Lupasin jo parissa edellisessä kirjoituksessani kertoa Pimun ja isännän retkestä lisää. Haasteltuani isäntää sain kuulla, että tämä kyseinen reissu oli ollut eläinhavaintojen suhteen köyhä. Ritariperhosta lukuunottamatta mihinkään muihin harvinaisempiin otuksiin ei kaksikko ollut törmännyt. Ja kuten olen jo maininnutkin, hyttysiä ja punkkeja oli riittänyt kiusaksi asti.
Taitaa näissä retkissä olla joka vuosi samanlainen kaava; kävellään tolkuttomasti, syödään retkisapuskaa, peseydytään jääkylmässä lammessa/järvessä/purossa, isketään hyttysmyrkyjä kroppa täyteen ja nukutaan ahtaasti teltassa Pimun valloittaessa parhaan nukkumapaikan. Illalla nukkumaan käydessä on kuulemma hiki ja aamulla ollaan umpijäässä. Pimulle reissujen kohokohtia ovat makkaranpaisto sekä erilaisten hajujen tutkiminen ja niissä kieriminen. Ja tietysti vapaus; remmi kulkee Pimun pannan sijaan kiinni isännän rinkassa. Retket ovat jatkossakin isännän ja Pimun oma juttu, oma mukavuudenhaluni ei anna myöten tämänkaltaisille reissuille.
Keskikesän juhla lähestyy kovaa vauhtia, juhannukseen on reilu viikko. Suunnitelmamme ovat vielä auki, missä juhannusta tänä vuonna vietämme. Ilmoista riippuen suuntaamme joko Kangasniemen rannoille tai Kotkaan meren äärelle. Typylle Kotkan mökkireissu olisi sen elämän ensimmäinen, Pimu on viettänyt siellä jo useamman juhannuksen. Koirille varmasti kelpaa kumpi paikka tahansa; Kotkassa saa tonkia lokeille tarkoitetut savulohen rippeet rantakiveltä (lokit ajetaan pois apajilta) ja rapsuttajia riittää. Kangasniemellä taas pääsee nuolemaan muurikkapannusta pihvinjämät ja komentamaan rantaan uivia sorsia. Katsotaan siis ensi viikolla, onko isokorvien juhannusménuu tänä vuonna lihaa vai kalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.