Kokeilimme menneenä viikonloppuna uutta ulkoilutustaktiikkaa isokorvien kanssa. Typsyllä menokenkä vipattaa ja se tykkää haukkua
ihan kaikille vastaantuleville koirille (on siis remmiräyhääjä). Pimu taas tykkää haistella ja nuuskutella joka puskan ja puunjuuren ja tämä hidastaa matkaa. Lisäksi; Pimu ei ole remmiräyhääjä kuin isoille, mustille koirille mutta nyt Typy on saanut lietsottua vanhankin räksyttämään miltei kaikille nelijalkaisille, joihin lenkkipoluilla törmätään. Joskus pinna remmin toisessa päässä tahtoo kiristyä, ei mahda mitään.
Päätimme siis lähteä sunnuntaina lenkille eri suuntiin, minä ikäneidon kanssa ja isäntä riiviön kera. Treffit sovittiin läheiseen metsikköön lenkin puolimatkaan. Alku oli kuin kivireen vetämistä. Pimu kääntyi tuon tuostakin vilkuilemaan taakseen ja pysähtyi ihmettelemään missä isäntä ja Typy ovat. Minä hoputan, komennan, käsken, maanittelen, kerjään ja anelen Pimulia liikkumaan eteenpäin. Vanha taas katselee minua hämmentyneen näköisenä, että mikä tämä homma oikein on. Missä kaveri?
Kun matkamme puoliväli saavutettiin, alkoi Pimun askel olla jo lennokkaampaa. Se malttoi myös haistella ja nuuhkia heinänkorsia, kantoja, puunrunkoja ja pellon reunalla kököttäviä multakasoja. Nyt ei enää katseltu taakse. "Ei ne sieltä näytä tulevan" taisi Pimuli tuumata ja keskittyi hajumaailman antimiin. Isäntä soitti väliaikatietoja, sillä hän oli jo tapaamispaikalla odottamassa yhdessä Typyn kanssa. Meillä matka kesti vähän kauemmin.
Ja soololenkkien saldo: Typyllä oli jalat viipottaneet kuten ennenkin, mutta muut koirat oli päästy ohittamaan ilman räyhäämistä, herkkujen voimalla. Pimukin tuntui nauttivan olostaan alkukankeuden jälkeen. Ei ollut kukaan (= Typy) tönimässä ojaan ja tuuppimassa pois edestä. Sai haistella rauhassa mielenkiintoisia hajuja ja räksyttäminenkin unohtui. Hienoa, ei ihan turha kokeilu!
Loppumatka tehtiin yhdessä koko poppoo. Pimulla ei ollut hidastelusta tietoakaan. Typy mesoi kaikille vastaantuleville koirille ja välillä ikäneito yhtyi huutosakkiin. Mutta taidamme silti toistekin "jakaa" koirat ja reitit. Ehkäpä se ajan myötä tuottaa tulosta ja yhteisetkin ulkoreissut olisivat seesteisempiä, meille kaikille.