Elämä on yllätyksiä täynnä. Vielä tasan viikko sitten en voinut arvatakaan, että joudun käsileikkaukseen ja sairauslomalle ainakin seuraaviksi 5 viikoksi. Mutta näin kävi ja huomenna tähän aikaan makaan jo toivon mukaan sairaalan heräämössä käsi kipsissä.
Nyt kun olen tässä viikon verran kotona pyörinyt, olen todennut jälleen kerran, että onpa kivaa, kun on koira! Kyllä kävisi päivät aika tylsiksi, kun ei olisi Pimua kaverina seurustelemassa. Koska se totta tosiaan osaa seurustella ja lisäksi on kivaa, kun on lenkkikaveri. Muuten tulisi varmaan istuttua sisätiloissa suurimman osan päivää eikä raittiista ilmasta olisi tietoakaan. Lisäksi Pimu piristää minua myös henkisesti, mieliala pysyy paljon pirteämpänä Pimun touhuja seuratessa. Ja osaa se myös lohduttaa, jos alkaa masentaa tämä puskista tullut yllätyskäsioperaatio ja sen tuoma jonkinlainen järkytyskin.
Tässä siis tulevat viikot vietetään päivätkin yhdessä, beagle ja minä. Pimu varmasti osittain nauttii, kun sillä on päivisinkin seuraa. Toisaalta se nukkuu paljon ja olen ollut havaitsevinani lievää ärtymystä, kun olen sen unia häirinnyt esim. siivoilemalla. No, koska käsi on varmasti melko kipeä huomisen leikkauksen jäljiltä, tulevat viikot aion ottaa Pimun kainaloon ja vetää minäkin peiton korviin. Lenkkejä tietenkään unohtamatta, mutta siivoilut jätän suosiolla isännän huoleksi.
Alkujaan toukokuussa 2009 Pimu-nimiselle beaglelle, joka oli kooltaan pieni mutta luonteeltaan Suuri, omistettu blogi. Sivurooliin astui loppuvuodesta 2009 Typy-beagle, joka otti pääroolin tammikuussa 2014. Sivurooli miehitettiin uudelleen toukokuussa 2015 Hipulla, beagle sekin. Lokakuusta 2018 lähtien blogi on jatkanut kulkuaan Hipun johdolla. Sivuroolissa on elokuusta 2019 alkaen tassutellut Myttö. Tervetuloa mukaan lukemaan Hipun ja Mytön elämästä sekä seikkailuista!
torstai 29. lokakuuta 2009
maanantai 26. lokakuuta 2009
On lapsi syntynyt meille...
Ihan vielä ei ole Tiernapoikien aika, mutta Hessin Lois Lanen tuli eilen aika synnyttää. Maailmaan putkahti kuusi beaglenpentua, joista kolme on narttuja ja kolme urosta. Ylpeä isä on Hessin Vigtor.
Tästä pentueesta käymme reilun viikon päästä valitsemassa Pimulle "pikkusiskon". Elämme siis jännittäviä aikoja!
Tästä pentueesta käymme reilun viikon päästä valitsemassa Pimulle "pikkusiskon". Elämme siis jännittäviä aikoja!
lauantai 24. lokakuuta 2009
Aamun ihmeitä
Kyllä kaupungissakin luonto voi olla ihmeellistä. Itse aina kehun maaseudun tapahtumarikasta luontoelämää ja olen edelleen sitä mieltä, että esim. vuodenajan vaihtumiset havaitsee maalla paljon paremmin kuin näissä kaupunkimaisemissa.
Mutta luonnon ihmeisiin voi törmätä ihan kotikulmillakin, vaikka asumme keskellä betonilähiötä. Eräänä aamuna kuluneella viikolla tapasimme aamulenkillä Pimun kanssa ketun! Me molemmat, sekä Pimu että emäntä, olemme kerran aikaisemmin nähneet repolaisen ihkaelävänä, tämä tapahtui Pimun ollessa aivan pieni. Silloin kettu seisoskeli koirapuiston portilla kesäisenä yönä, kun olimme tekemässä lämpimässä kesäyössä pientä lenkkiä. Ja nyt näimme ketun läheisessä puistossa aamuhämärässä. Luulin sitä ensin kaukaa katsoessani rusakoksi mutta hahmo lähestyi meitä paljastuen ketuksi. Siinä se hölkötteli nurmikentän poikki läheiseen metsään ja me pysähdyimme Pimun kanssa katsomaan tätä aamulenkkeilijää. Pimu kuono pitkällä yritti saada ketun hajua nenäänsä ja luulenpa, että se saikin.
