Suuren surun mutta myös ilon vuosi

Kuluneella viikolla kävimme Mytön kanssa eläintohtorilla ja pikkuriiviö sai ensimmäisen rokotuksensa. Myttö käyttäytyi lääkärissä oikein mallikkaasti eikä ollut moksiskaan, kun lääkäri pisti neulalla niskaan. Myttö on hyvin reipas tyttö, sanoi eläinlääkäri. Seuraava rokotus käydään ottamassa syysloman jälkeen.

Arki rullaa tuttuun tapaan töissä käyden ja biigeleiden kanssa touhuten. Pyykkikone pyörii ja lattioita luututaan. Nauretaan paljon. Keskimäärin yhtenä yönä viikossa Mytölle iskee ikävä-kaipauspuuska. Siihen ei auta edes Hilpun seura. Silloin meistä kaksijalkaisista toinen siirtää petinsä sohvalle ja loppuyö nukutaankin hyvin. Hippu pötköttää jaloissa ja Myttö kaulalla tai rinnan päällä. Näin meni minun viime yöni ja siinä sohvalla maatessani mietin, miten tärkeitä ja rakkaita nämä luppakorvat ovat.

Ensin riehutaan...

Typyn kuolemasta tulee sunnuntaina vuosi. Sytytämme kotona kynttilän Typsyn valokuvan viereen. Se painajaismainen yö ei ikinä unohdu. En ole eläissäni kokenut sellaista järkytystä ja surua. Mutta siitä on noustu taas tolpilleen, hitaasti mutta kuitenkin. Hipulla on ollut tässä valtavan iso rooli isännästä puhumattakaan. Suuren kiitoksen annan myös ihanille ystävilleni sekä muille minulle tärkeille ihmisille. Myttö toi mukanaan paljon iloa, kun saimme sen mukaan laumaamme.

... ja sitten huilataan.

Jatkamme taas ensi viikolla Hipun kanssa lukukoirailuja naapurikirjastossa. Ja meillä on tiedossa myös valtavan hauska tapaaminen läheisessä koirapuistossa. Toivottavasti se toteutuu. Siitä lisää ensi kerralla. Mytön kanssa siirryimme pentupannasta valjaisiin. Typylle aikoinaan hankittuihin, joita myös Hippu käytti pentuna. Lisäksi ostimme Myttöselle villajumpperin, sillä perintöpalttoot ovat sille vielä liian suuria. Odotamme jo kovasti syyslomaa Puulan rannalla. Siihen on vielä hiukan matkaa. Hyvillä mielin etenemme kohti lokakuuta. 

Rakas tuki ja turva

Viikot vierähtävät nopeasti. Syyskuu on kohta takakaarteessa ja lokakuu odottaa napatakseen viestikapulan. Mökkeilimme taas viikonloppuna Kangasniemellä. Seuraavan kerran suuntaamme Puulan rannalle syyslomalla. Ja silloin on aika pistää möksä talviteloille. Kovin nopeasti tämä mökkikausi aina hujahtaa...

Aamuleikit Puulan rannalla. 

Kun perjantai-iltana auto pysähtyi mökin pihaan ja koirat pääsivät ulos, ei ilolla ollut rajoja. Myttö oli aivan haltioissaan siitä, että taas oltiin vapaudessa. Ja paikassa, jossa riittää niiiin paljon uutta ja ihmeellistä tutkittavaa. Lauantai kaksikolla alkoi leikkien. Hippuli ja Myttö peuhasivat rantapusikoissa ja juoksivat kilpaa. Ihailtavaa, miten jotkut ovat hyvin energisiä vapaapäivän aamuna kello seitsemän! 

Typy opetti Hipun syömään marjoja suoraan oksista.
Nyt perinne jatkuu. Hippu opetti Mytön löytämään
puolukoita ja pistelemään ne varsista suoraan suuhunsa.

Tällä viikolla jatkui syksyn lukukoirailut naapurikirjastossa. Hipulle luettiin mm. tarina synttärijuhlista sekä aarrejahdista. Rapsuttelijoita riitti taas runsaasti ja Hippunen nautti täysin siemauksin jakamattomasta huomiosta, jota se osakseen sai. Kotkirjastomme lasten- ja nuortenosaston remontti alkaa olemaan loppusuoralla. Ehkäpä jo lokakuussa pääsemme aloittamaan lukukoirahommat taas myös siellä. 

Seuraavaa lukijaa odotellen.

Ensi viikolla Myttö saa ensimmäisen rokotuksensa. Kun kaikki rokotukset ovat kunnossa, voidaan pikkuhiljaa ryhtyä käymään kotimme lähellä sijaitsevassa koirapuistossa. Siellä siskokset pääsevät vapaana leikkimään ja juoksemaan. Myttö tutustuu myös toisiin koiriin, mikä on mielestämme tärkeää. Se aiotaan totuttaa bussi- ja junamatkustamiseen, aivan kuten Pimu, Typy ja Hippu. Lapsiin ja ylipäätään vieraisiin ihmisiin se suhtautuukin jo hyvin hienosti. Kaikessa tässä uudessa sillä on tuki ja turva meidän kaksijalkaisten lisäksi Hipussa. Jo nyt Mytölle kovin tärkeässä ja rakkaassa isosiskossa.

