maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kiitoksen sanoja ja mittumaarikuulumiset

Ihan ensimmäiseksi kerron, että tämä on 100. kirjoitukseni tänne Pimun blogiin. Näin sitä vaan on tekstiä syntynyt ja kuulemani mukaan vanhan neidin kuulumisia käydään myös lukemassa. Kiitos siitä!

Toiseksi kiitän meidän perheen puolesta koko saaripoppoota hauskasta juhannuksesta! Saimme nauttia mukavasta seurasta, maukkaasta ruuasta, saunasta vastan kera ja virkistävistä juomista. Ja parempaa säätä emme olisi voineet saada; aurinko helli koko viikonlopun eikä sateesta ollut tietoakaan. Kaiken kaikkiaan mieleenpainuva mittumaari!

Sitten asiaan eli juhannuksen viettoon koirien näkökulmasta. Siitä lupailin kertoa ja mikäpä siitä kertoessa, sillä kivaahan luppakorvilla oli! Matka saareen taittui veneellä, jonka kyyti taisi olla meille kaikille ikimuistoinen. Pimu on vanha merenkulkija ja aiemmin saareen on menty hiukan hitaammalla paatilla. Tällä kertaa istahdimme varsinaisen pikasliipparin kyytiin ja nyt taisi Pimullakin häntä tutista. Typy taas oli elämänsä ekaa kertaa veneessä, joten sitä pelotti ja emännän jaloissa olikin turvallista istua. Mutta hengissä selvittiin ja perille päästyä ensimmäisenä tehtävänä oli häätää naapurimökin koira pois pihapiiristä. Meidän tytöt pistivätkin sellaisen mölykuoron pystyyn, että naapurin haukku luikki pakoon melko rivakkaasti.

Muuten juhannuksen vietto sujui koirimuksilta ilman rähäköitä. Savulohi maistui ja moni muukin herkku, välillä otettiin pienet painiottelut ja juostiin rannassa vilvoittelemassa kylmässä merivedessä. Jopa Pimu uskaltautui veteen, mikä ei ihan tavallista meidän vanhukselle ole. Typyä kiinnosti aivan kaikki, olihan se uusissa maisemissa ja tutkittavaa riitti. Pimu malttoi välillä pistää pitkäkseen mustikanvarpujen keskelle ja nauttia olostaan. Emäntää etukäteen pelottaneet käärmeet eivät nyt näyttäytyneet ja hyvä niin. Ja karkuunhan kyy taitaa mennä ellei sen päälle onnistu astumaan, mikä ainakin Typyn touhuamisella ei olisi ollut mikään ihme. Mutta matelijat pysyttelivät siis omissa koloissaan lukuunottamatta kompostissa oleskellutta rantakäärmettä...

Eilen oli sitten aika pakata matkapakaasit sliippaarin kyytiin ja väsyneet mutta onnelliset juhannuksen viettäjät palasivat kotimaisemiin. Unten maat kutsuivat isokorvia heti sisälle päästyämme ja kovin olivat beagleneidit väsyneitä vielä aamulla töihin lähtiessäni. Nyt sitten jäämme odottelemaan kesälomaa, johon on vielä hetki aikaa. Silloin pakataan taas kimpsut ja kampsut ja käännetään kuonot kohti lomalaitumia!

torstai 24. kesäkuuta 2010

Juhannusterveiset!


On aika nauttia keskikesän juhlasta. Syödä vatsat täyteen kesäherkkuja, lämmittää juhannussauna ja ihastella luonnon kauneutta. Meidän porukka aikoo nauttia täysin rinnoin mittumaarista hyvässä seurassa kiireettömästi vapaapäivistä nautiskellen. Ensi viikolla kerron miten juhannuksen viettomme sujui. 

Mukavaa ja leppoisaa Juhannusta blogin lukijoille!

toivottaa Pimu, Typy ja lauman kaksijalkaiset

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Arpinaama

Viime viikolla Pimun ja Typyn yhteiselo ei ollut kovin auvoista. Parikin kertaa vanhuksella tuli mitta täyteen pikkuriiviötä ja Typy piti Pimun mielestä laittaa ruotuun. Alkuviikosta yhteenotettiin koirapuistossa ja eilen neideille tuli riitaa luista. Isäntä totesikin Typystä, että puolivuotias ja nyt jo arpia naamassa...

