perjantai 27. marraskuuta 2015

Joka päivä joulukalenteripäivä

Ostimme eilen kaupasta joulukalenterin. Koirillekin näytti olevan omia versioita mutta ne jätimme kaupan hyllylle. Typyllä ja Hipulla on joka päivä joulukalenteripäivä; aamukeksi, kotiintuloherkku, jälkiruokakeksi ja iltamakupala. Kuullostaa isolta määrältä herkkuja per päivä mutta esimerkiksi koirankeksit ositamme ja Hippi saa keksistä noin yhden kolmasosan Typsyn haukatessa loput.

Huomenna juhlimme siskoni miestä. Kädessä on nyt tuoreet diplomi-insinöörin paperit. Työn ohessa aikuisiällä opiskelu ei ole iisi juttu, kuten isännänkin kohdalla voitiin todeta. Ihailen näitä sinnikkäitä ja ahkeria herroja! Ja odotan innolla huomista, sillä siskoni on taitava kokki ja pöytä varmasti notkuu herkuista. Typy ja Hippu jäävät kotinaisiksi ja ottavat varmaan iltapäivätorkut. Ennen juhlallisuuksia kun tehdään pitkä lenkki vaikka huomiselle onkin luvattu kurjaa keliä.

Sunnuntaina on ensimmäinen adventti, joten viritän kaikki huushollimme radiot Jouluradion taajuuksille. Aloitamme joulukuun käymällä Typsykän kanssa lukukoirailemassa syksyn viimeistä kertaa. Ensi vuoden puolella taas jatketaan. Lukukoiravierailuja varten kirjasto on laatinut nyt säännöt, joita lukijoiden toivotaan noudattavan. Esimerkkinä voin mainita, että lukuhuoneeseen saa jatkossa tulla vain yksi lapsi kerrallaan koskien myös sisaruksia. Uskon sääntötaulun olevan hyvä juttu, kun remmiin on tulossa nyt monta uutta koiraa.

Niin. Joulu on lähdössä jo matkaan. Nyt jos koskaan on aika kaivaa kynttilät esiin ja nauttia niiden valosta. Toivotamme tunnelmallista ja leppoisaa viikonloppua kaikille meidän kamuille!




 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kuormaa kannettavana

Kävimme lauantaina pitkästä aikaa Rajasaaressa. Ilma oli tuulisen kolea mutta poutainen. Onneksi oltiin isännän kanssa laitettu lämmintä rynttyä päälle. Typyllä riitti haisteltavaa rantaviivalla ja Hippu juoksi pää viidentenä jalkana ympäri saarta mm. kahden biigleherran kanssa. Kolmen viikon koirapuistotauko Typsykän juoksun takia näkyi Hilpertissä. Vauhti oli melkoista!

Hajuja...

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös pyykkäämistä. Hippu ei valitettavasti ole vielä täysin sisäsiisti ja Typsyn juoksu lisäsi pyykkikuormaa. Mutta emme ota tuosta sisäsiisteydestä mitään stressiä. Typyllä kesti melkoisen pitkään sisäsiisteyden saavuttaminen vaikka Pimu taas oppi siistiksi helposti sekä kohtuullisen nopeasti. Huussilaatikot on jo reilu kuukausi sitten vähennetty yhteen ja kiitettävästi Hippi laatikolla vierailee. Vahinkoja silti sattuu ja kärsivällisesti kuskaamme mattokasoja pesutupaan ja Hippua takapihalle. 

ja hajuja.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Kasvatuskekkerit

Sanoin sen ihan ääneen; "ei meille voi enää vieraita kutsua. Tuo koira on ihan mahdoton".

Lauantaina vietimme ystäväporukan kesken tyttöjen iltaa. Typy ja Hippu olivat saaneet myös kutsun, likkojahan nekin ovat. Isäntä sen sijaan oli suunnannut muihin maisemiin. Miltei koko illan ajan minun ja vieraideni tuli olla silmä kovana Hipsulin suhteen. Sitä kiinnosti suuresti, mitä keittiössä oli tarjolla. Lisäksi olohuoneen pöydälle asetetut herkut tuottivat sille lisäpäänvaivaa. Kuinka pöydältä saisi napattua jotakin ilman, että joku kaksijalkainen huomaa varkauden.

Tuntui ajoittain vähän raskaalta. Vierasväkeä nauratti, että kylläpä Hippu on energinen ja toimelias kaveri. Onhan se. Mutta kävi välillä väsyttämään, kun jouduin komentamaan ja käskyttämään sitä tuon tuosta. Ja minun piti valjastaa myös vieraani näihin kasvatustuokioihin. Ihmettelin, miksei Hippu käy edes hetkeksi nukkumaan vaikka Typsykkä otti välillä torkut. Mutta ei Hippu, sen piti olla menossa mukana.

