keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Parhaita uutisia!

Aivan alkuun minulla on suuri ilo kertoa, että Hippu sai alkuviikosta terveen paperit 🥳. Kävin Hilpusen kanssa perjantaina verikokeessa ja maanantaihin saakka jännitimme tulosta. Eläinlääkäri soitti silloin ja kertoi, että Hipun tulehdusarvo on laskenut normaalille tasolle. Seurantakäynnit näin ollen lopetetaan. Meille jäi mietittäväksi vatsan tähystys, jonka Hipulle voisi jo suolistosairaudenkin vuoksi vielä tehdä. Eläintohtori totesi, että tähystyksen tekeminen ei kuitenkaan ole akuutti asia ja se voidaan tehdä loppusyksyllä. Mietimme isännän kanssa asiaa. Todennäköisesti Hipun vatsa tullaan tähystämään.

Heinäkuun 12. päivä tämä savotta alkoi. Silloin Hippu joutui Kuopioon eläinsairaalaan. Siitä saakka olemme käyneet liki viikon välein tutkimuksissa ja verikokeissa. Heinäkuun ajan Jyväskylässä ja sen jälkeen täällä kotipuolessa. On tämä ollut melko raskas matka sekä Hipulle itselleen että meille omistajille. Ja nyt pidetään kaikki käpälät ja jäsenet pystyssä, että mystiset oireet eivät enää koskaan palaa. 


Syy tälle Hipun omituiselle "sairaudelle" on melkoisella varmuudella vierasesineen aiheuttama haava tms. vatsalaukussa tai suolistossa. Se siis söi mökillä 11. heinäkuuta hujakoilla jotain sopimatonta, joka alkoi tökkimään reikää tai haavaa sisuskaluihin. Vierasesine on tässä tapauksessa todennäköisesti kalan ruoto tai puutikku. Ultrakuvauksessa nämä eivät yleensä näy eikä välttämättä edes tähystyksessä. MUTTA tämä ei ole mikään virallinen diagnoosi, vain lääkärin vahva epäily. Ja tästä olemme kyllä isännän kanssa samoilla linjoilla. Syy on melko varmasti juuri tuo. 

Pääasia on, että Hippu on jo pitkän aikaa voinut hyvin. Se ei ole mitenkään sairas eikä ole oireillut enää aikoihin. Ruoka maistuu hienosti ja leikit Mytön kanssa ovat riehakkaita, kuten aina ennenkin. Myös eläinlääkäri on todennut, että Hippu on tutkittu niin perinpohjaisesti ja vointi näyttää hyvältä, että yöuniaan ei kannata enää menettää. Se, että maanantaina saadut uutiset olivat erinomaisen hyviä, tipautti meidän harteilta valtavan ison huolitaakan. Olo on helpottunut ja hyvin iloinen. 

Mitä kaikkea meidän syyskuuhun on muuten mahtunut. Siitä kirjoittelen ensi kerralla. Tällä erää oli tärkeintä jakaa nämä upeat uutiset teidän kanssanne, meidän lukijat sekä blogikamut palveluskuntineen 😍. Kiitän suuresti koko meidän poppoon puolesta tsemppiviesteistänne, tuestanne sekä terveisistänne. 

torstai 2. syyskuuta 2021

Kohti kirjastokeikkoja!

Kesä on kai ohi, sillä syyskuu luetaan kaiketi jo virallisesti syksyksi. Mukavasti aurinko on jaksanut yhä paistaa vaikka sää on viilentynyt. Toivottavasti tästä syksystä tulee vähäsateinen. On jo tarpeeksi tylsää, että päivä lyhenee ja illat ova yhä aikaisemmin pimeitä.

Viime viikonloppu meillä oli mökkiviikonloppu Kangasniemellä. Saimme nauttia upeasta säästä. Vielä tarkeni hyvin istuskella möksän kuistilla kuohujuomaa nauttien. Keravan poikien äiti oli oikein mieluisa mökkiseuralainen sekä minulle että isokorville. Voi, miten likat olivat riemuissaan, kun hoksasivat, kuka meitä perjantaina tuli noukkimaan kyytiin parkkipaikaltamme. Kävimme lauantaina sienestämässä, koko sakki. Sauna lämpeni sekä grilli myös. Myttönen ja Hippunen ahmivat puolukoita, joita riitti runsaasti. Juoksu- ja painileikit kuuluivat myös viikonlopun ohjelmaan. Isäntä oli pärjännyt kaupungissa oikein hyvin vaikka olikin hiukan ihmetellyt huushollin rauhallista tunnelmaa, kun naisväki oli poissa 😁.


