Korjaan edellistä blogikirjoitustani. Ei Typy ihan kaikille vastaantuleville koirille rähjää. Työpäivinä aamulenkeillä kohtaamme vakiokuonoja, joille ei tarvitse mäyhätä. Niistä on vuosien varrella tullut tuttuja kavereita, joten mesomisen voi säästää vieraammille karvanaamoille. Aamukamuille heilutellaan häntää, ohitetaan ehkä hieman pelokkaasti mutta uteliaasti, haistellaan nenät vastakkain ja leikiksikin yritetään laittaa. Myös Pimu.
Alkumetreillä vastaan tulee usein Dani (shetlanninlammaskoira) ja Manu (kettuterrieri). Dani kuuluu Pimun suuriin ihailijoihin ja tykkääminen on molemminpuolista. Manua Pimu moikkaa melko pikaisesti mutta Typy voisi seurustella sen kanssa pitkän tovin. Molempien herrojen tapaaminen on aina iloinen juttu! Omistajien kanssa vaihdamme koirien kuulumiset. Lisäksi Danin emännän kanssa päivittelemme säätä, kerromme vaikkapa lomasuunnitelmistamme tai jutustelemme jostain muusta ajankohtaisesta.
Lenkin puolivälissä kohdataan "nimettömiksi" jääneet cockerspanieli sekä husky. Näillä vanhoilla herroilla on jo ikää ja Typy suhtautuu niihin kunnioituksella. Pimu tykkää ikätovereista ja cockerin kanssa vaihdetaan haistelukuulumiset Typy vanavedessä. Omistajarouvan kanssa jutellaan lyhyesti päivän säästä. Husky-herra ohitetaan omistajaa tervehtien. Joskus Typy uskaltautuu morjestamaan lähempää mutta yleensä se ohittaa herran häntä kinttujen välissä. Pikkuisen siis pelottaa isokokoinen kamu. Pimu luo huskyyn neutraalin silmäyksen ja matka jatkuu.
Loppumatkasta eteen tupsahtaa vielä nimettömät mopsi, sekarotuinen "karvapallo", kääpiövillakoira sekä cavalier kingcharlesinspanieli. Vastaan kirmailee myös silkkiterrieri Vili, sekarotuinen Muska sekä Virosta tuotu löytökoira Ria. Eikä pidä unohtaa kettua ja rusakkoa, jonkin sorttisia hengareita aamujengissä. Ja sellaisina pysyvätkin, sillä niille pitää rähistä eikä aamukamuille räksytetä. Ei edes Typy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.