Biiglekaksikon kevätkuulumisia

Talvi on taitettu ja kauan odotettu kevät on saapunut. Meidän likat rakastavat lunta ja erityisesti kantohankea, jonka päällä käppäillä. Mutta itse en talvesta erityisemmin välitä ja siksi on upeaa, että se on takanapäin. 

Meidän laumalle kuuluu hyvää. Olemme pysyneet terveinä, ainakin pääosin. Myttöä käytimme eläintohtorin pakeilla ennen loppiaista, koska sille tuli äkillisiä vatsavaivoja. Ei siinä auttanut muu kuin ajella päivystykseen, jotta Myttönen sai tarvitsemansa hoidon. Vatsa ultrattiin ja otettiin myös röntgenkuva sekä verikoe. Mahan temppuiluksi eläinlääkäri epäili jotakin epäsopivaa, mitä Myttö oli pistellyt suuhunsa. Peräruiske, kipulääke ja pahoinvointilääke auttoivat nopeasti. Myttö oli melko pian taas iloinen oma itsensä. 

Ystävät 💗

Huhti- ja toukokuulle meillä on edessä vielä pari eläinlääkärikäyntiä, yksi molemmille biigleille. Mytöllä on kilpirauhasen vajaatoiminnan kontrollikäynti ja Hipulla virtsavaivoihin liittyvän estrogeenilääkityksen kontrollikäynti. Mutta nämä ovat rutiinijuttuja, jotka ovat edessä vuosittain. Itselläni marraskuun alussa saamani jalkavaiva on poikinut sen päälle vielä lisäkremppaa. Mutta nyt alkaa kaikki näyttämään senkin suhteen hyvältä. Hilpaa ja Myttöstä olen kyllä lenkittänyt täysin normaalisti jo koko tämän alkuvuoden. 

Kevään on saapunut koirapuistoonkin.
Lumesta ei ole enää kuin rippeet.

Koska kevät on edennyt vauhdikkaasti, on meillä isot odotukset siitä, että vappuna voisimme avata mökkikauden Kangasniemellä. Ennen sitä juhlimme 11-vuotiasta Hippua ja vietämme pääsiäistä. Tyttösten isäntä teki tammikuussa reissun Espanjan auringon alle. Minä taas heitän huhtikuussa parikin minimatkaa yhdessä rakkaiden ystävieni kanssa. Tuo mökkireissu tulee olemaan Hipulle ja Mytölle sitä parhaina aikaa tälle keväälle. Mökki on ehdottomasti niiden lempipaikka. Reilun puolen vuoden tauon jälkeen sinne pääsy on ihanaa. Vapaana viilettäminen ilman remmejä, hihnoja ja tarkkoja aikatauluja on  parhautta. 

Näin siis täällä meillä. Minulla on tapahtunut töissä iso muutos ja se saa jatkoa loppusyksystä. Mutta muutos on ainakin ekan erän osalta mieluisa. Toivottavasti myös sitten syksylläkin. Pääasia on, että jatkossakin voimme taata Hipulle ja Mytölle parhaista parhaimman arjen mm. sillä, että pystyn joustamaan työajoissa ja tekemään etätöitä. Tyttösten isännällä tämä ei ole mahdollista. Uskon lujasti, että asiat lutviutuu hyvälle tolalle.

Saimme käyntiin vuoden 2026

Joulu on vietetty ja vuosi vaihtui. Ryhdymme pikkuhiljaa pyhien jälkeen siirtymään taas arkisiin askereisiin. Saimme tänne etelään vihdoinkin hieman lunta pakkasen kera. Tämä keli voittaa mennen tullen karmean vesisateen ja pimeän harmaat päivät. Hippu rakastaa lumessa kierimistä ja Myttö nuuskii innokkaasti lumen alta löytyviä hajuja. Meidän lenkit ovat varsin vauhdikkaita siis ja yritän pysyä perässä. Onneksi jalkani on melkein jo juoksukunnossa 😉.

Vuosi 2026 on aloitettu lumella, pakkasella
ja auringonpaisteella.

Joulun viettomme käynnistyi isolla suru-uutisella. Saimme jouluaattona valitettavan tiedon siitä että Esco, likkojen isännän veljen koira, lähti aattona viimeiselle reissulleen siirtyen tuonpuoleiseen. Esco oli valloittava persoona, jota koko meidän lauma jää kaipaamaan. Mutta nyt Escolla ei ole enää kipuja ja sillä on kaikki parhain päin 🖤.  