Hipulle ja Mytölle maistui puolukat.

Tiistaina kävimme Hipun kanssa verikokeessa ja tulehdusarvo oli jälleen hieman noussut. Lukema ei ole edelleenkään vakava, onneksi. Mutta valtaisa pettymys se on, että arvo pikkuhiljaa hilaa itseään taas ylös. Parin viikon päästä käymme hoitajakäynnillä ottamassa vielä kerran verinäytteen. Sen jälkeen mietitään jatkotutkimukset. Kuumetta mittaamme säännöllisesti, kolme-neljä kertaa viikossa. Toki Hilpuri viedään eläintohtorille jo aikaisemmin, jos sen kunnossa alkaa näkymään huonoja merkkejä. Tällä hetkellä Hipusta ei päälle päin näy, että sitä vaivaisi yhtään mikään. 

Meillä isännän kanssa on epäilyjä, mistä tässä Hipun oudossa vaivassa saattaisi olla kyse. Eläinlääkärillä myös. Mutta ne ovat toki vain arvailuja. Olemme kuitenkin itse miettineet seuraavat askeleet millä mennään mikäli tulehdusarvo jatkaa nousuaan. Kyse ei taida olla IBD-suolistosairauteen liittyvästä, sen totesimme tässä viikon aikana vaikka sitäkin epäiltiin. Mutta lääkäri kehotti silti jatkamaan "ankeaa" ruokavaliota eli toistaiseksi Hippu syö vain ja pelkästään allergiapapanoita, ei mitään muuta. 

Hippua hoitava eläinlääkäri on hyvin empaattinen ja sanoo, että ymmärtää hyvin, miten tämä epätietoisuus meitä raastaa. Syytä kun ei löydy, ei sitten millään. Kovin paneutunut hän on Hippusen hoitoon ja kehuu, miten Hipusta on tullut eräs hänen lempipotilaistaan. Meillä on hyvä keskusteluyhteys tohtorin kanssa. Ja tiistaina minusta tuntui, että kyllä hänkin on sen hoksannut, ettei ikuisuuksia voida ultrata ja ottaa verikokeita. Mutta mikä se seuraava vaihe Hipun hoidossa on,  mietitään siis parin viikon päästä. Lääkärin vaihtaminenkin on yksi vaihtoehto.

Lukukoirailut pääsevät näillä näkymin starttaamaan loppukuusta. Silloin suuntaamme Hilpusen kanssa naapurikirjastoon. Myös kotikirjastoomme on työvuorot nyt sovittu. Siellä lukukoirailut aloitetaan lokakuussa. On aivan upea uutinen, että nyt näkyy tältä osin valoa koronatunnelin päässä 😊. 

torstai 26. elokuuta 2021

Ei se arvo nyt asetu....

Aloitellaan vähän kurjilla uutisilla. Tiistain eläinlääkärikeikalla sain kuulla, että Hipun tulehdusarvo oli noussut. Ja se johtunee siitä, että lääkekuurit lopetettiin viime viikolla. Lukema ei ole hälyyttävä eikä lääkärin mukaan kannata liikaa murehtia. Mutta noussut se kuitenkin oli. Hilpuselta otettiin taas verikoe ja tehtiin vatsan & sisuskalujen ultratutkimus. Mitään poikkeavaa tai ihmeellistä ei löytynyt. Ultrassa otettiin samalla myös pissinäyte, sekin oli ok. 

Menemme ensi viikolla taas kerran kontrollikäynnille. Tässä välissä Hipun ruokavalio vedettiin tiukalle. Kuten meidän blogikamumme Iivari, myös Hippu sairastaa IBD-suolistosairautta. Nyt pohditaan, johtuuko tulehdusarvon kohoaminen siitä. Ultrakuvissa suolisto ja maha ovat olleet kyllä kaikilta puolin kunnossa. Hippuli syö nyt vain ja ainoastaan allergianappulaa. Ei mitään muuta, ei kurkkua, ei marjoja, ei peurankorvia. Katsotaan, onko tällä vaikutusta tulehdusarvoon.

