tiistai 25. kesäkuuta 2013

Huippujuttu

Typy aloitti juhannuksen vieton
rapsutuksia saaden...
Kehua retostelen heti alkuun, että ihan huippu juhannus meillä saaressa oli! Paketti kaikkinensa oli täydellinen.

Tänäkin vuonna Typyn piti komentaa lokkeja ja muutamaa muutakin vesilintua, jotka uskaltautuivat lähestymään rantaviivaa. Ja tänäkin vuonna savustettu lohi maistui isokorville ja lempipaikaksi saaressa osoittautui grillin tienoo. Koska juhannusaatto sekä sunnuntaipäivä olivat miltei tukahduttavan helteisiä, puljasi uimamaisterimme ahkerasti meressä. Ja saatiin ikäneitokin uimaan, kun anopin kanssa heittelimme sille keppiä. Hyvin Pimu vielä kepin noutaa vaikka varoikin kastelemasta liiaksi itseään. Selän kun piti mieluusti säilyä kuivana. Kyllä meidän karvanaamoista näki, että saari on niille mieluisa paikka, jonne halutaan palata aina uudestaan.

... ja Pimu nautti pyhistä mm. köllötellen.
Me kaksijalkaiset nautimme rennosta olotilasta vatsat täynnä maistuvia ruokia ja juomia. Joku otti aurinkoa, joku luki kirjaa laiturin nokassa. Yksi meni päivätorkuille ja toinen valokuvasi hienoja maisemia. Koko porukan voimin käytiin kahvin tai kuohujuoman ääressä hauskoja keskusteluja kaikensorttisista aiheista. Eikä juhannussaunaa vastan kera unohdettu, uskaltautuipa allekirjoittanutkin pistäytymään 14-asteisessa meressä. Virkistävää!

Edessä kotimatka, iso kiitos
saaripoppoolle ja mökille taas kerran!
Lomalaitumet häämöttävät horisontissa vielä melko utuisena mutta näkymä kirkastuu päivä päivältä. Odotamme siis kärsivällisesti, muistoissamme mukava mittumaari. Se ihan huippu sellainen.













perjantai 21. kesäkuuta 2013

On keskikesän juhla!



Tässä on kesä.
Vieressä, yllä ja eessä.
Neilikan terissä telmien.
Mansikan punassa posket.
Ilojaan ilmoille huutaen
lauluna rantarastaan.
Kurotat kätesi vain
ja kas — se on kesää täynnä!

Uuno Kailas
ote runosta Keskikesällä


Rentoa, mutkatonta ja mukavaa
Juhannusta teille, hyvät blogin lukijat!

Toivottaa
Pimu, Typy, emäntä ja isäntä 

torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannusmenyy

Kuten niin useana juhannuksena vuosien varrella, myös tänä vuonna vietämme keskikesän juhlaa Kotkassa. Jännittävä venematka saareen, herkkukylläiset ruokailuhetket, nukkumista emännän ja isännän makuupusseissa, ympäristön tutkimista ja rapsutuksista nauttimista. Siitä koostuu Pimun ja Typyn juhannusohjelma ja eihän tuo yhtään hullummalta kattaukselta kuullosta, vai mitä!

Juhannuksessa on parasta yhdessäolo mukavalla ja rennolla porukalla. Ja sitä se saaressa on. Kun päälle lisätään aurinkoinen sää ja maistuva ruoka kera juoman, on juhannuksen antimet täydelliset. Sauna lämpenee ja mereenkin saa halutessaan pulahtaa mikäli tarkenee. Löylyt kruunaa uunituore vasta, joka on tehty tuoreista koivunoksista. Aattoillan jälkiruokana tarjoillaan juhannuskokko, jota keräännymme koko poppoon voimin ihailemaan laiturilta käsin. Pimuli ja Tyyperi saattavat kyllä tällä välin nuohota grillin ympärystöä, sillä jonkunhan on juhannuksenakin siivottava keittiö...

Nautitaan siis suven juhlasta joka mökissä, tuvassa ja torpassa. Jokainen keittäen omalla reseptillään muistorikkaan juhannuskeitoksen niin itselleen kuin niille, joiden seurassa keskikesän juhlaa viettää.


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ruusunkukkia ja tinttivauvoja

Muistattehan, kun kerroin helatorstain operaatio Hullunhommasta? Ajattelimme, että saamme nauttia juhannusruusun kukinnasta vasta ensi kesänä mutta kaivonrengas on osoittautunut mainioksi kasvupaikaksi. Saimme nimittäin todistaa istutuksemme kukintaa jo nyt! Kannatti siis nähdä vaivaa ja tehdä betonimöhkäleestä kukkaruukku.

