Arkista aherrusta ja rentoutusretkiä Puulalle

Kylläpä aika rientää! Viikot hujahtavat vauhdilla arkisissa askareissa. Isännällä on ollut kiireitä töissä. Minun työpäiviäni helpottaa etätyö, jolloin voin rytmittää päiväni parhaaksi katsomallani tavalla. Siskoni kanssa olemme edelleen hoitaneet äitiini liittyviä asioita. Hän ei itse enää pysty. Se tarkoittaa luopumista niin kovin tärkeistä jutuista. Mutta tavoitteena on ihmisarvoinen ja hyvä elämä niin kauan kuin sitä riittää. Asiat ovat nyt onneksi siinä pisteessä, että iso kivi roikkuu jo sydämeni reunalla, valmiina tipahtamaan. 

Hippuli ja Myttönen voivat hyvin ja ovat iloisia sekä reippaita likkoja. Huomasimme viime viikolla, että Hipun ongelmakorvat ilmoittelivat taas itsestään. Joten otimme kotihoitokonstit käyttöön. Korvat ovat jo paljon paremmat ja eläinlääkärireissulta näin ollen vältyttiin. On tärkeää, että kun huomaamme Hipun korvissa ongelmia, tartumme niiden selättämiseen heti. Muuten edessä saattaisi olla taas video-otoskopiahuuhtelu ja se ei ole kiva homma. 

Kävimme mökkeilemässä Kangasniemellä. Siellä vietetyt viikonloput ovat todellisia akkujenlatausreissuja. Mytölle mökkireissujen kohokohta on saunominen. Hippu päivystää ahkerasti  grillin vieressä. Puolukoita näyttää tänä syksynä olevan runsaasti. Itse en niitä kerää mutta Hipalle ja Myttöskälle marjat maistuvat. Sienisato taitaa jäädä Kangasniemen maastoissa kovin laihaksi. Edelleen elättelen toivoa siitä, että syyslomalla saisimme kerätyksi suppilovahveroita. 

Valppaana iltalenkillä. 

Ensi viikolla Hippunen lukukoirailee kotikirjastossa. Sitä ennen lähdemme viikonlopun viettoon Puulan rannoille. Muistelemme Typyä, sillä siitä on kohta neljä vuotta, kun jouduimme jättämään jäähyväiset hyvin rakkaalle Typsykälle. Itken Typyä aika ajoin vieläkin, sen verran höppänä kun olen. Isäntä lohduttaa sanomalla, että Typy eli hyvän elämän. Niinhän se on. Mutta en koskaan täysin pääse irti surusta, sillä Typy oli minulle hyvin tärkeä. 

Syksyn värit loistavat jo kivasti luonnossa. Kohta voi kai sytyttää parvekkeella olevat kausivalot. Joulutortut odottavat pakastimessa paistamista. Lokakuussa nautitaan ekat glögit. Mökillä on pihahommia ja auton takakontissa odottaa useampi kappale uusia linnunpönttöjä mökkimetsään laitettavaksi. Syksy on ihan mukavaa aikaa ja joulun odotus etenkin!

Hippua kutsui taas kirjasto

Hyvästelimme elokuun ja syksy on saapunut. Tämä syyskuun alkupuoli on valitettavasti ollut meille raskasta aikaa. Etenkin minulle. Siksi myös tämän blogin päivittäminen jäi taas hetkeksi. Meidän omalla perheellä kaikki on hyvin. Mutta läheiseni sairaus on aiheuttanut viime viikkoina suurta surua ja erittäin äkillisiä, yllättäviä tilanteita. Nämä ovat vaikuttaneet siten, että olemme siskoni kanssa joutuneet tekemään jälleen kerran suuria ja ei niin helppoja päätöksiä. 

Onneksi jos on ollut huonoa niin on ollut myös hyvää. Kävimme pari viikkoa sitten mökillä. Sää suosi, sauna ja grilli kuumeni ja Puulan vesi oli vielä uintilämmintä. Kävimme koko porukka sienimetsässä mutta saalis jäi melko niukaksi. Jään odottelemaan, jos syksymmällä kanttarellien sijaan saisi suppilovahveroita talveksi pakastimeen. Hippu ja Myttö olivat energiaa täynnä ja nauttivat kovasti mökkiviikonlopusta. Likoista kyllä huomaa aina, miten ne ottavat kaiken riemun irti vapaudesta ja mökillä olosta. 

"Rapsutuksia lisää, kiitos."

