Mökillä on humisevan hiljaista

Elokuu on taakse jäänyttä elämää ja olemme syyskuussa. Tästä se syksy on käynnistynyt ja myös Puulan rannalla siitä oli menneenä viikonloppuna merkkejä. Vaikka järvivesi oli 18-asteista, en enää pulahtanut Puulaan. Vesi tuntui kovin kolealta. Isäntä kävi uimassa ja Myttö oli meidän saunakaverina, kuten tavallisesti. Tulipa Hipakin piipahtamaan saunassa mutta vain hakeakseen Mytttöskäisen leikkimään. 

Mökin kuistilla nautittiin syysauringosta.

Mökkirannalla on niin hiljaista, että korvissa humisee, sanoi isäntä. Tämä on totta. Sellaista hiljaisuutta kuin syysmökillä on, ei voi kuvitellakaan täällä kaupungissa. Eikä sellaista pimeyttäkään täällä kotinurkilla ole, koska kaupungissa on katuvaloja sun muita valopilkkuja. Syksyissä mökillä on oma fiiliksensä vaikka kevät onkin sitä parhainta mökkiaikaa. 

Hippu ja Myttö söivät mökin pihalta ahkerasti puolukoita. Lepakot huiskivat menemään iltamyöhällä ja sain metsästä reilun saaliin mustatorvisieniä sekä kantarelleja. Koska Hippua ja Myttöä ei voi pitää metsässä irti, läksin sienireissulle tällä kertaa yksin. Laitoimme aurinkotuolit kasaan ja käänsimme veneen. Vaikka mökkikausi ei ole vielä ohi, tuollaisia kesänpäätöshommia tehtiin jo. Isäntä ripusti mökin pitkää seinää kiertämään valosarjan. Ulkona kuistilla sellainen on pari syksyä ollutkin. Nyt myös sisällä. Vaikkei lamppuketju ole suuri valon lähde, tuo se ihanaa tunnelmaa mökkiin näin syksyn pimeillä. 

Täällä kotimaisemissa olemme käyneet tervehtimässä lampaita. Hilpunen ja Myttönen pusuttelevat villakasojen kanssa. Minä rapsuttelen niitä ja ne lipaisevat kättäni, ehkä kiittääkseen. Miten terapeuttista ja mieltä rauhoittavaa on käydä moikkaamassa näitä kavereita. Lampaat ovat jo hyvin kesyjä ja eivät kavahda koiria. Eikä meidän Myttökään enää halua niitä haukkutervehtiä, kuten vielä alkukesästä teki. Molemmin puolin nelijalkaiset tulevat hienosti juttuun. 

Tällä viikolla Hipun kesäloma lukukoiran hommista päättyi. Suuntasimme tiistaina lähikirjastoomme Hipun ensimmäiselle syksyn kirjastokäynnille. Hippu sai kuunnella kolmen vakiolukijan tarinoita. Yksi uusi tuttavuus tuli moikkaamaan ja tutustumaan Hilpaan. Joten lukuvuorolista oli liki täynnä ja tämähän oli vallan mukava aloitus syksyn lukukoirailuille. Ensi viikolla vuorossa on kotikirjastomme ja teemme myös visiitin Länsimäen kirjastoon, jonne on hiukan pidemmälti matkaa meiltä kotoa. 

Lokakuussa lomailemme mutta tämä syyskuu pakerretaan työntäyteisiä päiviä. Työpaikallani ollaan niin sanotussa hybridimallissa työaikojen suhteen. Saan ja pystyn kivasti tekemään etätöitä sekä suunnittelemaan työpäivieni sisällön, toki muutama ehto huomioiden. Tämä on suuri plussa, sillä muuten stressaisin paljon siitä, miten meidän likat pärjäävät päivät pitkät keskenään. Isännän työ ei pysty joustamaan mutta onneksi minulla on tämä etuoikeus. Mitenhän sitä ennen näitä etätyökuvioita pärjättiin... no, muistan tehneeni lyhyempiä päiviä toimistolla ja rästihommat sitten kotona iltaisin. Siihen en halua palata enää koskaan.  

