sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Hyvin kulkee vaikka liukasta onkin

Meidän päivät ovat kulkeneet nopeasti. Iltaisin olen ollut melkoisen väsynyt johtuen uudesta työstä, jossa riittää paljon opittavaa. On ihanaa töiden ja lenkkireissun jälkeen heittäytyä sohvalle huilaamaan yhdessä Hilpusen ja Myttösen kanssa 💗. Yleensä Hippu asettuu syliini tai kainalooni pötköttelemään. Myttö löytää paikkansa jaloistani. Sinne se vetää itsensä pieneen kääröön ja tuhisee tyytyväisenä. 

Olen päässyt mukavasti uuteen työhön sisään. Katson tulevaisuuteen positiivisin mielin 😊. Kaikista aiemmista työpaikoistani olen aina oppinut jotain. Myös edellisestä. Ja sieltä matkaani lähti ainakin kokemus siitä, että on asioita, joihin en halua työelämässä enää törmätä. Toki hyviäkin juttuja reppuuni jäi ja niitä lämmöllä muistelen. Mutta tällä lyhyellä kokemuksella minulla on olo, että tässä uudessa pestissä tulen voimaan paremmin kuin ennen. Ja minua myös kohdellaan hyvin.

Paluun vanhaan arkeen: lenkit
tehdään taas pääosin illan jo hämärtyessä.
Pitkät päivälenkit eivät arkisin ole enää
joka päivä mahdollisia. 

Kävimme isännän kanssa ottamassa kolmannet rokotukset. Lähipiirissä on putkahtanut esiin koronaan sairastumisia. Onneksi kukaan ei ole saanut taudin vakavaa muotoa. Eipä tässä mieli tee minnekään matkustaa tai lähteä pyörimään vaikkapa kauppakeskuksiin. Toivottavasti tautitilanne muuttuisi hyväksi, kun kevät koittaa. Kävin äsken verkko-ostoksilla ja nyt meillä isännän kanssa on konserttiliput huhtikuiselle Nightwishin keikalle Helsinkiin 🎼. Konsertti osuu sopivasti synttäripäiväni tienoille, joten siinäpä onkin lahjaa kerrakseen. Toivottavasti konsertti huhtikuussa toteutuu, kovin monta kertaa sitä on jouduttu siirtämään.

Lumi väheni alkuviikon plussakelien myötä. Hiihtoladut näyttävät olevan silkkaa jäätä. Hipan ja Myttöskän kanssa ulkoillessa on nastakengät oltava jalassa. Lisäksi on katsottava, mihin suuntaan viitsii lähteä käppäilemään, sillä koiratkin liukastelevat. Koirapuistossa emme ole kuluneella viikolla käyneet kertaakaan, sillä se on luistinrata. Toivon runsasta lumikerrosta tuon jään päälle tai reilua plussakeliä, jotta jäät sulaisivat kokonaan pois. Luulen, että meidän likat ottaisivat mieluummin sen lumen. Niin paljon riemua ne valkoisesta maasta saavat ⛄.

lauantai 8. tammikuuta 2022

Uudenlainen arki alkoi

Vuosi on vaihtunut, loppiainen sujahti ohi ja arki on koittanut taas. Riisuimme kuusen koristeista tiistaina ja kaikki muutkin joulukoristeet pakattiin pois. Valoja jätin vielä esille ja ne saavat olla maaliskuulle saakka. Joululevyt ja Jouluradio palaavat meidän soittolaitteisiin taas vajaan vuoden päästä 🎵. Joulukukkia roikotan esillä niin kauan kuin niissä kukintaa riittää.

Otimme tämän alkaneen vuoden vastaan kotona ja meillä oli oikein miellyttävä ilta. Lämmin kiitos vielä meidän mukaville vieraille! Myttö päätti välipäivinä tuhota kuusenlamput sekä muutamia kuusenkoristeita. Onneksi lamput eivät olleet pistorasiassa kiinni 😑. Olemme oppineet jo aikoinaan Pimun kanssa, miten varautua biiglen mahdollisiin harrastuspuuhiin... Isäntä on näppärä mies ja osasi korjata valot. Koristeita meillä riittää tällekin vuodelle vaikka erityisesti erään koirakoristeen silppuaminen minua hieman harmitti. 

"Raskasta tämä juhliminen."

