maanantai 30. tammikuuta 2012

Manipuloinnin uhri

Menneenä viikonloppuna isokorvakaksikkomme pääsi hoitoon. Isäntä ja emäntä suunnistivat sukuloimaan Päijät-Hämeeseen ja koirimukset viettivät mukavan vuorokauden Keravan kollien kanssa kisaillen. Hyvin oli hoitoreissu sujunut ja tytöt toivotettiin tervetulleiksi toistekin. Olisivatkohan ne olleet vähän vieraskoreita... Mutta oli kiva kuulla, että kaikki oli sujunut mallikkaasti lukuun ottamatta muutamia yrityksiä päästä jonkun talon asukkaan sänkyyn. Pimu oli kyllä talon emännän ja isännän sängyn jättänyt rauhaan, sillä se taisi olla liian korkean loikan takana vanhalle neidille.

Helmikuu kurkistelee jo ovella ja palaamme ensi viikolla normaaliin arkeen. Alkuvuosi on sujunut rutiineista poiketen, sillä isäntä on tehnyt vuorotyötä. Koirimusten ulkoilutusrytmi on poikennut tavanomaisesta aamulenkin ollessa joskus jo kello viiden pintaan ja päivälenkille taas on lähdetty jo puolilta päivin. Pimu ja Typy ovat varmasti tykänneet, kun isäntä on ollut myös kokonaisia päiviä kotona. Ja usein emäntä on ehtinyt kotiin, ennen kuin isäntä on lähtenyt töihin. Kaiken huipuksi isännän yövuorojen aikaan olen törkeästi antanut tyttöjen tulla sänkyymme nukkumaan ja Typyn juoksujen alettua olemme kaikki kolme maanneet yöt sohvalla. Syyksi olen isännälle (ja nyt teille lukijoille) selittänyt sen, että koirat eivät anna minun nukkua rauhassa vaan raapivat makuuhuoneen ovea niin kauan, että päästän ne sisään. Helpommalla pääsen, kun luovutan heti ja saan siten kunnon yöunet. Sohvalla taas on nukuttu viime ajat sen vuoksi, ettei sänkymme likaannu.

Isäntä on pyöritellyt päätään ja ihmetellyt, miten hän saa yövuoron jälkeen nukkua rauhassa koko päivän. Kukaan ei raavi ovea tai nosta muuta mekkalaa. Jaa... no, mielestäni hän ei vaan kuule mitään, koska nukkuu kuin tukki. Vai eikö tytöt tosiaan metelöi silloin, kun isäntä nukkuu... Myönnän, etteivät ne metelöi, kun olemme molemmat kotona unten mailla. Onkohan minua nyt manipuloitu...

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Nyt pelataan!

Sunnuntaina sateli lisää lunta. Paljonkohan sitä vielä mahtanee tulla... Kun olimme isännän kanssa poikenneet vaaliuurnalla, teimme pitkän metsälenkin isokorvien kanssa. Ihastelimme matkan varrella talvisen metsän kauneutta ja tytöt pistivät välillä leikiksi. Pimu on saanut kummallista uutta energiaa lumen tulon myötä eikä ole ollenkaan harvinaista, että se peuhaa Typyn kanssa lumen keskellä. Mukavaa!

Pimu sai viikonloppuna nauttia taas hieronnasta. Samat paikat vanhalla neidillä on edelleen jumissa kuin viime kerrallakin eli takaselkä sekä lavat. Lupasin hierojalle, että yritän muistaa venytellä Pimulin jalkoja, sillä se auttaisi jumiutuneisiin selkälihaksiin. Ja miksei lapoihinkin. Hieroja ehdotti, että ensi kerralla käsittelyyn voisi ottaa myös Tyyperin. En ole ihan varma, malttaako pitkäkoipi pysyä paikallaan mutta sovittiin, että ainakin kokeillaan. Saattaahan olla, että Typy nauttii kovastikin hieronnasta ja antaa hierojan tehdä työnsä. Typy tykkää valtavasti, kun sitä rapsutellaan ja silitellään, joten hieronta voi olla hyvinkin mieluista juttu.