Koirapuistotaistelun jäljiltä Typy sai vertavuotavan reiän nenäänsä. Riidan syy jäi epäselväksi, mutta todennäköisesti Pimulla vaan keitti yli. Se olisi halunnut rauhassa haistella puiston hajuja, kun taas Typy yritti haastaa höppänän leikkiin. Pimulle riitti moinen härnäys ja sota oli pystyssä. Eilinen riita saatiin aikaiseksi luista ja tämän tappelun laitan kyllä täysin Pimun niskoille. Ensin se varasti Typyn luun ja kun pikkukaveri meni katselemaan, mikä oikein on homman nimi, iski Pimu kimppuun kuin sika limppuun. Taistelun tuloksena Typy sai haavan silmäkulmaan ja reiän korvaan. Voi sitä surkeutta, kun pikkubeagle piileskeli pyykkitelineen alla ja sieltä pois uskaltauduttuaan hakeutui heti syliini. Mutta kyllä Pimukin oli hiukan ihmeissään rähäkästä ja annoin tasapuolisesti molemmille rapsutuksia. Tietysti molempia piti myös torua moisesta rähinästä, sillä eihän kaverit saa tapella. Riidoissa on aina kaksi osapuolta ja näiden taistelujen aikana saimme huomata, että Typy ei enää alistu vanhukselle vaan yrittää antaa samalla mitalla takaisin. Toiseksi vaan jäi, ainakin vielä...

Kun talossa on kaksi koiraa, on selvää että erinäisiä reviiri- yms. taisteluja tullaan käymään. Onneksi ne ovat olleet vielä harvassa ja Pimu on todella pitkäpinnainen Typyä kohtaan. Paljon on pikkuneiti saanut vanhukselta anteeksi. En ole huolissani näistä rähäköistä, sillä ne kuuluvat asiaan ja olen yrittänyt niihin henkisesti varautua (nukuin viime yön lattialla koirat kainalossa, jotta beagleilla oli turvallinen olo. Isäntä pyöritteli päätään...). Kivaahan tappelunujakoiden todistaminen ei ole, mutta yritän suhtautua niihin osana koiramaailman sääntöjä.

Alkaneella viikolla juhlistamme keskikesän juhlaa. Pimu pääsee näyttämään Typylle savulohen jämien löytöpaikat, sillä suuntaamme merenrannalle Kotkaan. Saarijuhannus siis kutsuu meidän poppoota, sitä odotamme innokkain ja iloisin mielin! Ja toivon, että koirat keskittyvät silloin tappelemaan vain jämä-apajilla norkoilevien lokkien kanssa...

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Valmiina häätämään sorsat tai lokit

Lupasin jo parissa edellisessä kirjoituksessani kertoa Pimun ja isännän retkestä lisää. Haasteltuani isäntää sain kuulla, että tämä kyseinen reissu oli ollut eläinhavaintojen suhteen köyhä. Ritariperhosta lukuunottamatta mihinkään muihin harvinaisempiin otuksiin ei kaksikko ollut törmännyt. Ja kuten olen jo maininnutkin, hyttysiä ja punkkeja oli riittänyt kiusaksi asti.

Taitaa näissä retkissä olla joka vuosi samanlainen kaava; kävellään tolkuttomasti, syödään retkisapuskaa, peseydytään jääkylmässä lammessa/järvessä/purossa, isketään hyttysmyrkyjä kroppa täyteen ja nukutaan ahtaasti teltassa Pimun valloittaessa parhaan nukkumapaikan. Illalla nukkumaan käydessä on kuulemma hiki ja aamulla ollaan umpijäässä. Pimulle reissujen kohokohtia ovat makkaranpaisto sekä erilaisten hajujen tutkiminen ja niissä kieriminen. Ja tietysti vapaus; remmi kulkee Pimun pannan sijaan kiinni isännän rinkassa. Retket ovat jatkossakin isännän ja Pimun oma juttu, oma mukavuudenhaluni ei anna myöten tämänkaltaisille reissuille.

Keskikesän juhla lähestyy kovaa vauhtia, juhannukseen on reilu viikko. Suunnitelmamme ovat vielä auki, missä juhannusta tänä vuonna vietämme. Ilmoista riippuen suuntaamme joko Kangasniemen rannoille tai Kotkaan meren äärelle. Typylle Kotkan mökkireissu olisi sen elämän ensimmäinen, Pimu on viettänyt siellä jo useamman juhannuksen. Koirille varmasti kelpaa kumpi paikka tahansa; Kotkassa saa tonkia lokeille tarkoitetut savulohen rippeet rantakiveltä (lokit ajetaan pois apajilta) ja  rapsuttajia riittää. Kangasniemellä taas pääsee nuolemaan muurikkapannusta pihvinjämät ja komentamaan rantaan uivia sorsia. Katsotaan siis ensi viikolla, onko isokorvien juhannusménuu tänä vuonna lihaa vai kalaa.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Tervetuloa kotiin!