Aloitin maanantaina työt. Asia, joka herätti minussa kaikenlaisia ajatuksia. Työpaikan saaminen oli loistojuttu mutta ei ole ihan helppoa lähteä uusiin kuvioihin, uuteen arkeen. Siihen vaikuttaa paljon irtisanomiskokemukseni lisäksi myös muutama muu viime vuoden aikana tapahtunut ikävä asia. Alkukankeuden (-kauhun) jälkeen olo on nyt levollinen 😌. Eiköhän se tästä. Etätöitä pystyn tekemään melko hyvin. En niin laajasti kuin aiemmissa työpaikoissani mutta kuitenkin. Se on erittäin tärkeää. Hipun ja Mytön hyvinvointi on minulle yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja sen suhteen etätyö on merkittävä juttu. 

Koirapuistossa oli kiva jauhaa oksanpätkää.

Talvinen sää jatkuu ja on mahtavaa, että on lunta ⛄. Hippu ja Myttö tykkäävät kovasti kahlata hangessa ja tonkia sen alta hyviä hajuja haisteltavaksi. Hilpusen mielipuuhaa on myös lumessa kieriminen. Myttönen ei siitä hommasta välitä. Se katselee aina hieman ihmeissään, kun Hippu hankaa selkäänsä lumeen kaikki raajat taivasta kohti sojottaen. Isäntä kaivoi sukset esiin. Minä tyydyn yhteisiin lenkkeihin isokorvien ja isännän kanssa. En ole talvi-ihminen mutta kuiva pakkaskeli ja lumi ovat kiva asia kuraloskaan verrattuna. 

Hippua helli vieno auringonpaiste koirapuistossa.


Saapa nähdä, pääsemmekö helmikuussa aloittamaan Hippusen kanssa lukukoirailut. Näyttää tuo tautitilanne hurjia lukuja. Muuten meidän alkuvuosi kuluu uuteen päivärytmiin sopeutuen, vapaa-ajalla levosta nauttien. Keväälle on joitakin ohjelmia suunniteltu ja niiden toteutumista toivon kovasti 👍. Loppuvuodelle meinattu Hipun vatsatähystys päätettiin toistaiseksi unohtaa. Sen hyödyistä liittyen kesän sairauteen ei ole enää tässä vaiheessa takeita. Tähystys olisi pitänyt tehdä kesällä. Hipun mystinen sairastuminen oli taas kerran opettavainen kokemus näin koiranomistajan näkövinkkelistä. Jatkossa tiedämme, millaisia tutkimuksia vaadimme heti, jos vastaavaa tapahtuisi. Toivottavasti ei kuitenkaan enää koskaan. 

Mutta nyt meidän sakki lähtee ulkoilemaan. Pakkasta on mittarissa yhdeksän astetta, melko sopivasti vielä. Talvisen raikasta ja rentoa viikonloppua Teille kaikille! 

perjantai 31. joulukuuta 2021

Tervetuloa vuosi 2022!

 Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.



Tänään vietetään vuoden 2021 viimeistä päivää. Olenkin jo täällä blogissa aiemmin maininnut, että meidän perhe ei jää tippaakaan ikävöimään tätä päättyvää vuotta. Vuosi sisälsi paljon kivoja päiviä mutta myös aivan liikaa huolta, surua ja kurjaa oloa. Toivottavasti ensi vuosi on onnellisia hetkiä pullollaan, meille kaikille!

Otamme uuden vuoden 2022 vastaan kotona yhdessä pienenpienen vierasjoukon kanssa. Illan ohjelmassa on letkeää seurustelua ruuan ja kuohujuoman äärellä. Hilpuselle ja Myttöselle on varattu herkkuja, joita jouluna pistin säästöön. Kaksikko saa varmasti myös paljon rapsutuksia. Ilotulituksia katsellaan parvekkeelta käsin. Uskon, että saamme tälle vuodelle mukavan ja leppoisan päätöksen.

