Syksyllä näytti vielä lupaavalta. Ikeasta ostetut pehmolelut kestivät Hilpurin käsittelyssä yllättävän hyvin. Paljon paremmin kuin lemmikkitarvikepuodista ostetut, huomattavasti hinnakkaammat lelut. Hipun kasvaessa sille on tullut lisää voimia. Annoin riiviölle aamulla papukaijan. Linnun jalat näyttivät olevan erityisen vahvaa tekoa. Kaija käsiteltiin alkutekijöihinsä noin kolmessa minuutissa. Se siitä ilosta.
Olemme aloittaneet Typsyn kanssa myös naapurilähiön kirjastossa tämän vuoden lukukoirailut. Matkat taitamme kahdella bussilla ja mikäpä Typyn kanssa on kulkiessa. Se on rauhallisen tyyni ja on tottunut bussimatkustamiseen. Olen tyytyväinen, että jo aikoinaan Pimun kanssa reissasimme mm. junalla ja bussilla. Auto ei aina ole käytettävissä, joten on hyvä, että Typyn ja Hipun kanssa pystyy sujuvasti liikkumaan julkisilla kulkuneuvoilla. Itse lukukoirakeikka sujui mukavasti. Meitä oli jo odotettu ja Typsykkä sai taas paljon ihastelua osakseen.
Käännämme kalenterissa sivua, sillä tammikuu on ihan kohta mennyttä. Ilmojen suhteen alkuvuosi ei ole ollut loistelias mutta jospa se kunnon talvi tulisi vielä tänne eteläänkin. Toivotamme Typyn ja Hipun kanssa hilpeää helmikuuta teille kaikille!
Alkujaan toukokuussa 2009 Pimu-nimiselle beaglelle, joka oli kooltaan pieni mutta luonteeltaan Suuri, omistettu blogi. Sivurooliin astui loppuvuodesta 2009 Typy-beagle, joka otti pääroolin tammikuussa 2014. Sivurooli miehitettiin uudelleen toukokuussa 2015 Hipulla, beagle sekin. Lokakuusta 2018 lähtien blogi on jatkanut kulkuaan Hipun johdolla. Sivuroolissa on elokuusta 2019 alkaen tassutellut Myttö. Tervetuloa mukaan lukemaan Hipun ja Mytön elämästä sekä seikkailuista!
tiistai 31. tammikuuta 2017
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
The Kassi
Viimeviikkoisen kaaoksen jälkeen ollaan oltu riemumielisiä ja iloisia. Isokorvat ovat taas terveen kirjoissa. Lunta on maassa ja pikkupakkanen. Aurinko on jaksanut silloin tällöin ilmaantua. Olemme lenkkeilleet ahkerasti. Tulevana viikonloppuna Hilpurin kanssa voi jo mennä taas läheiseen koira-aitaukseen kamuja moikkaamaan. Typy juoksuttelee vielä reilun viikon verran mutta sen jälkeen sekin pääsee nuuskimaan aitauksen hajuja.
Makuuhuoneemme nurkkaan on ilmestynyt ensimmäinen Mökkikassi. Se on iso kassi, johon pitkin talvea kerään kaikenlaista mökille menevää roinaa. Nyt kapsäkkiin on löytänyt jo tiensä joululahjaksi saadut kynttilät sekä uudet pyyheliinat ja tyynyt. Jos sääukko suo ja Puula on paljas, lähtee karavaanimme vapun viettoon Kangasniemelle. Toivottavasti möksävanhus selviää talvesta ehjin nahoin ja on valmis vastaanottamaan meidät. Vaikka meillä on keväisin kaikenlaisia iloisia juttuja ohjelmassa, mm. useat synttärikekkerit, on mökille pääsy se odotetuin ja hauskin asia.
Niin, ja siitä Mökkikassista. Siellä on myös muutama iso luu odottamassa syöjiään. Koska herkut ovat suuria, annamme ne Typsykälle ja Hipulle vasta mökillä. Siellä niitä voi syödä erissä eli irrotella paloja, haudata niitä ja palata niihin, kun vatsassa on taas tilaa. Mietin vaan, että kumpihan vie kevään ekalla mökkireissulla voiton: herkkuluut vai grillissä käristetty makkara...
Makuuhuoneemme nurkkaan on ilmestynyt ensimmäinen Mökkikassi. Se on iso kassi, johon pitkin talvea kerään kaikenlaista mökille menevää roinaa. Nyt kapsäkkiin on löytänyt jo tiensä joululahjaksi saadut kynttilät sekä uudet pyyheliinat ja tyynyt. Jos sääukko suo ja Puula on paljas, lähtee karavaanimme vapun viettoon Kangasniemelle. Toivottavasti möksävanhus selviää talvesta ehjin nahoin ja on valmis vastaanottamaan meidät. Vaikka meillä on keväisin kaikenlaisia iloisia juttuja ohjelmassa, mm. useat synttärikekkerit, on mökille pääsy se odotetuin ja hauskin asia.