Olin suorastaan innoissani tästä kettuhavainnosta ja päivä alkoikin hyvillä mielin. Isännälle piti soittaa heti töihin päästyäni ja kertoa tästä hienosta hetkestä. Harvoin sitä kai kuitenkaan kettuun törmää, vaikka kuuluisat cityketut ovatkin lisääntyneet. Olipa hyvä, että tuli aikoinaan hankittua koira. Sen avulla pääsee näkemään asioita, joihin muuten ei ehkä ikinä törmäisi. Maailma siis avartuu; suosittelen!
Mutta luonnon ihmeisiin voi törmätä ihan kotikulmillakin, vaikka asumme keskellä betonilähiötä. Eräänä aamuna kuluneella viikolla tapasimme aamulenkillä Pimun kanssa ketun! Me molemmat, sekä Pimu että emäntä, olemme kerran aikaisemmin nähneet repolaisen ihkaelävänä, tämä tapahtui Pimun ollessa aivan pieni. Silloin kettu seisoskeli koirapuiston portilla kesäisenä yönä, kun olimme tekemässä lämpimässä kesäyössä pientä lenkkiä. Ja nyt näimme ketun läheisessä puistossa aamuhämärässä. Luulin sitä ensin kaukaa katsoessani rusakoksi mutta hahmo lähestyi meitä paljastuen ketuksi. Siinä se hölkötteli nurmikentän poikki läheiseen metsään ja me pysähdyimme Pimun kanssa katsomaan tätä aamulenkkeilijää. Pimu kuono pitkällä yritti saada ketun hajua nenäänsä ja luulenpa, että se saikin.
Olin suorastaan innoissani tästä kettuhavainnosta ja päivä alkoikin hyvillä mielin. Isännälle piti soittaa heti töihin päästyäni ja kertoa tästä hienosta hetkestä. Harvoin sitä kai kuitenkaan kettuun törmää, vaikka kuuluisat cityketut ovatkin lisääntyneet. Olipa hyvä, että tuli aikoinaan hankittua koira. Sen avulla pääsee näkemään asioita, joihin muuten ei ehkä ikinä törmäisi. Maailma siis avartuu; suosittelen!
tiistai 20. lokakuuta 2009
Morjens mökki!
Viimeinen katse järvelle, keväällä taas nähdään! |
Pimu nautti lepäilystä takkatulen ääressä sekä kepin noutamisesta. Isäntä jaksoi taas kiitettävästi Pimulle keppiä heitellä. Pimu olisi myös mielellään tullut saunaan, siellähän vasta lämmintä oli! Emme kuitenkaan uskaltaneet vanhaa neitiä saunanlauteille nostaa ja häädimme sen mökkiin odottamaan saunojien paluuta. Ja Pimu taisi mielellään tyytyä tähän odottajan osaan, koska saunan jälkeen saa aina herkkuja grillistä...
Mökkikausi on siis saatu taas kerran päätökseen. Haikein mielin toivotin Nupille sekä itse mökille hyvää talvea. Nähdään taas keväällä!
Keppi jäi mökin kuistille odottamaan kevättä ja Pimua. |
tiistai 13. lokakuuta 2009
Mökkikausi päättyy
Tällä viikolla suuntaamme Kangasniemen mökille viimeistä kertaa ennen talven tuloa. Mökki sekä sen ympäristö on aika laittaa talviteloille. Siispä harava heiluu, linnunpöntöt putsataan kevättä silmällä pitäen ja aurinkotuolit on aika kasata suojaan pressujen alle. Ja vaikka kuinka harmittaakin päättää mökkikausi ja edessä on taas pitkä talvi, on meidän mökkeilijöidenkin myönnettävä tosiasia. Nimittäin se, että ilmat ovat kylmenneet ja iltaseitsemältä on jo pilkkopimeää. Ei talviasuttavassa-mökissä nämä seikat vaikuttavat moniin arkiaskareisiin puhumattakaan siitä, että lumisateiden tultua jo pelkkä kulkeminen mökille on hankalaa. Aura-autot kun eivät automaattisesti suhaile maalaisraitteja pitkin aamuin illoin...