Iso kiitos Teille kaikille, jotka kuljitte matkassamme mukana vuonna 2021! Kuulumisiin ensi vuonna ja 


hilpeän hauskaa uudenvuodenaattoa 🎇🍹
sekä
onnea, iloa ja terveyttä tulevalle
vuodelle 2022 💖


toivottaa
Hippu, Myttö sekä kaksikon isäntä & emäntä

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Meidän mukava joulu

Joulu on nyt vietetty ja eihän seuraavaan ole enää vuottakaan! Saimme tänne etelään valkean joulun ⛄. Parina päivänä laitoimme likoille palttoot päälle, kun läksimme ulkoilemaan. Sen verran hyytävä keli oli. Mutta kaiken kaikkiaan lenkkeilysäät olivat hienot ja reippailua tarvittiinkin kaiken sen syömisen väliin 😀.

Meidän joulu sujui rauhallisesti ja leppoisasti. Aattona kävimme hautuumaalla. Sitä ennen katsoin Lumiukko-piirroselokuvan telkkarista. Katson sen edelleen, näin keski-ikäisenäkin, ja katson varmasti jatkossakin. Lahjapaketit jaettiin illalla isännän toimiessa joulupukkina. Hippu ja Myttö saivat lahjaksi leluja sekä herkkuja. Mieleisiä näyttivät kaikki paketit olleen. Kuivatut peurankorvat sekä peuran keuhkopalat sujahtivat vauhdilla suun kautta vatsaan. Osan pistin säästöön uudenvuodenaattoa varten. Isännän paketeista paljastui mm. kirja sekä uusi pipo. Itse sain lisäosia keräämääni lautassarjaan sekä lämmintä ylle. Joulupukki oli kuullut siis toiveeni 😊.

Jouluherkun kimpussa. 

Joulupäivänä oleilu ja rentoilu kotosalla jatkui kirjoja lukien, joulumusiikkia kuunnellen ja jouluruokia syöden. Totesimme isännän kanssa, että ensi vuonna voisi pari artikkelia ruokapöydästä tiputtaa pois. Rosolli ei tehnyt kauppansa kuin isokorville (punajuuri ja porkkana). Sillit jäivät myös syömättä. Taidamme kesäisin syödä mökillä silliä ja uusia perunoita sen verran paljon, että joulupöytään silliä ei kannata enää ostaa.

Kuivattu peurankeuhko maistui
Mytölle mainiosti.

Kävimme tapaninpäivänä kyläilemässä Keravalla. Hippu, Myttö ja Patu intoutuivat riehumaan koko reissun ajaksi ja kolmikolla riitti vauhtia. Patu on energinen kaveri ja välillä meidän tyttöset pistivät sitä hellästi ruotuun. Pitihän jonkinlaisia huilihetkiä olla, taisivat Hippu ja Myttö tuumailla. Saimme isännän kanssa nauttia runsaan jouluaterian. Pöytä notkui kaikenlaisista herkullisista syötävistä ja tarjoiluja oli suorastaan ylenpalttisesti. Oli todella mukava, että saimme kutsun näiden hyvien ystäviemme luokse tapanin viettoon. 

Nautin viimeisistä "lomapäivistäni" ja maanantaina suuntaan uuteen työpaikkaani. Jännittää ja paljon 😅 Onneksi isännällä riittää lomaa vielä hetkeksi aikaa. Hippuselle ja Myttöselle tulee matala lasku takaisin arkeen, kun kotona on päivisin joku vielä reilun viikon ajan. Tänään meidän piti lähteä Tampereelle, koko lauman. Olisimme isännän kanssa menneet Nightwishin konserttiin Tampereen uudelle areenalle. Hilpu ja Myttö olisivat odotelleet meitä sen aikaa hotellihuoneessa. Huomenna olisimme huristelleet takaisin kotiin. Mutta konsertti peruttiin, eikä ihme (ja hyvä niin, tässä tilanteessa). Harmittaa kovasti, sillä korvaava päivä keikalle on tammikuinen sunnuntai. Tampereelle meno ei silloin onnistu. Mutta eipä tälle tilanteelle mitään mahda. Toivottavasti tuo katala kurja tauti taintuisi pikapuoliin. Eiköhän tässä Kiteen suuruus vielä päästä näkemään 🎵.

perjantai 24. joulukuuta 2021

Hyvää ja leppoisaa joulua!

Näin se joulu taas saapui! Nyt jätämme kaikenlaiset askareet ja hötkyilyt muutamaksi päiväksi. Rauhoitumme nauttimaan tästä loppuvuoden hienosta juhlasta. 

Me neljä toivotamme blokikamuillemme palveluskuntineen, 
ihan jokaiselle PSB:n lukijalle ja blogimme ystävälle