Kaverit kohtaavat.

Mikäli tulehdusarvo on ensi viikolla vinksallaan, täytyy eläintohtorin tehdä mielestäni ehdotus jatkohoidosta 😬. Emme voi loputtomiin juosta kerran viikossa verikokeessa ja ultrakuvassa, kun niistä ei selviä vaivan luonne. Näitä kokeita, tutkimuksia ja kuvia on otettu kesän aikana nyt monen monta kertaa. Niistä ei ilmene enää mitään uutta. Nyt pitää miettiä jatkoa. Tässä alkaa olemaan myös taloudellinen näkökulma, koska ilmaistahan tämä ei ole. Senkin vuoksi pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jos tulehdusarvo ei asetu. Teemme kaikkemme, että Hippu tulee kuntoon ja kaikki hoidot sekä tutkimukset kyllä tehdään 💓. Mutta tehdään sitten laajemmat ja syvällisemmät kerralla eikä siten, että maksamme kerran viikossa useita satoja euroja lääkärille tutkimuksista, jotka tässä vaiheessa eivät ole enää hyödyllisiä. 

Myttö etsii mökkirannasta aarteita.
Tässä tähtäimessä on iso keppi.

Sitten iloisempiin tapahtumiin. Viikonloppua vietimme Kangasniemellä mökkeillen. Sää suosi mukavasti ja lauantai-iltana alkanut sade ei meitä haitannut. Kävimme metsälenkillä katsomassa, jos löytäisimme kantarelleja. Saalista ei tällä kertaa saatu. Odottelemme siis myöhäisempään syksyyn 🍄. Isokorvat käppäilivät rannassa ja välillä istuskelivat laiturilla kuikkia katsoen. Iltaisin saunottiin ja isäntä grillasi meille sapuskaa. Puulan vesi oli 19-asteista, mikä yllätti minut. Luulin, että se olisi ollut jo viileämpää. Isäntä piipahti uimassa mutta minä jätin väliin. Lapsena viihdyin kylmissäkin vesissä mutta en enää 😄.

Katse Puulalle.

Tämä elokuu on mennyt kuin hujauksessa. Kohta kolkuttelee ovella syyskuu 🍁. Kai tässä on hyvästit kesälle jätettävä. Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä mökillä muutamana viikonloppuna. Ja minä suuntaan Hilpurin ja Myttösen kanssa sinne jo taas huomenna. Hyvä ystäväni, Keravan poikien äiti, lähtee meidän mukaan mökkeilemään viikonlopuksi. Tiedossa on varmasti rentouttava ja mukava reissu. Syksyn lukukoirailujen pitäisi alkaa naapurikirjastossa syyskuun loppupuolella. Saapa nähdä, antaako koronatilanne myöten. Hippu kyllä odottaa jo innolla töihin pääsyä 📚.

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Kaupungin kaduilla taas

Hyvät blogiystävät! Reilun viikon verran olemme olleet taas kotimaisemissa. Paluu Kangasniemeltä oli haikea mutta mökkikausihan ei toki vielä ole ohi. Täällä kotona on riittänyt pyykinpesua, erilaisten asioiden hoitamista ja järjestelyjä sekä sopeutumista takaisin kaupunkioloihin 😅. 

Meidän viimeiset mökkilomapäivät sujuivat mukavissa merkeissä. Mitään erikoisempaa ei touhuttu mutta kävimme kyllä moikkaamassa Keravan poppoon uutta perheenjäsentä, Patua. Poikakolmikko lomaili Hirvensalmella vanhempiensa sekä serkkujensa kanssa. Patu saapui perheeseen juhannuksen jälkeen. Pikkuherra on mäyräkoiran ja saksanmetsästysterrierin sekoitus ja siitä on tarkoitus tulla metsäkoira. Ja aivan ihastuttava pieni mies Patu on 💗. Hippu ja Myttö ottivat kaverin ilolla vastaan ja kolmikko sai heti aikaiseksi reippaat juoksukisat sekä leikit. Laitan syksyn aikana Patusta tänne blogiin kuvia (omistajien luvalla), kunhan seuraavan kerran taas tavataan.