Maanantaina tein koirimuksille (tai alun perin lähinnä Typylle) varsinaisen löydön tavaratalon lemmikkieläinosastolta. Ostin nimittäin aktivointipelin, jonka avulla koira joutuu tekemään aivotyötä ja samalla saa purkaa energiaansa. Olen hiukan epäilevästi suhtautunut näihin "lautapeleihin" ja siihen, mahtaako Typyä kiinnostaa moinen kapistus. Mutta yllätys oli positiivinen, kun kaivoin pelin esiin kassista. Tein nimittäin parhaan leluostoksen ikinä! Typy keksi melko nopeasti leikin juonen ja herkkujen etsiminen piilossa olevista koloista kiinnosti kovasti. Eikä Pimu jäänyt pekkaa pahemmaksi. Sekin halusi "pelata" ja tämä oli todella positiivinen yllätys. Meidän ikäneitoa kun ei enää lelut yms. ole juuri kiinnostaneet. Mutta tässä leikissä olikin tarjolla herkkuja ja niitä etsiessä vierähti pelin ääressä tovi jos toinenkin. Ainut miinus, jonka huomasin oli se, että pelilaudan koloihin piilotettavat herkut meinattiin viedä kädestäni ennen kuin ehdin piilottaa ne kolosiin. Pitää siis olla nopea sekä ovela. Ja nämä ominaisuudet ovat hyödyksi monessa muussakin asiassa, kun on kyse meidän karvakuonoista!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Vaalikorvat

Lunta on tuprutellut pitkin viikkoa ja lisää on luvattu. Eilen kahlasimme isokorvien kanssa hangessa, minä polvia ja tytöt reisiä myöten. Mutta kivaa oli, Pimu ja Typy todella tykkäävät lumikinoksien kaivelusta ja mylläämisestä. Hieman saisi pakkanen alkaa kyllä paukkumaan, sillä muuten tuo ihanuus muuttuu loskaksi ja sohjoksi. Se taas ei ole kivaa.

Typyn kanssa taistelemme edelleen housujen pitämisestä sekä siitä, ettei niitä syödä hajalle. No, kohta viikko juoksua takana... Pimu saa nauttia tulevana sunnuntaina hieronnasta ja luulen, että se ottaa tämän tokan kerran yhtä rauhallisesti kuin ensimmäisenkin hierontasession. Emäntäkin haaveilee hieronnasta mutta vielä enemmän siitä, että tulee kevät ja voimme korkata mökkikauden auki. Tähtäimessä on vapun vietto Puulan rannalla ja laskemme jo päiviä siihen yhdessä isännän kanssa. Lupailen karvakaksikolle miltei joka päivä, että ei tässä enää montaa kuukautta mene. Yritetään jaksaa kärsivällisesti odottaa. Huomaan, että mitä lähempänä kevät on, sitä enemmän mökki pyörii jo mielessä.

Viikonloppuna on edessä jännittävä presidenttikisa, muistattehan kaikki käydä uurnilla antamassa oman äänenne. Meidän poppookin suuntaa sunnuntaina äänestämään ja koirimukset lähtevät reissulle mukaan. Tämä onkin jo rutiinia ja nätisti tytöt odottelevat koulurakennuksen pihamaalla, kun me piipahdamme äänestyskopissa. Ja reissun jälkeen onkin mukava nauttia kotona vaalikahvit ja -poronkorvat!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Housuralli

Vanhus nautiskelee.
Talven riemuja on lumihangessa kieriminen, kuten olen jo aiemminkin tässä blogissa maininnut. Emäntä ei kieri mutta isokorvat sitäkin enemmän. Erityisesti Pimu on kunnostautunut lumessa peuhaamisessa ja mitä tuoreempaa lunta, sen hauskempaa. Ja kun lunta nyt vihdoinkin on tullut, joka lenkillä kieritään ja pyöritään oikein urakalla. Eteneminen siis hieman tökkii...