Niin, ja siitä Mökkikassista. Siellä on myös muutama iso luu odottamassa syöjiään. Koska herkut ovat suuria, annamme ne Typsykälle ja Hipulle vasta mökillä. Siellä niitä voi syödä erissä eli irrotella paloja, haudata niitä ja palata niihin, kun vatsassa on taas tilaa. Mietin vaan, että kumpihan vie kevään ekalla mökkireissulla voiton: herkkuluut vai grillissä käristetty makkara...
perjantai 20. tammikuuta 2017
Vaivaisten viikko
Vuoden ensimmäisellä työkeikalla oli runsaasti lukijoita. Rapsutuksia sateli ja saipa Typsy herkkujakin. Kerroin usealle kiinnostuneelle lukukoiratoiminnasta: siitä, mitä homma käytännössä on ja miten se pelaa. Oli eri hienoa havaita, että lukukoirailu herätti kovasti kiinnostusta.
Hippu sairastui alkuviikosta vatsatautiin. Sitä seurasi Typyllä alkanut ripuli ja juoksu. Meillä on siis kaksi juoksuista biigeliä, joiden vatsat ovat reistailleet. Olen pari iltaa pyykännyt mattoja ja sohvapeittoja. Hipsuli oksenteli ylt´ympäriinsä, myös sohvalle... Eilen illalla ryhdyimme isännän kanssa huokaisemaan helpotuksesta. Hilpurilla pysyi vesi ja ruoka sisällä, Typsykkä ei enää ruikkinut. Huh! Tiedän, ettei tämä maailman murheista ole iso. Mutta oloni oli jo hiukan epätoivoinen, kun oksentavia ja pas...tavia tyttöjä ei ehtinyt ulos saamaan, kun jo taas rytisi etu- ja takapäästä... Lisäksi isännän kanssa pohdimme, että mikäli Hipun olo ei kohene, pitää se viedä lääkäriin.
Mutta taudit on nyt selätetty ja juoksujen kanssa pärjätään. Ostin kaksi kappaletta uusia pöksyjä ja toivon, että Typsy suostuu edes osan aikaa pitämään housuja jalassaan. Hipsukan kanssa peli on menetetty, se vaan breikkaa. Nimittäin sellaiset pyörimiset, pyrähdykset ja potkimiset se käynnistää, kun se saa pökät ylleen. Ehkäpä Hippu jättääkin uimahommat meidän uimamaisterille ja keskittyy itse tanssin saloihin.
Hippu sairastui alkuviikosta vatsatautiin. Sitä seurasi Typyllä alkanut ripuli ja juoksu. Meillä on siis kaksi juoksuista biigeliä, joiden vatsat ovat reistailleet. Olen pari iltaa pyykännyt mattoja ja sohvapeittoja. Hipsuli oksenteli ylt´ympäriinsä, myös sohvalle... Eilen illalla ryhdyimme isännän kanssa huokaisemaan helpotuksesta. Hilpurilla pysyi vesi ja ruoka sisällä, Typsykkä ei enää ruikkinut. Huh! Tiedän, ettei tämä maailman murheista ole iso. Mutta oloni oli jo hiukan epätoivoinen, kun oksentavia ja pas...tavia tyttöjä ei ehtinyt ulos saamaan, kun jo taas rytisi etu- ja takapäästä... Lisäksi isännän kanssa pohdimme, että mikäli Hipun olo ei kohene, pitää se viedä lääkäriin.
Mutta taudit on nyt selätetty ja juoksujen kanssa pärjätään. Ostin kaksi kappaletta uusia pöksyjä ja toivon, että Typsy suostuu edes osan aikaa pitämään housuja jalassaan. Hipsukan kanssa peli on menetetty, se vaan breikkaa. Nimittäin sellaiset pyörimiset, pyrähdykset ja potkimiset se käynnistää, kun se saa pökät ylleen. Ehkäpä Hippu jättääkin uimahommat meidän uimamaisterille ja keskittyy itse tanssin saloihin.
tiistai 17. tammikuuta 2017
Kolmisin katsellen
Typyllä loppuu joululoma ja tällä viikolla suuntaamme taas kirjastoon lukukoirailemaan. Kuunteluhommia tehdään toukokuun puoliväliin saakka ja niitä tuleekin loppukuusta täyteen jo kolme vuotta. Tammikuussa 2014 aloitimme tämän mainion harrastuksen ja olen äärimmäisen ylpeä meidän Typsykästä, joko on suoriutunut kuuntelureissuista vallan upeasti. Hienoa Typy!
