnillä. Arvo on silti melko korkea ja tohtori määräsi Pimpulalle nyt verenpainelääkityksen, joka aloitetaan tänään. Kokeilemme sitä kuukauden päivät, jonka jälkeen katsotaan uudelleen maksa- ja urea-arvot. Pidän yllä suurta toivetta siitä, että lääke tepsisi ikäneitoon ja arvot eivät ainakaan nousisi nykyisistä. Lisäksi Pimun ruokavalio muutetaan vähäproteiiniseksi, joten hyvästi hirvipaistit ja grillimakkarat...

Typykin joutuu pieneen operaatioon, kun sen korvanlehteen kasvanut "syylä" poistetaan ja samalla putsataan myös hampaat. Ajattelimme lykätä syylänpoistoa siihen saakka, kunnes kevättalvella leikkautamme Typsykän. Syylä on kuitenkin viime päivinä kasvanut niin isoksi, että se on poistettava. Jännittävää, sillä Typy ei juuri ole eläinlääkärissä joutunut käymään. Mutta uimamaisterihan ei tunnetusti lääkärireissuja kammoksu ja toivottavasti tästä ensimmäisestä operaatiosta ei jää sille ikuisia traumoja, kuten Pimulle aikoinaan kävi.

Kuluva kuukausi tulee sisältämään myös suuren juhlahetken: vietämme kuun lopulla hiukan etukäteen rakkaan Pimun 15. synttäripäivää perinteisen illanvieton merkeissä. Hurjaa, että siitä tosiaan on 3. joulukuuta tasan 15 vuotta, kun Pimu ilmestyi maailmaan. Tuollaisia ikävuosia, jos mitä, on syytä juhlia!

torstai 31. lokakuuta 2013

Pakko se on hyväksyä

Ei löytynyt Pimulta Cushingin oireyhtymää. Olin hiukan pettynyt vaikka onkin kamalaa sanoa näin. Mutta Cushing-diagnoosi olisi selittänyt monet Pimun vaivat ja oireet ja olisimme saaneet ikäneidolle lääkityksen tautiin. Nyt emme tiedä, mistä pissivaivat, hurjat maksa-arvot yms. johtuvat. Odotamme vielä uuden virtsanäytteen tuloksia ja sen jälkeen tiedämme, onko Pimulla edessä verenpainelääkitys, joka saattaa auttaa maksa-arvoihin, munuaisiin ja pissivaivaan.

Kuten aiemmin kerroinkin, mietimme ankarasti isännän kanssa viikonloppuna Pimpulan tilannetta. Itku silmässä oli myönnettävä, että Pimu on vanha ja sillä on vanhan vaivat. Isännän aloitteesta päädyimme siihen, että sydänultraan emme Pimua vie. Lääkärinkin mukaan kun ei ole varmaa, onko Pimulla läppävika, kun mitään oireita sivuäänen lisäksi ei vanhuksella ole. Se ei hengästy, ei yski, ei röhise eikä läähätä. Päätimme, että Pimun kohdalta isommat hoidot ovat ohi. Pääasia on, ettei se tunne kipua ja kolotusta. Niihin meillä on olemassa lääkkeitä ja tohtorin mukaan Pimu vaikuttaa eläväiseltä ja pirteältä eikä näytä mitenkään kärsivältä.

Pimulla on nyt niin monenlaista vaivaa ja häikkää kropassa, että on selvää, ettei tilanne tästä enää paremmaksi tule muuttumaan. Päinvastoin. Menemme siis päivä kerrallaan ja tarkkailemme vanhan vointia ja sen touhuja. Uusia elimiä sille ei saa eikä koiraa muutenkaan enää uudeksi tehdä. Elinpäivät ovat jo kortilla ja ja tämän antoi eläinlääkärikin ymmärtää vaikka kovasti tsemppaakin, ettei tilanne ole vielä katastrofi. Me yritämme nyt surkutteluviikon jälkeen keskittyä mukaviin ja iloisiin asioihin. Toivomme, että Pimuli jaksaa pysyä reissussamme mukana vielä pitkän matkaa.

Typy pääsi maanantaina lääkäriin ja sai rokotukset. Tai nykyään rabies ja nelosrokotus ovat kaikki samassa, joten piikkejä tuli vain yksi. Typy on lääkärissä aivan eri maata kuin Pimu eikä viis veisannut rokotuksesta. Pitkäsääri vain nautiskeli, kun tohtoritäti tutki sitä. Ainut, mikä ei sujunut kovin kiitttävästi, oli muiden koirien kohtaaminen odotushuoneessa. Kaikille kun pitää murista ja haukkua... Onneksi isännän napakat käskyt saivat Typsyn hiljenemään ja tutkimushuoneessa se oli itse ihastuttavuus. Niin erilaisia vaikka kuitenkin niin samanlaisia, nuo meidän isokorvat.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Oli aika juhlia Typsyä!

Ihan ensin suuret kiitokset teille kaikille, jotka onnittelitte meidän Typsykkää mm. tämän blogin kautta. Terveisenne ovat menneet perille päivänsankarille.

Juhlakalu poseeraa omalta perheeltä
saadun lelun kanssa. Vatsa pullottaa kakkua
ja herkkuja!
Perjantaina juhlimme synttärisankaria kakkukahvien merkeissä. Vierasjoukossa oli mm. Keravan porukkaa, äitini miehensä kera sekä pikkuinen Riku-koira. Lahjoja Typy sai runsain mitoin, paketeista löytyi leluja, herkkuja ja uusi ruokakuppi. Me, Typyn oma perhe, käärimme pakettiin kaikkia noita yllämainittuja ja lisäksi Typy pääsee loppuvuodesta tutun koirahierojan käsittelyyn. Ilman muuta Typy sai palan synttärikakkua ja sitä tarjoiltiin myös Pimulle. Hyvin näytti vadelmakakku meidän kaksikolle maistuvan!

Valitettavasti juhlamieltä varjosti Pimun tilanne. Eilen teimme isännän kanssa päätöksen Pimun jatkohoidosta, kerron asiasta lisää seuraavissa kirjoituksissani. Olemme karvain ja surullisin mielin hyväksyneet sen tosiasian, että Pimun elämässä on alkanut viimeiset kilometrit. Toki hartaasti toivomme, että niitä riittää vielä mahdollisimman pitkäksi aikaa, ainakin ekstra-superpitkän maratonin verran.


perjantai 25. lokakuuta 2013

Päivänsankari Typy!


Heipähei, nyt onnea ja juhlamieltä syvää!
Toivotamme päivänsankarille tuhansittain hyvää! 

 Hurjan paljon onnea synttärisankari Typylle sen täyttäessä
tänään neljä vuotta!