Typyllä alkoi viikonloppuna juoksuaika, joten koirapuistot (mukaan lukien Rajasaari) ovat pannassa seuraavat kolme-neljä viikkoa. Se on harmi, sillä pikkuneidillä riittää virtaa ja leikkikaverit ovat nyt vähissä. Eilen Typsy yritti taas kovasti houkutella Pimua leikkiin mutta hieman heikoin tuloksin. Pimu kyllä tapansa mukaan innostui asiasta noin viideksi minuutiksi, jonka jälkeen nenä alkoi taas viedä. Niin paljon hajuja ja niin vähän aikaa, taitaa Pimatsu tuumata. Lenkillä ei kannata siis haaskata aikaa riiviön kanssa sekoiluun vaan on keskityttävä nuuskutteluun ja lumen möyhentämiseen (sieltä alta ne parhaat hajut nimittäin löytyy).


"No, mä nyt hetken leikin sun kanssa."
 Eilen vuorasimme uuden, vaalean sohvamme erilaisilla peitoilla ja lakanoilla. Olisi kiva, jos sohva säästyisi veriroiskeilta, sillä Typylle tuottaa todellisia vaikeuksia hyväksyä housujen pitäminen. Kun pöksyt saa jalkaan, se vänkeröi ne pois puolessa minuutissa. Ja taas laitetaan housut takaisin ja sama peli jatkuu... Kukahan keksisi koirille sellaiset pökät, että ne varmasti pysyisivät päällä. Ja sellaisilla kiinnitysmekanismeilla ettei ainakaan pitkäkoipinen beagle saisi jyrsittyä niitä rikki. Kaiholla muistelen, kuinka iisisti Pimu aikoinaan housujen pitämisen otti vaikka välillä toki tassua asiasta väännettiinkin. Mutta Typy ei ole Pimu eikä Pimu ole Typy vaan ne ovat täysin omia persoonallisuuksiaan. Käärin siis vielä matot rullalle ja vuoraan nojatuolit. Ja sinnikkäästi jatkamme housurallia tulevat viikot.

torstai 12. tammikuuta 2012

Lottopotti toisi meillekin eestiläisen


Ei näitä enää ensi jouluna voi
kuusen oksille ripustaa...
 Vuoden 2012 ensimmäiset viikot ovat hujahtaneet vauhdilla ja emännällä hieman takuten, kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin. Pikkuhiljaa olen alkanut tokenemaan ja päässyt taas vauhtiin mukaan. Joulukuusi sai loppiaisena kyytiä ja haikein mielin keräsin koristeiden rippeet kuusipuun oksilta. Ne vähäiset siis, sillä Typyä kiinnosti kuusenkoristeiden tuhoaminen enemmän kuin koskaan aiemmin. Erityisesti koristepallot olivat pikkumonsterin mieleen ja alennusmyynnistä ostamistani uusistakin palloista se ehti osan käsitellä. Ensi jouluna emme laita alaoksille yhtään ainutta koristetta!

Viime viikolla Pimu pääsi koirahierojan käsittelyyn. Isäntä on jo vuosia haaveillut, että ikäneito pääsisi hierojalle vanhoja lihaksia vetreyttämään. Suunnittelimme hankkivamme Pimulle 11. synttäripäivän kunniaksi hierontaa, sitten asia siirtyi vuodella eteenpäin. Ja eteenpäin... Halusin, että hieroja olisi jotakin kautta tuttu ihminen ja alan ammattilainen. Joulun alla tärppäsi, kun juttelin asiasta hyvän ystäväni kanssa. Hänen tuttavapiiriinsä kun sattuukin kuulumaan koirahieroja ja näin eka hierontakerta saatiin sovittua. Pimuli tykkäsi kovasti hieronnasta ja otti sen rauhallisesti nautiskellen. Olin jopa hieman yllättynyt, että vanha neiti oli niin rentona. Hieroja kehui etenkin Pimun voimakkaita ja vahvoja reisilihaksia. Toki jumituksiakin löytyi etenkin selän ja lapojen alueelta ja niitä hierottaessa Pimu nosti kuononsa hierontamatolta ja meinasi lähteä lipettiin. Kipeimmät kohdat jätettiinkin sitten vähemmälle huomiolle ja niihin palataan seuraavassa sessiossa. Typykin olisi kaiketi halunnut käsiteltäväksi tai ainakin samanlaista huomiota osakseen, sillä se aika ajoin hääräsi kovasti Pimun ympärillä. Mutta hienosti Tyyperi käyttäytyi ja antoi pääosin hierojan tehdä työnsä rauhassa.