Hilpurilla hormonit jyllää. Lauantaina se alkoi itkemään, koska siihen sattui. Annoimme pikkuneidille särkylääkettä ja se näyttikin rauhoittavan Hippua. Kai koirilla voi samalla tavoin olla vatsakipuja tms. kuten ihmisilläkin. Kurjaa on sekä koira- että ihmistytöillä... Päätimme, että tämä on Hipin viimeinen juoksu. Se leikataan, koska emme aio tehdä siitä äitiä. Tyyperiä en halua enää yhtään leikeltävän ja kursittavan ellei jotain terveyshuolia ilmene.
Isäntä haikailee hiihtoladuille mutta työt pitävät hänet hyvin kiireisenä seuraavat pari viikkoa. Otan siis päävastuun isokorvien päivittäisistä ulkoiluista. Se ei tuota ongelmia, koska oma työni ei ole kovin kelloon sidottua. Lenkkeilyn ja töiden ohessa jää myös aikaa jatkaa Nuori Morse- ja George Gentlyn tutkimukset-maratonia, jotka löytyvät tallennettuina meidän digiboksilta. Saankohan meidän tyttösistä katselukaverin...
"Katsellaan Hipsun kanssa telkkaria. Sieltä tulee ohjelma orangeista." |
Hilpurilla hormonit jyllää. Lauantaina se alkoi itkemään, koska siihen sattui. Annoimme pikkuneidille särkylääkettä ja se näyttikin rauhoittavan Hippua. Kai koirilla voi samalla tavoin olla vatsakipuja tms. kuten ihmisilläkin. Kurjaa on sekä koira- että ihmistytöillä... Päätimme, että tämä on Hipin viimeinen juoksu. Se leikataan, koska emme aio tehdä siitä äitiä. Tyyperiä en halua enää yhtään leikeltävän ja kursittavan ellei jotain terveyshuolia ilmene.
Isäntä haikailee hiihtoladuille mutta työt pitävät hänet hyvin kiireisenä seuraavat pari viikkoa. Otan siis päävastuun isokorvien päivittäisistä ulkoiluista. Se ei tuota ongelmia, koska oma työni ei ole kovin kelloon sidottua. Lenkkeilyn ja töiden ohessa jää myös aikaa jatkaa Nuori Morse- ja George Gentlyn tutkimukset-maratonia, jotka löytyvät tallennettuina meidän digiboksilta. Saankohan meidän tyttösistä katselukaverin...
torstai 12. tammikuuta 2017
Tovereista parhaat
Paukkupakkaset loppuivat ja keli täällä etelässä muuttui sohjoksi. Alkoi vähän harmittamaan. Taasko kuraa ja vettä... onneksi mittari on jälleen kääntynyt pakkasen puolelle. Typsykästä ja Hippasesta on hauskaa kipittää hangella ja heittää itsensä välillä selälleen. Lumi on iloinen juttu. Ja myös se, ettei joka lenkin jälkeen joudu suihkuun.
Hipulla alkoi juoksu ja se on ollut tavallista väsyneempi. Luulen sen johtuvan tuosta juoksusta. Koska olen itsekin sairastellut menneinä päivinä, makasimme alkuviikolla Hilpurin kanssa sohvalla tuntikausia. Typy liittyi seuraamme. Tyyperi on hyvin viisas ja se aisti meidän "potilaiden" olotilan. Ymmärsi ja oli myötätuntoinen. Vaikka oloni oli välillä varsin tuskaisa, mielialani pysyi korkealla. Parempia potilas-ja lohduttajatovereita, kuin nämä meidän karvanaamat ovat, saa hakea.
Lomat ja pyhät ovat nyt taaksejääneitä. Työ lohkaisee päivistä ison osan ajasta mutta vapaatakin toki on. Se on laatuaikaa, joka pyhitetään Typylle ja Hipulle, kaikelle mukavalle, ystäville ja harrastuksille. Näin siis taivallamme eteenpäin talvea, kohti kevättä.
Hipulla alkoi juoksu ja se on ollut tavallista väsyneempi. Luulen sen johtuvan tuosta juoksusta. Koska olen itsekin sairastellut menneinä päivinä, makasimme alkuviikolla Hilpurin kanssa sohvalla tuntikausia. Typy liittyi seuraamme. Tyyperi on hyvin viisas ja se aisti meidän "potilaiden" olotilan. Ymmärsi ja oli myötätuntoinen. Vaikka oloni oli välillä varsin tuskaisa, mielialani pysyi korkealla. Parempia potilas-ja lohduttajatovereita, kuin nämä meidän karvanaamat ovat, saa hakea.
