Rajatonta riemua

Häntä heiluen viipotti Pimu meitä vastaan, kun sunnuntai-iltana astuimme Keravalla pihaportista sisään. Typy istui sisällä sohvalla katsellen ikkunasta ulos ja räksytti sieltä meille "vieraille". Vahtikoiran elkeet ovat pitkäsäärellä siis hoitopaikassakin. Melko nopsaan Typsyllä alkoi kuitenkin raksuttamaan ettei portista putkahtanut vierasta porukkaa. Tämän jälkeen vilisti myös Typy tervehtimään meitä ja jälleennäkemisen riemu oli rajaton.

Rajatonta oli myös se ilo, että Pimu oli toipunut vatsataudista mainiosti. Sunnuntaina edessämme seisoi tyystin eri koira kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Vielä perjantaina, kun veimme isokorvat hoitoon, painoi mieltäni se, että voipuneelta ja väsyneeltä vaikuttanut ikäneito piti jättää vieraiden huomaan. Mutta ripulia ei enää Keravan maisemiin oltu ruikittu ja ruoka oli pikkuhiljaa alkanut maistumaan. Kerjäämäänkin vanha oli ryhtynyt, kun "hoitotäti" oli ryhtynyt syömään pizzaa. Keravan miesväki oli lähtenyt lauantaina lomareissuun, joten sekä Pimu että Typy saivat köllötellä melkoisen paljon omassa rauhassaan koko kyläilyreissun ajan. Ensi kerralla on varmasti luvassa taas enemmän meininkiä.

Perjantaina pidetyn lämminhenkisen ja enoni näköisen hautajaistilaisuuden jälkeen suuntasimme lauantaina isännän kanssa helteiseen Tallinnaan. Turisteja parveili runsain mitoin kaupungin ytimessä ja ilmapiiri olikin varsin kansainvälinen. Karvakuonoja ei tietenkään unohdettu vaan kassiin pakattiin tuliaisina nakkipaketti ja koirille tarkoitettuja kanaherkkuja. Kuonot penkoivat matkalaukkua heti kotiin päästyämme, sillä tytöt tietävät odottaa tuomisia, kun laskemme kapsäkin eteisen lattialle. Ja kuten aina ennenkin, hyvin näyttivät makupalat kelpaavan. Meille kaksijalkaisille taas kelpasi paremmin kuin hyvin kotiin tuotu reipas ja pirteä Pimu.