Kauan odotettu lumi on satanut maahan myös täällä etelässä. Ja mikäs sen hauskempaa ainakin Pimun mielestä, joka tykkää pyöriä ja kieriä hangessa. Typy ottaa vanhasta mallia ja matkii. Ketterästi kaverukset heittäytyvät selälleen lumeen ja sitten venkuloidaan! Otamme nyt kaiken irti näistä talvisäistä, kun pakkanen ei vielä pauku kovasti. Olemme seikkailleet Rajasaaressa, koska meri on vielä sula eikä heikoista jäistä ole pelkoa. Metsälenkeillä taas on mukava tonkia puhdasta lunta ja löytää sen alta kaikkea jännittävää (ja syötäväksi kelpaavaa). Ja mikä parasta näissä lumisissa maisemissa; ulkoilureissun jälkeen ei tarvitse marssittaa kaksikkoa suihkuun.

Kuva-arkistojen kätköistä; näin oli annettu
kyytiä uudelle pedille alkusyksyllä 2011.
Menneenä viikonloppuna isäntä törmäsi isokorvien kanssa ulkoillessaan toiseen isokorvakaksikkoon; beagleen ja eestinajokoiraan. Ja tämä "eestiläinen" oli iältään huimat 3 kuukautta! Isäntä oli myytyä miestä ja oli napsinut muutaman kuvan muistoksi tästä ihastuttavasta luppakorvasta. Ja kun itse näin kyseiset kuvat sairaspedissä makoillessani, nousi hymy minullakin korviin. Koirímus oli suuremmoisen suloinen ja hämmästyttävän samannäköinen kuin meidän Typsy! Joten ei ole vaikeuksia päättää Pimun ja Typyn uudesta kaverista, jos lauantain lottopotti osuu huusholliimme ja voimme ostaa suurella läänillä varustetun torpan metsän keskeltä. 

tiistai 10. tammikuuta 2012

Täällä ollaan!

Ei  me minnekään olla kadottu tai karattu!

Pahoittelen, että en ole blogannut isokorvien tohelluksista vähään aikaan. Syypää on emäntä eikä suinkaan karvakaksikko. Aiheita nimittäin kyllä riittää mutta olen sairastellut viikon verran ja lääkepöhnässä ei valitettavasti tule minkäänlaisia järkeviä tekstejä tähän kuvaruudulle. Kaikki vapaa-aika on mennyt sohvalla tai sängyssä pötkötellen, beaglein kera tai ilman (jos isäntä on kotosalla, niin sängyssä ilman). Toki olen lenkillekin yrittänyt lähteä tokkurapäissäni, sillä jalat on vielä toistaiseksi kantaneet kohtuullisen mukavasti.

Mutta uskallan jo luvata loppuviikosta palaavani asiaan. Miten meni Pimun eka hierontakerta? Montako koristepalloa Typy loppujen lopuksi joulukuusesta söi? Ja kenet kaksikko tapasi aurinkoisena sunnuntaipäivänä? Näistä lisää ensi kerralla, joten kuulemisiin!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kujeet, kerjäämiset, temput ja taistelut

Meidän porukan vuosi vaihtui hauskoissa merkeissä. Uuden vuoden aatto aloitettiin reippaalla ulkoilureissulla Rajasaareen, jossa Typy sai taas juosta sydämensä kyllyydestä. Pimu keskittyi kuoppien kaivamiseen ja muiden koirien komentamiseen. Illalla otimme vastaan iloisen vierasjoukon, jonka kanssa nautittiin kuohujuomaa, kana-pekonipastaa ja täytekakkua. Pimu ja Typy saivat herkullisia tuliaisia ja paljon rapsutuksia. Tinat jäivät tänä vuonna valamatta mutta raketteja ammuttiin. Ja upeita olivatkin! Bonuksena kaverukset saivat nukkua juhlayönä isännän ja emännän vieressä ja se taisi kruunata mukavan illan.

