Viikko yhtä juhlaa!

Viime viikolla juhlimme meidän ihanaa Hippua. Virallinen syntymäpäivä oli maanantaina ja silloin Hipa sai meiltä, sen omalta perheeltä, lahjapaketin. Lisäksi Hippu ja Myttö maiskuttelivat runsaasti herkkuja, ehkä vähän liikaakin 😀. Koska Hippu on suolistovaivainen, ei synttärikakkua tms. ollut valitettavasti tarjolla. Mutta hyvin maistui lahjapaketista ilmestyneet vakioherkut.

10-vuotias poseeraa lahjapakettinsa
äärellä.

Niin, koska mielestäni pitää olla tasapuolinen ja Hippu on varmasti samaa mieltä, sai rakas Myttö-pikkusisko oman osuutensa synttäriherkuista sekä maanantaina että lauantaina pidetyissä synttärikemuissa.

Päivänsankaritar ja Myttö saivat strutsin
kuivatut henkitorvet. Myttö odotteli
hienosti omaansa, kun Hilpu sai 
itseoikeutetusti herkun ensin. 

Jotta koko viikko ei olisi ollut aivan yhtä juhla- ja synttärihumua, kävimme keskiviikkona lukukoirakeikalla kotikirjastossamme. Lukijoita oli taas hieno määrä ja Hippu sai kuunnella mm. koira- ja marsutarinoita. 

Juhlan keskellä oli hiukan arkistakin
aherrusta. Mutta lukukoirailut eivät
ole Hippulin mielestä työtä vaan
hauska harrastus.

Lauantaina meille kotiin kerääntyi joukko ystäviämme sekä lähisukua juhlistamaan 10-vuotiasta synttärisankaritarta. Illan ohjelmassa oli ruuan ja juoman äärellä seurustelua, paljon rapsutuksia ja silityksiä isokorville, likkojen isännän pitämä juhlapuhe sekä Hippu-aiheinen tietovisa. Tietokilpailussa jokainen voitti jotakin 😃. Me isäntäväki emme osallistuneet 😉.

"Milloin minulle tarjoillaan jotain?"

Hippu sai paljon lahjoja; herkkuja, lelun ja lahjakortteja. Näistä tietysti osansa tulee saamaan myös Myttönen. Meillä oli tosi kiva ilta. Näytti, että vieraat viihtyivät ja tarjoilut maistuivat. Ja vielä seuraavana päivänäkin juhlaporukalta saamiemme viestien perusteella olin osunut aavistuksessani oikeaan 💖. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan, kun näkivät tuttuja kasvoja, joista osaa emme olleet toviin tavanneetkaan. Esitän vielä tässäkin lämpimät kiitokset teille kaikille 💕

Uni alkoi jo painaa meidän
biigletyttöjä mutta silti jaksettiin
tunnollisesti seurata, mitä juhlaväki
mm. söi. Koskaan kun ei voi tietää,
jos vaikka tipahtaisi jotain 😄.

Joku saattaa kenties kummeksua, miksi järkkäämme koirille syntymäpäiväjuhlia. Mutta kuten vierasjoukollemme totesin, Hippu on juhlansa ansainnut. Ja lisäksi tämä oli mainio "tekosyy" taas kerran kutsua kokoon meille tärkeät ihmiset, vaihtaa kuulumisia ja viettää hauska ilta arjen keskellä. Toistan itseäni, kun totean jälleen, että olemme valtavan onnekkaita, kun meillä on nämä ihmiset elämässämme. 

Loppuillasta kaksikko jo malttoi käydä
sohvalle huilaamaan. Silloinkin rapsuteltiin 
ja vatsat olivat täynnä herkkuja. Kuvassa makaa
siis kaksi varmasti melko onnellista koirulia.

Perjantaina näimme päivälenkillä leskenlehtiä 😊. Eiköhän me kenties päästä vappua viettämään Kangasniemellä. Sitä ennen arki rullaa entiseen malliin töiden ja harrastusten parissa. Pääsiäinen on myös edessä sekä lukukoirailuja kirjastoissa. Unohtamatta lenkkejä Hilpan ja Myttösen kanssa, joilla päästään ihmettelemään ja ihastelemaan kevään etenemistä. 

Jättionnittelut Hipulle 10 v.