Kaislikossa suhisee.
Koska helteet ovat hellittäneet, oli Puulakin sen verran viilentynyt, että meidän poppoosta vain Typy uskaltautui uimaan. Me muut olemme sen verran vilukoiria, ettei 18-asteinen vesi houkutellut. Mutta sauna lämpeni joka ilta ja grillissä paistui makkara, sika ja lohi. Aurinko jaksoi sateisen perjantain jälkeen helliä meitä eiliseen saakka, jolloin käänsimme auton nokan kohti sateista etelää. Toivottavasti aurinko pitää vain huilitaukoa ja palaa maisemiin taas juhannukseksi.

Tällä mökkireissulla meitä kohtasi pienimuotoinen tragedia. Talitiaisen poikasia täynnä oleva linnunpönttö tipahti alas puusta! Isäntä toimi salamannopeasti ja pönttö saatiin takaisin puuhun kiinni. Mutta jouduimme valitettavasti poimimaan maahan karanneita poikasia takaisin pönttöön, kuutisen kappaletta kaiken kaikkiaan. Onneksi jokainen untuvikko näytti kuitenkin selvinneen tällistä ilman suurempia loukkaantumisia. Jännitystä riitti pitkin lauantai-iltaa yön puolelle saakka, kun tarkkailimme hylkääkö äiti ja isi pöntön asukit. Poikasissa kun oli väkisinkin ihmisen hajuja. Melkein siinä yöunet menivät, kun lintujen kohtalo mietitytti... Mutta sunnuntai-aamuna heräsimme kovaan piipitykseen ja viserrykseen, kun tinttivauvat huusivat ruokaa. Ja vanhemmat kävivät ahkerasti vuoron perään kiikuttamassa porukalle purtavaa. Helpotuksen huokaus oli suuri. Poikasia ei oltu hylätty ja uskoakseni ne juhannukseen mennessä aloittavat jo lentoharjoitukset.

Alkaneella viikolla vietämme keskikesän juhlaa. Seuraavassa bloggauksessani kerron meidän sakin juhannussuunnitelmista. Pysythän kuulolla!


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Itkua ilosta ja surusta


Mökillä ramasee...
Hyvin oli Pimu, Typy ja isäntä mökillä pärjänneet. Isäntä oli nikkaroinut kaikenlaista ja isokorvat olivat ottaneet viikon helteestä johtuen levon kannalta. Mitäpä sitä turhia hosumaan lomalla! Puulassa oli pulikoitu useamman kerran ja isännän kärvistämistä makkaroista oli riittänyt välipalaa myös karvakuonoille. Ja kun isäntä matkasi koirimusten kanssa perjantai-iltana takaisin etelään, oli lomaa jatkettu aurinkoisena lauantaipäivänä Rajasaaressa.

Ostin viikolla tytöille taas kerran yrttiset punkkipannat vaikka niiden teho oli viime kesänä verrattain surkea. Mutta nämä pannat ovat nyt toista merkkiä, joten kokeillaan josko niissä olisi enemmän ytyä. Ainakin tuoksu on vahva ja isäntä olikin joutunut viikonloppuna tuulettamaan huusholliamme miltei yötä päivää. Rajiksestakin oli ajeltu kotiin auton ikkunat osittain auki, kun kaara alkoi muistuttamaan yrttikylpylää.

Meidän ikioma Dumbo
Rajasaaressa.
Meidän naisten irtiotto arjesta mökkivanhuksen vieraina sujui sekin mukavissa tunnelmissa. Mutta lauantaina sain suru-uutisen, joka latisti tunnelmiani. Edessä on taas kerran hautajaiset Kangasniemellä, jolloin sanomme hyvästit enolleni. Eno oli hyväntuulinen ja mukava mies, joka tykkäsi meidän karvakaksikosta. Hänen kalastamansa muikut, jotka voissa käristettiin, olivat Pimun suurta herkkua. Monta muistoa tulvi viikonloppuna mieleen ja vaikka eno sairastelikin, ei hänen aikansa olisi pitänyt vielä tulla. Valitettavasti tämän tyttöjen reissun tulen siis muistamaan surun aikana vaikka rempseä naisjoukko sai minut välillä nauramaan ilonkin kyyneleitä.

