Kyllä kaupungissakin luonto voi olla ihmeellistä. Itse aina kehun maaseudun tapahtumarikasta luontoelämää ja olen edelleen sitä mieltä, että esim. vuodenajan vaihtumiset havaitsee maalla paljon paremmin kuin näissä kaupunkimaisemissa.
Mutta luonnon ihmeisiin voi törmätä ihan kotikulmillakin, vaikka asumme keskellä betonilähiötä. Eräänä aamuna kuluneella viikolla tapasimme aamulenkillä Pimun kanssa ketun! Me molemmat, sekä Pimu että emäntä, olemme kerran aikaisemmin nähneet repolaisen ihkaelävänä, tämä tapahtui Pimun ollessa aivan pieni. Silloin kettu seisoskeli koirapuiston portilla kesäisenä yönä, kun olimme tekemässä lämpimässä kesäyössä pientä lenkkiä. Ja nyt näimme ketun läheisessä puistossa aamuhämärässä. Luulin sitä ensin kaukaa katsoessani rusakoksi mutta hahmo lähestyi meitä paljastuen ketuksi. Siinä se hölkötteli nurmikentän poikki läheiseen metsään ja me pysähdyimme Pimun kanssa katsomaan tätä aamulenkkeilijää. Pimu kuono pitkällä yritti saada ketun hajua nenäänsä ja luulenpa, että se saikin.
Olin suorastaan innoissani tästä kettuhavainnosta ja päivä alkoikin hyvillä mielin. Isännälle piti soittaa heti töihin päästyäni ja kertoa tästä hienosta hetkestä. Harvoin sitä kai kuitenkaan kettuun törmää, vaikka kuuluisat cityketut ovatkin lisääntyneet. Olipa hyvä, että tuli aikoinaan hankittua koira. Sen avulla pääsee näkemään asioita, joihin muuten ei ehkä ikinä törmäisi. Maailma siis avartuu; suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.