Myttö saunoo.

Kuikat ilahduttivat meitä mökkiloman viimeisinä iltoina lipumalla hyvin likeellä rantaa. Eräänä iltana kohtasimme mökkitiellä mäyrän. Myttö ihmetteli iltahämärissä mökin pihalla mönkiviä sammakoita 🐸. Yhdessä likat yrittivät pysytellä päästäisen perässä, joka kipitteli pihalla ristiin rastiin. Arvatkaapa, kuka oli nopein... Sain kuin sainkin aloitettua kirjan lukemista ja nyt on Alexi Laihon elämäntarina tuttu. Sen jälkeen tartuin brittidekkariin, joten kyllä se lukuinto on taas löytynyt 😀.

Hippu haisteli mökin kuistilla
metsän tuoksuja.

Isäntä vietti lomanrippeensä Naantalissa ja me isokorvien kanssa upeiden ystävieni seurassa Puulan rannalla 🍹. Uskon, että meille molemmille ystävien kanssa vietetyt päivät olivat antoisia ja säilyvät muistoissa ikiaikoihin. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan naisjoukon tapaamisesta ja saimme Mytön myös saunakaveriksi! 

Hilpunen ja Myttönen nuuskuttelivat
rantaravintolan terassilla minun ja
ystävieni herkkuruokien
tuoksuja.

Eilen kävimme Hipun kanssa eläinlääkärissä. Varasin ajan jo viime viikolle mutta se valitettavasti peruuntui tohtorin sairastuttua. Saimme hyviä uutisia käynniltä 😊. Tulehdusarvo on laskenut nyt normaaliin tasoon. Myös muutama muu veriarvo oli kohentunut sitten Kuopion keikan. Eläintohtori totesi, että Hipulla on ollut tulehdustilan johdosta anemiaa, jonka vuoksi pari veriarvoa olivat alhaisia. Tämä tieto oli uusi, Kuopiossa ja Jyväskylässä ei tästä ollut puhetta. 

Erikoislääkärikään ei valitettavasti pystynyt antamaan diagnoosia, mistä tämä mystinen tulehdus johtuu ja miksi Hippu meni heinäkuussa niin huonoon kuntoon 😔. Eikä selitystä ole sillekään, miksi tulehdusarvon lasku on kestänyt näin tuhottoman kauan. Heitti hän ilmoille arvauksen, mikä Hilpusta hänen mielestään mahdollisesti vaivaa mutta sekin on vain arvaus. Saattaa olla, että diagnoosia ei ikinä saada.

Eilen Hippu taas ultrattiin ja sisuskalut tutkittiin. Otettiin laaja verenkuva, haimatesti ja vielä kerran punkkitestikin. Kaikki on kunnossa ja ok. Hippu oli valtavan reipas koko käynnin ajan ja ultraäänikuvauksen ajan se melkein nukkui. Lääkäri totesikin, että jos kaikki potilaat olisivat ultrassa kuten Hippu, hänen työnsä olisi paljon helpompaa 😄. Olin valtavan ylpeä Hipusta ja minua harmittaa kovasti, miten paljon se on kesän aikana joutunut kaikenlaisiiin toimenpiteisiin ja ronkittavaksi.


Kotipuolessa on käyty morjestamassa
lampaita. Ne ovat kasvaneet
jo isoiksi sitten alkukesän.

Antibioottikuurit päätettiin lopettaa. Ensi viikolla meillä on edessä vielä yksi kontrollikäynti. Sillä varmistetaan se, ettei tulehdusarvo ole alkanut uudelleen nousemaan. Eläinlääkäri totesi, että hän ei usko siihen mahdollisuuteen mutta on hyvä varmistaa. Ja olemme isännän kanssa samaa mieltä. Valitettavasti en siis pysty vielä täysin iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä, että Hipulla olisi nyt terveen paperit. Odotetaan ensi viikkoon... 