Mökkeilyä, juhlia ja vapautta

Meidän poppoon kesäloman jälkeinen aika on kiitänyt niin vauhdilla, että en ole päässyt blogin ääreen taas hetkeen. Mutta kaikki on täällä päässä hyvin. Olemme alkaneet kulkea arjen askeleita ja kun on vapaata, huilaamme ja nautimme yhdessäolosta. 

Pari viikkoa sitten piipahdimme Kangasniemellä. Mökkiviikonloppu sisälsi kantarellien keruuta, saunomista ja pulahduksia Puulaan. Vielä tarkeni uida mutta ehkäpä nuo järvikäynnit jäivät ainakin minun osaltani tämän vuoden viimeisiksi. Yöt kylmenee ja syksy saapuu, joten järvi jäähtyy. En voi olla ylistämättä meidän uutta huussia! Se on moderni, tilava, lyhyen matkan päässä mökistä ja helppo tyhjentää 😍 Mitähän projektia isäntä mahtaa ensi kesäksi keksiä...

Mökkilaiturilla on loistavaa
lepäillä.

Hippu lomailee vielä ensi viikon lukukoiran hommista. Mutta sitten käynnistyvät syksyn työt. Kuunteluvuoroja on kerran kuussa sekä koti- että naapurikirjastossa. Lisäksi teemme syksyn aikana kaksi vierailua Länsimäen kirjastoon. Uskon, että Hippunen on taas iloinen päästessään kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan paljon rapsutuksia. 

Myttö poseerasi juhlien kunniaksi.

Menneenä lauantaina juhlistimme Myttösen sekä isännän kesällä olleita syntymäpäiviä. Isokorvat olivat riemuissaan juhlavieraista ja herkkujakin toki tarjoiltiin. Myttö pääsi haukkaamaan palan kakkua, kun sen onnistui hiipimään salakavalasti keittiöön ettei kukaan kaksijalkainen hoksannut. Myttö on varsin ovela tapaus ja kieltämättä melkoinen varas, kun tilaisuus koittaa. 

Illan tunteina alkoi juhlahumu väsyttämään.

Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä kerran-pari möksällä. Tilasin eräästä verkkokaupasta beagle-aiheisia joulukuusenkoristeita. Hippuselle pitäisi varata aika hammasputsaukseen mutta olen halunnut odotella, että se toipuu täysin heinäkuisesta virtsarakkovaivasta. Myttö pusuttelee innolla kotimme lähistöllä laiduntavien lampaiden kanssa. Lampaat ovat jo täysikasvuisia ja kovin kesyjä. Ne tulevat moikkaamaan biiglejä ja yhdessä ne syövät heinää; Hippu ja Myttö toisella puolela aitaa, villakasat toisella. 

Ja kirjoitelmani loppuun hienoja, kivoja uutisia! Adoptio-orankimme Canyon on kuntoutunut ja kasvanut siihen pisteeseen, että se on päästetty vapauteen orankien kuntoutuskeskuksessa Malesian Sepilokissa. Ensin Canyon saa opetella lisää itsenäistä elämää valvotulla alueella sademetsässä. Canyon päätyi kuntoutuskeskukseen, kun se pelastettiin eräästä perheestä, jossa sitä oli pidetty lemmikkinä 😢 Canyonin adoption päätyttyä, jatkamme edelleen tämän uhanalaisen lajin tukemista. Olemme adoptoineet Hujanin, pörrötukkaisen orankineitokaisen. Toivomme Canyonille onnea ja kaikkea hyvää elämän jatkoon 💗 

Loma loppui lääkärireissuun

Täällä ollaan taas! Palasimme viikko sitten takaisin kaupunkiin. Työtkin ovat alkaneet meillä molemmilla kaksijalkaisilla. Pitkäksi venyneen blogitauon jälkeen laumamme aktivoituu taas täälläkin. 

Oleilu Puulan rannalla oli tänä kesänä kestoltaan harvinaisen pitkä. Sen mahdollisti isännän pitkä kesäloma ja minun mahdollisuus tehdä etätöitä. Ja itsellänikin oli neljä viikkoa lomaa. En oikein vieläkään ole tottunut puhumaan meidän mökistä mutta eipä kai tuo haittaa. Vaatii vielä totuttelua sanoa niin, koska vaatii vielä totuttelua, ettei äitiä enää ole. Mutta kovin iloisia olemme, että mökkivanhus jatkaa eloaan meidän huolenpidolla. 