Viime viikolla Hilpuri palasi takaisin lukukoirailemaan. Lomalta paluu onnistui hienosti. Kotikirjastossamme riitti reilusti lukijoita ja palkaksi Hippu sai rapsutuksia. Minkäänlaista loman jälkeistä kankeutta ei meidän lukukoirassa ollut havaittavissa. Tutulla rutiinilla  tämä ammattilainen hoiti työvuoronsa. Kävellessämme Hipun kanssa kotiin, vastaan käveli isäntä ja Myttö. Hipun työkeikan kruunasi tämä iloinen yllätys. Seuraavan kerran Hipa kuuntelee loppukuusta ja naapurikirjaston työvuorot starttaavat lokakuussa. 

Syksy tuoksuu maassa.

Kävimme isännän kanssa teatterissa perjantaina ja lauantaina suuntasin juhlimaan ystäväni pyöreitä vuosia. Priscilla - aavikon kuingatar oli huikean hieno esitys. Synttärikemuissa söimme hyvin ja discoilimme Helsingin edustalla laivalla lipuen. Eipä olisi parempaan saumaan voineet nämä illanvietot osua. Olin vailla piristystä ja naurua. Isäntä piti lauantaina meidän tyttösistä hyvää huolta. Mutta kovin iloisia Hippu ja Myttö olivat, kun palasin alkuyöstä kotiin. Ja hellyin niin, että kaksikko sai nukkua meidän kaksijalkaisen sängyssä sen yön. 

Aiomme lähiviikkoina suunnata mökille viikonlopun viettoon. Suunnitelmissa on myös mökkiviikonloppu, jonne lähden minä Keravan poikien äidin kanssa. Hippu ja Myttö pääsevät ilman muuta mukaan ja katsotaan, jos Patu-herrakin otetaan mökkeilemään. Lampaat ovat lokakuun alkupuolelle saakka kotimme läheisessä aitauksessa. Niitä pitää tietysti käydä vielä usein moikkaamassa. Erityisesti Myttö tykkää pusutella villakasojen kanssa. Uskon, että nyt apeutta aiheuttavat asiat järjestyvät lopullisesti ja parhain päin tässä syksyn aikana. Onneksi on nuo kolme karvanaamaa, jotka pitävät minut hienosti pinnalla 💓

Sopeutumista taas kaupunkioloihin

Meillä venyi kaupunkioloihin takaisinsopeutuminen sen verran kauan, että vasta nyt pääsin tämän blogimme ääreen ja päivittämään kuulumisiamme. Meille kuuluu hyvää ja arki on lähtenyt taas täystehoilla rullaamaan. 

Palasimme elokuun 14. takaisin kotiin. Mukavan pitkän pätkän saimme viettää möksällä. Koirat olivat tänä suvena mökillä enemmän kuin koskaan; yhdessä koko perheen kanssa, isännän kanssa kolmistaan ja minun kanssani kolmeen tyttöön. Mökkikausi jatkuu lokakuulle ja lähdemme taas pian viikonlopun viettoon Kangasniemelle. Mutta kyllähän tämä vuosi vuodelta haikeampaa ja kurjempaa on kesälomat päättää ja palata kaupunkiin. Minulle ainakin. Siispä lottoa taas viikonloppuna vetämään 😁

Pimun, Typyn ja Nupin hauta alkaa
isännän mukaan muistuttamaan mausoleumia
kaikkine koriste-esineineen ja kukkineen.
Tällaisena se jäi odottamaan paluutamme
Puulan rannoille. 

Mökkeilyjen loppumetreillä kävin Mytön kanssa etsimässä sieniä. Metsä oli valitettavasti rutikuiva, joten emme löytäneet yhtään kantarellia. Toivottavasti syksymmällä käy parempi tuuri. Puulan vesi oli uintilämmintä ja saunassa otettiin yhdessä Mytön kanssa löylyjä. Hippu ja Myttö ottivat juoksukisoja mökin ympäri ja avustivat viimeisenä mökkilauantaina isäntää grillaamisessa. Mustikat olikin taidettu jo mökin ympäristöstä syödä 😄

Minun sienestyskaverini.

Olin luvannut Mytölle (ja isännälle) alkukesästä, että juhlimme sekä isännän että Myttöskän synttäripäiviä, kun palaamme lomilta kotiin. Ja tämä juhlahetki koitti viime lauantaina. Lahjoja molemmat päivänsankarit olivat saaneet jo virallisina syntymäpäivinään mutta niitä tuli lauantaina lisää, herkkujen kera. Kemuihin oli kutsuttu muutama lähisukulainen ja ilta sujui iloisen leppoisissa tunnelmissa. Juhlavieraille oli tarjolla ruuan lisäksi kuohujuomaa ja kakkua. Meidän likat jaksoivat seurustella iltamyöhään saakka, kunnes uni otti niistä voiton. 