Juhlaväki muisti tyttöjä taas tuliaisilla ja Hippu näytti hyvin tyytyväiseltä, kun se järsi omaa luutaan Typyn vieressä. Sen jälkeen se kävi hyppimässä jokaisen vieraan sylissä esittäen kiitoksensa herkuista. En voinut olla vihainen. Onhan se ihana, meidän vauhtiveijari.


torstai 19. marraskuuta 2015

Meiltä kysyttiin ja toki sitten vastattiin

Saimme haasteen Aatulta sekä Sylviltä. Kiitos niistä! Olen nyt niin tylsä ja ikävä ihminen, että en haasta ketään mukaan. Ihan senkin vuoksi, että iso osa plokikamuistamme on haasteen jo jotakin muuta kautta saanut. Mutta tässä alla Aatun meille heittämät kysymykset ja vastaukset niihin.

1. Missä teidän perheenne koirat nukkuvat yönsä?
Pääsääntöisesti omissa sängyissään tai sohvalla. Mökillä nukutaan yhdessä ja samassa pedissä koko poppoo. Joskus myös kotona isokorvat pääsevät meidän kaksijalkaisten viereen.

2. Mistä leluista teidän perheenne koirat tykkäävät eniten?
Hipsukalla on pari lempilelua; pehmo-biigeli sekä pehmo-mustekala. Typsy tykkää tennispalloista.

3. Mitä teidän perheenne koirat harrastavat?
Typy on LU-KU-KOI-RA. Hippu harrastaa Parkouria, sekä sisällä että ulkona. Lisäksi meidän perheen yhteinen ja rakkain harrastus on mökkeily Kangasniemellä.

4.  Miten teidän perheenne koirat ovat saaneet kutsumanimensä?
Aika helposti nimet tuli keksittyä. Olin päättänyt jo paljon ennen Typsykän tuloa, että jos meille tulee toinen koira, tulee Pimun kaverista Typy. Hippusen nimestä pidettiin isännän kanssa äänestys, loppusuoralla oli kolme nimivaihtoehtoa. Hippu-vaihtoehdon keksi isäntä ja se sitten saikin meiltä molemmilta äänet.

5. Onko teidän laumanne pomo koira vai ihminen? Kuka?
Ollaan sen verran tasavertainen perhe, ettei meillä kukaan pomoile. Mutta toki arvojärjestyksessä koirat tulevat vasta ihmisten jälkeen ja sekös karvakuonoja harmittaa... Isäntää tytöt tottelevat paremmin.

6. Mikä on teidän perheenne koirien lempiruoka?
Molemmat rakastavat maksalaatikkoa, hampurilaisia, grillimakkaraa, paistettuja muikkuja, nakkeja ja maksamakkaraa. Näitä toki niille aika harvoin annetaan. Vain spesiaalihetkinä.

7. Mitä tekisit mieluiten huomenna?
Olisin saunomassa Puulan rannalla.

8.  Miten teidän perheenne koirat matkustavat?
Matkamme taittuvat jalkapelillä, Renaultilla, bussilla, junalla ja taksilla. Tilanteesta ja matkan tarkoituksesta riippuen. Autossa aina omissa turvavöissään. 

9. Kiinnostaako kaverikoiratoiminta?
Tällä hetkellä laitamme Typsykän kanssa paukut lukukoirahommaan. Ja onhan Typy ja Hippu epävirallisia kaverikoiria useammallekin kaksijalkaiselle.

10. Tykkäävätkö perheenne koirat lumesta?
Typy tykkää kovasti. Hipusta ei vielä tiedä... ensilunta siis odotellen!

11. Milloin teille tulee uusi koira?
Nyt on oikein hyvä näin.




perjantai 13. marraskuuta 2015

Ankaraa pohdintaa

Joulu lähestyy ja ennen taukoa meillä on vielä muutama lukukoirakeikka edessä. Aiomme ehdottomasti jatkaa tätä harrastusta keväällä ja lukukoirapoppooseen on saatu lisää väkeä mukaan. Hieno juttu! Tämän viikkoisella työreissulla meillä oli poikavoittoinen lukijakunta ja sehän passasi meille mainiosti. Kuten olen aiemminkin todennut, on mukavaa havaita, että pojat ovat löytäneet lukukoiran. Meitä tuli tapaamaan myös uusi lukija, jolle tämä lukukoirakerta oli toinen laatuaan. Tyttöä jännitti niin kovasti, ettei hän halunnut lukea. Eikä hän halunnut jutella. Joten sekin kävi hyvin laatuun, että istuimme hiljaa ja rapsuttelimme yksissä tuumin Typsykkää.


Ennen varsinaisen työrupeaman alkua teimme taas Typyn kanssa PR:ää lukukoiratoiminnalle. Typsy alkaa olemaan jo konkari media-alalla ja mietinkin, pitäisikö ryhtyä pyytämään kuvaus- ja haastattelupalkkioita... poronkorva tai kuivattu kananjalka olisivat varmasti meidän julkimolle mieluisia palkkapusseja.