Tänään meidän ihana ja niin rakas Hippu (alias Hipa, Hippunen, Hilpu, Hippuli, karvamooses, Hipadeemus, Hilpanen, pumpulipallo, cotton ball) täyttää täydet 10 vuotta 🥳 🎂

Vaikka viime vuosina Hipulla on ollut hiukan terveysvaivoja, on ne kuitenkin onnistuneesti selätetty. Se on utelias, kiltti, joviaali, sosiaalinen, diplomaattinen, iloinen ja onnellinen seniori. Hipa on vähän "mammantyttö" ja en voi oikeastaan kuvailla, miten tärkeä rooli sillä on ollut minun elämässäni. Tietysti se on hyvin rakas myös isännälleen sekä Mytölle. Myttö palvoo Hippua ja olemme niin iloisia, että Typyn äkillisen poislähdön jälkeen Hipun elämässä alkoi isosiskon rooli meidän mainiolle Myttöselle. 

Tänään meidän synttärisankaritarta juhlitaan pienimuotoisesti oman perheen kesken. Lauantaina edessä on suuremmat kemut. Lahjaksi Hippu saa meiltä herkkuja ja niitä tulee varmaankin lauantaina lisää. 

Suuret ja sydämelliset onnentoivotukset

meidän Hipulle!  🎈🎁

Niin paljon ilon ja onnen hetkiä olet meille näinä 

vuosina tuonut.

Pikkusiskosi Myttö ja M & S

Luonto heräilee ja biiglet herättelee

Mytöllä oli parisen viikkoa sitten tapaaminen eläinlääkäri Jaakon kanssa. Hampaat laitettiin kuntoon eikä niissä hammaskiveä lukuun ottamatta ollut mitään muita ongelmia. Samalla Jaakko katsoi Mytön korvassa ollutta näppyläpattia. Sitähän ei itse asiassa ollut enää vaan oli kuihtunut pois, kun Myttö repi sitä. Eläinlääkäri oli yrittänyt ottaa siitä ohutneulanäytettä mutta kun ei ollut mistä ottaa 😃, niin asian annettiin olla. Korvassa ei siis ollut mitään operoitavaa. Mytön alahuulen ihopoimuissa oli havaittu lievää tulehdusta. Niihin likkojen isännälle annettiin ohjeeksi pyyhkiä Myttösen alahuulta puhdistusliinoilla. Ja näin ollaan nyt tehty. 

Toipilas.

Myttö oli ollut oikein reipas ja kiltti tuolla lääkärikäynnillä. Kun se isäntänsä kanssa palasi kotiin, oli askel hieman horjuva 😀 Ilta menikin Mytön nukkuessa sikeää unta. Toki kun Hippu sai iltaruuan, kampesi Myttönenkin itsensä siinä vaiheessa ylös. 

Hippu ahkeroi lukukoiran töissään ja tänään suuntaamme kotikirjastoon. Hippu voi hyvin eikä ole kipuillut niskastaan ja selästään. Olen siitä mahdottoman iloinen. Ensi viikolla menemme naapurikirjastoon ja samalla juhlimme etukäteen kirjaston väen kanssa Hipun 10-vuotissynttäripäivää. Lupasin viedä herkkuja sekä Hipulle että kaksijalkaisille ja saapa nähdä, mitä kirjastolaiset ovat keksineet Hippulille yllätykseksi...

Hippu ahkeroi.

Olin viime viikonlopun täällä Uudellamaalla mutta etelärannikolla. Reissulla oli hauskaa ja leppoisaa. Ulkoporeallas oli rentouttava kokemus ja söin tuolla matkalla tämän vuoden ekat grillimakkarat 😍 Hippu ja Myttö olivat pitäneet hienosti pystyssä tätä huushollia yhdessä isäntänsä kanssa. Se metka juttu taas yllätti minua, että likat antavat isäntänsä nukkua aamulla hyvinkin pitkään. Ei ole kiire ulos eikä aamupalalle. Mutta minun ollessa kotona, oli arki tai pyhä, Hipa ja Myttönen ryhtyvät herättelemään viimeistään aamulla klo 6. Vaikka olisivat käyneet ulkona esimerkiksi klo 2 yöllä 😕 Eli ainakaan ei pitäisi olla kiire aamulenkille. Eikä niillä usein olekaan mutta ehkä se onkin se aamuruoka 😂

Tässä ihmetellään päästäisen 
raatoa. 

Helmikuun päättyi ja olemme kevään ensimmäisessä kuukaudessa, maaliskuussa. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, kun pääsemme mökille. Eikä tästä ole enää pitkä matka siihenkään, että loputkin lumenrippeet sulavat ja vielä illallakin on valoisaa 🌞 Kevät on hienointa vuodenaikaa minun mielestäni. Ja tiedän, että Hippu odottaa jo kovasti, kun pääsee ensimmäisen kerran heittämään selälleen tuoreeseen nurmikkoon Mytön hämmästellessä kevään ekoja pörriäisiä 🐝