Ensi viikolla päättyy myös lukukoiran loma. Hipulla käynnistyy syksyn työt kotikirjastossamme. Naapurikirjastoon pääsemme toivon mukaan lokakuussa, kun sen remontti on valmis. Uskon, että Hippanen on innoissaan, kun pääsee taas hommiin. On hauska nähdä, kuinka moni vakiolukijoista jatkaa käyntejään ja minkä verran Hippu saa tutustua uusiin lukijoihin. Kirjastossa jatkaa meidän lisäksemme toinen lukukoira, joten vuorot on jaettu siten, että kirjastolla on lukukoira joka toinen viikko.

Lammasaitauksen reunoilta löytyy
"herkku"paloja 😂

Elokuu etenee kohti loppusuoraa. On ollut varsin ihanaa, että sää on pysynyt lämpimänä ja aurinkoisena. Isokorvien kanssa pidemmät lenkit eivät ole harmillisesti onnistuneet, kun on ollut hellettä. Eritoten Hippu kärsii kuumuudesta, kun se kantaa yllään tuota paksua karvapalttoota. Mutta pitkät lenkurat on korvattu useammalla lyhyellä pyrähdyksellä päivän mittaan. Ja kerätään nyt tätä aurinkoenergiaa ja valoa tulevaan, sillä syksy on kohta käsillä.

Loma loppui mutta mökkeilyt ei

Tervehdys taas Teille kaikille! Kesälomat ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Olemme isännän kanssa palanneet tällä viikolla töihin. Koska kelit ovat kuitenkin ainakin täällä Etelä-Savossa varsin mainiot, jäin Hilpan ja Myttösen kanssa möksälle etätöihin täksi viikoksi. Isäntä palailee Puulan rannoille perjantaina ja sunnuntaina matkaamme koko poppoo takaisin kotiin. 

Mustikkaa, mustikkaa...

Kesälomamme sujui mukavissa merkeissä. Kävimme päiväreissuilla Mikkelissä ja Pieksämäellä. Teimme saariretken tutulle saarelle. Olemme saunoneet (myös Myttö) ja uineet. Koirat ovat toki vähemmän lotranneet järvessä kuin me ihmiset. Luin paljon ja isäntä pakersi ristikoiden ääressä. Lisäksi hän väkersi meidän vanhempaan aittaan toisen, isomman ikkunan sekä teki portin, josta pääsee autolla ulos ja sisään tänne aitojen sisäpuolelle. Tähän mennessä aidan virkaa toimitti verkkoviritelmä. 

Päiväretkellä Mikkelissä.
Oli hellepäivä.

Loma päättyi isännän osalta ystävien kanssa vietettyyn mökkiviikonloppuun Naantalissa, kuten niin monena edellisenäkin kesänä. Me isokorvien kanssa saimme vieraaksemme hyviä ystäviäni eli vietimme perinteikkään tyttöjen viikonlopun. Grillasimme, saunoimme, uimme, kippistelimme kesälle ja kävimme kirkonkylällä kaupoilla ja lounaalla. Hippu ja Myttö olivat tietysti mukana. En muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin noina päivinä. Keskustelimme myös vakavia ja olen valtavan kiitollinen näille naisille kaikesta siitä ymmärryksestä ja tuesta, jota heiltä saan.

Uitetut (uimassa käyneet) biiglet
saarireissussa.

Hippunen ja Myttönen ovat jatkaneet mustikoiden syömistä. Joka ilta ne käyvät noukkimassa iltapalan tuolta mustikkapuskista. Aamulla näin muutaman puolukankin, paikassa johon aurinko paistaa aamusta iltaan. Joten syksyllä likat siirtyvät siis niihin. Tuo kaksikko on leikkinyt ja riehunut paljon yhdessä. Molemmista huomaa, että ne voivat hyvin ja Hippu on kuin toinen koira, jos miettii viime kesää. Myttö ottaa usein nokkaunia laiturilla tai isojen kivien päällä rannassa. Hilpu on ahkera grillaus- ja ruuanlaittokaveri. 

Tämä kesä oli järjestyksessään toinen, kun tämän möksän virallinen omistaja ei pystynyt tänne enää tulemaan. Se ei ole enää tulevaisuudessakaan mahdollista ja asia on kovin surullinen. Samalla olemme nöyrän kiitollisia siitä, että meillä on lupa ja mahdollisuus olla täällä niin paljon kuin haluamme. Tätä haluaa myös äitini. Joten palaamme mökkeilemään vielä syksymmällä ainakin parina viikonloppuna. Ja mökkikauden päättää syysloma lokakuussa. Sitä ennen nautiskelemme kuitenkin vielä tämän viikon näistä ihanan kesäisistä päivistä, syömme mustikoita ja pulahdamme Puulaan.

Lomalla!

Aurinko paistaa parin sadepäivän jälkeen. Isäntä rassaa aggregaattia. Vanha laite temppuilee aika ajoin. Hippu nukkuu mökin kuistin penkillä pehmeän viltin uumenissa. Myttö nauttii lämmöstä laiturilla maaten. Täällä ollaan, Kangasniemellä. 