Loppuviikosta pakkaamme taas auton ja ajelemme mökille. Isännällä on töistä vapaa viikonloppu, joka näin kesäaikaan on harvinaista herkkua. Joten hyödynnämme tilaisuuden ja lähdemme luonnon rauhaan. Pimu ja Typy pääsevät nauttimaan vapaudesta ja  itse aion kerätä voimia jo seuraavaan Kangasniemen visiittiin. Visiittiin, joka tehdään raskain mielin.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kummallisuuksia

Tuntuu kummalliselta, kun voin laittaa astioita tiskikoneeseen ilman, että toisella kädellä yritän huitoa Typyä pois astioiden kimpusta. Sen yksi lempiharrastuksista kun on likaisten astioiden nuoleminen eli esipesu. Tuntuu myös kummalliselta, että kun tulen ulos kylpyhuoneesta, ei oven takana istukaan Pimu. Nyt ei siis tarvitsisi varoa ovea avatessa, että vanha jää alle. Meidän ikäneito kun on niin heikkokuuloinen, ettei se enää kuule oven avautumista. Olen jo tottunut siihen, että avaan oven ensin raolleen ja katson, missä Pimuli istuu.

Ja ne ikuiset kummallisuudet, kun isäntä on koirimusten kanssa reissun päällä; voin syödä sohvalla (juu, huono tapa), sain eilen siivota rauhassa, puhun itsekseni. Ihmettelen, minne Pimu jäi, kun asetun illalla sänkyyn lukemaan kirjaa. Mietin huolestuneena, mitenhän reissulaiset pärjää. Onko isäntä antanut isokorville yhtään herkkupalaa.

Viikko on kuitenkin vierähtänyt vauhdilla ja huomenna on luvassa iloinen jälleennäkeminen Kangasniemellä. On minun vuoroni nauttia mökkielämästä viikonlopun verran perinteisellä tyttöjen reissulla. Tänä kesänä reissumme nauttii suurta suosiota ja meitä lähtee ennätysmäärä naisia maaseudun rauhaan teemalla "lapset, koirat, kissat ja miehet jää kotiin". Luvassa siis hauska viikonloppu ystävien kera isännän kääntäessä auton nokan kohti etelää. Ja olen taas tänäkin vuonna tylsä. Vaikka kyseessä on tyttöjen reissu, joutuvat meidän nelijalkaiset neidit lähtemään isännän matkaan. Itsekkäästi aion huolehtia viikonvaihteen aikana vain itsestäni ja vieraistani. Häpeilemättä voin sanoa, että olen tällaisen viikonlopun mielestäni ansainnut.

Juhannukseen on aikaa parisen viikkoa. Saatamme ehtiä vielä ennen keskikesän juhlaa pyörähtämään Puulankin rannoilla. Kesälomaan on vielä pitkä aika, tänä vuonna se ajoittuu alkavaksi vasta heinäkuun loppupuolella. Mutta sitä odotellessa nautimme tästä helteisestä alkukesästä. Lämmintä viikonloppua kaikille blogin ystäville!


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Arvaa harmittiko

Nimittäin se, että hyppäisin illalla Haukivuoren asemalta junaan, joka kiidätti minut etelään. Asemalle jäi vilkuttamaan isäntä kera kahden kuumuudesta läähättävän beaglen. Läähättävän vaikka molemmat karvanaamat olivat käyneet uimassa juuri ennen isäni mökiltä lähtöä. Viikonloppu oli mahtavan lämmin ja kesäinen. Olisin minäkin voinut illalla sukeltaa junan sijasta Puulaan ja jatkaa mukavia mökkipäiviä rakkaan kolmikon kanssa.

Niin, helteinen viikonloppu Kyyveden ääressä oli kerrassaan kiva. Kiitos vielä isä ja S! Mekin Pimun kanssa heitimme talviturkit pois, joten nyt ollaan tasoissa isännän ja meidän uimamaisterin kanssa. Pimua piti kyllä isännän toimesta hieman "avustaa" järveen menossa, sillä Pimuli ei vapaaehtoisesti uimaan mennyt. Enpä muista miesmuistiin olleen  tällaisia päiviä jo toukokuun puolella ja lämmin senkun jatkuu. Tuplakiva! Sään lisäksi grilli ja sauna olivat kuumina myös.

Ohessa kuvasatoa viikonlopun reissustamme. Isäntä siis suuntasi tyttöjen kanssa Kangasniemelle ja minä ihmettelen täällä toimiston uumenissa, mitenhän viikkoni mahtaa mennä. Ikävä kun on jo nyt mutta kyllähän iso nainen pärjää...

Kuivausoperaatio.

Ei ole Pimun uintitaidot ruostuneet,
hyvin pysyy ikäneito pinnalla!

Savustuspönttö on mielenkiintoinen...

Maisteristytön taidonnäyte.