Hippua kutsui taas kirjasto

Hyvästelimme elokuun ja syksy on saapunut. Tämä syyskuun alkupuoli on valitettavasti ollut meille raskasta aikaa. Etenkin minulle. Siksi myös tämän blogin päivittäminen jäi taas hetkeksi. Meidän omalla perheellä kaikki on hyvin. Mutta läheiseni sairaus on aiheuttanut viime viikkoina suurta surua ja erittäin äkillisiä, yllättäviä tilanteita. Nämä ovat vaikuttaneet siten, että olemme siskoni kanssa joutuneet tekemään jälleen kerran suuria ja ei niin helppoja päätöksiä. 

Onneksi jos on ollut huonoa niin on ollut myös hyvää. Kävimme pari viikkoa sitten mökillä. Sää suosi, sauna ja grilli kuumeni ja Puulan vesi oli vielä uintilämmintä. Kävimme koko porukka sienimetsässä mutta saalis jäi melko niukaksi. Jään odottelemaan, jos syksymmällä kanttarellien sijaan saisi suppilovahveroita talveksi pakastimeen. Hippu ja Myttö olivat energiaa täynnä ja nauttivat kovasti mökkiviikonlopusta. Likoista kyllä huomaa aina, miten ne ottavat kaiken riemun irti vapaudesta ja mökillä olosta. 

"Rapsutuksia lisää, kiitos."

Viime viikolla Hilpuri palasi takaisin lukukoirailemaan. Lomalta paluu onnistui hienosti. Kotikirjastossamme riitti reilusti lukijoita ja palkaksi Hippu sai rapsutuksia. Minkäänlaista loman jälkeistä kankeutta ei meidän lukukoirassa ollut havaittavissa. Tutulla rutiinilla  tämä ammattilainen hoiti työvuoronsa. Kävellessämme Hipun kanssa kotiin, vastaan käveli isäntä ja Myttö. Hipun työkeikan kruunasi tämä iloinen yllätys. Seuraavan kerran Hipa kuuntelee loppukuusta ja naapurikirjaston työvuorot starttaavat lokakuussa. 

Syksy tuoksuu maassa.

Kävimme isännän kanssa teatterissa perjantaina ja lauantaina suuntasin juhlimaan ystäväni pyöreitä vuosia. Priscilla - aavikon kuingatar oli huikean hieno esitys. Synttärikemuissa söimme hyvin ja discoilimme Helsingin edustalla laivalla lipuen. Eipä olisi parempaan saumaan voineet nämä illanvietot osua. Olin vailla piristystä ja naurua. Isäntä piti lauantaina meidän tyttösistä hyvää huolta. Mutta kovin iloisia Hippu ja Myttö olivat, kun palasin alkuyöstä kotiin. Ja hellyin niin, että kaksikko sai nukkua meidän kaksijalkaisen sängyssä sen yön. 

Aiomme lähiviikkoina suunnata mökille viikonlopun viettoon. Suunnitelmissa on myös mökkiviikonloppu, jonne lähden minä Keravan poikien äidin kanssa. Hippu ja Myttö pääsevät ilman muuta mukaan ja katsotaan, jos Patu-herrakin otetaan mökkeilemään. Lampaat ovat lokakuun alkupuolelle saakka kotimme läheisessä aitauksessa. Niitä pitää tietysti käydä vielä usein moikkaamassa. Erityisesti Myttö tykkää pusutella villakasojen kanssa. Uskon, että nyt apeutta aiheuttavat asiat järjestyvät lopullisesti ja parhain päin tässä syksyn aikana. Onneksi on nuo kolme karvanaamaa, jotka pitävät minut hienosti pinnalla 💓