Merkkipäivää juhlistetaan kakkukahvien merkeissä eikä lahjapakettejakaan ole unohdettu. Tämä kuluneet melkein neljä vuotta on kiitänyt kuin siivillä. Vastahan Typsykkä oli pienenpieni beagle, joka härnäsi Pimua, varasti emännän aamupalaleivät ja raastoi petinsä hajalle. Mutta aika kultaa muistot ja kiittäen siitä suuresta ilosta, jota Typy on meidän huusholliimme tuonut, skoolaamme tänään meidän rakkaalle uimamaisterille!

torstai 24. lokakuuta 2013

Ei hyvää muttei hirmuisen huonoakaan

Pimua jännitti eläinlääkärissä, kuten aina aikaisemminkin. Häntä taipui takakoipien väliin ja tutkimuspöydällä se ei olisi millään halunnut olla. Verikokeen ottaminen sujui kuitenkin moitteettomasti eikä takajalan lihakseen pistetty kortisonipiikkikään aiheuttanut edes pientä ulvaisua. Ultraäänitutkimus oli kuitenkin yhtä tahtojen taistelua, kun isäntä piti rimpuilevaa ikäneitoa etukropasta kiinni ja minulle jäi takakroppa. Pimun kun piti olla tutkimuksen ajan selällään ja se vihaa moista asentoa. Vanhus panikoi ultrassa niin kovasti, että pissikin lirahti alle. Tästä seurasi kotona suihkukeikka, koska vanhus oli selkäänsä myöten virtsassa.

Lääkärintarkastuksen lopputulos: Pimulla kuuluu sydämessä vahva sivuääni, viittaa läppäsairauteen. Lukuisia pieniä maitorauhaskasvaimia, maksa-arvot nousseet entisestään ja ovat vallan huikeat. Lyhytaikainen urea reilusti koholla. Emännältä lirahti itku, ei mahtanut mitään.

Pimulta otettiin verikokeita, jotta saamme tietää sairastaako vanha Cushingin oireyhtymää. Tähän liittyen se sai myös edellä mainitun kortisonipiikin. Tuloksia kuullaan ensi viikolla. Pissinäytteestä tutkittiin löytyisikö syytä, miksi lyhytaikainen urea on koholla. Lääkäri epäili tulokset saatuaan, että mikäli Cushing ei jyllää Pimussa, voi koholla olevaan arvoon olla syynä munuaisissa alkanut rappeuma. Viemme Pimpulan todennäköisesti myös sydänultraan, jossa selviää mahdollinen läppävika. Siihen, kuten myös Cushingiinkin, on olemassa lääkkeet.

Huh! Tiedämme, ettei vanhuus ole tullut Pimulle yksin mutta hiljaiseksi lääkärireissu veti. Positiivista on se, että ultratutkimuksessa ei löytynyt sisuselimissä mitään poikkeavaa, esim. kasvaimia.  Ei siis pidä vaipua täyteen surkeuteen vaan odotellaan rauhassa ensi viikkoa, jolloin olemme asioiden suhteen viisaampia. Kyllä tästä vielä noustaan!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ei kai nyt mitään...

Lupasin edellisessä kirjoituksessani liikoja, sillä mökkitarinat jatkuvat vasta tulevissa kirjoitelmissani. Pahoitteluni tästä! Nyt on nimittäin tärkeämpää kerrottavaa; Pimu viedään tänään eläinlääkärin pakeille ja ikäneidolle tehdään perusteellinen terveystarkastus. Olen jo blogannutkin aiemmin syksyllä, että haluamme Pimpulalle tehtävän täydellisen tsekkauksen, jotta pääsemme kärryille, missä vanhuksen suhteen mennään. Tänään koittaa siis tämä jännittävä hetki eikä vähiten jännitä allekirjoittanutta, joka suhtautuu tohtorin tapaamiseen suorastaan kauhunsekaisin tuntein. Pelko jäytää, että mitähän lääkäri meidän vanhasta toteaa...

Pitäkää siis peukut, tassut ja muut raajat pystyssä, että Pimulta ei löydy mitään vakavampaa kremppaa. Sillä eihän siltä löydy, eihän...!?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Syysloman satoa osa I

Hiljaista oli Puulan rannalla koko lomaviikkomme ajan. Parissa mökissä tuikki muutamana iltana valot mutta eipä lahdella juuri liikettä ollut. Laulujoutsenpariskunta kahden poikasensa kera näyttäytyi eräänä aamuna ja jäin poppoota Pimun kanssa ihailemaan sen ajan, kun nyt pyjamassa tarkeni pihamaalla pikkupakkasessa seisoskella.

Savonrannalla pääsimme aloittamaan lomamme kylpypaljussa lilluen ja hyvästä ruuasta nautiskellen. Paljuun pääsi vain kaksijalkaiset ja tuskinpa meidän ikäneito sinne olisi halunnutkaan tulla. Typystä taas en tiedä, ehkäpä se olisi voinut moisesta innostuakin mutta paljussa ei valitettavasti uimalenkkiä mahdu tekemään. Harmiksemme Pimulla oli alkulomasta vatsavaivoja. Ruoka ei maistunut ja oksennuskin pulahti jokaisella automatkalla. Onneksi vanhan olo helpotti viikon aikana ja loppuloma sujuikin jo pirteissä merkeissä. On vaan kurjaa katsella, kun Pimpulamme sairastaa.

Typy meni kuin menikin uimaan, siis järveen. Lämpömittari näytti veden "lämmöksi" kahdeksaa astetta mutta niinpä vain pitkäsääri pulahti jääkylmään veteen vilvoittelemaan itseään metsälenkin jäljiltä. Meille isännän kanssa riitti saunan jälkeen vilvoittelu mökin terassilla, johon useampanakin iltana kävi reippaanlainen tuulenvire. Ja se oli kaukana niistä kesäisen leppoisista tuulenhönkäyksistä, jotka toivottaakin tervetulleeksi, kun istahtaa saunan lämmöstä mökin rappusille ja kerää voimia uusiin löylyihin.

Seuraavassa bloggauksessani kerron enemmän meidän lomatunnelmista ja -touhuista. Lisäksi tällä viikolla on juhlahetki; perjantaina rakas Tyyperimme täyttää neljä vuotta!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Maakuntakierros

Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että edessä on loma. Se loma, jolloin laitamme pienen punaisen mökin talviteloille ja jäämme odottamaan jälleentapaamista taas ensi keväänä. Mutta ennen kuin sanomme heipä hei mökkivanhukselle, nautimme viikon verran Kangasniemen hienoista maisemista, saunasta, sieniretkistä ja leppoisista päivistä vaikkapa kirjaa lueskellen. Syksyn mökkiohjelmaan kuuluu toki myös haravointia, puiden kaatoa, halkojen hakkaamista, pihan raivaamista ynnä muuta pikkuhommaa. Isännän kesälomalla nikkaroimat linnunpöntötkin on ripustettava puihin ja samalla vanhoista pöntöistä osa putsataan ja osa laitetaan saunan pesään.

Suuntaamme siis viikonloppuna auton kohti Etelä-Savoa ja teemme pyörähdyksen Savonrannan kautta, jossa loma polkaistaan käyntiin siskoni ja hänen miehensä mökillä. Uskon, että isokorvat touhuavat innokkaasti Savonrannan maisemissa, sillä viime vierailusta on aikaa miltei tasan vuosi. Mökkeilyhän on beaglein mielestä sitä parhautta syömisen lisäksi!