Rantatorilla katselemassa kirkonkylän
meininkiä. Isännän kanssa nautimme 
synttäripizzat hänen juhlapäivänään.

Kaiken kaikkiaan meillä oli leppoisa ja kiva loma, josta lisää tämän kirjoitelman viimeisessä kappaleessa. Mutta valitettavasti sen viimeinen viikko ei sujunut iloisissa tunnelmissa. Hippu sairastui. Huomasimme sen käyvän epätavallisen paljon pissillä maanantaiaamun 31. heinäkuuta aikana. Lisäksi Hilpu vaikutti voipuneelta ja väsyneeltä. Sain napattua siltä pissinäytteen, jossa oli hiukan verta. Joten läksimme siltä istumalta ajamaan päivystävään eläinlääkäriin Jyväskylään. 

Jyväskylässä Hippu tutkittiin tarkoin; laaja verinäyte, virtsarakon kuvaus ultralla, pissinäyte neulalla suoraan rakosta. Tulehdusarvo oli noussut ja pari muutakin veriarvoa oli pielessä. Virtsarakon seinämät olivat paksut. Diagnoosia ei osattu varmaksi sanoa mutta virtsarakontulehdusta epäiltiin. Joten Hippu sai antibiootti- ja tulehduskipulääkekuurit viikon ajaksi. Varasin samalta seisomalta kontrolliajan viikon päähän tänne kotiin etelään. 

Teimme saariretken ja Hippu
nautiskeli Puulassa kahlaamisesta.

Seuraava yö ei valitettavasti sujunut kuitenkaan hyvin. Hilpu alkoi raapimaan ja repimään suorastaan maanisesti vatsaansa, josta ultrakuvauksen vuoksi oli ajettu karvat pois. Koko illan se raapi ja raapi. Pyöri levottomasti pitkin mökin pihaa ja raapi. Istui terassilla tuolissa ja raapi... Emme Hipun kanssa nukkuneet koko yönä ja kello 5 tiistai-aamuna herätin isännän. Nyt lähdetään Jyväskylään! Hippu oli jo entuudestaan puolikuntoinen toipilas ja lisäksi sillä oli todella hankala olla, kun syyhytti niin valtavasti. Ja taas lähdettiin; vaatteet niskaan ja koirat autoon, auton nokka kohti Jyväskylää. 

Päivystyksessä oli onneksi rauhallista ja toiminta oli nopeaa. Asiantunteva eläintohtori totesi, että Hilpa on saanut allergisen reaktion karvanajosta. Ne ovat kuulemma yleisiä. Meidän yhdellekkään koiralle ei tuollaista ole kyllä koskaan tullut, joten melkoinen yllätys diagnoosi oli. Eläinlääkäri antoi Hipulle kortisonipiikin ja totesi, että kutina loppunee parin tunnin sisällä. Ja näin kävi! Kun olimme aamuyhdeksältä takaisin mökillä, Hippu ei enää kuopsuttanut ja repinyt vatsaansa. Mahtavaa!

Myttö palvoi saarella aurinkoa.

Voitte uskoa, että säikähdimme sekä pissivaivoja että tuota kutinakohtausta. Ja kun veriarvot olivat pielessä ja eläinlääkäri heitti jopa mahdollisuuden kasvaimesta virtsarakossa, tuntui, että nyt minua koitellaan liikaa. Itkulle ei loppua tullut lääkärissä, lounaalla huoltoasemalla (minä en syönyt) eikä vielä mökilläkään. Yöunet olivat viimeisen lomaviikon ajan mitä olivat, huolehdin kovasti ja pelkäsin vaikka mitä tapahtuvan... Ruoka ei pysynyt useaan päivään mahassani. Mutta minkä luonteelleen mahtaa. Näin, että Hippu alkaa toipumaan hienosti mutta en itse toivu näistä koirien sairastamisista kovin sukkelasti. Keskiviikkona sain Jyväskylästä viimeisetkin laboratioriotulokset, joissa vaivan syy todettiin virtsarakontulehdukseksi. Oli hienoa, että saatiin vahvistus eläintohtorin epäilyille ja diagnoosi varmistui.