Hullunmyllyä, ihanaa sellaista

Viikonloppuna mökkeilimme Kangasniemellä. Se oli Mytön ensimmäinen möksäreissu. Mytöllä riitti valtavan paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa mökkimaisemissa. Rohkeasti se kuitenkin seurasi Hippua ja tutki mökin pihapiiriä. Hilpu esitteli ylpeänä paikkoja. Myös automatkat mennen tullen sujuivat mutkattomasti. Myttö nukkuu autossa, kylki kyljessä siskon kanssa. Sisätiloissa Myttöstä kiinnosti erityisesti polttopuut ja lattialle jätetty vaatekassimme.

Möksällä koirien ulkoiluttaminen on hurjan paljon helpompaa kuin kotona. Avaa vain oven ja biiglet saavat mennä ja tulla mielensä mukaan. Koska Myttö on vielä vauva, emme kuitenkaan päästäneet sitä hortoilemaan yksin minne sattuu. Mökkimaasto on kivikkoista, joten tarkkailimme tiiviisti Mytön menoa, ettei onnettomuuksia päässyt käymään. Yöllä ulos ei ole yksin mitään asiaa, sillä kettu tai supikoira saattaa talsia pihamaalla. Yöulkoilut tehdäänkin remmissä. Ja Hippu on oppinut haukkumaan napakasti oven auettua. Luulisi sen räksytyksen kuultuaan isommankin elukan häipyä.

Kävin Hipun kanssa sienestämässä. Isäntä
jäi Mytön kanssa mökkiin huilaamaan.
Myttöä ei voi metsäreissuille ottaa vielä mukaan.

Myttö on jo nyt vaikuttanut minuun hirmuisen positiivisesti. Vaikka suren Typyä, tulen suremaan sitä omaan hautaani saakka, mieleen nousee yhä useammin paljon iloisia muistoja Typsystä. Ne Typyn viimeiset hetket eivät enää kummittele mielessäni päivittäin. Hilpun ja Mytön yhteistä taivalta tuntuu mukavalta seurata. Hipusta on lyhyessä ajassa kasvanut aikuinen koira ja hieno isosisko. 

Toki voin häpeilemättä myöntää, että ei tämä 100 prosenttista autuutta aina ole. Pennun omistaminen siis. Pissi- ja pökäleralli joskus tympii. Terävähampaisen riiviön roikkuessa kiinni tukassani, kun yritän pyyhkiä lammikkoa lattialta, tympii joskus sekin. Ja kun Myttö yltyy komentamaan sohvalla istuvaa Hippua ja Hippuli vastaa siihen yhtä kimeällä haukulla, ajattelen naapureitamme ja toivon heiltä kärsivällisyyttä. Päivääkään en kuitenkaan tässä hullunmyllyssä vaihtaisi pois, en ikinä. 

Hienoa seurattavaa

Lauantaina juhlittiin isännän syntymäpäivää sekä meidän Myttöä. Lähisukua ja ystäviä saapui pitkin päivää morjestamaan pikkubeaglea ja tutustumaan siihen. Molemmat juhlakalut saivat lahjoja eikä Hilpuakaan unohdettu. Kovasti Myttö ihastutti ja sai aikaan niin valtavan lämpöisiä tunteita kaikissa vieraissamme.

Päivä oli hieman rankka Myttöselle. Mutta se ei ole vieraskorea vaan otti useita torkkuja pitkin päivää. Tämä oli tietysti täysin sallittua pienelle juhlijalle. Voin vain ihailla sitä, miten reipas ja ennakkoluuloton kaveri Myttö on. Se ei arkaile eikä vierasta uusia ihmisiä. Myttö menee rohkeasti mukaan uusiin tilanteisiin. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos kasvattajalle Päiville.

Juhlahumun keskellä piti välillä huilata.

Tämän kesän osalta lomat on nyt pidetty ja läksin tällä viikolla jälleen konttorille. Hippu ja Myttö jäävät keskenään kotiin. Mitään tuhoja pikkuinen ei ole vielä hoksannut tehdä. Huusholli on jotakuinkin kunnossa, kun saavumme kotiin. Toki tiedostamme, että kun Mytölle tulee ikää, alkaa vauhti kiihtymään. Onneksi emme koskaan ole olleet siivoushulluja puhtausfriikkejä. Ja kaikki arvokas on pistetty kaappeihin piiloon tai ylähyllyjen uumeniin. Matot odottavat sänkymme alla parempia aikoja.  

Hippu keskittyi juhlapäivänä
päivystämään keittiössä. 

Hippunen on hyväksynyt pikkusiskon täysin. Kun Hilpu ei jaksa riiviön riehumista, pakenee se turvapaikkaansa sohvalle. Kaverukset ovat pistäneet leikiksi jo joka päivä. Hippu on upean kärsivällinen Mytön kanssa. Toivoimme, ettei suurempia ongelmia tulisi ja toiveemme toteutui. On hienoa seurata kaksikon välien kehittymistä ja siteen syntymistä. Tiedän, että Typy opetti Hilpulle varmasti paljon koirien yhteiselosta. 

Kävimme tervehtimässä lampaita.
Myttöä ei pelottanut ollenkaan. 

Elokuu on askellettu ja matka jatkuu syyskuuta taivaltaen. Aiomme käydä Puulalla ainakin parina viikonloppuna. Myttö saa ensimmäisen rokotuksensa. Hippusen kanssa lukukoiraillaan. Typsyn kuolemasta tulee tämän kuun lopulla kuluneeksi vuosi. Silloin syttyy kynttilät joko möksällä Typyn haudalla tai kotona. Ja vaikka kuinka yritän toppuutella itseäni, taidan jo askarrella pikkujoulukutsut ja kuunnella muutaman joululevyn.