Kävikö Typy vielä uimassa? Millaisen sienisaaliin saimme Pimun kanssa rohmuttua? Pystyikö emäntä pidättämään kyyneleitä, kun kotiinlähdön hetki koitti? Näistä sekä muista meidän poppoon lomatouhuista kerron seuraavassa kirjoitelmassani, jonka raapustan lomalta palattuamme. Jääthän kuulolle!


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Erillisiä polkuja mutta risteyksessä tavataan!

Pimu on tähän saakka sinnikkäästi pysytellyt Typyn perässä lenkkipoluilla. Viime päivinä on kuitenkin tullut yhä selvemmäksi se, että Pimu ei jaksa eikä edes halua tehdä maratoonilenkkejä. Ikäneito pistää jarrut päälle ja jää ihmettelemään pihamaalle, miksi taas pitää lähteä viipottamaan pitkin metsiä ja männiköitä. Tämä on toki päiväkohtaista. Joinakin päivinä Pimulia näyttää tympivän enemmän lenkille lähtö kuin toisina. On kurjaa vetää vanhusta perässä kuin kivirekeä, sillä en usko, että Pimu tykkää siitä yhtään sen enempää kuin remmin toisessa päässä oleva osapuolikaan. Tuntuu kovin harmilliselta, kun näkee ettei Pimu haluaisi askeltaa metriäkään ja yritämme sitten kiskoa vanhaa liikkeelle väkisin.

Siirrymme siis vähitellen lenkittämään tyttöjä erikseen. Aamu- ja iltalenkit, jotka ovat pituudeltaan lyhyempiä kuin päivälenkit, tehdään edelleen yhdessä. Mutta pidempien päivälenkkien kohdalla toimimme siten, että joko isäntä tai emäntä ottaa Typyn hoteisiinsa ja toiselle jää sitten Pimu. Pimun kanssa kuljetaan verkkaisen rauhallisesti ja sovitaan treffipaikka, jossa kohdataan meidän pitkäkoipi. Siitä matka jatkuu yhdessä kohti kotia. Työpäivinä, kun lenkittäjiä on vain yksi, teen ensin isokorvien kanssa lyhyemmän lenkin kolmeen pekkaan, jonka jälkeen vien Pimun kotiin. Jatkamme tämän jälkeen ulkoilua vielä Typyn kanssa, nimittäin sillä kaverilla tuntuu virtaa ja energiaa riittävän.

Isäntä sanoi, että liki 15-vuotiaaksi koiraksi Pimu on hyväkuntoinen ja osasyy siihen varmasti on se, ettei vierivän kiven ole annettu sammaloitua. Komppaan edellistä puhujaa. Pimun kanssa on tähän saakka tehty täysin samanpituisia lenkkejä kuin Typynkin kanssa, koska yhdessähän parivaljakko on ulkoilemassa käynyt. Mutta nyt on ymmärrettävä, että Pimun voimat eivät ole samanlaiset kuin Typsyllä. On aika antaa vanhuksen kulkea polkuja omien voimiensa ja halujensa mukaan.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Hei hurraa eläinten omalle päivälle!



Tänään perjantaina vietetään Maailman Eläinten päivää, joka käynnistää Eläinten viikon. Juhlapäivä on kokonaan omistettu kaikensorttisille elukoille ja niiden hyvinvoinnille. Samalla se on myös eläinten suojeluspyhimyksen Fransiskus Assisilaisen muistopäivä.

Meidän poppoo toivottaa kaikille blogikamuille ja muille eläinystävillemme
Mukavaa Maailman Eläinten päivää!

Itse aion hemmotella Pimua ja Typyä antamalla niille tänään runsaasti halauksia, suukkosia ja tietysti hurjan hyviä makupaloja. Lähetän myös lämpimiä ajatuksia adoptiopojalleni Gelisonille sinne kauas merten taa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Laiheliini

Vanha vauvavaljaissa.
Viikonloppuna totesimme, että Pimun valjaat ovat sille auttamattomasti liian suuret. Kaivoin esiin Typyn pentuaikaiset valjaat ja ne sopivat seniorille enemmän kuin hyvin. On tämä vähän hassua ja hieman surullistakin; nyt Pimu mennä jolkottaa Typyn vauvavaljaissa. Taas yksi muistutus siitä, että rakas Pimu on vanha.

Vaikka tuntuu, että Pimun ahneudella ei ole mitään tolkkua ja melko runsaskätisesti sitä on vuosien saatossa ruokittu, tekee ikä kuitenkin tepposet. Pimu on alkanut "kuihtumaan". Lihakset eivät ole enää entisenlaiset ja ne ovat pikkuhiljaa alkaneet jollain tapaa surkastumaan. Paino on tippunut ja Pimpula onkin tätä nykyä solakassa kunnossa. Olemme keväästä saakka antaneet Pimulle isompia ruoka-annoksia jottei vanha hoikistu liikaa. Ikäneitomme nimittäin jättää usein myös syömättä osan ruuastaan, ainakin jos tarjolla on vain koiranruokaa eikä lihapullia... Oletan Pimun laihtumisen viittaavan myös jonkinlaiseen ravinteiden imeytymishäiriöön, joka sekin on eräs vanhan koiran riesoista.

Isäntä kulkee Mansen ja etelän väliä
ehtien yöksi kotiin. Typystä se
on ihan parasta!
Syyssateet ovat viime aikoina piilotelleet mutta tilalle on saatu kipakka kylmyys ja tuulenviima. Mutta koirien omistajana puen ilomielin päälleni mieluummin toppatakin kuin sadetakin. Tuleva syyslomamme kolkuttelee jo porstuassa ja sitä meidän poppoo odottaa ilolla ja innolla. Taidan pakata mökkikassiin mukaan talvitakin myös Pimulle. Ja toivottavasti Pimu saisi lomalla vähän lihaa luiden ympärille isännän grillaamien herkkujen ääressä.

Alkanut lokakuu tulee sisältämään mökkireissun lisäksi myös juhlahumua. Typsy täyttää täydet neljä vuotta, jota on syytä juhlistaa synttärikakun ääressä. Ja mitä muuta loppusyksyymme tuleekaan mahtumaan, siitä kerron seuraavissa kirjoitelmissa!




perjantai 27. syyskuuta 2013

Ilman johtolankoja

Kumpi luppakorvista on raapinut eteisen seinästä maalia? Kumpi luppakorvista on syönyt emännän mustat ballerinat? Kumpi luppakorvista on luiskauttanut läjät olohuoneen matolle? Matolle, joka pitää viedä pesulaan ja joka juuri heinäkuussa viimeksi pestiin.

Näihin kysymyksiin mietin alkuviikon aikana vastauksia, kun palasin työpäivien jälkeen kotiin. Päivät eivät olleet sen pidempi kuin normaalistikaan, joten en ymmärrä mikä tylsyyskohtaus kaveruksiin oli iskenyt. Ja kumpaan niistä vai molempiin? Typy luikki syyllisen näköisenä piiloon eteisen lipaston alle mutta se ei ole vedenpitävä todiste. Pimusta taas ei ole enää vuosikausiin nähnyt päällepäin, onko se tehnyt jotakin luvatonta vai ei. Pimu on todellinen pokerinaama. En voinut kumpaakaan siis torua, sillä mitä se jälkikäteen olisi hyödyttänyt. Enkä tiennyt syyllistä, sillä johtolankoja ei ollut juuri nimeksikään.

