torstai 22. syyskuuta 2022

Arkista aherrusta ja rentoutusretkiä Puulalle

Kylläpä aika rientää! Viikot hujahtavat vauhdilla arkisissa askareissa. Isännällä on ollut kiireitä töissä. Minun työpäiviäni helpottaa etätyö, jolloin voin rytmittää päiväni parhaaksi katsomallani tavalla. Siskoni kanssa olemme edelleen hoitaneet äitiini liittyviä asioita. Hän ei itse enää pysty. Se tarkoittaa luopumista niin kovin tärkeistä jutuista. Mutta tavoitteena on ihmisarvoinen ja hyvä elämä niin kauan kuin sitä riittää. Asiat ovat nyt onneksi siinä pisteessä, että iso kivi roikkuu jo sydämeni reunalla, valmiina tipahtamaan. 


Hippuli ja Myttönen voivat hyvin ja ovat iloisia sekä reippaita likkoja. Huomasimme viime viikolla, että Hipun ongelmakorvat ilmoittelivat taas itsestään. Joten otimme kotihoitokonstit käyttöön. Korvat ovat jo paljon paremmat ja eläinlääkärireissulta näin ollen vältyttiin. On tärkeää, että kun huomaamme Hipun korvissa ongelmia, tartumme niiden selättämiseen heti. Muuten edessä saattaisi olla taas video-otoskopiahuuhtelu ja se ei ole kiva homma. 

Kävimme mökkeilemässä Kangasniemellä. Siellä vietetyt viikonloput ovat todellisia akkujenlatausreissuja. Mytölle mökkireissujen kohokohta on saunominen. Hippu päivystää ahkerasti  grillin vieressä. Puolukoita näyttää tänä syksynä olevan runsaasti. Itse en niitä kerää mutta Hipalle ja Myttöskälle marjat maistuvat. Sienisato taitaa jäädä Kangasniemen maastoissa kovin laihaksi. Edelleen elättelen toivoa siitä, että syyslomalla saisimme kerätyksi suppilovahveroita. 

Valppaana iltalenkillä. 

Ensi viikolla Hippunen lukukoirailee kotikirjastossa. Sitä ennen lähdemme viikonlopun viettoon Puulan rannoille. Muistelemme Typyä, sillä siitä on kohta neljä vuotta, kun jouduimme jättämään jäähyväiset hyvin rakkaalle Typsykälle. Itken Typyä aika ajoin vieläkin, sen verran höppänä kun olen. Isäntä lohduttaa sanomalla, että Typy eli hyvän elämän. Niinhän se on. Mutta en koskaan täysin pääse irti surusta, sillä Typy oli minulle hyvin tärkeä. 

Syksyn värit loistavat jo kivasti luonnossa. Kohta voi kai sytyttää parvekkeella olevat kausivalot. Joulutortut odottavat pakastimessa paistamista. Lokakuussa nautitaan ekat glögit. Mökillä on pihahommia ja auton takakontissa odottaa useampi kappale uusia linnunpönttöjä mökkimetsään laitettavaksi. Syksy on ihan mukavaa aikaa ja joulun odotus etenkin!


4 kommenttia:

  1. Luopuminen on rankkoo. Ja sitä suattaa joskus jootuva tekemään pitkän aekoo. Sano äet. Siinä kysytään voemija. Sitä toevotettaan tiältä sinne <3
    Typy elj varmasti hyvän elämän, eekä se oo höppänä joka rakastaan itköö!
    Rentoottavata mökkireessuva teejjän koko sakille! Sielä varmaan sielu leppee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Iivari ja äetisi! Nyt on asiat saatu niin hyvään järjestykseen, että olo on helpottunut. On todella kurjaa, että sairaus vie läheisen tavoittamattomiin... mutta olemme opetelleet asian kanssa elämään, päivä kerrallaan.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Voimia raskaaseen elämän vaiheeseen!
    Rakasta lemmikkieläintä suremalla voi saada purettua muitakin suruja mielestä, joten se ei ole mitenkään höpsöä tai tyhmää. Päin vastoin!
    Toivottavasti suppiksia vielä löytyisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja, kiitos niistä ja myötätunnosta. Kyllä tässä Typyä itkiessä olen surrut myös äitiäni, jota sairaus vie yhä kauemmaksi... mutta nyt tilanne on parempi, kun saimme hoitopaikka-asiaan myönteisen päätöksen.

      Värikästä lokakuuta teille ja voikaa koko lauma hyvin!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.