Hip hurraa Hippu!

Tänään meillä on erityinen päivä. Hippu täyttää kahdeksan vuotta 💓 Syntymäpäiväsankarittaren ohjelmassa on käynti kauneushoitolassa turkin perusteellisessa siistimisessä. Lisäksi avataan lahjapaketti ja Hippu pääsee yhdessä Mytön kanssa herkuttelemaan kuivatuilla muikuilla sekä peurankorvilla 🎁 Huomenna on tiedossa isommat kekkerit, kun saamme lähisukua vieraaksemme Hippua juhlimaan 🍰

Paljon, paljon onnea 

meidän ihanalle Hippuselle! 

Niin valtavan rakas olet isännällesi,

emännällesi ja Myttö-siskollesi.

Takana raskas päivä mutta edessä ilon hetkiä

Tasan viikko sitten jätimme äidille lopulliset jäähyväiset. Päivä oli raskas ja melkeinpä epätodellinen. Olimmeko tosiaan äitimme hautajaisissa... kappelissa tuntui, että pysynkö tolpillani. Mutta pysyin. Muistotilaisuus oli kaunis ja kuulimme äidistä kivoja ja mukavia muistoja. Edessä on vielä uurnan lasku huhtikuussa sekä paperiasioita hoidettavana. 

Minulle on muutamat sanoneet, että kyllä se hautajaisten jälkeen helpottaa. No, ehkä voi pitää jonkun kohdalla paikkaansa. Tietysti voin jo paremmin kuin kuukausi sitten. Mutta ei tämä vielä ohi ole. Äitini poislähtö tuli täysin yllättäen ja äkillisesti. Sen lisäksi olen käsitellyt mielessäni hänen viimeisiä vuosiaan, sairautta, sen aiheuttamia suuria elämänmuutoksia. Sitä, että nyt piti asioiden olla vihdoinkin kunnossa ja järjestyksessä. Oltaisiin menty päivä kerrallaan eikä sairaus häntä vielä vie. Eikä vienytkään vaan toinen syy.  

Mutta annan ajan kulua. Surun rinnalle on tullut raastavan kova ikävä. Sen kanssa opettelen olemaan. Onneksi en ole yksin vaan tuo meidän karvakaksikko sekä isäntä pitävät minut pinnalla. Kuten niin usein ennenkin. Myös muut läheiseni sekä upeat ystäväni ovat olleet tukenani. Voisin kaikkia heitä loputtomasti kiittää. Kyllä tästä selvitään... 

Likat kerjää isännältään pähkinöitä. 
Eivät saaneet. Annoin lohdutukseksi
Saimaan kuivattuja muikkuja.

Tämän kurjan keskellä meillä on kuitenkin myös kivoja tapahtumia tulossa. Tänään menemme Hipun kanssa lukukoirailemaan naapurikirjastoon ja huomenna on vuorossa kotikirjastomme. Luulen, että molemmissa paikoissa odottaa taas innokas lukijajoukko. Hippu viihtyy mainiosti kirjastoissa ja pitää kovasti lukijoilta sekä muilta moikkaajilta saamastaan huomiosta. Tarinoita ja satuja se kuuntelee keskittyneesti, joskus kyllä torkahtaen 😁 Hippunen lähtee innolla töihin ja tunnistaa viimeistään kirjaston ovella, mihin mennään. Joten kovin helppoja nämä kirjastokäynnit Hipun kanssa ovat.

Loppuviikosta meillä on aihetta suureen juhlaan. Hipulla on syntymäpäivä. Isäntä hankki sille lahjaksi "kauneushoidon" erääseen turkinhoitopalveluita tarjoavaan yritykseen. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta... Hipulla kun on aivan valtavan paksu ja villainen turkki, ei heti beaglen karvaksi edes uskoisi. Toki lahjapakettikin hommataan, jonne laitan lelun ja herkkuja. Ja niitä niin paljon, että riittää jaettavaksi myös meille kaikille niin rakkaalle Myttöselle 😍

Päivä kerrallaan kohti parempaa

Elämäni kamalin helmikuu on takana ja olemme keväässä. Eikös maaliskuu voida laskea jo kevätkuukaudeksi... 🌞

Maaliskuu alkaa meidän osalta yhtä synkissä tunnelmissa kuin mitä helmikuu alkoi. Ensi viikolla meillä on edessä valtavan raskas ja voimia vievä päivä, äitini hautajaiset. Sinne olemme siskoni kanssa kutsuneet vain ne äidillemme kaikkein tärkeimmät ja läheisimmät. Kaikki järjestelyt tuon tilaisuuden suhteen on nyt hoidettu, joten pitää alkaa kerätä voimia itse hautajaispäivään.

Emännän etätyökaverit lepotauolla.

Arki toki pyörii vanhaan tuttuun malliin, ainakin melkein. Isäntä on hoitanut paljon kotihommia ja pitänyt huushollia pystyssä, koska omat voimani ovat olleet heikot. Olen tehnyt pääasiassa etätöitä ja periaatteella, että teen töitä sen mukaan, miten jaksan. Etähommissa jatkan paljolti koko tämän maaliskuun. Ensi viikolla pidän myös hieman vapaata.

Hilpun ja Myttösen kanssa olemme ulkoilleet ja lenkkeilleet. Se on ollut ihana henkireikä. Ja on varsin lohduttavaa ja terapeuttista maata sohvalla Mytön torkkuessa jaloissani ja Hipun tuhistessa kainalossani. Meillä täällä etelässäkin on ollut mukavasti lunta, jota kaksikko rakastaa. Hipun lenkeistä ensimmäinen vartti menee siihen, että se parin metrin välein mätkäyttää itsensä selälleen ja myllää lumessa.  