Huomasin tarkastellessani isokorvien rokotuskortteja, että Pimulta sekä Typyltä on mennyt rokotukset vanhaksi. Siispä ne pitää uusia ja Pimun kohdalla haluamme myös, että ikäneidolle tehdään kunnollinen terveystarkastus verikokeineen kaikkineen. Aion varata tohtorikäynnit sellaisiin ajankohtiin, että myös isäntä pääsee mukaan. Pimun kanssa kun lääkärikeikat ovat haasteellisempia enkä halua toisintoa toissa kesäiselle verilöylylle, joka on vielä hyvinkin muistissani. Ja ehkäpä myös Pimulin...

Lähikoirapuistomme remontti PITI olla valmis
syyskuun loppuun mennessä. Alkuviikosta siellä näytti
vielä tältä... pitänee siis suunnata Rajasaareen.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kuivattava kaksikko


Sade, tuo koiranomistajan suosikkisää. Kuivataan, suihkutetaan, hangataan, hinkataan. Väännetään tassua siitä, kumman pää pitää; beaglein vai kaksijalkaisen. Ainakaan meidän ikäneitomme ei voi sietää edellä mainittuja toimenpiteitä ja pitääkin pistää kova kovaa vasten, jos mielii saada Pimun puhtaaksi ravasta ja kuivaksi vedestä. Typy on helpompi tapaus sillä se rakastaa hipelöintiä ja huomiota. Vaikkakin se olisi vain kuran putsaamista tassuista ja vatsasta. 

Toivon, että tämän alkaneen syksyn sateet jäävät vähäisiksi ja saamme sen sijaan pientä pakkasta. Luntakin saa ripsaista mutta ei ennen meidän lokakuista Kangasniemen reissua. Mökki pitää saada talviteloille ja ei ne suppilovahverotkaan kaiketi lumesta kovasti tykkää... 

Kosteista keleistä huolimatta kuulaan raikasta ja reipasta viikon jatkoa kaikille PSB:n ystäville! 


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Risukoissa rytistelyn jälkeen vielä kerran ponnahdus Puulaan!

Mikäpä täällä metsässä ollessa, kun
aurinkokin paistaa!
Tämä alkanut syksy on näyttänyt parhaat puolensa auringon paistaessa ja sään ollessa mukavan lämmin. En muista, olenko koskaan pulahtanut Puulaan vielä syyskuussa mutta viikonloppuna sekin ihme nähtiin. Olihan sitä ihan pakko käydä uimassa, sillä veden lämpötila oli kivat 18 astetta. Minun lisäkseni myös uimamaisterimme kävi pulikoimassa kolmetuntisilta metsälenkeiltä palattuaan mutta perheemme kaksi muuta jäsentä jäivät rannalle pällistelemään.

Kävimme sienestämässä peräti kolmena päivänä mutta saalis jäi valitettavan kehnoksi. Kanttarelli- ja tattiaika alkaa olla ohi ja suppilovahverot taas eivät vielä ole nousseet esiin. Mustat torvisienetkin olivat kadonneet metsästä tai meidän silmiimme niitä ei ainakaan osunut. Pimu toimi uskollisena reissukaverina kaikkina kolmena päivänä isännän jäädessä mökkiin naputtelemaan tietokonetta osallistuen vain yhteen sienestyskeikkaan. Työn raskaan raataja, viikonloppunakin! Typystä näkyi retkillämme vilaus siellä ja täällä mutta pääosin Typsy kulki omia polkujaan ryteiköt ryskien. Ja pyhä jysäys sitä punkkien määrää, kun pitkäkoipi matkoiltaan palasi...

Katseissamme siintää jo lokakuinen lomaviikko mökillä. Mutta ennen sitä odotamme jännityksellä, minkäsorttinen kotimme lähellä sijaitsevasta koirapuistosta syntyy. Se nimittäin on pistetty täysremonttiin. Aidat on kaadettu, puitakin siinä ohessa ja meinaavat penteleet vielä jakaa puiston tekemällä omat karsinat pienille ja isoille koirille. Tuo on mielestäni täysin turhaa, sillä puisto on pienellä käytöllä (johtuen melko syrjäisestä sijainnista) ja siellä on ainakin viimeiset 14 vuotta käynyt melko samana pysynyt koiranulkoiluttajien joukko. Koirat ovat toki vaan vaihtuneet, kun vanhuksista on aika jättänyt ja on hankittu uusi pentu. Poikkeuksen tähän tuo tietysti meidän Pimu. Vanha porskuttaa yhä eteenpäin ja Pimpulaa voikin ansaitusti kutsua koirapuistomme matriarkaksi!







torstai 12. syyskuuta 2013

Uskollinen ystävä

Onneksi eroahdistus alkaa meidän Typpyrällä heittämään, sillä muutamana yönä emännän kengät ovat saaneet olla eteisen kenkätelineessä omalla paikallaan. Pientä protestia oli havaittavissa alkuviikosta, kun Typy kantoi emännän hienon korkkarin petiinsä. Vinkki kaiketi siitä, että emännän lauantainen illanvietto ystävien kanssa ei ollut sen mieleen. Ja pistihän se varmasti harmittamaan, kun ryöstöretki pizzalautasille tai dippikipoille ei onnistunut, koska vahtivat katseet seurasivat Typyä herkeämättä.

Jaksan vuodesta toiseen ihastella  Pimun reipasta mieltä, kun saavun töistä (tai mistä vaan) kotiin. Vaikka ikää on jo paljon ja kuulokin on mennyt, jaksaa Pimpula aina yhtä hyväntuulisesti ja iloisesti tulla tervehtimään ovelle, kun se hoksaa, että joku astuu siitä sisälle. Yhtä ystävällinen ikäneitomme on toki myös isännälle sekä vieraille, jotka saapuvat meille kyläilemään. Mietin tätä nykyä paljon tuota Pimun vanhenemista ja surenkin sitä hiukkasen. Sen vuoksi olen niiiin hyvillä mielin noista vanhoista tavoista, joille Pimu jaksaa edelleen olla uskollinen.

Tulevaa viikonloppua vietämme taas Puulan rannalla, punaisen mökin hellässä huomassa. Toivottavasti metsä antaa vielä antimia meille ja suunnistankin sienireissulle isokorvien kanssa heti aamulla varhain. Ehkä saamme isännänkin mukaan ellei hän keksi taas jotakin tuunattavaa tai nikkarointia. Mutta jos isännästä ei ole sienikaveriksi ja Typy kuitenkin häipyy taas omille teilleen, yksi asia on varma; Pimu, vanhaan tuttuun tapaansa, on emännän seurana. Tämäkin tapa, jolle toivon Pimun olevan vielä monena syksynä uskollinen.  


perjantai 6. syyskuuta 2013

Käyttöön taas vanhat temput ja rutiinit

Veneilemässä elokuussa
Haukivuorella.
Arki palasi meidän perheeseen kuluneella viikolla kertaheitolla, sillä isännänkin osalta loma on nyt lomailtu. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani taas enemmän vastuunottoa isokorvista, sillä isännän päivät ovat pitkiä. Eikä vähiten siksi, että hän kulkee päivittäin etelän ja Tampereen väliä. Menneeseen vuoteen verrattuna tilanne on silti kaikista meistä mukavampi. Isäntä kun ehtii kotiin iltalenkin aikoihin ja vuosien saatossa tavaksi muodostuneen, beagleille hyvin tärkeän iltakeksin antamisen suorittaa taas tämän esityksen alkuperäinen pääosan esittäjä eli isäntä. Viime syksynä minä otin roolin väliaikaisesti hoitaakseni isännän nukkuessa yönsä Mansessa.