Pimu joutuu siis ensi viikosta alkaen totuttautumaan taas "mökittömään" elämään reilun puolen vuoden ajaksi. Mutta riemu on sitäkin suurempi, kun keväällä käännytään taas kohti tuttuja metsäteitä. Ja silloin auton takaikkunoissa on kiinni kaksi märkää nenää, toinen ihmetellen minne oikein mennään ja toinen jo odottaen muurikkapannulla käristettyjä pihvinpaloja.
Pimu joutuu siis ensi viikosta alkaen totuttautumaan taas "mökittömään" elämään reilun puolen vuoden ajaksi. Mutta riemu on sitäkin suurempi, kun keväällä käännytään taas kohti tuttuja metsäteitä. Ja silloin auton takaikkunoissa on kiinni kaksi märkää nenää, toinen ihmetellen minne oikein mennään ja toinen jo odottaen muurikkapannulla käristettyjä pihvinpaloja.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Yllätys paljastuu!
Kuten jo syyskuun puolella kerroin, on Pimulle tiedossa loppuvuodesta jättiyllätys. Pimu-parka ei itse taida vielä tajuta, mikä sitä odottaa vaikka olemmekin alkaneet jo treenaamaan sitä tulevaa varten.
Melko pitkän väsytystaktiikan tuloksena sain ympäripuhuttua rakkaan mieheni ja jos kaikki menee hyvin, meillä kotona tepastelee joulukuussa beaglenpentu! Pentue syntyy tämän kuun lopulla ja tilauksessa on narttupentu Pimun vanhuudenpäivien kaveriksi ja seuralaiseksi.
On siis taas kohta edessä (10 vuoden jälkeen) mattojen kääriminen rullalle, sanomalehtien levitys lattialle, sähköjohtojen suojaaminen, vanhojen tennissukkien laitto huonekalujen jalkoihin, ruokakuppien osto, vakuutuksen hankkiminen, oman pinnan venyttäminen ym. ym. Mutta tiedämme, että edessä on myös paljon naurua, iloa, märkiä pusuja, sylissä tuhisevan pennun ihastelua ja uusia elämyksiä puolin ja toisin. En malta odottaa!
Ps. Blogissa kirjoitan jatkossakin Pimun elämästä ja seikkailuista. Toki oman värinsä juttuihin tuo joulukuusta alkaen mukanaan uusi perheenjäsenemme.
Melko pitkän väsytystaktiikan tuloksena sain ympäripuhuttua rakkaan mieheni ja jos kaikki menee hyvin, meillä kotona tepastelee joulukuussa beaglenpentu! Pentue syntyy tämän kuun lopulla ja tilauksessa on narttupentu Pimun vanhuudenpäivien kaveriksi ja seuralaiseksi.
On siis taas kohta edessä (10 vuoden jälkeen) mattojen kääriminen rullalle, sanomalehtien levitys lattialle, sähköjohtojen suojaaminen, vanhojen tennissukkien laitto huonekalujen jalkoihin, ruokakuppien osto, vakuutuksen hankkiminen, oman pinnan venyttäminen ym. ym. Mutta tiedämme, että edessä on myös paljon naurua, iloa, märkiä pusuja, sylissä tuhisevan pennun ihastelua ja uusia elämyksiä puolin ja toisin. En malta odottaa!
Ps. Blogissa kirjoitan jatkossakin Pimun elämästä ja seikkailuista. Toki oman värinsä juttuihin tuo joulukuusta alkaen mukanaan uusi perheenjäsenemme.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Rocky 1996-2009
Saimme eilen suuren suru-uutisen, kun Pimun hyvä ystävä Rocky nukkui ikuiseen uneen 13 vuoden iässä. Muistelemme koko perhe Rockya lämmöllä, tunsimme sen jo monen vuoden ajalta. Monet lenkit tehtiin yhdessä ja Rocky oli yksi Pimun suurista ihailijoista. Kaverukset tulivat hyvin juttuun.
Paljon voimia ja jaksamista Rockyn emännälle!
Paljon voimia ja jaksamista Rockyn emännälle!
maanantai 5. lokakuuta 2009
Hyvää Eläinten viikkoa!