Viime viikon tiistaina (8.8.) kävin Hipun kanssa kontrollikäynnillä täällä kotona. Isäntä vei meidät tohtorin vastaanotolle saatesanoin "älä jätä sitä koiraa sinne...". Olin varannut ajan sisätautien erikoislääkärille, sillä halusin, että Hipa tutkitaan kunnolla. Eläinlääkäri oli tälläkin kertaa erittäin pätevä ammattilainen. Ultrattiin kaikki sisuskalut, otettiin laaja verinäyte ja pissinäyte neulalla rakosta. Lääkäri väänteli jalat, tutki selän, anaalirauhaset. Uutiset olivat loistavia; virtsarakontulehdus oli poissa, veriarvot ja tulehdusarvo täysin normaalit ja sisäelimet kunnossa (ei kasvaimia missään). Olin aivan valtavan helpottunut! Ja mikä ilo oli ilmoittaa isännälle nämä erinomaisen hyvät uutiset. 

Tyttöjen viikonloppuna riitti
rapsuttajia. 

Tällainen draamaviikko oli siis meidän viimeinen lomaviikkomme Kangasniemellä. Itsekin pääsin pikkuhiljaa tolpilleni. Olin valtavan ylpeä Hipusta, miten se taas niin kärsivällisesti ja hienosti selvisi näistä lääkärireissuista. Isäntä suuntasi päättämään lomansa Naantaliin. Minä, Hippu ja Myttö päätettiin mökkeilyt perinteiseen tyttöjen viikonloppuun. Saimme vieraaksemme rakkaita ystäviäni. Tuo viikonloppu sisälsi paljon naurua, saunomista, hyvää ruokaa, hienoja keskusteluja, tukea ja halauksia sekä maljannostoja kesälle sekä ystävyydelle. Hippu ja Myttö nauttivat kovasti, kun saivat rapsutuksia ja huomiota. Herkkuja toki unohtamatta. Etenkin Patun emännän tuomat karviaismarjat hävisivät nopeasti isokorvien suuhun.

Päiväreissuja Mikkeliin parikin kertaa, kiertue Joensuu-Kitee-Lappeenranta, käynti Kangasniemen kirjaston poistomyynnissä, päiväretki Pieksämäelle, vierailu isäni ja hänen vaimonsa mökille Haukivuorelle, saariretki meille tuttuun saareen Puulalla, uuden huussin avajaiset, päiväunia biiglejen ympäröimänä, lukemista, sienestystä, saunomista, grillaamista, ruohonleikkuuta, polttopuusavottaa. Hippu ja Myttö ahmivat mustikoita, Myttö saunoi, Hippu jahtasi yöperhosia... Meidän lomassa oli tuosta viimeisestä viikosta huolimatta paljon kivoja ja mukavia tapahtumia sekä tekemistä. Ennen kaikkea oli ihanaa olla pois kaupungin melusta ja rauhoittua raskaan kevään jälkeen meille niin tärkeässä paikassa. Tästä arki alkaa taas kulkemaan ja syksy lähestyy. Mökkikausihan päätetään vasta lokakuussa, joten Puulan rannat kutsuvat meitä jälleen piankin!

Kesälomareissulta rautakauppojen kautta takaisin Kangasniemelle

Lomani ensimmäinen viikko on takana. Teimme alkuviikosta reissun akselilla Joensuu-Kitee-Lappeenranta. Meille osui mainiot reissusäät vaikka Pohjois-Karjalaan lupailtiin hiukan sateita. No, Joensuussa ja Kiteellä oli helle. Ja Lappeenrannassakin aurinko paistoi hienosti. Tuo reissu oli hyvä veto, sillä muuten isäntää ei olisi saanut huussityömaalta pois. Niin intensiivisesti saha soi, porakone jyrisee ja vasara paukkuu. Hetken huilitauko työmiehelle oli mielestäni tarpeen 😁

Joensuussa, torin laidalla.