Typy taasen tottui mökkilomamme aikana nukkumaan meidän kaksijalkaisten vieressä (ja peitoissa), sillä möksällä ei ole mahdollisuutta sulkea koirimuksia oven taakse kuten kotona. Nyt taitaakin pitkäsäärellä olla jonkin sortin eroahdistusta, kun se ei pääse emännän viereen... Olen nimittäin joka aamu mökiltä paluun jälkeen löytänyt jonkun kengistäni Typyn pedistä. Kenkä löytyy myös sohvalta tai pedistä, kun tulen töistä kotiin. Onneksi kengät ovat pysyneet ehjinä... Isännän nyt nukkuessa myös arkiyöt kotona, en voi ottaa enää tyttöjä sänkyyn. Myönnän sortuneeni siihen turhankin usein menneen vuoden aikana. Uskon kuitenkin saavani joskus isännältä luvan ottaa Typsy viereeni ja eiköhän tuo ahdistuskin ala heittämään, kun syksy tästä etenee. Pimu ei valitettavasti tule enää sänkyyn kuin aniharvoin ja tekeekin päiväpeitosta oman pesänsä makuuhuoneen lattialle. Se passaa myös isännälle ja jospa Typykin vaikka oppisi tuohon.

Jostain syystä Pimpula lopetti aamuruuan syömisen keväällä ja nappulat ovat siitä saakka jääneet aamuisin kuppiin. Asia ei korjaantunut lomalla ollessamme eikä vanhus edelleenkään aamuruuasta välitä. Papanat jäävät siis kuppiin, sillä aion kyllä sitkeästi tarjota Pimulle joka aamu ruokaa vaikkei se sitä söisikään. Tosin en myöskään vaihda sitä nakkeihin vaikka tiedän, että ne maistuisivat paljon paremmin meidän ronkelille beaglelle. Kyllä, niitäkin siis on, nirsoja beagleja. Ei ihan heti uskoisi... Aamukeksinsä Pimu noutaa tuttuun tapaansa ja norkoilee vessan ovella odottaen, että saan aamutoimet hoidettua. Ja sen jälkeen; se keksi. Nam!

Näin meidän arki on lähtenyt taas rullaamaan vanhoin tempuin ja rutiinein. Typylle haaveilemamme sterilointi taitanee siirtyä toteutettavaksi vasta ensi keväänä. Katsomme siis vielä yhden verisirkuksen, kun sen aika loppuvuodesta koittaa. Pimu viedään syksyn aikana terveystarkastukseen, koska ikää alkaa meidän ihanalla jo olemaan. Mökille suuntaamme taas ensi viikolla ja lokakuussa siellä vietetään perinteinen syysloma. Mitä kaikkea muuta syksyymme tuleekaan mahtumaan, sitä jäämme odottavaisin mielin ihmettelemään.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Uikku korjataan koskeloksi ja kakkurosvo jatkaa ryöstöretkiään

Anopin ollessa kylässä kannattaa
aina kerjätä. Pimulla on siitä jo
vuosien kokemus.
Ja ihan ensi alkuun suuret pahoitteluni! Tarkkaavainen blogilukijamme epäili tekemäämme silkkiuikkuhavaintoa ja eilen isäntä kävi vielä lomakuvamme tarkasti läpi. Niinhän se on, että mökkirannassamme isoa poikasjoukkoaan treenautti isokoskelo eikä silkkiuikku. Olisiko ollut samainen isokoskelo, joka bongattiin kevään ensimmäisellä mökkireissullamme...  Ihminen on erehtyväinen, myös blogikirjoittaja. Lupaan olla jatkossa tarkempi luontohavainnoistamme kertoessani. Kiitos kommentoijalle, joka mokamme huomasi.

Sitten asiaan; ohessa muutama lomakuva, joita lupasin edellisessä kirjoitelmassani teille esittää. Kuvittelin, että meillä olisi kahdessa kamerassamme (+kännykät lisänä) vaikka minkäsorttisia lomaotoksia mutta ei niitä sitten kovin reilusti ollutkaan. Mutta saa näistä jotakin tuntumaa siihen, millainen mökkireissu meidän karvanaamoilla oli.

Perinteisellä lähisaareen tehdyllä
makkaranpaistoretkellä oli
mukava myös uida. Tässä Typyn
tyylinäyte.
Menneenä lauantaina juhlistimme jälkikäteen isännän synttäripäivää varsinaisen merkkipäivän ollessa jo heinäkuussa. Taas kerran varas iski  ja Typy pääsi pariinkin otteeseen maistamaan omin lupinensa päivänsankarille tehtyä kakkua. Olimme jo kuvitelleet, että tämä varastelu olisi taakse jäänyttä mutta ei... Pitää siis edelleen muistaa, että Typsyn ahneudella ei ole mitään rajaa. Erityisesti tilanteissa, joissa meillä on enemmän porukkaa koossa ja huomiomme kiinnittyy vieraisiin Typyn sijaan, iskee pitkäkyntinen keittiön antimiin välittömästi.

Kalenterista on käännetty syyskuu esiin. Kesä on kaiketi nyt virallisesti ohi ja syys saapuu. Seesteistä sellaista kaikille teille blogin lukijoille, pysykäähän matkassamme mukana!
"Toi on syönyt vissiin makkaraa,
siltä tuo kuono kyllä haisee."




tiistai 27. elokuuta 2013

Onneksi kuului kun ei näkynyt

Istuin rannassa putsaamassa sienisaalistani ja samalla seurasin silkkiuikkujen harjoituksia. Edellisessä kirjoituksessani kerroinkin tästä äiskä+10 kakaraa-porukasta ja hyvinhän poikaset näyttivät oppineen kalastamaan oman sapuskansa. Toivotin poppoolle tsemppiä. Koittakaahan pärjätä!

Kun sienet oli siivottu ja mökki myös, oli aika hypätä autoon ja suunnata kohti nelostietä. Loma on takanapäin, mukavan leppoisa ja rento sellainen. Näillä voimilla, jotka haalin itselleni loman aikana, uskon pötkiväni melko pitkälle syksyyn. Ja eihän mökkikausi suinkaan ole vielä päätöksessä, kalenterin sivuja on plärätty miettien seuraavaa reissua.