Poikkesimme tänä vuonna parissa kohtaa meidän aiemmista jouluperinteistämme. Nimittäin kuusi koristeltiin jo reilusti ennen joulua. Yleensä olemme hommanneet kuusen vasta aatonaatoksi mutta nyt se nökötti olohuoneessa hyvissä ajoin ennen joulua. Lisäksi emme paistaneet kinkkua vaan ostimme joulupöytäämme pienen, valmiiksi paistetun kinkun. Muuten mentiin samalla kaavalla kuin usein ennenkin. Kävimme aatonaattona hautausmaalla. Tervehdimme jouluaattona lähisukua sekä ystäviämme puhelimitse. Hilpuselle ja Myttöselle oli ostettu lahjoja useampikin paketti. Ne sisälsivät mm. kuivattuja silakoita, kuivattua peuraa ja leluja. Meillä oli mukavan rauhallinen ja leppoisa joulu. 

Lahjojen jakoa aattoiltana. Hippu
ja Myttö seuraavat toimitusta 
tarkkaavaisina. 

Otimme tämän alkaneen vuoden 2026 vastaan kotona pienimuotoisten kemujen merkeissä. Meidän vuoden vaihtumista helpottaa se, ettei tarvitse miettiä, miten Hipa ja Myttö suhtautuvat paukkeeseen ja raketteihin. Täällä kaupunkilähiössä sitä kun riittää. Isokorvat viis veisaavat metelistä ja keskittyivät tänäkin uudenvuodenaattona rapsutuksien sekä herkkujen kerjäämiseen 😀. Me kaksijalkaiset nautimme likkojen isännän paistamista antimista ja kippistelimme vaihtuvalle vuodelle. Naurua ja iloa piisasi pitkälle yöhön asti, jolloin sanoimme heipat meidän niin mukaville vieraille. 

Nähtäväksi jää, mitä vuosi 2026 tuo meille tulleessaan. Ainakin alkuvuoteen minilomareissun tyttösten isännälle sekä minulle. Hippusen 11-vuotissynttäreitä juhlitaan maaliskuussa ja tiedossa on pientä juhlaa jo ennen sitä. Toivomme, että pääsemme mökkikauden aloittamaan vapun paikkeilla. Minulla on edessä melko isokin muutos työpaikallani viimeistään kesän jälkeen. Hiukan jännittää, mitä se tuo tullessaan. Isoin toiveeni kuitenkin on, että me kaikki pysyisimme terveinä ja ne meille tärkeät ihmiset, jotka kulkivat kanssamme menneenä vuonna, matkaisivat reissussamme mukana jatkossakin. 

Minä, Hippu, Myttö ja tyttösten isäntä toivotamme kaikille PSB:n lukijoille ja ystäville sekä blogikamuillemme palveluskuntineen 

💖paljon ilon ja onnen hetkiä alkaneelle 

uudelle vuodelle 🌟

Joulunaluskuulumisia

Luvattoman pitkä aika on siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiimme. Syksy on kiitänyt vauhdilla kohti joulua, jossa ihan pian olemme. Syyskuisessa kirjoitelmassani lupasin palata meidän kesälomakuulumisiin. No, niihin ei taida olla fiksua enää palata vaan kerron tässä kirjoituksessani meidän syksykuulumiset. 

Meidän elämässä ei ole tapahtunut mitään dramaattista tai jotain, mikä selittäisi ainakaan pitkän poissaolomme täältä Pienestä Suuresta Beaglesta. Syitä voi hakea minun laiskuudestani ja saamattomuudestani, joita hävettää tässä myöntää. Mutta meidän poppoolla on kaikki hyvin ja syksy on ollut melko mukavaa aikaa. Hippu on nauttinut eläkepäivistään ja Mytön kanssa niillä on riittänyt hauskoja, yhteisiä touhuja.

Lokakuussa laitoimme mökkivanhuksen talviteloille odottelemaan ensi kevättä. Syyslomalla saunottiin ahkerasti, grillattiin, juotiin tämän vuoden ekat glögit, syötiin ekat suklaakonvehdit ja käytiin sienestämässä. Syksyllä ennen viimeistä mökkireissua ehdimme käymään Puulan rannalla pari viikonloppuakin. Mökkeily on parhautta!

Marraskuun alkupuolella sain jalkavaivan. Se veikin koko marraskuun ja kinttu ei ole vieläkään täysin kunnossa. Kepeillä köpöttelin useamman viikon etätöitä kotona tehden ja viikon verran huilasin töistä kokonaan. Hilpan ja Myttösen kaikki ulkoilutukset olivat likkojen isännän kontolla pitkän, pitkän aikaa.  Joulukuun alussa tuli kaiken huipuksi takapakkia toipumiseen. Mutta nyt olen reilun viikon päässyt tekemään pikkulenkkejä tyttösten kanssa ja tänään pidensin jo matkaa. Voiton puolella siis ollaan! Olen hyvin onnellinen tästä sekä siitä, että Hipulla ja Mytöllä on maailman parhain ihmis-iskä. Meidän turvaverkostot koirien suhteen on melko minimaaliset mutta onneksi myös hyvät ystäväni riensivät parissa tiukassa kohdassa apuun. 