Jostain syystä pidän kovasti Joensuusta. Siellä on iloisia ja hyvin ystävällisiä ihmisiä. Tunnelma on aivan toinen kuin eteläisessä Suomessa. Kiertelimme kaupungilla ja Pielisjoen rannalla, jossa pysähdyimme myös terassille. Kävimme isännän kanssa Joensuun taidemuseo Onnissa. Hotellimajoitus sujui mallikkaasti. Voimme jättää Hipun ja Mytön huoneeseen kaksistaan eikä likat ole siitä moksiskaan. Ne kääriytyvät sängyn pehmeisiin peittoihin torkkumaan. Lomalla olleessaan isokorvat haluavat hyvin varhain aamulenkille. Niin myös reissuilla. Joten näin Joensuun keskustan sekä Lappeenrannan Rakuunamäen kello viiden aikaan hyvin hiljaisena ja rauhallisena.

Kitee 💖
Hilpa ja Myttönen ikuistettuna
Kitee Tourist Information-A Nightwish Story-
näyttelyn edustalla.

Matkalla Joensuusta Lappeenrantaan ajoimme Kiteen kautta. Eihän sitä voinut ohittaa, totesi isäntä 😁 Eikä tosiaan voinut, sillä parin vuoden takainen käynti Nightwish-näyttelyssä piti uusia. Tuolla reissulla Hippu oli sairaana ja viettänyt matkamme ensimmäisen yön Kuopiossa eläinsairaalassa. Joten en silloin saanut "kaikkea irti" näyttelykäynnistä, kun ajatuksissa pyöri meidän rakas Hipa ja sen toipuminen, joka oli onneksi alkanut hienosti sujumaan. Nyt tilanne oli onneksi täysin toinen ja tutustuin näyttelyyn suurella hartaudella. Isäntä käppäili Hipun ja Mytön kanssa näyttelyssä kuluttamani ajan Kiteen keskustassa. Söimme jätskit jäätelökioskilla ja tuhlasin lomarahojani näyttelyn myymälään. Jos innostut ja kiinnostut, voit lukea näyttelystä lisää täältä. 

"Antakaa herkut, sitten voitte lähteä".

Lappeenrannassa olen käynyt kerran aiemmin, pikkutyttönä. Isäntä hiukan useammin, kun urheili aktiivisesti. Samalla kaavalla kuin Joensuuhun, tutustuimme myös tähän Saimaan rannalla olevaan kaupunkiin  Kävelimme kaupungilla ja rantatorilla. Hotellimme sijaitsi Rakuunamäellä, jonne perustettiin aikoinaan Lappeenrannan rakuunarykmentti  Aluetta kehitetään kovasti rakentamalla sinne asuntoja ja toimistotiloja. Puolustusvoimat ovat kyllä edelleen Rakuunamäellä läsnä. Lappeenranta osoittautui vilkkaaksi kesäkaupungiksi ja se olisi varmasti vieläkin vilkkaampi, jos venäläisturistit pääsisivät edelleen vapaasti matkustamaan. 

Rakuunamäen kasarmeilla.

Tällainen matka meillä oli. Palasimme Mikkelin rautakauppojen kautta takaisin tänne mökkirannoille 😁 Eilen teimme polttopuusavottaa ja pohdimme isännän kanssa, miten huppukunnossa sitä fyysisesti olisikaan, jos tekisi sellaista hommaa useammin kuin kerran vuodessa 💪 Hippu ja Myttö jatkavat marjastamista ja Puulan vesi on taas niin lämmintä, että sinne kelpaa pulahtaa. Laitoin eilen tyttösille punkkikarkotteet, kun edelliskerrasta oli jo tovi. Punkkeja nimittäin riittää, kuten myös paarmoja. Onneksi hyttyset alkavat hiukan jo häviämään. 

Pieni Suuri Beagle rauhoittuu nyt hetkeksi aikaa nauttimaan kesälomasta. Kirjoittelen taas parin viikon sisään kuulumisiamme. Sillä aikaa mökkeilyt jatkuvat, sauna lämpiää, kantarellimetsät kutsuvat ja iso pino kirjoja odottaa lukijaansa. Kuljettehan matkassamme mukana! Oikein hyvää heinäkuun jatkoa toivotan kaikille Teille koko meidän pesueen puolesta 🍓🌞