Typy löi viimevuotisen ennätyksensä ja teki lauantaina vähän yli kuuden tunnin juoksulenkin! Sinne se pitkäkoipi katosi metsään, kun me isännän ja Pimun kanssa keräsimme korin täyteen kanttarelleja, mustia torvisieniä ja erilaisia tatteja. Kieltämättä pelko alkoi hiipiä puseroon, kun Typsy oli ollut neljä tuntia reissun päällä. Onneksi haukku kuului säännöllisesti ja se rauhoitti mieltäni. Pimun kanssa kävimme myös etsimässä kaveria mutta etsintäpartion tulos oli laiha. Ei näkynyt Tyyperiä eikä isäntäkään saanut siitä näköhavaintoja, kun vispasi fillarilla pitkin mökkitietä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Väsynyt mutta onnellinen Typy palasi mökille juuri sopivasti isokorvien iltaruuan aikaan.

Pimu olisi halunnut saunoa kanssamme useampanakin iltana mutta en antanut isännän nostaa vanhusta lauteille. Tuskin se olisi siellä kuitenkaan innostunut kököttämään ja olisi saattanut saada päähänsä hypätä alas omin neuvoin... hui! Loman rippeet olivat täynnä auringonpaistetta lämpötilan kohotessa yli 20 asteen, joten Pimu tyytyi saunan sijaan paahtamaan itseään vakiopaikassaan rannan heinikossa.

Ensi kerralla palaan vielä meidän lomatunnelmiin, kuvien kera. Siihen saakka heissulivei ja lämmintä elokuun loppua kaikille blogin ystäville!

maanantai 19. elokuuta 2013

Hus, pois kummajaiset!

Pimua ei haitannut vaikka heinäsirkka soitteli viuluaan ikäneidon vatsan päällä sen pötkötellessä auringonpaisteessa rantaheinikossa. Silkkiuikku treenauttaa kymmentä poikastaan sukeltamisen sekä kalastuksen saralla, jotta kakaralauma oppisi hankkimaan omat pöperönsä. Johan uikkuäiti onkin moista joukkoa ruokkinut omin voimin koko kesän! Laulujoutsenpariskunnalla on kaksi poikasta ja kuikkalaumaan kuuluu parhaimmillaan kahdeksan jäsentä. Näille kaikille Typy pitää komentoa rannalta vaikka näyttääkin jo siltä, että lintuja ei juuri hetkauta pitkäkoiven räyhentely.

Haukivuorella kävimme saarihyppelyllä keräilemässä kanttarelleja talven varalle pakastimeen. Aikamoisen saaliin saimmekin ja reissun hiet oli mukava huuhtoa saunan löylyissä. Alkulomasta anoppi ja appiukko kävivät vierailulla Puulan rannalla ja tuliaisiksi isokorville tuotiin mm. hirvenlihamakkaraa. Se näytti olleen ihan hurjan hyvää!

Isäntä on puuhastellut pieniä rakennustöitä päiviensä iloksi. Minä taas uppoudun lukemaan hyvää kirjaa ja toki pieniä askareita minunkin päiviini kuuluu. Saunavedet on kannettava järvestä ja ilman halkoja ei kiuas lämpene. Metsässä tehdään kävelyreissuja, sillä sekä koirille että minulle itselleni tekee liikunta hyvää. Ja niitä sieniä; kyllä kanttarelleja riittää täälläkin mutta niitä keräillään vasta loppulomasta. Täällä kun ei säilytysmahdollisuudet ole kovin kummoiset.

Jatkamme lomailua Kangasniemen maalaismaisemissa. Joskus pistää oikein ihmettelemään, miten mieli onkin niin rauhaisa ja lepäävä täällä. Uskon, että mökillä vietetty loma näyttelee suurta roolia siinä, että syksyn ja talven koitokset on helpompi handlata. Arkeen paluu on valitettavasti alkanut jo kummittelemaan mielessä mutta illalla sytytämme mökin terassille lyhdyt täyteen loistoonsa. Eikös valo karkoita kummajaiset...    

torstai 8. elokuuta 2013

Kohta mennään!

Olen jo pakannut osan laukuista, sillä kohta on aika lähteä kohti Kangasniemeä viettämään koko poppoomme yhteistä lomaa. Isäntäkin pääsee vihdoista viimein huilaamaan ja keräämään voimia syksyn koitoksiin.

Lomaohjelmaamme tulee Puulan rannoilla heilumisen lisäksi kuulumaan reissu Haukivuorelle ja tapaamme myös sukulaisiani. Anoppi ja appiukko ovat luvanneet tulla tervehtimään meitä ja se on mukava juttu se! Ennen kaikkea nautimme leppoisista, rennoista, kiireettömistä ja rauhallisista lomapäivistä. Marjastuksesta en ole oikein koskaan osannut innostua mutta sienimetsään säntään enemmän kuin riemuten. Lomasuunnitelmissa on siis sienireissuja, joista toivon tarttuvan mukaan ainakin kanttarelleja sekä mustia torvisieniä. Lomalla ruuanlaitto tapahtuu pääosin grillillä mutta toivottavasti paikallisessa K-Marketissa on usein valikoimissa muikkuja, jotka voimme heittää muurikkapannuun. Kauppa-autolta pitää ainakin kerran hakea lomajätskit ja saapa nähdä tuleeko Typy autolle saakka. Se kun todennäköisesti lähtee hulluilemaan metsään heti, kun lähdemme taivaltamaan pitkin mökkitietä. Mikäli siis mielii saada pitkäkoiven kauppa-autolle mukaan, on se pidettävä remmissä kiinni. Sauna lämpenee lomallamme usein ja järvessä on mukava pulikoida. Toivomme lämpimiä päiviä sekä järvivesiä.

Pimun uskoisin nauttivan mökin kuistilla auringosta sen paistaessa ja kun tulee liian hiki, voi vetäytyä mökin suojiin kuumuutta pakoon. Tiedän, että mökki on Pimulle mieluista paikka ja onhan tämä jo sen 15. kesä Kangasniemellä. Toivon suuresti, että sillä on vielä monta kesää tämänkin jälkeen edessä pienessä punaisessa mökissä.

Mökkiloman myötä Pieni Suuri Beagle päivittyy harvakseltaan. Lomakuulumisia toki kerron mutta täydellä teholla palaan asiaan, kun syys jo saapuu. Ethän unohda meitä, kuulumisiin!

tiistai 6. elokuuta 2013

Rantareissuja

Helle on jaksanut edelleen helliä, joten lähdin lauantaina retkelle Rajasaareen. Matkat taitttuivat bussilla ja junalla sillä isännällä oli töitä. Auto oli siis hänen käytössään ja eipä se mitään haitannut. Olemme aikaisempinakin kesinä tehneet karvakuonojen kanssa reissun Rajikseen käyttäen julkista liikennettä. Se pelaa hyvin ja tytöt ovat jo konkareita bussilla ja junalla matkustamisessa. Tälläkin kertaa kaksikko oli oikein mallikasta reissuseuraa vaikka mennen tullen matkoihin kuluikin aikaa reilut 1,5 tuntia. Onneksi ilmastointi pelasi melko kiitettävästi joka vempeleessä!