Hippu ja Myttö ovat reipas ja toimelias kaksikko. Mökkeilyt Puulalla ovat olleet varmasti niiden tämän vuoden kohokohtia. Terveyttäkin on onneksi piisannut. Lokakuussa Hilpa kävi hammaslääkärissä ja sinne jäi kolme hammasta. Mytön kanssa siirryttiin ihmisen kilpirauhaslääkekokeilusta takaisin koirien lääkkeeseen. Keväällä ja kesällä oireillut ihottuma ei näillä näkymin johdukaan lääkkeestä, sillä se ei ole palannut. Pysymme siis koirien kilpparilääkkeessä, ainakin näillä näkymin. Hipun estrogeeniannosta vähensimme tämän kuun alussa. Kokeillaan, jospa se pärjäisi sillä. Pitäkää peukkuja, että näin käy.

Toivon, että teillä kaikilla blogimme ystävillä on ollut hieno syksy. Nyt edessä on joulu, jota me vietämme pääosin rauhallisesti kotosalla vapaapäivistä, hyvästä ruuasta ja yhdessäolon hetkistä nauttien. Kirjoittelen seuraavalla kerralla meidän loppuvuoden touhuista. Tämän kirjoitelmani päätän toivottamalla koko meidän lauman puolesta

🎄Oikein hyvää ja iloista joulua 🎅

Täällä ollaan ja kaikki hyvin!

Kesä on takana ja kuljemme syksyssä. Blogikirjoittelu jäi todella vajavaiseksi kesäkuukausina ja syypäätä saa etsiä allekirjoittaneesta. Kovin saamaton olen ollut ja vaikka mielessä on ollut hyvin usein, että laitan kuulumisiamme tänne Pieneen Suureen Beagleen, on se sitten jäänyt aikomuksen asteelle. 

Mutta nyt täällä ollaan taas ja meille kuuluu hyvää. Kesässämme oli runsaasti kivoja tapahtumia ja rentoa lomailua Kangasniemellä. Alkulomasta piipahdimme likkojen isännän kanssa Kööpenhaminassa. Hilpu ja Myttönen olivat hoidossa Escon ja sen omistajien luona. Hoitoreissu oli sujunut hienosti. Esco kävi Puulan rannalla vieraanamme, kuten myös Patu-herra. Teimme möksältä päiväreissuja Pieksämäelle ja Mikkeliin. Piipahdimme Haukivuorella isäni ja hänen vaimonsa mökillä. Ja se helle! Säästä ei ainakaan voi valittaa ja järviveden ollessa parhaimmillaan 27-asteista, oli lomakelit kohdallaan 😃

Kesäpäivän viettoa Mikkelissä.

Ei me ihan päästy eläinlääkärikäynneistä eroon kesälläkään. Mytöllä alkoi iho-oireet kilpirauhaslääkkeestä ja nyt kokeilemme sille ihmisten kilpparilääkettä. Hipulla oli pariinkin otteeseen virtsatietulehdus (kyllä, taas... 😟). Meillä oli myös reilu viikko sitten vuosikontrolli liittyen Hipan niska- ja selkävaivoihin. Sieltä tuli hyviä uutisia ja tulehduksiin löysimme erinomaisen pätevän sisätautilääkärin. Joten tällä hetkellä terveyshuolia ei ole.

Kirjoittelen lisää kesästämme seuraavissa kirjoitelmissa. Ja lähetän terveisemme täältä Kangasniemeltä, jossa vietämme Hipun ja Mytön kanssa pitkää viikonloppua isokorvien isännän ollessa viikonloppureissulla meren rannalla. Toivon, että teillä kaikilla PSB:n lukijoilla ja ystävillä oli mukava ja iloinen kesä. Kuulumisiin!

Mitä suurimmat onnittelut Mytölle!

Tänään, 30. kesäkuuta, on suurta aihetta juhlaan 🥳. Meille niin rakas Myttö juhlii syntymäpäiväänsä. Olemme hankkineet Myttöselle lahjaksi ison fleeceviltin (se rakastaa fleecepeittoja ja -vilttejä) ja lelun. Pakettiin laitettiin myös herkkuja ja niitä on sen verran reilusti, että Hippukin saa oman osansa. Mytön juhlaruoka-annosta tulee koristamaan kynttilä. 

Miten paljon iloisia hetkiä tämä suloinen biigletyttö on meidän elämäämme tuonut 💖. Niitä laskiessa ei riittäisi mikään aika. Hippu on saanut Mytöstä uskotun kaverin ja parhaan ystävän.

Suuret onnentoivotukset meidän 

ihanalle 6-vuotiaalle Mytölle!

🎂