Tässä tiivistetysti meidän viimeaikaiset kuulumiset ja meiningit. Arki on alkanut hiljakseen rullaamaan isännän palattua töihin. Minä pidän huushollia pystyssä ja ulkoilen tyttösten kanssa. Elokuun aion ottaa vielä rennosti. Syyskuun puolella ryhdyn sitten miettimään omaa tulevaisuuttani, työhommia, mitä seuraavaksi. Ja ennen sitä tietysti mökkeilemme Puulalla 🏡. 


lauantai 31. heinäkuuta 2021

Verikokeita, vieraita ja viimeisiä lomapäiviä

Olemme jatkaneet lomailua täällä Puulan rannalla. Sää on totisesti suosinut miltei koko mökkilomamme ajan ja uimavesi on ollut lämmintä. Hellepäivinäkin saunoimme. Mutta todella kuumina päivinä Myttö jätti löylyt väliin vaikka innokas saunoja onkin. Isokorvat tykkäävät kahlailla rannassa ja sitä ne ovat tehneet tälläkin viikolla. Ja nyt myös juoksu- ja painikisat luistavat, kun ei ole tukalan kuumaa.

Kuopion sairaalareissun jälkeen olemme Hipsun kanssa käyneet kolme kertaa Jyväskylässä eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Tulehdusarvo on ollut laskusuunnassa mutta ei ole edelleenkään normaalin rajoissa. Hipulla on päällä kaksi antibioottikuuria. Seuraava kontrollikäynti tehdään kotona etelässä. Syytä tulehdusarvon koholla oloon ei vieläkään ole löydetty. Kuopiossa ja Jyväskylässä asia ei ole selvinnyt laajoista tutkimuksista huolimatta. Katsotaan, mitä eläinlääkäri kotipuolessa toteaa. Aion varata ajan erikoislääkärille. On raskasta elää epätietoisuudessa ja olemme ymmällämme siitä, että selitystä Hipun vaivaan ei löydy. Sillä jossakin Hipsulla tulehdus on, kun kerran tulehdusarvo on koholla.



Hippu tarkkailee mökin pihaa ja
Myttö järsii käpyä.


Vaikka tämä Hipun tilanne on mietityttänyt paljon, on meillä lomalla ollut hauskoja ja kivojakin hetkiä. Ja niistä parhaimpana toki se, että Hippu on tervehtynyt hienosti. Mutta kävimme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella, jossa oli oikein mukavaa. Täällä Kangasniemellä meillä on vieraillut anoppini ja appiukkoni sekä isännän lapsuudenystävä. Sekä Haukivuorella että täällä omalla mökillä Hippu ja Myttö ovat olleet riemuissaan näiden kaikkien lempi-ihmisten tapaamisista. 

Jyväskylän reissujen lisäksi olemme käyneet Pieksämäellä, huhkineet pihatöissä, kuunnelleet radiota ja tehneet ristikoita. Huussiakin on tyhjennetty ja isäntä on tehnyt pieniä nikkarointeja. En ole lukenut kirjan kirjaa täällä mökillä vaikka siitä niin kovasti haaveilin. En ole jaksanut enkä pystynyt keskittymään lukemiseen. Sen tilalla on ollut nyt muita tekemisiä ja kirjat saavat odottaa parempaa aikaa.

Heinäkuun on päättymässä ihan pian. Myös isännän loma alkaa olemaan loppumetreillä. Minä olen ihan virallisella vuosilomalla elokuun puoliväliin asti vaikka työvelvoitetta ei ole senkään jälkeen. Ensi viikon lopulla isäntä lähtee päättämään lomaansa Naantaliin. Me Hipan ja Myttösen kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme hyviä ystäviäni. Vietämme taas perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Sen jälkeen palaamme kotiin. Ja kun Hipun terveysasiat on saatu siellä selvitettyä, voimme tyttösten kanssa vaikkapa palata mökkeilemään. 

Elokuussa Pieni Suuri Beagle heräilee mökkiunestaan ja kirjoittelen taas aktiivisemmin meidän kuulumisia. Kaikille meidän kamuille ja lukijoille toivotan koko meidän poppoon puolesta kauniin kesäistä alkavaa elokuuta, pysyttehän terveinä ja kuulemisiin taas 💖.