Rajasaaressa oli mukavasti porukkaa ja rotukavereitakin nähtiin. Typy ui ahkerasti ja kannoin meidän arkajalan (=Pimu) muutaman kerran aalloille kellumaan. Hyvin Pimu edelleen ui ja onkin harmillista ettei se vapaaehtoisesti mene veteen. Pieni pulahdus kun virkistää kummasti! Piipahdimme hienon sään ansiosta myös sunnuntaina saarella koko perheen voimin. Ohjelma oli samansisältöinen kuin lauantainakin; Typy ui ja Pimu kiersi meren kaukaa.
Mikähän siellä Herttoniemen
kaislikossa suhisee...


Koirille omistettuja uimapaikkoja löytyy myös muulta pääkaupunkiseudulta, joten tänään kävimme pitkästä aikaa Herttoniemessä sijaitsevalla koirien uimarannalla. Kooltaan paikka ei vedä vertoja Rajasaarelle mutta pitkä hiekkaranta houkutteli jopa Pimunkin tepastelemaan rantavedessä. Ohi lipuvissa kanavaristeilyaluksissa riitti turisteilla hupia, kun he katselivat rannalla remuavien neliljalkaisten touhuja. Typy esitteli risteilijöille hienoa keppilöytöään ja Pimu seisoi uljaan näköisenä rantahiekalla kuin jonkin sortin merikarhu olisi itsekin.

Typy ja Typyn aarre.
Seuraavassa kirjoitelmassani kolkutellaankin jo meidän sakin yhteisen loman portteja. Suuntana on Kangasniemi mutta mitähän olemme mökkilomalle suunnitelleet? Siitä lisää siis ensi kerralla!



torstai 1. elokuuta 2013

Puhdasta tuli!

Vaikka lomalla on lupa laiskotteluun ja löhöilyyn, on kalenteriin ohjelmoitu myös muutama hyödyllinen homma hoidettavaksi. Meidän perheen työlista on lyhyt; ikkunoiden ja mattojen pesu. Näistä jälkimmäinen tehtiin eilen suuntaamalla koko porukalla matonpesupaikalle. Käytämme ahkerasti taloyhtiömme matonpesukonetta mutta matonpesupaikalla on lämpimänä kesäpäivänä mukava lotrata vedellä ja saada kotiinviemisiksi mäntysuovan tuoksuiset matot.

Isokorvat ovat olleet aiemminkin mukana, kun olemme käyneet mattopyykillä. Joten eilinen kerta ei ollut ensimmäinen laatuaan. Karvanaamat odottivat nätisti, kun emäntä sai isännän avustuksella pesu-urakan tehtyä. Sää oli mukavan lämmin mutta aurinko ei porottanut suoralta taivaalta. Ison vaahteran alla tytöt ottivat päiväunet ja välillä taisi pieni "vesikuuro" kastella koirimukset, kun heiluin pitkän letkun kanssa huuhdellen mattoja. Puhdasta tuli ja pesijät palkitsivat itsensä munkkikahveilla. Pimulle ja Typylle maistuivat kuivatut vasikannenät. Ja ne ikkunat; ne saavat vielä odottaa...








lauantai 27. heinäkuuta 2013

Aamutoimia

Aamulenkillä.
Jäimme katselemaan huussin nurkalle, kun Keravan porukka vilkutti meille auton lähtiessä matelemaan mökkitiellä. Aurinkoiset lomapäivät täällä pienessä punaisessa mökissä ja sen pihapiirissä jäivät taakse ja poppoo jatkoi matkaansa kohti sydänsavoa. Toivotimme Pimun ja Typyn kanssa turvallista ajomatkaa ja kiitimme mukavasta lomaseurasta. Olimme päivien aikana saunoneet, grillanneet, käyneet kauppa-autolla ja sienimetsässä. Sää suosi ja hauskaa riitti.

Aamulenkillä pistelin matkan varrella poskeeni vadelmia. Typy kaarsi tieltä metsään erään ojan varrelta, josta myös peurat kulkevat rantaan juomaan. Pimu hölkötteli rinnallani ja kun pääsimme takaisin mökille, odotti Typy meitä siellä likomärkänä. Aamu-uintikin oli siis suoritettu.

Illalla sivistän itseäni klassisella musiikilla Kangasniemen Musiikkiviikkojen puitteissa. Äitini saapuu miehensä kera myös mökkeilemään ja jätän isokorvat heidän kontolle muutamaksi tunniksi. Huomenna lähdemme ajelemaan kotia kohti, sillä isäntää on jo ikävä meillä kaikilla kolmella. Puulalle palaillaan taas elokuun puolella.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Loma alkoi saunalla ja sillillä

En tiedä parempaa tapaa aloittaa hartaasti odotettu kesäloma kuin istumalla isännän kanssa saunan lauteilla katsellen tyyntä Puulaa. Herkutellen uusilla perunoilla ja sillillä, käymällä sienimetsässä ja syventymällä hyvään kirjaan. Edessä on lomapäivät ja isännän joutuessa palaamaan sorvin ääreen, jatkan lomailua mökkimaisemissa yhdessä kera beaglein.

Mikähän mahtoi haista ikäneidon
kuonoon sienimetsällä ollessamme...
Alkuloman ilonaiheita oli tämän vuoden ensimmäiset kanttarellit! En muista, että olisimme koskaan aiemmin jo tässä vaiheessa heinäkuuta tehneet näitä makoisia löytöjä. Pimu oli uskollinen sienestyskaveri tälläkin reissulla mutta Typy sai todella hyvän hajun nenäänsä ja sitten mentiin! Pitkäsäären tämänkertainen lenkki kesti vain parisen tuntia mutta olikin ensimmäinen laatuaan tänä kesänä. Ehkä Typpyrä elokuussa painelee jo niitä neljän tunnin pyrähdyksiä... hui! Oli kyllä eri kiva nähdä, että Pimu jaksoi entiseen malliin könytä metsikössä ja näppärästi se kiipesi kantojen ja risukkojen yli. Vanha on voimissaan!

Ensi viikolla saamme mökkikavereita Keravalta. Tiedossa on menoa ja vauhdikkaita tilanteita unohtamatta silloinkaan saunaa ja silliä. Toivottavasti aurinko jaksaisi näyttäytyä meille lomalaisille ahkerasti ja lämmittäisi järviveden hiukan uintikelpoisemmaksi. Sen verran viluisaksi tässä on tullut, ettei alle 20-asteiseen Puulaan tee mieli pulahtaa. Typyä ei tietenkään lasketa vilusakkiin mukaan mutta se kantaakin lukuisten lisänimiensä joukossa myös nimeä vesibeagle. Voisikohan Pimu olla sitten vaikkapa ikäbeagle...




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Rajatonta riemua

Häntä heiluen viipotti Pimu meitä vastaan, kun sunnuntai-iltana astuimme Keravalla pihaportista sisään. Typy istui sisällä sohvalla katsellen ikkunasta ulos ja räksytti sieltä meille "vieraille". Vahtikoiran elkeet ovat pitkäsäärellä siis hoitopaikassakin. Melko nopsaan Typsyllä alkoi kuitenkin raksuttamaan ettei portista putkahtanut vierasta porukkaa. Tämän jälkeen vilisti myös Typy tervehtimään meitä ja jälleennäkemisen riemu oli rajaton.