Kotimaisemissa; I´m back!
Kotona taas! Retkeläiset palasivat Lempäälästä kierrettyään Birgitan polkua
hyttysten ja punkkien pumpatessa verta sekä Pimusta että isännästä. Alunperin retkikohteen piti sijaita pohjoisemmassa mutta lopulta paikaksi valikoitui Pirkanmaan maisemat.

Matkalaiset olivat uupuneita mutta reissu oli ollut antoisa. Luonnon rauhassa lepää sekä silmä että mieli, se kai matkan pääasiallinen tarkoitus onkin. Jälleennäkemisen riemu oli suuri reissulaisten kotiuduttua. Typy oli onnellinen, kun kaveri palasi kehiin ja emäntä sai huokaista helpotuksesta. Kyykäärmeisiin ja karhuihin ei oltu törmätty ja sain kaksikon ehjänä kotiin.

Mitä reissulla nähtiin ja koettiin? Siitä lisää seuraavalla kerralla...

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Rinkka ja reissumies (sekä beagle)

Rinkka pakattiin ja teltta kaivettiin esiin, sen jälkeen oli aika hypätä autoon ja suunnata kohti Pirkanmaata. Isäntä ja Pimu lähtivät reissuun minun ja Typyn jäädessä pitämään huushollia pystyssä. Ja pystyssähän tuo on pysynyt vaikka Typy on jäänyt ensimmäistä kertaa elämässään koko päiväksi yksin kotiin, emännän kun pitää käydä töissä (kesälomaan on vielä piiiitkä aika).

Retkeläiset ovat saaneet nauttia mukavista kesäsäistä, aurinko paistelee ja hyttysiä riittää. Ja kuulemma punkkeja myös, isäntä on nyppinyt niitä Pimun karvoista jo mielin määrin. Eläinmaailman "ihmeistä" matkalaisille on tähän mennessä näyttäytynyt ainakin ritariperhonen. Mitä muuta matkan aikana tulevat vielä näkemään, siitä lisää seuraavassa bloggauksessa. Hyiseen järviveteenkin Pimu sai tehdä lähempää tuttavuutta, koska se oli kierinyt sontakasassa ja isäntä joutui pesupuuhiin. Retkillekin otetaan tosiaan shampoopullo mukaan, pesuhommiin kun on opittu varautumaan.

Pimu on jaksanut matkassa hyvin mukana vaikka sää on lämmin ja ikääkin on jo jonkin verran. Teltassa nukkuminenkin sujuu kuulemma vanhalla rutiinilla. Matkalaiset ovat siis hyvissä voimissa, muonaa riittää loppureissun ajaksi ja hyttysmyrkytkään eivät pääse loppumaan. Me Typyn kanssa jatkamme kodin pystyssä pitämistä ja odottelemme väsyneitä, mutta onnellisia reissulaisia loppuviikosta kotiin.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Monenlaista ihmeteltävää

Kuluneella viikolla saimme taas todistaa sitä, miten vanhakin nuortuu, kun seura on junioritasoa. Tiistaina kauppareissulta palattuamme koirimukset olivat taas päättäneet pistää lukupiirin pystyyn ja tutustua iltapäivälehden otsikoihin. Ja oikein perusteellisesti... Epäilen, että Pimu toimi tässä hommassa primus motorina. Meiltä jäi isännän kanssa lehti lukematta, koska sivujen teippaamisessa olisi mennyt koko loppuviikko.

Moisen lukuinnon ihmettelyn lisäksi olen viikon aikana ihmetellyt yhdessä koirien kanssa luonnon kulkua. Kävimme ruokkimassa sinisorsia paikallisen puron varrella ja Typy seurasi kiinnostuneena sorsien syöntitouhuja. Pimua kiinnosti enemmän leipäpalat, joita olin linnuille varannut.  Eräänä aamuna melkeinpä törmäsimme kahteen rusakkoon, joita Typy ei kuitenkaan haistelultaan huomannut ja Pimu totesi, että pitkäkoivet ovat liian nopeita. Samaisella reissulla haisteltiin myös harakan raatoa, jonka päälle Pimu pisti oman nestemäisen puumerkkinsä. Typystä löysimme sen elämän ensimmäisen punkin ja hyttysetkin pyrkivät isokorvia ahkerasti rokottamaan. Onneksi ne ovat paksunahkaista tekoa.

Luonto on nyt värikkäässä loistossaan, nautitaan siitä! Ensi viikolla Pimulle koittaa kesän huipennus eli jokavuotinen telttaretki isännän kanssa. Tarkka retkikohde on vielä päättämättä, mutta kaksikko suuntaa tällä kertaa pohjoiseen päin. On siis aika kaivaa rinkka naftaliinista ja jättää emäntä kotiin miettimään, kohtaako parivaljakko tällä reissulla karhun ja huomaako Pimu hypätä käärmeen yli, jos luikero osuu kulkureitille...