Saamistamme kukkatervehdyksistä suuri osa
on jo kuihtunut mutta vielä muutama
sinnittelee ilahduttamassa meitä.

Alkuviikosta kävimme Hipun kanssa lukukoirakeikalla Vantaalla, Länsimäen kirjastossa. Viime vuoden lopulla Hippu sai Länsimäestä pyynnön, jos voisimme tulla käymään myös siellä. Kävimme siellä ennen korona-aikaa pari kertaa, joten paikka on tuttu. Lupauduin menemään Länsimäkeen Hilpusen kanssa tässä alkutalvesta sekä loppukeväästä. Vakiovuoroa en valitettavasti sinne voinut luvata, sillä ajattelen, että vakkarivuorot sekä koti- että naapurikirjastossamme ovat sopiva työmäärä Hipulle. 

Hippu Länsimäen kirjastossa.

Länsimäessä ei lukijaryntäystä nähty mutta rapsuttelijoita sekä moikkaajia kyllä. Kuulin eräältä lapselta, että he olivat koululuokassaan katsoneet Hesarin videojutun Hipusta ja sen jälkeen opettaja oli pyytänyt luokan oppilaista jokaisen kirjoittamaan tarinan Hipusta! Tämä oli valtavan hauskaa kuulla. Harmi. että en pääse näkemään ja lukemaan noita kertomuksia. Toissa viikolla piipahdimme kotikirjastossamme, jossa lukijoita riitti koko kuunteluvuorolistan täydeltä. Helsingin Sanomien jutulla on ollut suuri vaikutus Hipun suosioon, se on suorastaan Itä-Vantaan kouluissa julkkis! 

Ja mitäpä meidän Myttö... no, Myttöselle kuuluu oikein hyvää. Olemme saaneet sen painoa laskemaan ja nyt likka näyttää jo melko sutjakkaalta. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, Myttö rakastaa tutkia ulkona ojanpohjia ja lumipenkkoja. Se haistelee rauhallisesti ja nuuhkii suurella antaumuksella hajuja, joita maa sille tarjoaa. Mytön kanssa lenkit eivät ole nopeatahtisia ja usein "joudumme" Hipan kanssa odottelemaan, että Myttö saa haisteluhommansa valmiiksi. 

Esitän pahoitteluni meidän tärkeille blogikamuillemme 😍, että en ole hetkeen teidän kirjoitelmia käynyt lukemassa enkä kommentoimassa. Olette kyllä ajatuksissani. Kun maaliskuu tästä etenee, uskoisin palaavani taas tiiviimmin tänne blogimaailmaan. On meillä tiedossa iloisiakin juttuja, sillä Hippua juhlitaan kuun puolivälissä sen täyttäessä kahdeksan vuotta. Itse piipahdan teatterireissulla Mikkelissä ja lukukoirailujakin on tiedossa parin viikon päästä. Joten kyllä se tästä, mukaviakin päiviä siis tiedossa...

Tervehdys ystävänpäivänä!

 

Hyvää ystävänpäivää!

Kuva: Pixabay

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka olette terveisiänne lähettäneet. Iso kiitos meidän upeille blogikamuille palveluskuntineen. Pahin alkujärkytys on väistynyt kovan ikävän ja surun tieltä. Mutta päivä päivältä mennään kohti parempaa. Suru ottaa aikansa ja tilansa emmekä yritä sitä estellä. 

Hippu ja Myttö voivat hyvin. Hipun kanssa jatkamme taas tällä viikolla lukukoirailuja, koska se tuo iloa tähän mustaan aikaan. Hautajaiset koittavat maaliskuussa, uurnan lasku huhtikuussa. Vielä on joitakin asioita hoidettavana. Yritän tämän kaiken kamaluuden keskellä jaksaa ajatella, että äidillä on kaikki nyt hyvin. 

Kevätkuuntelut alkoivat kotikirjastossa, blogi hiljentyy hetkeksi

Laitan tähän kirjoitelmaani kuvan Hipusta, joka lukukoiraili viime viikolla meidän kotikirjastossamme. Suosio oli suurta. Jonoon jäi lukijoita ja lukuvuorovarauksia olisi ollut ainakin kahteen eri kuuntelukertaan. Moni lukija mainitsi Lasten uutiset, joten Hesaria oli siis luettu ja videota katseltu. 

Mukana tässä blogikirjoituksessani on myös kuva meidän Myttösestä. Pieniä rippusia löytyy vielä lunta ja sen alta hyviä hajuja. Myös erilaisia risunpätkiä sekä rusakon papanoita maisteltaviksi. 

Saimme eilen järkyttävän ja yllättävän suru-uutisen. Sen jälkeen olen elänyt kuin sumussa. Ja sattuneen vuoksi tämä kirjoitukseni jää lyhyeksi. En valitettavasti pysty keskittymään mihinkään ja en jaksa juuri mitään. Ja se vähäinenkin keskittymiskyky ja voimat on alettava pikkuhiljaa suuntaamaan käytännön asioiden hoitamiseen yhdessä siskoni kanssa. 

Nyt jos koskaan Hipusta ja Mytöstä on tukea ja lohtua. Isäntää tietenkään unohtamatta. Pidän pienen tauon blogikirjoittelusta. Palaan taas asiaan, kun oloni ja vointini on parempi. Pysyttehän kuitenkin jatkossakin matkassamme mukana.