Rajatonta oli myös se ilo, että Pimu oli toipunut vatsataudista mainiosti. Sunnuntaina edessämme seisoi tyystin eri koira kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Vielä perjantaina, kun veimme isokorvat hoitoon, painoi mieltäni se, että voipuneelta ja väsyneeltä vaikuttanut ikäneito piti jättää vieraiden huomaan. Mutta ripulia ei enää Keravan maisemiin oltu ruikittu ja ruoka oli pikkuhiljaa alkanut maistumaan. Kerjäämäänkin vanha oli ryhtynyt, kun "hoitotäti" oli ryhtynyt syömään pizzaa. Keravan miesväki oli lähtenyt lauantaina lomareissuun, joten sekä Pimu että Typy saivat köllötellä melkoisen paljon omassa rauhassaan koko kyläilyreissun ajan. Ensi kerralla on varmasti luvassa taas enemmän meininkiä.

Perjantaina pidetyn lämminhenkisen ja enoni näköisen hautajaistilaisuuden jälkeen suuntasimme lauantaina isännän kanssa helteiseen Tallinnaan. Turisteja parveili runsain mitoin kaupungin ytimessä ja ilmapiiri olikin varsin kansainvälinen. Karvakuonoja ei tietenkään unohdettu vaan kassiin pakattiin tuliaisina nakkipaketti ja koirille tarkoitettuja kanaherkkuja. Kuonot penkoivat matkalaukkua heti kotiin päästyämme, sillä tytöt tietävät odottaa tuomisia, kun laskemme kapsäkin eteisen lattialle. Ja kuten aina ennenkin, hyvin näyttivät makupalat kelpaavan. Meille kaksijalkaisille taas kelpasi paremmin kuin hyvin kotiin tuotu reipas ja pirteä Pimu.







torstai 11. heinäkuuta 2013

Ja taas...

Pimulla on taas vatsavaivoja. Ikäneito oksentaa ja pas...ntaa vuoron perään ja isännän kanssa säntäilemme talouspaperirulla kainalossa vanhuksen perässä siivoten jälkiä. Siivoushomman lomassa kiikutamme Pimpulaa ulos talon taakse metsään. Sain Mailta hyviä vinkkejä liittyen koirien vatsavaivojen lääkitsemiseen ja tänään kipaisin apteekissa hakemassa troppeja, joilla hartaasti toivon Pimun vatsan rauhoittuvan. Onneksi vesi näyttää vanhukselle maistuvan ja se pysyy myös aika hyvin sisällä. Tällaisessa taudissa kun kuivumisen vaara on suuri ja lämmin sää vain lisää riskiä.

Olemme miettineet viime aikoina Pimun kuntoa noin ylipäätäänkin. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja kuulon heikentymisen lisäksi myös kroppa näyttää ikääntymisen merkit. Kesäkuumalla Pimu ei pysy enää Typyn tahdissa lenkkipoluilla ja etenkin pitkien torkkujen jäljiltä vanhan kroppa vaikuttaa jäykän tönköltä. Kestää aina hetken, että moottori käynnistyy. Juominen on lisääntynyt enkä laita sitä pelkästään helteiden piikkiin. Johtuuko se viime kesänä todetuista maksavaivoista vai onko kyseessä jokin muu juttu... Olemme päätyneet tarkkailemaan tilannetta kesän ajan ja kun palaamme lomalaitumilta, on Pimu syytä viedä eläinlääkärin tsekkaukseen.

Mutta vatsavaivojen toivoisi nyt helpottavan senkin vuoksi, että viikonloppuna isokorvat lähtevät Keravalle hoitoon. Meillä isännän kanssa on edessä hautajaisreissu Kangasniemelle ja sieltä palattuamme matka jatkuu kohti Tallinnaa, jossa vietämme hääpäiväämme. Harmittaa kyllä vietävästi jättää meidän vanhus sairaana hoitoon, jos tauti ei ala heittämään. Mutta mistäpä moisesta sontataudista voi etukäteen tietää, koska se iskee. Se kun näyttää iskevän ilman mitään ennakkovaroituksia. Huoli painaa varmasti mieltäni viikonloppuna eikä se Keravan poppoollekaan mukavaa ole ripulista koiraa kaitsea. Mutta tiedän, että koirimuksista huolehditaan Keravalla mitä parhaiten. Paikka on tuttu ja turvallinen molemmille karvanaamoille. Typyllä riittää leikkikavereita ja Pimu saa varmasti levätä rauhassa niin paljon kuin haluaa. Yritän siis olla murehtimatta liikoja, etenkin kun reissumme Kangasniemeen on jo surua täynnä.

Tokeniko Pimun vatsa ennen hoitoreissua? Pelasiko Typy poikien kanssa jalkapalloa vai sählyä? Mitä tuliaisia isokorville tarttui Tallinnasta mukaan? Näistä kerron seuraavassa kirjoitelmassani, pysythän linjoilla!






tiistai 9. heinäkuuta 2013

Beagleja moneen lähtöön

Eväät syöty, uimassa käyty, viltin päällä
lötkötelty. Nyt suuntana koti,
takana mukava Rajis-päivä!
Lähdimme viettämään aurinkoista ja likipitäen helteistä sunnuntaita Rajasaareen, sillä isokorvien piti päästä uimaan. Meressä puljaaminen virkistää kummasti! Meillä kaksijalkaisillakin oli mukavat oltavat. Uimaan emme menneet mutta olo ei ollut tukahduttavan kuuma, sillä saarella puhalsi pienoinen tuuli. Moni muukin oli koiriensa kanssa päätynyt Rajikseen ja beaglejakin nähtiin taas useampi kappale. Siitä saakin aina hupia, kun vertailemme meidän tyttöjä muihin isokorviin, joita löytyy moneen lähtöön. On rotevaa urosjötikkää, pienen siroja ruskea-valkoisia tyttöbeagleja, nuoria ja vanhoja, isokorvaisia ja isokorvaisia. Toistaiseksi Pimu on  kantanut ikääntyneimmän beaglen viittaa harteillaan, kun saaressa tavattujen rotukavereiden iästä on tullut puhe. Moni ihmettelee ja ihailee, miten Pimuli vaikuttaa niin reippaalta ja hyväkuntoiselta vaikka ikävuosia on mittarissa jo reilut 14 vuotta. Niinpä, meidän vanhuksella on hyvät geenit ja on myös pitkäikäistä sukua.

Kesälomani alku viipottaa jo takakaarteessa ja ollaan melkein maalisuoralla. Isäntä pakertaa töitä vielä elokuun puolelle ja sitä ennen minä vietän lomapäiviä Pimun ja Typyn kanssa kolmeen naiseen. Erityisiä suunnitelmia en ole vielä tehnyt. Sehän on selvää, että porukkamme yhteinen loma-aika tullaan viettämään Kangasniemellä mutta jotakin hauskaa keksin kyllä alkulomanikin ajaksi. Pyörähdämme Puulalla varmasti jo ennen elokuuta ja kaupungissakin voi viettää kivoja vapaapäiviä. Joka tapauksessa aion huilata, relata ja rentoutua keräillen voimia syksyyn. Kaikkea mukavaa ja hauskaa teille, jotka jo olette siirtyneet lomalaitumille. Perässä tullaan!