Talvimökkeilyä

Perjantaina pakkasimme nyytit ja kassit autoon. Hurautimme läntiselle Uudellemaalle, Raaseporiin. Olimme vuokranneet sieltä möksän viikonlopuksi. Vuokramökkiin turvauduimme siksi, että Puulan rannoille emme talvisin pääse. Mökkivanhus ei ole tehty talvikäyttöön ja perille pääsy talvikeleillä on hankalaa. 

Koska tässä ollaan kökötelty pääosin kotona ja kotimaisemissa jo pitkän aikaa, totesin isännälle, että pieni irtiotto tutuista ympyröistä tekisi varmasti hyvää. Ja koska mökkireissu tehtäisiin omalla porukalla ja omalla autolla, uskaltaisimme mökkeilemään lähteä. 

Järven jäällä riitti paljon 
mielenkiintoista katseltavaa.
Ja hajuja.

Mökki osoittautui ihan ok-kelpoiseksi viikonlopun viettoon. Täytyy toki myöntää, että kun on paikka, jota voi käytännössä kutsua omaksi mökiksi, tuppaa noilla vuokramökeillä haikailemaan sen oman möksän perään. Hyvin kuitenkin pari yötä pärjäiltiin. Sauna lämpeni molempina iltoina. Paikallisia palveluja emme käyttäneet vaan kokkasimme ruuat itse. Lauantai-iltana katseltiin telkkarista, kun Suomelle valittiin edustaja euroviisuihin 🎵. Mökkipaikka oli todella rauhallinen. Kun olimme noutaneet avaimet huoltomieheltä, emme muihin ihmisiin törmänneet koko viikonloppuna. 

Teimme useammankin ulkoilureissun viikonlopun aikana. Näimme paljon valkohäntäpeuroja, joista Hippu ja Myttö olivat enemmän kuin innoissaan. Ne olisivat jaksaneet tuijotella ja ihmetellä peuraporukoita vaikka miten kauan. Kävimme lauantaina tekemässä pitkän kävelylenkin järven jäällä 🐾. Eipä meidän isokorvakaksikko ole koskaan ennen järven jäällä käppäillyt! Jäällä oli hirmuisen paljon peuran ja ketun jälkiä. Hippuli ja Myttöskä nuuskuttelivat niitä remmit kireinä ja isännän kanssa totesimme, että sen lenkkireissun jälkeen taisi kaverusten nenät olla kipeinä. 

Mökillä myös rentoiltiin ja levättiin.

Sunnuntaina läksimme ajelemaan kohti kotia. Tiet olivat kovin liukkaita ja isäntä sai olla tarkkana, ettei ajauduttu lumipenkkaan. Onneksi tilanne helpotti, kun pääsimme isoille teille. Mökkireissu oli tervetullut piristysruiske koko meidän poppoolle 😄. Oli valtava ilo nähdä, miten onnellisia Hippu ja Myttö olivat järven jäällä seikkaillessamme. Ne niin nauttivat ja rakastavat ulkoilua ja luonnonilmiöitä. Peuralaumojen näkeminen kruunasi tyttösien reissun 🐶.

Nyt jäämme odottamaan kevään etenenemistä ja pääsyä sinne omaan, punaiseen tupaan. Pari kuukautta vielä ja eiköhän sitten kaarreta autolla kohti nelostietä! 

Kallisarvoiset siskot

Talvinen sää jatkuu. Onhan tämä melkoinen ero viime vuoteen, jolloin ei talvesta voitu juuri puhua. Mutta vaikka pakkasta on välillä turhan paljon, on tämä kaunista ja hienoa vuodenaikaa. Hilpuri ja Myttöskä tykkäävät lumesta ja jaksavat myllätä siinä loputtomiin. Vaikkei meidän likat ole ilmojen suhteen hienohelmoja, taitavat nekin tykätä enemmän tästä kunnon talvesta kuin kurakeleistä. 

Olemme siskoni kanssa jatkaneet lähisukulaisemme asunnon tyhjennyshommaa. Vielä otamme yhden illan pakkaamiselle. Sen jälkeen tehdään lopullinen muutto ja asunto laitetaan myyntiin. Olen onnekas, että meitä on kaksi. Siskoni ja minä. On apua, vertaistukea, kuuntelija. Tällaisissa elämänvaiheissa sisarukset ovat erityisen arvokkaita. Olisin pulassa ilman siskoani vaikka isäntä toki minua jeesaisikin. 

Kun seurailen päivisin työn lomassa täällä kotosalla Hipun ja Mytön yhteiseloa, näen myös siinä paljon sisarrakkautta. Tuolla kun talsimme ruokatunnillani pitkin peltoja ja metsiä, kaksikko kulkee yhteistä polkua. Yhdessä. Side, mikä Hipun ja Mytön välillä on, on ainutlaatuinen. Vaikka itselläni olisi sillä hetkellä mieli maassa, murheinen olo ja väsymys, katsellessani kaksikkoa hymyilen. Leveästi.