Ennen kuin läksimme ajelemaan kohti Etelä-Savoa, kävimme katsomassa isännän kanssa Elvis-elokuvan ja laadimme kylpyhuoneremontin "valituslistan". Voin suositella lämpimästi elokuvaa vaikkei Elvis-fani olisikaan. Pääosan esittäjä ei olisi parempi voinut olla. Muutaman kerran jouduin katsomaan hyvin tarkkaan, että onko kyseessä näytelty kohtaus vai aitoa arkistokuvaa Kuninkaasta. Ja itkin leffan lopussa vaikka olen lukenut suurena Elvis-fanina lukuisia kirjoja ja katsonut erilaisia dokumentteja tästä miehestä. Hienon taiteilijan elämän viimeiset vuodet olivat kovin surulliset 😢 

Minä ja Elvis.

Kylpyhuoneremonttimme lopputarkastus ehdittiin tehdä hetkeä ennen meidän lomalle lähtöä. Vika- ja puutelista, jonka rustasimme, oli valitettavan pitkä. Jää nähtäväksi, mitä urakoitsija suostuu korjaamaan ja mitä ei. Kyllähän sen kylppärin kanssa pystyy elämään mutta muutamia aivan omituisia mokia remontissa tehtiin. Pikkuvirheet kestetään mutta ne isommat toheloinnit tulisi mielestämme korjata. 

Hotellihuoneen nojatuolille löytyi
heti käyttöä. 

Kuten jo edellisessä kirjoitelmassani kerroin, saavuimme tänne Puulan rannoille Mikkelin kautta. Olimme yön hotellissa. Hippu ja Myttö ovat aiemminkin yöpyneet hotellissa, joten hotelliasuminen ei tuottanut mitään ongelmia. Tyynesti kaksikko jäi hotellihuoneeseen, kun kävimme Sodan ja Rauhan keskus Muistissa sekä hääpäivän kunniaksi prameasti syömässä. Kun sapuskat oli syöty, haimme isokorvat hotellista matkaan mukaan ja kävelimme vielä Mikkelin satamaan nauttimaan kauniista kesäillasta 🌙 

Mikkelin satamassa. 

Kaikkein parasta taisi Hippaselle ja Myttöselle Mikkelissä olla se, että ne saivat nukkua yönsä meidän kanssa sängyssä. Tähän ei kotona taivuta, ainoastaan mökillä, kyläpaikoissa ja tällaisilla reissuilla. Kun läksimme aamupalalle, jäivät likat tyynesti nukkumaan. Ja kehtaan tässä tunnustaa, että salakuljetin aamiaispöydästä  Hipalle ja Myttöskälle pari kurkkuviipaletta sekä vesimelonin palat 😀

Kävimme isännän kanssa Muistissa, jossa itse
vierailin jo toistamiseen. Hieno paikka!

Hyvin nukutti hotellin sängyssä.

Nyt olemme elokuulle saakka täällä omalla möksällä. Kannoin tänne ison pinon kirjoja. Ohjelmassa on lukemisen lisäksi mm. saunan lämmitystä, nurmikon leikkuuta, kuikkien ja muiden lintujen katselua, kauppareissuja kirkonkylälle ja grillaamista. Hippu ja Myttö ottavat varmasti useammat juoksukisat ja kahlailevat järven rantaa koluten. Aiomme piipahtaa uudelleen Mikkelissä ja käymme myös Pieksänmäellä. Jyväskylässä tuli viime kesänä, sattuneesta syystä, käytyä aivan tarpeeksi. Vaikka se kiva kaupunki onkin (ja entinen kotikaupunkini), jätämme Jyskylän tänä kesänä väliin. 

Kantarelleja on jo noussut esiin. Aionkin lähipäivinä suunnata sienimetsään. Hippu ja Myttö syövät mökin takaa ja tuosta pihasta mustikoita sen minkä ehtivät. Eipä kannata mustikkaretkelle ainakaan tässä mökin aitojen sisäpuolella mennä, sillä biigelit pistelevät jopa puoliraa´at marjat poskiinsa 😁 

Pieni Suuri Beagle rauhoittuu tämän blokikirjoituksen myötä kesälomalle. Päivitän meidän lomakuulumisia mutta harvakseltaan. Aktivoidumme taas, kun kalenterin sivu on käännetty elokuulle. Jos harrastatte Twitterin käyttöä, käykääpä sieltä myös kurkkaamassa. miten meidän kesä Puulalla etenee! Toivotan koko meidän poppoon puolesta kaikille Teille oikein hienoa ja kaunista heinäkuun jatkoa 🌸🍓 Kuljettehan matkassamme mukana jatkossakin!