Myttöä juhlien ja kohta lomalle lähtien

Juhlistimme perjantaina meidän Myttösen synttäripäivää herkkujen ja lahjan muodossa. Myttö ei tarvinnut lahjapaketin avaamisessa apua. Näppäränä likkana se repi reippain ottein paketin auki ja ensimmäisenä sieltä kaivettiin esiin kuivattu kalkkunan kaula. Hipulle annoin kuivatun peurankorvan. Myös pinkistä flamingolelusta näytti riittävän iloa. Lelua onkin nyt kuskattu kohta viikon verran pitkin metsää, joten se vaatinee pian pesukeikan. Juhlapäivä kruunattiin illalla, kun saunoin yhdessä Mytön kanssa. Myttö rakastaa saunomista 😁

Synttäriherkku maistui Mytölle.

Isännän Tartton reissu oli sujunut mukavissa merkeissä. Matkalaiset olivat tutustuneet museoihin ja kierrelleet kaupunkia. Matkat Tallinnasta ja sinne takaisin taittuivat junalla 🚆 Hotellissa oli ollut maistuva aamiainen ja sää oli suosinut aurinkoa paistaen. Onneksi täällä Puulan rannoillakin on tänään ollut hieno päivä. Viikonloppu ja tuo alkuviikko kun olivat hyvin sateista ja viileää ☔ Perjantain ja lauantain vastaisena yönä oli ukkosmyräkkä, jollaista en muista täällä aikoihin olleen. Ainakaan silloin, kun itse olemme olleet paikalla. Pari tuntia mylläkkä kesti ja kieltämättä en sinä aikana nukkunut vaan katselin mökin ikkunasta luonnon myllerrystä. 

Mustikanpoimija 1.

Mustikat alkavat olemaan aurinkoisilla paikoilla kypsiä. Ja sehän on tietänyt sitä, että isokorvakaksikko on liki yötä myöten ollut marjastamassa. Sanoin Hipulle, että kannattaisiko odottaa, että marjasato kypsyy täysin valmiiksi... mutta eipä Hilpaa ja Myttöstä pysty tuolta metsästä poissa pitämään. Metsämansikatkin näyttävät kypsyvän ja kantarelleja on noussut mökin kulmalle 🍓 Vesisade on tehnyt luonnolle hyvää.

Mustikanpoimija 2.

En tänäkään keväänä kirjoitellut tänne blogiin yksityiskohtaista koostetta meidän viime vuodesta. Se johtuu siitä, että en välitä palata viime vuoden tapahtumiin kovin tarkasti muistellen. Tässä alla annan kuitenkin lyhyen yhteenvedon meidän vuodesta 2022. 

Meillä oli paljon ilon ja onnen hetkiä; mökkeilyä täällä Kangasniemellä ja Haukivuoressa. Lukukoirailuja, meidän likkojen synttärikemuja ja pikkujoulut hienojen ystäviemme kanssa. Tapaamisia Patun ja Oskun kanssa. Rauhallinen kotijoulu ja kivat kesäretket Mikkeliin sekä Pieksämäelle. Ehkä yhtenä hienoimmista asioita oli se, että sain tammikuussa aloittaa uudessa työpaikassa, onneksi lyhyeksi jääneen työttömyysjakson jälkeen. Työpaikan saaminen oli onnenpotku ja olen viihtynyt siellä mainiosti. Mutta meidän vuoteen sisältyi paljon surua ja huolta muistisairaan äitini voinnista. Äidin, joka sai tuon viheliäisen sairauden ja vielä kovin varhain. Luopumista ja jonkinasteista surutyötä. Hänen siirtymisensä syksyllä hoivakotiin oli meille kova paikka. Vuosi päättyi murheellisesti, kun äitini mies nukkui pois joulukuussa. Ja kuten tiedätte, alkuvuosi toikin sitten toisen, aivan kamalan suru-uutisen meille...😢

Minulla on enää huominen päivä töitä. Sitten pääsen astelemaan lomalaitumille. Olemme lomani ajan pääosin täällä möksällä. Teemme myös kiertoretken akselilla Joensuu-Kitee-Lappeenranta. Käymme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Loma päättyy isännän osalta mökkireissuun Naantaliin. Me Hipun ja Mytön kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme rakkaita ystäviäni. Joten uskon, että meille tulee tästä hauska loma 🌞