Tulevana viikonloppuna jätämme kotiolot hetkeksi. On aika tehdä pieni reissu ja irtautua näistä arkikuvioista. Maisemanvaihto tekee varmasti hyvää. Millainen matka meillä oli, siitä kerron ensi kerralla ⛄.

Ystävänpäivänä

Miten arvokas ja tärkeä asia 

ystävät ovatkaan 💖.

Toivotamme Hipun ja Mytön kanssa kaikille meidän ystäville, blogikavereille palveluskuntineen sekä lukijoillemme 

Hyvää ystävänpäivää!

💗

Muistoja herättäviä muuttopuuhia

Tällä kuluvalla viikolla erityisesti aamut ovat olleet hyvin kalsakoita. Lenkit isokorvien kanssa jäävät tynkälenkeiksi. Kylmä tulee meille kaikille vaikka varusteet olisivat mahdollisimman hyvät. Toivottavasti tulisi jo lämpimämpää vaikka suojakeliä en toivo. Aurinko jaksaa hienosti paistaa mutta vielä se ei lämmitä. 

Meidän päivät ovat menneet tavallisia, tuttuja polkujaan. Isännällä häämöttää horisontissa talviloma. Minä jätän lomailut vasta kesälle. Työpaikkani ulkoistuksen ja sitä seuranneiden muiden sekavien kuvioiden johdosta lomaa on kertynyt sen verran vähän, että säästän sen kesälaitumille.  Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä ulkoistukset tuovat henkilöstölle mukanaan. Valitettavan harvoin mitään hyvää...

"Emäntä, oletko jo menossa keittiöön?
Aamun kurkkupalat pitäisi saada."

Ollaan meillä muuttopuuhissa oltu. Sitä olen tehnyt siskoni kanssa. Me emme muuta eikä siskonikaan mutta meille läheisen ihmisen asioita on ryhdytty järjestelmään vakavan sairauden vuoksi. Itse hän ei valitettavasti juurikaan pysty näissä asioissa mukana olemaan. Olemme aloittaneet asunnon tyhjennyksen ja sitä vielä jatketaan parina iltana. Sen jälkeen valjastetaan isäntä ja siskoni mies apujoukkoihin ja tehdään lopullinen tavaroiden siirto joko uuteen kotiin, kierrätykseen tai jäteasemalle. 

Monenlaisia muistoja ja ajatuksia nousee mieleen, kun tuota muuttohommaa ollaan tehty. Tiesimme, että tämä hetki on jossain vaiheessa edessä. Mutta että se tulikin näin nopeasti, aiheuttaa toki oman surunsa. Mutta tiedämme siskoni kanssa, että nyt tämä on tehtävä. Emme voi enää odottaa. Onneksi myös asianosainen itse on suhtautunut asiaan positiivisesti ja myönteisesti. Paljon on vielä edessä selviteltävää ja tekemistä mutta kevään aikana saamme varmasti kaiken mallilleen. Sen jälkeen keskitytään elämään sairauden kanssa päivä kerrallaan. Ja nauttimaan kaikista niistä hyvistä hetkistä, joita toivottavasti vielä riittää joksikin aikaa. 

Hei helmikuu!

Hyvää J.L. Runebergin päivää! Näin se helmikuu on saatu käyntiin. Talvisissa, lumisissa ja melko kylmissäkin merkeissä. Lumesta riittää iloa kaikille ja meillä erityisesti isokorville. Intoa ja puhtia lumileikkeihin riittää. Pakkasta oli jo eilen sen verran, että pistin tyttösille nutut niskaan päivälenkille. 

Takit eivät estäneet leikkiä. Myttö haastoi Hippua ja isosisko otti haasteen vastaan. Siinä vauhdissa ei häirinnyt vaikka Myttösen nuttu oli välillä miltei ylösalaisin ja nurinpäin. Toivon kuitenkin, että ilma vähän lämpenisi eikä takkeja tarvittaisi. Hippu ei tykkää kulkea takissa ja yrittää lenkin puoliväliin saakka kaikin eri konstein saada pompan pois päältä. Emännälle ehtii tulla kylmä, kun Hilpunen kymmenen metrin välein heittäytyy selälleen kiemurtelemaan ja venkslailu keskeyttää reippaan etenemisen.

Kummasti tuo aurinko piristää mieltä. Päivä pitenee ja saamme valoa yhä enemmän. Tässä kohtaa talvea minulla on jo vähintään yksi mökkikassi vaatehuoneen nurkassa, johon keräilen kaikenlaista möksälle vietävää. Riippuen siitä, miten talvi etenee kevään merkkeihin, on tavoitteenamme vappuna käynnistää mökkikausi. Mutta ennen sitä nautimme nyt tästä täällä etelässä melko harvinaisesta kunnon talvesta!