Vanhat lukijamme ehkä muistavatkin, että joulu on minulle vuoden tärkein ja rakkain juhla. Olen kaivanut joululevyt esiin, kynttelikkö loistaa keittiön ikkunalla ja olohuoneeseenkin on ripustettu jo yksi jouluvalo. Pikkujoulujuhla ystävillemme koittaa perinteisesti Itsenäisyyspäivän tienoilla, kutsut on jo lähteneet. Vaan yksi asia meillä isännän kanssa on ankaran pohdinnan alla; voidaanko tänä vuonna hankkia joulukuusi. Kun seuraa Hippulin menoa ja meininkiä, olemme ryhtyneet epäilemään kuusen hankinnan järkevyyttä...




maanantai 9. marraskuuta 2015

Menopelejä

Vaikka mennään jo marraskuuta, ei lunta ja pakkasta ole näköpiirissä. Sen vuoksi huristelen työmatkat edelleen polkupyörällä ja pistän fillarin talviteloille vasta, kun tulee liukasta. Pidän erityisesti aamuisin siitä, että hyppään pyörän selkään ja viiletän pitkin hiljaisia ja melko tyhjiä teitä. Nukkuva kaupunki vasta herää ja aamulla näkee usein luontoihmeitä, joihin ei enää auringon noustua törmää.

Lauantaina meidän poppoolla oli toisenlaiset menopelit alla, kun kyläilimme isännän vanhempien luona Haagassa. Uuden Kehäradan ansiosta pääsemme nyt anopin ja appiukon luo suoraan junalla, ilman, että hyppäämme ensin bussiin. Kätevää! Hiukan jännitin etukäteen, miten Hipun ensimmäinen junamatka mahtaa sujua. Hienosti se sujui ja olin ylpeä meidän molemmista tyttösistä. Tosin aina junan pysähtyessä asemille tarkistin ikkunasta ja isännältä, ettei kyytiin nouse toisia koiria. Typsykkä olisi nostanut rähinän ja se olisi ollut noloa. Herkkupalatkin kun jäivät kotiin.

Junassa voi beaglekin matkustaa.

Kotimatkan taitoimme taksilla. Elämänsä ensimmäistä kertaa Hipsukka pääsi pirssin kyytiin ja sekin matka sujui mainiosti. Kerran olen Typsyn kanssa saanut taksikuskilta kieltävän vastauksen kyytiin pääsystä ja olen siirtynyt jonossa seuraavana olevaan autoon. Mutta tuota reissua lukuunottamatta olemme aina päässeet koirien kanssa taksin matkaan ja isokorvat matkustavat etupenkin jalkatilassa. Hyvin mahtuivat kaverukset tälläkin kertaa isännän jalkoihin ja kotiin päästyämme väsynyt mutta onnellinen biiglekaksikko köllähti nukkumaan. 

Perillä Haagassa hienosti matkustaneet isokorvat
palkittiin milläs muulla kuin nakeilla (ja lihapullilla).
Huomatkaa Typyn hienot, uudet kesto"vaippa"housut. 

Tällä alkaneella viikolla käymme lukukoirailemassa ja vietämme tyttöjen iltaa. Emäntä käy riehumassa hevikonsertissa ja teemme monen monta metsälenkkiä. Reipasta viikkoa myös teille, hyvät lukijat!


tiistai 3. marraskuuta 2015

Yksinäisyyspuuska

Usein, kun teen työpäivän oman keittiönpöydän ääressä, iskee Hippuun yksinäisyyspuuska. Se tarkoittaa sitä, että Hippu vaatii päästä syliin. Siinä sitten istutaan, kaksistaan. Hippuli katselee ulos ikkunasta ja minä yritän taiteilla tietokoneen ääressä. Niitä töitä tehden. Joskus ilahdutan puhelinpalaveriin osallistujia vilauttamalla videokuvaa kotona olevasta työkaveristani. Kuten olen jo aiemminkin tässä blogissa kertonut, on hienoa, että työmaallani on mahdollisuus tehdä etätyötä. Vaikka hommat välillä keskeyttääkin karvakuonot, väitän että olen siitä huolimatta tehokkaampi kotikonttorilla kuin hälisevässä avokonttorissa. Ja miten paljon positiivista ja rauhoittavaa energiaa saan noista isokorvistamme.

Työtä tehden...

Viikonloppuna nautin kulttuuripläjäyksistä Johanna Kurkelan sekä James Bondin muodossa. Hieno konsertti, ei niin viihdyttävä elokuva. Sunnuntaina Typsyllä alkoi juoksu ja seuraavat kolmisen viikkoa mennään taas mm. ilman koirapuistoa. Ja "harjoitellaan" edelleen housujen käyttöä. Haluaisin Typyn näyttävän Hipille mallia, miten hienosti pöksyt pidetään jalassa. Se kun on edessä meidän Hippulaisellakin. Jospa pystyisimme viimeistään ensi syksynä leikkauttamaan ainakin Typyn, sillä kaksi juoksuista kärsivää tyttöä tuntuu jo etukäteen vähän rasittavalta yhtälöltä.

Hippu järsii poroa Typsykän ottaessa päivätorkkuja. Ja onko
Typyllä housuja... ei ole. Tuo kuvassa näkyvä kolmas beagle
ei ole elävien kirjoissa mutta on Hippulin toiseksi paras
kamu Typyn ollessa se paras.