Eilen sunnuntaina 4. lokakuuta vietettiin kansainvälistä Eläinten päivää. Siitä käynnistyi myös 51. kerran Eläinten viikko, joka kestää 10.10. saakka.
Pimu omistajineen toivottaa kaikille blogin lukijoille, Sogolle ja muille eläinystävillemme sekä niiden omistajille hyvää Eläinten viikkoa!
Nälkään kuoleva beagle
Pimulla on jostain syystä ruokahalu taas huipussaan. Tai ainahan sille ruoka on maistunut mutta nyt eletään taas aikoja, jolloin mikään ei tunnu riittävän (ruuan suhteen). Tänä aamuna jouduinkin taas kysymään Pimulta: oletko kuolemassa nälkään?
Koska syyssateet ovat saapuneet, on Pimu pestävä joka lenkin jälkeen. Suihkuoperaatio ei koskaan ole ollut siitä helpoimmasta päästä, mutta nyt se on erityisen hankalaa. Pimulla kun on valtava kiire ruokakupille, kun tullaan ulkoa sisälle. Siinä sitten käydään tahtojen taistelu siitä, pestäänkö vai syödäänkö ensin. Pimun mielestä pitäisi syödä mutta me omistajat taas ei anneta sen juoksennella kuraisena pitkin huushollia. Joten pesulle ensin ja Pimu pistääkin kaikin tavoin hanttiin suihkun aikana. En käsitä miten se jaksaa rimpuilla vastaan eikä alistu kohtaloonsa. Tämä tilanne on oiva esimerkki beaglejen itsepäisyydestä, periksi ei anneta! Ja kun vihdoin mokoman jääräpään saa pestyä ja kuivattua, se lähtee kuin ohjus kohti keittiötä ja ruokakuppia. Siinä saa matot ja kaikki muukin eteen tuleva kyytiä.
Pimu ei ole koskaan ollut ruuan suhteen ronkeli ja kaikki kelpaa. Mutta joskus tuntuu siltä kuin koira olisi nähnyt nälkää. Niin kova kiire sillä on ruokakupin ääreen ja ruoka suorastaan hotkitaan. Kuppi käydään myös nuolemassa useaan kertaan syömisen jälkeen. Kuitenkin on kai todettava, että hyvä kun ruoka maistuu! Ei ainakaan sen suhteen tarvitse vääntää Pimun kanssa kättä (tassua)...
Ps. Edellisessä kirjoituksessa lupaamani megauutinen saa vielä odottaa paljastumistaan. Pidän siis teitä lukijoita vielä hetken aikaa jännityksessä...
Koska syyssateet ovat saapuneet, on Pimu pestävä joka lenkin jälkeen. Suihkuoperaatio ei koskaan ole ollut siitä helpoimmasta päästä, mutta nyt se on erityisen hankalaa. Pimulla kun on valtava kiire ruokakupille, kun tullaan ulkoa sisälle. Siinä sitten käydään tahtojen taistelu siitä, pestäänkö vai syödäänkö ensin. Pimun mielestä pitäisi syödä mutta me omistajat taas ei anneta sen juoksennella kuraisena pitkin huushollia. Joten pesulle ensin ja Pimu pistääkin kaikin tavoin hanttiin suihkun aikana. En käsitä miten se jaksaa rimpuilla vastaan eikä alistu kohtaloonsa. Tämä tilanne on oiva esimerkki beaglejen itsepäisyydestä, periksi ei anneta! Ja kun vihdoin mokoman jääräpään saa pestyä ja kuivattua, se lähtee kuin ohjus kohti keittiötä ja ruokakuppia. Siinä saa matot ja kaikki muukin eteen tuleva kyytiä.
Pimu ei ole koskaan ollut ruuan suhteen ronkeli ja kaikki kelpaa. Mutta joskus tuntuu siltä kuin koira olisi nähnyt nälkää. Niin kova kiire sillä on ruokakupin ääreen ja ruoka suorastaan hotkitaan. Kuppi käydään myös nuolemassa useaan kertaan syömisen jälkeen. Kuitenkin on kai todettava, että hyvä kun ruoka maistuu! Ei ainakaan sen suhteen tarvitse vääntää Pimun kanssa kättä (tassua)...
Ps. Edellisessä kirjoituksessa lupaamani megauutinen saa vielä odottaa paljastumistaan. Pidän siis teitä lukijoita vielä hetken aikaa jännityksessä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)