Menneenä vuonna sattui ja tapahtui. Vuosi sisälsi paljon iloa ja pikkuisen suruakin. Typy matkusti alkuvuonna elämänsä ekaa kertaa junassa ja totutteli fleksi-taluttimeen. Lenkkejä tehtiin hurjissa paukkupakkasissa korkeiden hankien keskellä. Lunta oli mielettömästi! Tyyperillä riitti energiaa myös viime vuonna tihutöiden tekemiseen ja haaveilenkin edelleen robotti-imurista. Kohta sen kyllä hankin... Me omistajat lomailimme Budapestissä, jonka voisi nimittää beagle-kaupungiksi. Sen verran moneen isokorvaan reissulla törmäsimme. Pimu ja Typy pärjäsivät hoitopaikoissaan mainiosti vaikka emäntää etukäteen jännittikin, onko kaksikon erottaminen eri paikkoihin järkevää.

Ilon hetkiä tuotti vuoden aikana lukuisat reissut Kangasniemen mökille. Mökkeily on ihmisen (ja beaglein) parasta aikaa! Mökkikausi korkattiin auki pääsiäisenä ja haikeat hyvästit mökkivanhukselle sanottiin lokakuussa. Kesälomalla piipahdimme mökkeilemässä myös Savonrannassa ja Haukivuoressa. Syksyn sienisato oli ruhtinaallinen ja Kangasniemen reissuilla kävimme isokorvien kanssa syksyisessä sienimetsässä joka päivä. Ja kun ei päästy mökille, oli kiva piipahtaa Rajasaaressa. Kiitos Helsingin kaupungille tästä mainiosta ulkoilupaikasta!

MM-jääkiekon kisakatsomossa Pimua ja Typyä kiinnosti enemmän tarjoilut kuin jääkiekko. Elämänsä ekaa kertaa Pimu sai kaulaansa punkkipannan ja kroppaansa koirien täitä, Typy myös. Kaksikko joutui myös elämänsä ekaa kertaa koirahoitolaan, kun isäntä ja emäntä nauttivat hääpäivästä Turussa. Tuo hoitolareissu aiheutti emännälle kamalasti sydämentykytystä mutta hengissä selvittiin, kaikki kolme! Isäntä teki kesän aikana ahkerasti remonttia huushollissamme ja remontin lopputulosta ihailtiin useampaan otteeseen syksyn aikana. Hieno mies ja hieno remppa!

Kesällä aurinko helli. Harmittavasti juuri helteistä sekä isännän työvuoroista johtuen Pimulin perinteinen kesäretki jäi nyt väliin. Tämän korvasi laatuaika mökillä yhdessä isännän ja Typyn kanssa emännän puhuessa kotona seinille. Olipa outoa olla yksin! Typyä puri käärme koirapuistossa, siellä samaisessa, mistä täitkin saatiin. Emäntä joutui/pääsi kauan odotettuun leikkausoperaatioon, joka pisti arjen systeemit hetkeksi sekaisin. Apujoukkoja kaivattiin, niitä myös saatiin ja se ilahdutti kovasti meitä kaksijalkaisia. Koirat pääsivät ulos ja emäntä sai parannella rauhassa itseään. Vuoden suurin suru koettiin huhtikuussa, kun serkkuni hävisi taistelun sairautta vastaan ja nukkui ikiuneen vain nelikymppisenä. Talvella muistui usein mieleen meidän hiihtoretket, joita kakaroina tehtiin pitkin Puulan rantaa. Vaikka ikävä on, onneksi mukavia muistoja jäi paljon.

Loppuvuodesta juhlistimme Typsyn 2-vee synttäreitä ja Pimun 13. ikävuodelle nostettiin maljat joulukuussa. Tuntuu aivan epätodelliselta, että Pimuli on jo niin vanha. Vaikka eihän se vanha ole, hiukan iäkäs vaan. Naamassa on pikkuruisen harmaata ja kuulo tuppaa vähän reistaamaan, mutta muuten ikäneito porskuttaa eteenpäin tutulla vauhdilla. Pimun uusi vuosi alkaa mukavalla yllätyksellä; olemme pyytäneet koirahierojan vierailulle ja tänään onkin vuorossa ensimmäinen hierontakerta. Mitähän kaveri mahtaa tuumata... Siitä sekä kaikenlaisista alkaneen vuoden tapahtumista kirjoittelen säännöllisen epäsäännöllisesti Pienessä Suuressa Beaglessa. Pysy kuulolla!