torstai 22. syyskuuta 2022

Arkista aherrusta ja rentoutusretkiä Puulalle

Kylläpä aika rientää! Viikot hujahtavat vauhdilla arkisissa askareissa. Isännällä on ollut kiireitä töissä. Minun työpäiviäni helpottaa etätyö, jolloin voin rytmittää päiväni parhaaksi katsomallani tavalla. Siskoni kanssa olemme edelleen hoitaneet äitiini liittyviä asioita. Hän ei itse enää pysty. Se tarkoittaa luopumista niin kovin tärkeistä jutuista. Mutta tavoitteena on ihmisarvoinen ja hyvä elämä niin kauan kuin sitä riittää. Asiat ovat nyt onneksi siinä pisteessä, että iso kivi roikkuu jo sydämeni reunalla, valmiina tipahtamaan. 


Hippuli ja Myttönen voivat hyvin ja ovat iloisia sekä reippaita likkoja. Huomasimme viime viikolla, että Hipun ongelmakorvat ilmoittelivat taas itsestään. Joten otimme kotihoitokonstit käyttöön. Korvat ovat jo paljon paremmat ja eläinlääkärireissulta näin ollen vältyttiin. On tärkeää, että kun huomaamme Hipun korvissa ongelmia, tartumme niiden selättämiseen heti. Muuten edessä saattaisi olla taas video-otoskopiahuuhtelu ja se ei ole kiva homma. 

Kävimme mökkeilemässä Kangasniemellä. Siellä vietetyt viikonloput ovat todellisia akkujenlatausreissuja. Mytölle mökkireissujen kohokohta on saunominen. Hippu päivystää ahkerasti  grillin vieressä. Puolukoita näyttää tänä syksynä olevan runsaasti. Itse en niitä kerää mutta Hipalle ja Myttöskälle marjat maistuvat. Sienisato taitaa jäädä Kangasniemen maastoissa kovin laihaksi. Edelleen elättelen toivoa siitä, että syyslomalla saisimme kerätyksi suppilovahveroita. 

Valppaana iltalenkillä. 

Ensi viikolla Hippunen lukukoirailee kotikirjastossa. Sitä ennen lähdemme viikonlopun viettoon Puulan rannoille. Muistelemme Typyä, sillä siitä on kohta neljä vuotta, kun jouduimme jättämään jäähyväiset hyvin rakkaalle Typsykälle. Itken Typyä aika ajoin vieläkin, sen verran höppänä kun olen. Isäntä lohduttaa sanomalla, että Typy eli hyvän elämän. Niinhän se on. Mutta en koskaan täysin pääse irti surusta, sillä Typy oli minulle hyvin tärkeä. 

Syksyn värit loistavat jo kivasti luonnossa. Kohta voi kai sytyttää parvekkeella olevat kausivalot. Joulutortut odottavat pakastimessa paistamista. Lokakuussa nautitaan ekat glögit. Mökillä on pihahommia ja auton takakontissa odottaa useampi kappale uusia linnunpönttöjä mökkimetsään laitettavaksi. Syksy on ihan mukavaa aikaa ja joulun odotus etenkin!


tiistai 6. syyskuuta 2022

Hippua kutsui taas kirjasto

Hyvästelimme elokuun ja syksy on saapunut. Tämä syyskuun alkupuoli on valitettavasti ollut meille raskasta aikaa. Etenkin minulle. Siksi myös tämän blogin päivittäminen jäi taas hetkeksi. Meidän omalla perheellä kaikki on hyvin. Mutta läheiseni sairaus on aiheuttanut viime viikkoina suurta surua ja erittäin äkillisiä, yllättäviä tilanteita. Nämä ovat vaikuttaneet siten, että olemme siskoni kanssa joutuneet tekemään jälleen kerran suuria ja ei niin helppoja päätöksiä. 


Onneksi jos on ollut huonoa niin on ollut myös hyvää. Kävimme pari viikkoa sitten mökillä. Sää suosi, sauna ja grilli kuumeni ja Puulan vesi oli vielä uintilämmintä. Kävimme koko porukka sienimetsässä mutta saalis jäi melko niukaksi. Jään odottelemaan, jos syksymmällä kanttarellien sijaan saisi suppilovahveroita talveksi pakastimeen. Hippu ja Myttö olivat energiaa täynnä ja nauttivat kovasti mökkiviikonlopusta. Likoista kyllä huomaa aina, miten ne ottavat kaiken riemun irti vapaudesta ja mökillä olosta. 

"Rapsutuksia lisää, kiitos."

Viime viikolla Hilpuri palasi takaisin lukukoirailemaan. Lomalta paluu onnistui hienosti. Kotikirjastossamme riitti reilusti lukijoita ja palkaksi Hippu sai rapsutuksia. Minkäänlaista loman jälkeistä kankeutta ei meidän lukukoirassa ollut havaittavissa. Tutulla rutiinilla  tämä ammattilainen hoiti työvuoronsa. Kävellessämme Hipun kanssa kotiin, vastaan käveli isäntä ja Myttö. Hipun työkeikan kruunasi tämä iloinen yllätys. Seuraavan kerran Hipa kuuntelee loppukuusta ja naapurikirjaston työvuorot starttaavat lokakuussa. 

Syksy tuoksuu maassa.

Kävimme isännän kanssa teatterissa perjantaina ja lauantaina suuntasin juhlimaan ystäväni pyöreitä vuosia. Priscilla - aavikon kuingatar oli huikean hieno esitys. Synttärikemuissa söimme hyvin ja discoilimme Helsingin edustalla laivalla lipuen. Eipä olisi parempaan saumaan voineet nämä illanvietot osua. Olin vailla piristystä ja naurua. Isäntä piti lauantaina meidän tyttösistä hyvää huolta. Mutta kovin iloisia Hippu ja Myttö olivat, kun palasin alkuyöstä kotiin. Ja hellyin niin, että kaksikko sai nukkua meidän kaksijalkaisen sängyssä sen yön. 

Aiomme lähiviikkoina suunnata mökille viikonlopun viettoon. Suunnitelmissa on myös mökkiviikonloppu, jonne lähden minä Keravan poikien äidin kanssa. Hippu ja Myttö pääsevät ilman muuta mukaan ja katsotaan, jos Patu-herrakin otetaan mökkeilemään. Lampaat ovat lokakuun alkupuolelle saakka kotimme läheisessä aitauksessa. Niitä pitää tietysti käydä vielä usein moikkaamassa. Erityisesti Myttö tykkää pusutella villakasojen kanssa. Uskon, että nyt apeutta aiheuttavat asiat järjestyvät lopullisesti ja parhain päin tässä syksyn aikana. Onneksi on nuo kolme karvanaamaa, jotka pitävät minut hienosti pinnalla 💓