Lomat ja pyhät ovat nyt taaksejääneitä. Työ lohkaisee päivistä ison osan ajasta mutta vapaatakin toki on. Se on laatuaikaa, joka pyhitetään Typylle ja Hipulle, kaikelle mukavalle, ystäville ja harrastuksille. Näin siis taivallamme eteenpäin talvea, kohti kevättä.
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Mainiota vuoden 2017 jatkoa!
Ensi alkuun toivotan koko meidän jengin puolesta terveyttä, iloa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle.
Viskasimme eilen joulukuusen ulos, sillä se varisti neulasia niin kamalan paljon. Hippu halusi avustaa isäntää kuusen poisheitossa. Se työnsi kuonoaan kuusen alle, kun isäntä ruuvasi puuta irti jalustasta. Hippuli ajatteli kaiketi hampaillaan jelpata ruuvien väännössä. Ei se oikein onnistunut. Typy katseli sohvalta käsin riiviön puuhia. Se ehkä pohti, miten pikkusisko jaksaa olla niin kiinnostunut jostakin piikkisestä puusta. Onhan noita kuusia metsät täynnä, etenkin Puulalla.
Otimme tämän alkaneen vuoden vastaan hilpeän iloisissa tunnelmissa. Vakiovierasjoukolla kilisteltiin maljoja, syötiin hyvin ja katsottiin parvekkeeltamme ympäristön ilotulituksia. Meidän tytöt eivät pelkää paukkuja ja pommeja. Joten meillä uudenvuoden vietot eivät aiheuta koirien suhteen mitään erityisjärjestelyjä. Ilta kiiti niin nopeasti aamun pikkutunneille, että tinat jäivät tällä kertaa valamatta. Ensi kerralla sitten. Seuraavana päivänä olimme väsyneitä mutta onnellisia, me kaikki neljä. Ja totesin, että huushollimme järkevin ostos on ollut astianpesukone. Sen hoksaa, kun on edellisiltana kestinnyt vähän isompaa sakkia.
Tulihan se talvi tänne eteläänkin. Sääennusteiden mukaan pakkaset kiristyvät hurjiin lukemiin loppuviikolla. Mutta emme valita, sillä kyllä tämä kirkkaasti vesikurakelit voittaa. Typy ja Hippu ovat haltioissaan lumesta ja hankikieriminen on niiden lempiharrastuksia. Nietoksista otetaankin ilo irti tulevina päivinä. Lumista ja leppoisaa Loppiaista!
Viskasimme eilen joulukuusen ulos, sillä se varisti neulasia niin kamalan paljon. Hippu halusi avustaa isäntää kuusen poisheitossa. Se työnsi kuonoaan kuusen alle, kun isäntä ruuvasi puuta irti jalustasta. Hippuli ajatteli kaiketi hampaillaan jelpata ruuvien väännössä. Ei se oikein onnistunut. Typy katseli sohvalta käsin riiviön puuhia. Se ehkä pohti, miten pikkusisko jaksaa olla niin kiinnostunut jostakin piikkisestä puusta. Onhan noita kuusia metsät täynnä, etenkin Puulalla.
Kävimme viikonloppuna pitkästä aikaa Rajasaaressa. Hippu ihmetteli kyhmyjoutsenia. |
Otimme tämän alkaneen vuoden vastaan hilpeän iloisissa tunnelmissa. Vakiovierasjoukolla kilisteltiin maljoja, syötiin hyvin ja katsottiin parvekkeeltamme ympäristön ilotulituksia. Meidän tytöt eivät pelkää paukkuja ja pommeja. Joten meillä uudenvuoden vietot eivät aiheuta koirien suhteen mitään erityisjärjestelyjä. Ilta kiiti niin nopeasti aamun pikkutunneille, että tinat jäivät tällä kertaa valamatta. Ensi kerralla sitten. Seuraavana päivänä olimme väsyneitä mutta onnellisia, me kaikki neljä. Ja totesin, että huushollimme järkevin ostos on ollut astianpesukone. Sen hoksaa, kun on edellisiltana kestinnyt vähän isompaa sakkia.
Tulihan se talvi tänne eteläänkin. Sääennusteiden mukaan pakkaset kiristyvät hurjiin lukemiin loppuviikolla. Mutta emme valita, sillä kyllä tämä kirkkaasti vesikurakelit voittaa. Typy ja Hippu ovat haltioissaan lumesta ja hankikieriminen on niiden lempiharrastuksia. Nietoksista otetaankin ilo irti tulevina päivinä. Lumista ja leppoisaa Loppiaista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)